Haaveilen asuvani puisessa vanhassa talossa, jossa on narisevat lautalattiat ja ikuinen remontintarve. Haaveilen, että talo sijaisee Helsingissä, mieluiten lähiössä keskellä palveluita. Ai miten niin mahdoton yhtälö? Puutalon sijaan asutamme uudistuotannon rivitaloasuntoa. Melko kaukana siis narisevista lautalattioista, mutta onneksi remontin aiheita ja pieniä tuunauksia voi keksiä talon iästä huolimatta.
Haaveilen myös lasiverannasta. Sellaisesta vähän kylmästä tilasta, jossa on vanhoja kalusteita ja paljon lämpimiä taljoja ja lyhtyjä. Halusin sellaisen vanhan puisen, elämää nähneen penkin eteiseemme, joka sekin on kaukana lasiverannasta, mutta johon halusin jotain vanhaa juurikin penkin muodossa. Miten uskomatonta, että niistä pyydetään netin myyntipalstoilla kolminumeroisia lukuja! Joku muukin on tajunnut ihmisten haluavan vanhoja penkkejä. Jotain muuta oli siis keksittävä ja koska pidän myös tuunaamisesta, mikä parempaa, kuin tehdä itse!
Ostin Prismasta tavallisen kamalan, susiruman, mäntyisen saunapenkin huimaan 23,90 hintaan ajatuksenani tuunata siitä vanha ja kulahtanut. Kokosin penkin, vein sen ulos terassille ja näytin sille vähän sahaa ja vasaraa.
Pahoinpitelin penkkiparan sellaiseksi, kuin se olisi voinut ajansaatossa mennä; kolhuja, klommoja, naarmuja ja rispaantuneita reunoja. Ihan pieni ohokin pääsi suusta, kun penkistä lohkesikin vähän isompi pala. No, ei se haitannut, vanhoista penkeistähän on lohjennut paloja. Mies katseli touhuani ikkunasta ja pyöritteli päätään. Hän se vain ei ikinä totu näihin päähänpistoihin ja kysyi voiko olla avuksi heittämällä penkin vaikka katuun pari kertaa. Just.
Itselläni oli ihan selkeä visio valmiista ja kun olin mielestäni runnellut penkkiä tarpeeksi, otin palan hiomapaperia ja hioin karuimmat jäljet vähän sileämmiksi, ettei ihan tikkuja tarttuisi vaatteisiin ja ihoon.
En tähän hätään kerennyt hankkimaan mitään puuvahoja tai kalustemaaleja, sillä inspis kun iskee, homma on tehtävä välittömästi. Kellarista noudettu seinämaali saisi ajaa asian.
Halusin pinnasta sellaisen hieman läpikuultavan, joten blandasin maalia vedellä niin, että siitä tuli ihan ohutta litkua. Melko ärsyttävää koostumukseltaan varsinaiseen maalaustyöhön, kun sitä tippui pensselistä muuallekin, kuin penkille, mutta toimi, kuten olin ajatellut. Vetelin maalikerroksia useamman kerran ja litkun nopea kuivuminen mahdollisti uuden kerroksen aloittamisen, kun edellisen oli saanut valmiiksi.
Vanhennusprokkis onnistui mielestäni ihan täydellisesti! Pinnasta tuli kuin tulikin sen näköinen, kuin olisin pelastanut penkki-raasun jostain vanhasta ladosta. Maalikerrosten kuivuttua näytin penkille vielä hiomapaperia kevyesti ja hioin maalipintaa paikka paikoin rikki. Vanhoissa penkeissä kun on maalitkin vähän lohkeilleet.
Paras palkinto työstäni tuli, kun kaveri tuli meillä käymään ja heti ekaksi kysyi, mistä sä olet ton vanhan raadon löytänyt? 🙂
Penkin lopullisen ilmeen ja sijoituspaikan näette piakkoin!
Eteisen refreshaus saadaan päätökseen toivottavasti tänään illalla, kun peililiukuovet saapuvat viimein. Enää toivotaan, että pelkkien nettikuvien ja omien mittauksien perusteella tilatut ovet livenä niitä näkemättä ovat kaikin puolin hyvät!
No, mitä pidätte? Oliko onnistunut tuunaus?