Olen parissa blogissa nähnyt postauksia, jossa bloggaajat esittelevät lempikohtansa kotoaan.
Minusta tuota on vaikea määritellä, sillä vähän joka kohdalla on oma funktionsa. Tykkään kovasti keittiön harmaasta seinänurkasta, jossa kuvaan usein ruokakuvia tai muita fiilistelykuvia. Ruokapöydän äärellä on kiva syödä isolla porukalla tai nauttia rauhallisesta aamiaisesta ihan kolmin vain. Pidän myös olkkarin sohvannurkasta, jota tulee kuvattua aika paljon ja siinä nurkassa kyhjötän usein läppäri sylissä blogijuttuja tehden tai telkkaria töllötellen.
Kuitenkin tähän postaukseen lempikohta valikoitui oikeastaan vain sen visuaalisuuden takia. Minusta tuo porrasnurkkaus on kaunein kohta kotonamme.
Pelastin oliivipuun jo kylmiltä säiltä sisälle. Saa nähdä kauan raasu tuossa jaksaa sinnitellä, kun en pysty sille sopivia talvehtimisoloja järjestämään. Samalla iso lyhty siirtyi sen viereen ja tuo söpö harmaa pöllökin.
Tuohon nurkkaukseen tuo oman fiiliksensä myös isäni vanha piano lapsuusvuosiltaan. Se on kulkeutunut meille hänen lapsuudenkotinsa kautta minun lapsuudenkotiini ja sieltä tänne meille tähän kotiin muuttaessamme.
Piano oli ennen ahtaammassa paikassa takan tilalla ja se ei päässyt siinä oikeuksiinsa. Se oli lähinnä sellainen iso tumma möykky siellä. Haaveilinkin jossain vaiheessa pianon maalauttamisesta valkoiseksi. Nyt nuo haaveet ovat jääneet, sillä tuossa portaiden alla nurkassa piano on ihan paraatipaikalla ja värikin tuntuu taas hyvältä. Harmillisen vähän sitä tulee kylläkään enää soitettua…
Parasta kodissamme on ehkä kuitenkin tuo valkoinen lattia, josta haaveilin niiiiiiin monta vuotta! En luopuisi siitä enää mistään hinnasta! Lattian ansiosta vähäinenkin valonpilkahdus moninkertaistuu sisällä.
Mitä tulee alakertaan, mielessä muhii monta sisustusjuttua sitä koskien; maalausta, eteisen kaapiston uusimista, tuulikaapin tuunausta ja sen sellaista. On siis tekemistä syksyn pimeille illoille!
Kivaa lokakuun ensimmäistä kaikille!