Raha. Aihe, joka ei lakkaa puhuttamasta ja mietityttämästä.
Maailmantalous heittää häränpyllyä ja tapetilla on joka päivä erilaiset leikkaukset ja kiristykset tai Kiinan pörssin romahdukset sun muut. Olen viime aikoina miettinyt paljon raha-asioita ja ajattelinpa herätellä keskustelua täälläkin aiheeseen. Kävimme eräissä illanistujaisissa ystävien kanssa keskustelua palkoista, työllisyystilanteesta, velkaantumisesta ja muista asioista, jotka varsinkin suomalaiset usein kokee hankaliksi asioiksi keskustella ja jäin miettimään illan tullen kuultuja juttuja.
Taitaa olla enemmänkin ylellisyys, jos jää tänä päivänä rahaa sukanvarteen laitettavaksi kaikkien asumismenojen ja laskujen jälkeen. Suurin osa makselee asuntolainoja ja toisilla painaa päälle myös autolainat, lasten joskus kalliitkin harrastusmaksut ja muut pakolliset menot. Jotkut säästää jotain tiettyä asiaa varten, toiset laittaa rahaa sivuun ihan vaan pahan päivän varalle. Itse olen kuulunut aina siihen ryhmään, joka on säästänyt rahaa tiettyä asiaa varten. Se on aina ollut jokin matka. Jos olisin laittanut jokaisen matkailuun kulutetun pennosen pankkitilille, olisin aika hiton monta kymppitonnia rikkaampi. Mutta vain rahallisesti. Minusta kun matkailun tuomaa henkistä pääomaa ei juuri voi mitata euroissa.
Seurasin tässä taannoin yhtä blogikeskustelua, joka koski samaista aiheitta ja yllätyin ihmisten passiivisuudesta vapaaehtoista eläkesäästämistä kohtaan. Moni ikäiseni ihminen ei säästä vanhuuden varalle yhtään, ei myöskään ystävistäni juuri kukaan. Itse olemme mieheni kanssa alkaneet säästämään vapaaehtoista eläkettä jo 7 vuotta sitten, kohta pyörähtää 8. vuosi käyntiin. En edes huomaa kuukaudessa sen summan puuttumista, jonka eläkesäästämiseen laitan. Ja jos tuo raha olisi käytössäni, työntäisin sen ihan varmasti johonkin aivan turhaan sen sijaan, että nyt raha menee rahastoon, joka sijoittaa osake- ja korkomarkkinoille ja kartuttaa pientä, mutta varmaa tuottoa vuosi vuodelta. Elintaso kokee aina pienen romahduksen ihmisen jäädessä eläkkeelle. Tulot putoaa ja näin tulee varmasti olemaan myös omalla kohdallani, mutta en myöskään halua, että siinä kohtaa kun oikeasti on aikaa tehdä mitä vain, eli eläkkeellä, en pysty tekemään mitään rahavarantojen puutteesta johtuen. Haluaisin terveyden salliessa pystyä edelleen matkustamaan, harrastamaan ja tehdä muita mielenkiintoisia asioita samaan malliin. Siksi mietin mielelläni hyvin kauas tulevaisuuteen ja n. 25-30 vuoden päähän, kun eläkeikäni koittaa.
Matkasäästämisen lisäksi olemme alkaneet tekemään pientä ”sijoitustoimintaa”, jolloin varovaisilla ja maltillisilla ratkaisuilla saamme pennosillemme myös hieman tuottoa. Pankeilla ei enää tänä päivänä ole korkeakorkoisia tilejä, joissa rahaa kannattaisi makuuttaa. Jos korko on 0,1%, niin siitä voi jokainen laskea, ettei se raha siellä ihan hirveästi korkoa kasva useammassakaan vuodessa. Sijoittaminen ei suinkaan ole vain rikkaiden tai edes hyvin toimeen tulevien ihmisten ylellisyys enää tänä päivänä, vaan pieneen sijoitustoimintaan pääsee kiinni jo ihan muutamalla satasella. Pienistä puroista ja sitä rataa. Minua ainakin houkuttaa suurempi tuotto, eikä haittaa, vaikka rahan sitoo useaksi vuodeksi jonnekin, sillä eihän sitä ole tarkoituskaan ottaa ulos, vaan nimenomaan säästää. Jos se raha vielä ajan saatossa muuttuu suuremmaksi summaksi, sitä parempi ja silloin rahan voi sijoittaa uudelleen suurempana ja näinhän se kuvio sitten vaan jatkuu ja summa parhaimmassa tapauksessa kertautuu moneen kertaan.
Kun sijoittaa harkitusti, riski pääoman menettämiseen pienenee. Hajauttaminen on kaiken a ja o. Näin saa maksimaalisen hyödyn, eikä tarvitse pelätä yhden osa-alueen romahtamista, kuten vaikkapa tuo äskettäinen Kiinan tilanne, joka aiheutti osakemarkkinoiden totaalisen romahtamisen. Siinä menee aikaa, kun tilanne korjaantuu ja epävarmuus poistuu.
Tehtyämme viimeaikaiset peliliikkeet perheemme taloustilannetta ajatellen, on olo muuttunut. Kyllä siitä kieltämättä tulee sellainen turvallisuudentunne, kun tietää, että sukanvarressa on muutakin kuin pohjaton reikä. Olemme joskus olleet vähän tiukemmassa tilanteessa, kun silloinen työnantajani teki organisaatiossa uudelleenjärjestelyitä ja minun työpaikkani olisi siirtynyt toiseen maahan. En suostunut siihen ja loppu on historiaa ja jäin hetkeksi ansiosidonnaiselle ennen uuden työpaikan löytymistä. Siihen aikaan oli hirveästi työttömyyttä (jos se ei nytkään ole hääppöinen tilanne) ja yt-neuvotteluita oli joka puolella. Työttömyyskassa hukkui hakemusten määrään ja niinpä rahoja sai odotella yli kaksi kuukautta. Nopeasti hupenivat silloin vähäiset säästömme, kun yhden ihmisen palkalla elettiin ja siihen aikaan vielä asuntolainoja makseltiin. Jo kaksi kuukautta ilman säännöllistä tuloa tuntui lompakossa niin paljon, että se alkoi ihan ahdistamaan. En koskaan enää halua kokea samanlaista tilannetta, että rahaa ei tule säännöllisesti, eikä sitä myöskään löydy sukanvarresta hetkittäisen likviditeettiongelman tueksi. Siksipä siis säästämme useammalla eri tavalla;
1. Vapaaehtoista eläkettä kuukausittaisella summalla, joka on vanhuuden varalle. Rahaa ei oteta ulos (eikä saakaan ilman hyvin painavaa syytä), ennen kuin eläkkeelle jäädään.
2. Erikseen avatulle pankkitilille, johon ei ole pankkikorttia, (hankaloittaa näin ollen tilin varojen käyttämistä) johon siirrämme rahaa säästöön kuukausittain matkoja tai muita hankintoja varten
3. Pieni maltillinen sijoitustoiminta, jossa kaikkia munia ei todellakaan laiteta samaan koriin ja joiden tarkoitus on karttua pitkällä tähtäimellä
Rahahan ei todellakaan ole tärkeintä elämässä, mutta kyllä se suunnattomasti helpottaa ja suo tietynlaisia vapauksia tehdä ja toteuttaa asioita. Vaikka normaalisti yritän elää hetkessä, päivä kerrallaan, vanhuudenpäivät on sellainen asia, jonka haluan huomioida jo nyt. Rahan lisäksi yritän huomioida niitä päiviä myös pitämällä itseni terveenä ja huolehtimalla omasta hyvinvoinnista. Sekin kun on, kuin laittaisi rahaa pankkiin…
Mitä ajatuksia sinulla on säästämisestä tai omasta rahankäytöstäsi? Kuulutko sinä kenties vapaaehtoisten eläkesäästäjien joukkoon?