Jos joku kertoo kärsivänsä migreenistä, usein luullaan, että kyse on jostain ”pikku päänsärystä”. ”Tekosyystä”, jolla voi jättäytyä töistä kotiin tai perua jonkun menon. Ihminen, joka ei ole koskaan kokenut migreeniä, ei kuitenkaan tiedä, että tosi asiassa kyseessä on aika kamala kärsimysnäytelmä. Päätin kirjoittaa aiheesta tarkemmin eilisen kohtaukseni johdosta.
Migreenin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta kyseessä on neurologinen sairaus. Sen epäillään johtuvan päässä sijaitsevien verisuonien laajenemisesta ja itsellä migreeni puhkesi n. 1,5 vuotta sitten kovan stressin aiheuttamana. Migreeni on muutakin, kuin pelkkä päänsärky, niin kova ja lamaannuttava, kun se onkin. Siihen liittyy mm. pahoinvointia ja oksentelua sekä valo- ja ääniherkkyyttä. Myös raajojen tai muiden ruumiinosien puutumista ilmenee. Palelu, hikoilu tai huimaus eivät nekään ole vieraita. Kohtauksen sattuessa ihminen ei pysty suoriutumaan normaaleista päivärutiineista. Ainoa mieleen tuleva asia kohtauksen iskiessä on se, että missä on täsmälääke ja missä lähin pimeä nurkka johon voi ryömiä potemaan. Piiloon kaikilta ja kaikelta.
Istuin eilen myöhään iltapäivällä henkilökuntapalaverissa, kun yhtäkkiä edessä olevan puhujan kasvot puuroutuivat silmissäni. En erottanut enää kenenkään kasvonpiirteitä ja valkokangas edessä tuntui aivan liian kirkkaalta silmiini. Omat migreenin ensioireet ovat nimenomaan näitä klassisia auraoireita, eli näköhäiriöitä ja vääristymiä toisessa silmässä; sumentuminen, kirkkaat pisteet, välkehtivät valoilmiöt, erilaiset kuviot, itselläni erityisesti aina keltainen sirkkeli ja sahalaita, jotka alkavat vasemman silmän ulkosyrjästä ja etenevät siitä keskelle ja kohti oikeaa silmää peittäen näkökentän. Toiset migreenipotilaat saavat vähän kuin varoituksena ennakko-oireita vaikka päiviä ennen, joista tietävät kohtauksen olevan tulossa. Niitä voi olla haukotteleminen, mielialan vaihtelut, uneliaisuus, mieliteot ja vaikka mitä, mutta itse en tällaisia ole tunnistanut. Minulla kohtaus alkaa aina auraoireista ja ne tulevat, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Täysin varoittamatta.
Joskus näkö menee kokonaan, eilen meni vain osittain. Auraoireet eivät yleensä kestä kauaa ja niiden jälkeen tulee päänsärky, jos on tullakseen. Joskus aurallisesta migreenistä kärsiville ei tule päänsärkyä laisinkaan ja minullakin on usein auraoireita, pahoinvointia ja huimausta, joiden jälkeen ei alakaan päänsärky. Eilen ei kuitenkaan kohtaus mennyt ohitse ilman. Yhtäkkiä oikea ohimo alkoi tykyttämään ja särky eteni nopeasti ohimoa raastavaksi kovaksi kivuksi. Migreenikipu on aina toispuoleista. Tässä kohtaa yritin naputella tekstiviestin miehelle, että nyt alkoi migreeni ja tulisiko puolimatkaan vastaan, että pääsisin nopeammin kotiin ottamaan lääkkeen. Kirjoitin mitä sattuu, en nähnyt puhelimen näppäimiä. Keräsin tavarani ja poistuin tilaisuudesta puolisokeana. Oli vaikea pukea takkia päälle ja huolehtia käsilaukku mukaan, aivot olivat tässä kohtaa jo ihan puuroa. Toimistosta lähtiessäni purskahdin kadulla itkuun, särky oli niin kova. Kotimatka tuntui ihan älyttömän pitkältä ja kipu sietämättömältä.
Mies tuli puolimatkassa vastaan ja autoon hypätessäni olo paheni ja alkoi oksettamaan. Peitin hanskoilla silmäni, sillä vastaantulevien autojen valot sattuivat. Tytär odotti kotona täsmälääke valmiina ja sen nieltyäni auttoi minut sänkyyn. Itselläni ainoat kohtausta helpottavat asiat lääkkeen lisäksi ovat pimeys, hiljaisuus ja liikkumattomuus. Onneksi makkarin saa täysin pilkkopimeäksi ja yläkerrassa on oma rauha. Itselläni liittyy kohtauksiin paleleminen tai joskus hikoilu. Usein se on kylläkin sellainen kylmä hiki. Kohtaus oli kerinnyt olemaan päällä jo tunnin, ennen kuin sain lääkkeen ja niinpä se ei enää tehonnut kunnolla päänsärkyyn. Pahoinvointi sen sijaan meni ohitse. Lääke taittoi kivulta kuitenkin reilu tunnin jälkeen terävimmän kärjen, jotta pääsin alas keittiöön syömään jotain. Kävelin seiniä pitkin ja pidin silmiä ummessa syödessäni. Kaikki valot sattuivat silmiin ja haarukan kilahdus lautaseen tuntui repivän tärykalvoni. Tiesin, että joutuisin ottamaan lisää lääkettä ja tyhjään vatsaan se ei olisi hyvä. Nälkä myös pahensi oloa entisestään, joten söin puoliväkisin. Täsmälääkettä ei saanut ottaa enempää samaan kohtaukseen, joten heitin kaksi nelisatasta buranaa huiviin ja painuin takaisin sänkyyn.
Olin koko illan siitä lähtien, kun kuuden aikaan pääsin kotiin, täysin pois pelistä. Täsmälääke on kolmiolääke, se aiheuttaa uneliaisuutta ja vaikuttaa minuun voimakkaasti muutenkin. Se saa olon vähän pöpperöksi ja lisäksi ankara päänsärky saa luonnollisesti olon voimattomaksi. Kohtauksen aikana ajantajukin hämärtyy. Luulet, että on mennyt puoli tuntia, kun tosi asiassa aikaa on kulunutkin kolme tuntia. Olin unen ja valveen rajamailla ilta kuudesta kymmeneen, sen jälkeen nukahdin ja heräsin vasta aamulla. Ja mihinkä heräsin? No, päänsärkyyn. Lievempään toki, mutta migreenikohtauksen jälkeen seuraava päivä tai pari menee sellaisessa jälkimainingissa. Aamuni aloitin buranalla ja toisen jouduin ottamaan jo parin tunnin päästä uudelleen. Särky ei enää ole sykkivää ja toispuoleista, kuin kohtauksen aikana, mutta pää on arka ja jomottaa tasaisesti. Silmät ovat vielä valoherkät ja jotenkin joutuu olemaan koko ajan, kuin kävelisi munankuorilla. Äkkinäisiä liikkeitä ei voi tehdä, eikä päätä voi laittaa alaspäin, muuten tykytys lisääntyy päässä.
Eilinen taas muistutti, kuinka raju migreenikohtaus voikaan olla. Minulla esiintyy usein myös puutumista kohtauksien yhteydessä, mutta ei eilen. Hyvä niin, sillä se on aika pelottavaa. Kerran puutui poski, kieli ja nielu… joskus puutuu toinen puoli naamaa, joskus toinen käsi sormista hartiaan saakka. Silloin pelästyy helposti, että onko joku halvaus päällä?! Eilen jäi jooga väliin, tänään jää salitreeni pois. Tämä ja huominenkin päivä täytyy ottaa rauhallisesti. Tasaisesti. Seuraavaa kohtausta ei nimittäin halua ihan heti uudelleen. Töissä selvisin jotenkuten sammuttamalla pöytävalon, himmentämällä näytöt ja olemalla rauhassa ja hiljaa sillä varauksella, että olotilan pahetessa olisin heti lähtenyt kotiin. Ja vähän aikaisemmin sitten lähdinkin. Loppuilta sujuu todellakin sohvalla lepäillen.
En ole kantanut vähään aikaan migreenilääkkeitä mukana, sillä kohtaukset ovat viime aikoina olleet aina niitä päänsäryttömiä versioita. Koska en pysty kuitenkaan ennakoimaan milloin tulee päänsärky ja milloin ei, oli eilinen hyvä opetus taas siitä, että ehkä niitä lääkkeitä kannattaa kantaa mukana. Aina.
Onko ruudun takana muita kohtalotovereita?