Kylppäriprojekti on jo saatu päätökseen ennen joulua, mutta nyt postaan teille sen etenemisestä pari juttua lisää. Ekassa kylppäriprojektin postauksessa keskityttiin kodinhoitopisteen rakentamiseen, sitten uusittiin kaakelisaumauksia ja viime kerralla mietittiin piensisustamista. Tällä kertaa aiheena onkin sitten suihkukalusteet.
Halusin ehdottomasti kylpyhuoneeseen uuden suihkukalusteen, vanhasta suihkuseinän ja suihkuverhon yhdistelmästä oli päästävä eroon. Koska rakensimme toiseen päähän kylppäriä jo mainitun kodinhoitopisteen kaapistoineen, halusin suihkuosasta, josta on myös käynti saunaan, vähän avaramman oloisen. Päädyimme siihen, että meille tulee puolipyöreät ja kääntyvät suihkuovet, jotka voi käytön jälkeen työntää kiinni seinään pois tieltä. Minusta tuollaiset ovet ovat suihkukalusteista kaikkein moderneimmat ja simppeleimmät. Tältä näytti vanha viritys.
Niinpä mies repi vanhat viritelmät pois ja tilkitsi reiät saniteettisilikonilla. Tässä kohtaa projektia käsittelin laattojen saumat. Kuten kuvasta näkyy, ne ovat aivan karmaisevan väriset! Homma oli helpoin ja kannattavin tehdä tässä kohtaa, kun seinillä ei ollut enää ylimääräisiä suihkuverhotelineitä tai seiniä.
Kun saumojen fiksaus oli tehty, mies porasi kahdeksan uutta reikää laattoihin, jotta pystyimme kiinnittämään uusien ovien profiilit seiniin. Minua vähän hirvitti lähteä poraamaan kaakeleita peläten niiden halkeavan, mutta kun poraaminen aloitetaan ilman iskua, on kaakeleitakin turvallista porata. Kun reikä oli porattu, sinne laitettiin pusla ja koko homma tilkittiin taas silkkarilla kosteusvaurioiden välttämiseksi.
Halusin suihkuovien olevan huurteiset, sillä vaikka samaa perhettä ollaankin, on kivempi peseytyä jonkun näköesteen suojissa, jos toinen haluaa sillä välin käydä kylppärissä hammaspesulla tms. Kun aloin etsimään sopivan kokoisia huurteisia ovia, huomasin hyvin äkkiä, että niiden hinta oli kolminkertainen verrattuna kirkkaisiin lasisiin oviin. Edullisimmillaan kirkkaat ovet sai 240 eurolla, kun halvimmat huurreovet irtosivat 700 eurolla. Huh!! Jotenkin tuo hintaero tuntui niin huimalta, että ihan nielemättä en sitä suostunut maksamaan.
Päädyimme hankkimaan edullisemmat kirkkaat ovet Bauhausista ja käsittelemään itse ne huurteisiksi. Me otimme ovien kooksi niin suuren, kuin tuohon tilaan oli mahdollista, eli 85×85 cm. Tämäkin aiheutti päänvaivaa, sillä ysikymppiset olivat liian leveät, kasikymppiset taas tuntui ahtaalta ja kasivitosia ei montaa löytynyt.
Lukuun ottamatta lennossa puhelimella ottamiani porauskuvia, itse ovien asennusvaiheesta ei kuvia ole, sillä näiden laittamisessa oli todellakin kaksi käsiparia enemmän kuin tarpeen! Kun profiilit oli saatu porattua paikalleen, piti lasiovet yksitellen pujottaa profiilien väliin ja sitten kiinnittää ne ruuvein. Tuo pujottaminen ei ollut mikään helppo homma ja itsellä ei esim. voimat riittäneet ovien paikalleen työntämiseen. Pääsi muuten mieheltä pari ärräpäätä tässä kohtaa. Kun ovet olivat turvallisesti profiilien välissä kiinni, laitettiin magneettilistat, jotta ovet sulkeutuvat toisiaan vasten ja vielä tuo lista ovien alareunaan, jonka pitäisi laahata pitkin lattiaa. Meillä on kylppärissä niin jyrkkä kaato, ettei lista koske lattiaa juurikaan, mutta se ei haittaa. Vesi ei kovin pitkälle ovien ulkopuolelle suihkutellessa mene.
Lasien huurrekäsittelyn suhteen mietin ensin, että laitan jonkun kalvon oviin, mutta päätin sittenkin käsitellä ovet efektimaalilla. Ei kun Bauhausiin ostoksille taas. Olen ihan varma, että meille lähetetään kohta joku VIP-kortti kyseiseen putiikkiin…!
Bauhausista lähti mukaan kaksi purkkia Dupli-Colorin efekti-spraymaalia, eli Jäälasilakkaa. Englanninkielinen nimi kuvaa tuotetta ehkä paremmin: Frozen Glass. Vähän jänskätti lähteä suihkuovia spreijaamaan, mutta ei kun rohkeasti vaan hommiin! Nyt ennen kuin joku muu mahdollisesti innostuu tästä ajatuksesta spreijata jotain huurteiseksi, kehotan miettimään kahdesti. Projekti ei nimittäin ollut vain pieni suhautus sinne tänne, kuten minä ehkä erehdyin luulemaan. Ei suinkaan…
Tein ensin asianmukaiset suojaustoimenpiteet seinille ja lattioille ja teippasin ovien profiilit ja listat suojaan. Kun aloitin ovien spreijaamisen niiden ulkopinnalta (sisäpintaa ei käsitelty lainkaan), hetken kuluttua havaitsimme lattialla aika tavalla pölyä. Valkoista, joka puolella leijailevaa pölyä, johon jäi jalanjäljet tepsutellessani paljain varpain kylppärissä ovia käsitellen. Hetken päästä spreijaaminen alkoi tuntua astmaattisissa keuhkoissani aika pahalta ja maalista lähtevä haju oli melkoinen!
Pölykerros sakeni, haju oli karmea, ovien ulkonäkö ei juurikaan muuttunut ja eka maalipurkki oli jo lopussa. Oli pakko välillä käydä haukkaamassa muissa yläkerran huoneissa happea, sulkea kylppärin ovi, ettei haju ja pöly tunkeutuisi joka paikkaan ja sitten taas vetää keuhkot täyteen ilmaa ja jatkaa maalaamista hetki. Ei viitsitty vaihtaa maalaajaa käsialan muuttumisen pelossa, vaikka jälkikäteen ajatellen ei se varmasti olisi kyllä lopputuloksessa näkynyt samalla tavalla, kuin esim. seiniä maalatessa.
Kun toinen purkki oli kulunut loppuun, oli eka ovi käsitelty kertaalleen hyvin ohuesti, eikä suinkaan riittävästi peittäen ja toinen ovi vain puoliksi. Katsoimme miehen kanssa hetken toisiamme ja melkein jo alkoi kaduttamaan, että ryhdyttiin hommaan. Ei auttanut muu, kuin hypätä autoon, suunnata kohti Bauhausia uudelleen ja ostaa 2 purkkia maalia lisää. Ja hengityssuojain!
Päästyäni kotiin jatkoin maalaamista suojaimen kanssa. Ei se sitä hajua blokannut mitenkään, pakko oli juosta aina hetken maalaamisen jälkeen toiseen huoneeseen hengittämään, mutta ainakaan se ihan järisyttävä pöly ei päässyt keuhkoihini tai muille limakalvoille! Kaksi purkkia taas sitkeästi spreijasin oviin ja homma tuntui ihan loputtomalta! Ovet alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa huurtumaan sellaiseksi, kuin halusinkin.
Vihdoin ne olivat valmiit ja sitten alkoi vimmattu siivoaminen! Juostessani edestakaisin kylppäriin ja yläkerran aulan väliä, olin tuonut valkoista pölyä jaloissani ja vaatteissani yläkerran huoneisiin. Lattiat oli pakko pestä kauttaaltaan koko yläkerrasta! Kun tarkemmin aloin katsomaan, oli pölyä kylppärissä joka paikassa pienimpiä koloja peilikaapin yläpuolta myöten! Jouduin loppupeleissä pesemään kylppärin kattopaneeleita myöten ja myös saunan joka ikisen paneeliraon. Vaikka ovi saunaan oli kiinni, pöly meni oven alta ja raoista joka paikkaan ja jouduin tekemään koko pesutiloihin kattavan siivouksen.
Pienen ketutuksen kourissa annoin siivotessani vesisuihkun osua paikoin liian vähän aikaa kuivuneisiin oviin ja yhtäkkiä huomasin, että huurremaali alkoi joistain kohdin kuoriutumaan suikaleissa ovien pinnoilta! AAARGGH!!! Tässä kohtaa melkein revin jo hiukset päästä! En voi uskoa, että menin sössimään kamalan ison työn tuolla tavoin! Päätimme miehen kanssa tehdä korjaustyön joskus toiste. Olin ihan kypsä koko projektiin! Tässä kohtaa jokainen voi uskoa, että tuon verran sotkua aiheuttaneeseen maalausprojektiin ei kyllä tee mieli ryhtyä heti uudelleen.
Niinpä se odotteli viikon päivät, että keräsin taas kärsivällisyyteni kasaan ja kävin ostamassa lisää maalia. Ostin varuiksi kolme purkkia ja aloin suihkuttelemaan spraymaalia kohtiin, joista se oli kuoriutunut pois ja vähän niiden ympärille. Kaksi purkkia riitti paikkaukseen, kolmas meni ihan vain tasoitukseen. Ihme ja kumma, paikkamaalaus toimi ja kohdat ovat täysin huomaamattomat ja yhtä tasaiset kuin muutkin osat. Parista kohdasta en tiedä mitä tapahtui – maali ei ikäänkuin ottanut enää kiinni jo maalattuihin kohtiin ja ne kohdat jäivät vähän vaaleammiksi Toisaalta pari vierasta on ovia jo käynyt ihmettelemässä, eikä ilman erillistä huomautustani edes huomanneet sävyeroja. Eivät ne ehkä siis ole kovin näkyviä muille, paitsi meille, kun tiedämme mikä kohta on korjattu jälkikäteen.
No mitä tästä opimme? –Tätä tuotetta ei missään nimessä kannata käyttää sisätiloissa! En voi mitenkään suositella sitä. Jos olisimme tienneet, olisimme miettineet kahdesti. Mikään ennen käyttämäni spraymaali ei ole ollut noin sotkuista. Pullon kyljessä ei ole mitään mainintaa pölystä, joka tunkeutui korvakäytäviin saakka hiuspohjasta puhumattakaan! Pölyä oli joka paikassa! Aivan kamalaa tavaraa! Myöskin haju, joka maalista lähti, oli erilaista, kuin tavallisissa spraymaaleissa. Se jäi leijumaan kotiimme, alakertaankin moneksi päiväksi ja maistui myös suun limakalvoilla tyttärelläkin, joka pysytteli projektin aikana visusti alakerrassa. Hyi olkoon.
Nyt ovet ovat kuitenkin valmiit, samoin koko kylppärin ehostusprojekti ja seuraavaksi voinkin esitellä kokonaisuuden! Vaikka spreijaus olikin ihan kamalan työn ja tuskan takana, olen silti tyytyväinen lopulliseen jälkeen. Kustannusmielessä säästimme 400 euroa ostamalla kirkkaat lasiovet ja käsittelemällä ne huurteisiksi itse, olkoonkin, että maaleihin kului 70 euroa (1 purkki maksoi 10 euroa.) ja sivussa paloi pinna noin sata kertaa. Tämä oli myös hyvä oppitunti kyseisen maalin käytöstä, omasta sinnikkyydestä ja siitä, kuinka se ahkera työ loppuviimein aina palkitaan! Hyvä me! 🙂