Tänään muistellaan

Pyhäinpäivä. Dia de los Muertos. All Hallows’ Evening ts. Halloween. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, yhtä kaikki, tänään muistellaan joukostamme jo poistuneita. Me ainakin käymme haudalla sytyttämässä kynttilät vähän myöhemmin tänään. Vähän haikea fiilis on kieltämättä…

IMG_3420.jpg

Meidän alkuperäinen ja jo perinteeksi muodostunut dinner party-suunnitelma tälle illalle peruuntui harmillisesti sairastumisen vuoksi. Hetkellisesti mietimme sen jälkeen lähtöä Halloween-bileisiin, joita olisi ollut tarjolla parikin eri vaihtoehtoa, mutta toissailtainen muuttoapuna oleminen ja kamojen roudaus ja eilinen, tosi myöhäinen Bond ensi-ilta verotti energiatasoa niin, että jostain syystä hyvä ruoka ja viinilasillinen omalla sohvalla houkutti enemmän kuin riehakkaat ja äänekkäät pippalot. Lieneekö tässä vanhaksi tullut?!

Tänään siis vietämme hyvin rauhallisen Pyhäinpäivän katsomalla viikon varrella boksiin tallentuneita ohjelmia ja vain olemalla. Ehkäpä räpsin parit fotot uudistuneesta eteisestämmekin näin päivänvalolla. Otin jo yhdet versiot töiden jälkeen tässä eräänä iltana, mutta ne oli kyllä niin rakeiset, ettei niitä kehdannut julkaistakaan! Taas siis alkaa tämä jokavuotinen bloggaajan painajainen – päivänvalon puute! Viikonlopun valoisat tunnit on osattava hyödyntää ja viikon varrelle on ennakoitava postauksia niin, että kuviakin niihin löytyy.

Minäpä lähden tästä koiran kanssa metsälenkille ja keräämään vähän askartelutarpeita. Visio parista koristeesta on muhinut mielessä…

Tunnelmallista Pyhäinpäivää kaikille.

Ihastuttava ja trendikäs Trastevere

Luin kesällä kirjan, jonka tapahtumat sijoittuivat pääosin Rooman Trasteveren kaupunginosaan. Kun reissu Roomaan tuli ajankohtaiseksi, halusin ehdottomasti käydä siellä!

Trastevere sijaitsee Tiber-joen toisella puolen, kuitenkin ihan kohtuullisen matkan päässä päänähtävyyksistä. Trastevere on vanha työläiskaupunginosa ja on edelleen pääsääntöisesti paikallisten asuttamaa aluetta. Nykyään Trastevere on trendikäs, varsinkin nuorten suosimaa asuinaluetta, vähän kuin Helsingin Punavuori. Trasteveressa oli kiva kävellä pitkin pieniä kujia ja katuja paikallisten perheiden seassa, jotka viettivät rauhallista sunnuntaipäivää. Oli kiva nähdä kokonaisia perheitä liikkeellä, monta sukupolvea samassa ryppäässä. Tuolla oli jotenkin todella rauhallinen fiilis olla.

IMG_3006.jpg

Me tähtäsimme lounasaikaan Trastevereen, kun olimme ensin aamun kierrelleet mm. Colosseumilla. Olin etukäteen selvitellyt vain tämän yhden ruokapaikan, jossa tiesin varmasti tarjoiltavan gluteenitonta ruokaa. Niinpä nälän yllättäessä suuntasimme Mama Eat! -nimiseen ravintolaan. Sieltä saa siis myös tavallista ruokaa, mutta heillä on kaksi erillistä keittiötä, joista toisessa valmistetaan vain gluteeniton ruoka kontaminaatioriskin vuoksi. Ihan huippua!

Minä menin ja tilasin pizzan, sillä olin kuolannut italialaista pizzaa koko reissun ajan! Suosittelen tätä ravintolaa täydestä sydämestäni ja olipa ravintolan ikkunoissa palkintoja myös Trip Advisorilta, joten tähän kannattaa ehdottomasti tutustua Trasteveressa vieraillessaan!

mama%20eat.jpg

Vietimme niin täydelliset pari tuntia erään aukion laitamilla. Näitä aukioitahan Roomassa tosiaan riittää! Istuimme ihanassa auringonpaisteessa suihkulähteen edessä olevassa kahvilassa nauttien kuplajuomaa livebändin soittaessa lähteen reunoille istuskeleville ihmisille.

En tiedä olenko vähään aikaan nauttinut elämästäni niin paljon, kuin sillä hetkellä. Se oli vaan jotenkin niin täydellinen hetki. <3

IMG_3015.jpg

IMG_3017.jpg

IMG_3026.jpg

Trastevereen kannattaa ehdottomasti mennä Rooman reissulla viettämään kiireetöntä päivää. Minä ainakin suuntaan tuonnekin uudelleen seuraavalla Rooman reissulla!

Juhlan jälkeen

Viikonloppu meni juhliessa täysi-ikäisyyden saavuttanutta tytärtä. Jo torstaina alkoi valmistelut hankintojen muodossa, perjantaina niitä jatkettiin ruokaostoksilla, kukkakauppakäynnillä ja keittiötöillä. Pakko oli tehdä hyvin säilyvät syötävät jo silloin valmiiksi, sillä tarjottavien lista oli aika pitkä ja valmisteluita paljon. Lauantaina tehtiin isoimmat hommat, kuten leipomiset ja suursiivous ja kahviteltiin tyttären kummitädin kanssa jo silloin päällekkäisten lasten synttäreiden johdosta. Sunnuntai-aamuna kävin täysillä höyryillä viimeistelyjen kimppuun, katoin pöydän ja otimme puolilta päivin ekan satsin vieraita vastaan.

Perinteisesti synttäreillä tarjotaan kakkua ja kahvia, mutta juhlan luonteen huomioiden, tällä kertaa teemana oli kakkua ja kuohuvaa!

kakkua%20ja%20kuohuvaa.jpg

Väriteemana oli pinkki, harmaa ja musta ja kattaus rakennettiin näiden värien ympärille. Sitä täydensi kynttilät ja kukat sävy sävyyn sekä ikkunaan askartelemani lippuviirit. Minusta viirit ovat aivan ihania ja sopivat kyllä niin lasten juhliin kuin aikuisempaankin makuun. Tällä kertaa tein pari tuollaista minilipuista koostuvaa viiriä ja nekin näyttivät oikein kivoilta!

IMG_3325.jpg

IMG_3338.jpg

IMG_3327.jpg

IMG_3329.jpg

IMG_3330.jpg

Tarjolle tein tyttären lempparia, eli Rocky Roadia, jonka tarjoilin isosta lasipurnukasta. Lisäksi tein tarjolle oman suosikkiherkkuni maustekakun sekä tyttären toiveesta pätkis-banaani täytekakun marjakoristeilla. Tuo kakku tehtiin sellaiseen naked cake -henkeen.

Makeiden herkkujen joukosta löytyi myös uusi kokeilu, eli lakritsikakku. Ai juma, tämä se vasta herkkua olikin ja laitankin tästä reseptin jakoon ihan pikapuoliin! Hyvin näytti uppoavan tämä herkku myös vieraisiin ja se kirvoittikin suurimmat kehut!

cakes.jpg

Pelkkää makeaa ei voi mahan täydeltä tietenkään vetää ja tällä kertaa päädyin suolaisten piirakoiden sijaan vähän toisenlaiseen tarjoiluun. Fetasalaatin ja itseleivon focaccian lisäksi tarjoilin myös toista resepti-uutukaista, munakasrullia. Nämä olivat helppo tehdä kaiken kakunvääntämisen keskellä, kun valmistuivat uunissa vähän kuin itsekseen. Munakasrullat ovat myös ruokaisia ja sopivat hyvin niin juhlaan kuin arkeenkin. Munakasrullat säilyivät mehukkaina ja kinkku-ruohosipuli-mozzarellatäyttein täytetyt rullat tekivät hyvin kauppansa!

IMG_3348.jpg

Muutama skumppapullo tuli päivän aikana poksauteltua ja maljoja nosteltua useamman kerran! On se onneksi muidenkin sukulaisten ja tuttavien mielestä niin outoa, että meidän pikkuinen on jo aikuinen. 🙂

Pieninä herkkupaloina oli myös pahvitörpöistä tarjoillut irtokarkit ja popparit, joista huomasin, että kuvat olivat jääneet uupumaan. Nämä olivat varsinkin pikkuvieraiden mieleen, tarjottimelta kun pystyi nappaamaan ihan oman herkkukipon. Vaikka näytti se kyllä siltä, että vähän isommatkin löysivät oman kipponsa…

Tytär sai paljon toivottuja lahjoja mm. uusien urheiluvaatteiden hankintaan tarkoitettuja rahakuoria, leffalippuja sekä Fjällravenin repun, vaikka nuo lahjat eivät mielestäni päivän tärkein asia ollutkaan. Saimme pitkästä aikaa sukulaisia pöydän ympärille, ystävät yhtä aikaa saman katon alle ja se on kaikista parhainta! Myös pari täysin yllärivierasta 500 kilometrin päästä ilmestyi ovemme taakse ja tytär oli riemuissaan saadessaan isovanhemmat kylään näin yllättäen! Olin jaksottanut vieraiden tuloa vähän eri kellonajoille, sillä kotiin ei vain mahdu yhtä aikaa reilua 20 henkeä, jotka kutsuvieraslistalla oli. Tai mahtuu toki, mutta minusta on kiva, jos jotakuinkin kaikki saa kahvikuppinsa laskettua johonkin pöydän reunalle ja tuolin istuakseen. Vieraita kävikin puolen päivän jälkeen tasaisesti ilta-kahdeksaan saakka.

Huh! Olipahan juhlan täyteinen viikonloppu! Nyt saakin yrittää latailla akkuja parin päivän ajan ennen seuraavaa ponnistusta – äitini muuttoa!

Energistä tiistaita kaikille! 🙂

Aikuisen äiti

Tyttäremme täytti eilen 18 vuotta. On ihan uskomaton ajatus, että lapseni on täysi-ikäinen. Aikuinen? Kysymysmerkki siksi, että vasta nyt ymmärrän, miltä omasta äidistäni on tuntunut, kun minä olen polleasti 18 vuotta täytettyäni ilmoittanut olevani aikuinen ja vastaavani asioistani tästä lähtien itsenäisesti. En esitä minkäänlaista epäluottamuslausetta tytärtäni kohtaan, hän lienee kypsempi ja vastuuntuntoisempi, kuin minä ikinä hänen ikäisenään, mutta en osaa pitää häntä siltikään aikuisena. Mielelläni pidän häntä edelleen pienenä huollettavanani, vaikkei ihan pieni enää olekaan.<3 Luojan kiitos hän ei ole perinyt ihan kaikkia ominaisuuksiani, eikä näin ollen ole yhtä mahtipontisesti julistanut aikuisuuttaan. Tajusin silti juuri, että meidän lapsiperhe ei ole enää lapsiperhe, vaan kolmen aikuisen talous. Mikäänhän ei oikeasti muutu, ihan samanlaista eloa tässä vietetään jatkossakin sillä erotuksella, että autoa käyttää kahden sijaan kolme ihan piakkoin!

On kyllä vaikea tajuta, että hän todella on tuon ikäinen. Mihin nämä kaikki vuodet meni? On niin kliseisen totta, että niistä ekoista vuosista pitäisi osata nauttia – lapsi tosiaan on pieni vain sen pienen hetken. Paljonhan näihin vuosiin on mahtunut. Ihan älyttömän paljon asioita, tapahtumia, muistoja, juhlia, surua ja kiukuttelua, naurua, yhteisiä lomareissuja ja sellaisia pieniä hetkenvälähdyksiä, jotka säilyy mielessäni lopun ikääni. Ekat sanat, hoipertelevat askeleet, tavat, sanonnat, ilmeet ja eleet. Jotkut lentävät lauseet, jotka naurattavat vieläkin niitä ajatellessa. Jotkut tilanteet ovat piirtyneet mieleeni niin terävänä.

IMG_3378.jpg

Mietin joskus nuorempana, minkälainen hänestä kasvaa. En olisi voinut kuvitella mitään parempaa. Olen niin ylpeä tyttärestämme. Olemme jotenkin onnistuneet kasvattamaan hänestä täyspäisen yksilön omilla ajatuksillaan. Suoraselkäisen ja itsenäisen ihmisen, jolla on omat mielipiteet ja joiden takana uskaltaa myös seistä. Hän on vastuuntuntoinen, rehellinen ja empaattinen ja häneen on aina voinut luottaa. Hän ajattelee muita, auttaa, osaa asettua toisen ihmisen tilanteeseen. Tiedän, että hän tulee menestymään elämässään. Hän on päämäärätietoinen, valmis tekemään paljon työtä saavuttaakseen sen mitä haluaa ja sitä pidän erityisen hienona ominaisuutena, josta tunnistan myös itseni ihan täysin. Jos tytär on minulta perinyt tuon lujan tahdon, isältään hän on perinyt ehkä kaikista tärkeimmät piirteet, joita minä arvostan sekä hänessä että isässään; kiltteyden ja hyväsydämisyyden. Vaikka kovalla tahtotilalla päästään pitkälle, hyvällä sydämellä muutetaan maailmaa. Sillä kosketetaan muiden sydämiä.

Äitinä toivon tyttärelleni vain parasta. Että hän maalaisi ihania unelmia taivaanrantaan ja juoksisi pitkin ja poikin niitä tavoitellessaan. Että hän säästyisi elämän suurilta kolhuilta, mutta saisi pieniä naarmuja, jotta osaisi arvostaa paremmin elämän ainutlaatuista lahjaa. Sitä, että se on tehty tuhlattavaksi, näettäväksi ja koettavaksi ja kuinka yhtäkään hetkeä ei saa elää muutoin kuin täysillä.

Onnea vielä, 18-vuotias <3

Rakkaudella
Äiti

 

Viikonlopputerveiset

Terveisiä uudistuneesta eteisestämme!

IMG_3298.jpg

Ei se ihan lasikuisti ole, mutta siellä on ”vanha” penkki, lämmin talja ja lyhty, jossa palaa elävä liekki. Mikä tärkeintä, siellä on isot, 2,5 metriset peiliovet! Loving it! <3

Meillä on vimmatut juhlavalmistelut edessä – tytär saavuttaa sunnuntaina täysi-ikäisyyden (!!!) ja sukua ja ystäviä on tulossa kylään roppakaupalla. Roudasin juuri viisi kassillista tarvikkeita ruokakaupasta ja yhden Alkosta. Teemana on kakkua ja kuohuvaa, joten ei kun leipomaan ja kristallilaseja kiillottamaan!

Kuplivaa viikonloppua kaikille! 🙂

Tuunaa uudesta vanha

Haaveilen asuvani puisessa vanhassa talossa, jossa on narisevat lautalattiat ja ikuinen remontintarve. Haaveilen, että talo sijaisee Helsingissä, mieluiten lähiössä keskellä palveluita. Ai miten niin mahdoton yhtälö? Puutalon sijaan asutamme uudistuotannon rivitaloasuntoa. Melko kaukana siis narisevista lautalattioista, mutta onneksi remontin aiheita ja pieniä tuunauksia voi keksiä talon iästä huolimatta.

Haaveilen myös lasiverannasta. Sellaisesta vähän kylmästä tilasta, jossa on vanhoja kalusteita ja paljon lämpimiä taljoja ja lyhtyjä. Halusin sellaisen vanhan puisen, elämää nähneen penkin eteiseemme, joka sekin on kaukana lasiverannasta, mutta johon halusin jotain vanhaa juurikin penkin muodossa. Miten uskomatonta, että niistä pyydetään netin myyntipalstoilla kolminumeroisia lukuja! Joku muukin on tajunnut ihmisten haluavan vanhoja penkkejä. Jotain muuta oli siis keksittävä ja koska pidän myös tuunaamisesta, mikä parempaa, kuin tehdä itse!

IMG_3267.jpg

IMG_3266.jpg

Ostin Prismasta tavallisen kamalan, susiruman, mäntyisen saunapenkin huimaan 23,90 hintaan ajatuksenani tuunata siitä vanha ja kulahtanut. Kokosin penkin, vein sen ulos terassille ja näytin sille vähän sahaa ja vasaraa.

Pahoinpitelin penkkiparan sellaiseksi, kuin se olisi voinut ajansaatossa mennä; kolhuja, klommoja, naarmuja ja rispaantuneita reunoja. Ihan pieni ohokin pääsi suusta, kun penkistä lohkesikin vähän isompi pala. No, ei se haitannut, vanhoista penkeistähän on lohjennut paloja. Mies katseli touhuani ikkunasta ja pyöritteli päätään. Hän se vain ei ikinä totu näihin päähänpistoihin ja kysyi voiko olla avuksi heittämällä penkin vaikka katuun pari kertaa. Just.

IMG_3268.jpg

IMG_3269.jpg

Itselläni oli ihan selkeä visio valmiista ja kun olin mielestäni runnellut penkkiä tarpeeksi, otin palan hiomapaperia ja hioin karuimmat jäljet vähän sileämmiksi, ettei ihan tikkuja tarttuisi vaatteisiin ja ihoon.

IMG_3270.jpg

En tähän hätään kerennyt hankkimaan mitään puuvahoja tai kalustemaaleja, sillä inspis kun iskee, homma on tehtävä välittömästi. Kellarista noudettu seinämaali saisi ajaa asian.

Halusin pinnasta sellaisen hieman läpikuultavan, joten blandasin maalia vedellä niin, että siitä tuli ihan ohutta litkua. Melko ärsyttävää koostumukseltaan varsinaiseen maalaustyöhön, kun sitä tippui pensselistä muuallekin, kuin penkille, mutta toimi, kuten olin ajatellut. Vetelin maalikerroksia useamman kerran ja litkun nopea kuivuminen mahdollisti uuden kerroksen aloittamisen, kun edellisen oli saanut valmiiksi.

IMG_3276.jpg

IMG_3277.jpg

Vanhennusprokkis onnistui mielestäni ihan täydellisesti! Pinnasta tuli kuin tulikin sen näköinen, kuin olisin pelastanut penkki-raasun jostain vanhasta ladosta. Maalikerrosten kuivuttua näytin penkille vielä hiomapaperia kevyesti ja hioin maalipintaa paikka paikoin rikki. Vanhoissa penkeissä kun on maalitkin vähän lohkeilleet.

Paras palkinto työstäni tuli, kun kaveri tuli meillä käymään ja heti ekaksi kysyi, mistä sä olet ton vanhan raadon löytänyt? 🙂

IMG_3279.jpg

IMG_3289.jpg

IMG_3292.jpg

Penkin lopullisen ilmeen ja sijoituspaikan näette piakkoin!

Eteisen refreshaus saadaan päätökseen toivottavasti tänään illalla, kun peililiukuovet saapuvat viimein. Enää toivotaan, että pelkkien nettikuvien ja omien mittauksien perusteella tilatut ovet livenä niitä näkemättä ovat kaikin puolin hyvät!

No, mitä pidätte? Oliko onnistunut tuunaus?

Sisustusprojekti: valaistus

Kun aiheeseen kerta päästiin, jutellaan vielä valaistuksesta hieman lisää! Eilenhän postailin mega-postauksen valosta, joten jatketaan samalla linjalla koskien sisustusprojektiani. Aiemmat kaksi sarjan postauksista koskien huoneistoa ja kalustusta löytyy täältä ja täältä.

Kun kyseessä on huoneisto, jossa on ikkunat vain toisella puolella asuntoa, on valon määrää ja valaistusta mietittävä kunnolla. Luonnonvaloa asuntoon tulvii onneksi runsaasti, sillä kyseessä on korkealla sijaitseva asunto, jota ei puut tai muut varjosta. Aurinko paistaa puolesta päivästä aina iltaan saakka, mutta nythän on edessä se vuoden pimein vuodenaika, joten lähdetään liikkeelle valaisimista.

Suurinta osaa vanhoista olemassa olevista valaisimista ei voi hyödyntää uudessa asunnossa. Koska nyt muutetaan puolet pienempään asuntoon, oli entiset valonlähteet mitoitettu mm. suuren ruokapöydän ylle ja suurempaan olkkaritilaan, joten mittasuhteiltaan valaisimet olivat täysin vääränkokoisia. Onneksi myymällä vanhat pois, saa hyvin pääomaa uusiin hankintoihin. Yleisvaloja asuntoon tulee 3; eteiseen, ruokailutilaan ja olohuoneeseen. Eteisessä on rakennuttajan puolesta kiinteä valaisin, joten siitä ei tarvitse murehtia. Sen sijaan keittiöön on suunnitteilla hyvin yksinkertainen, muodoltaan ja ilmeeltään eleetön ja liki huomaamaton valaisin.

valot%203.jpg

Muotona pallo voisi toimia ja löysinkin netistä erilaisia pallon muotoisia valaisimia. Pallon muoto rikkoo kivasti suorakaiteen muotoisen pöydän linjoja.

Olkkariin taas voisi tuoda pehmeyttä myös kiinnittämällä huomiota valaisimen materiaaliaan. Mietinkin kovasti paperivalaisimia. Ne ovat onneksi tänä päivänä vähän erilaisia, kuin 80-luvulla! 🙂 Paperista onkin valmistettu todella kauniita ja mielenkiintoisen muotoisia valaisimia, vai mitä sanotte näistä?

valot%202.jpg

Tuo neliö on ehkä hieman liian jyrkkä muotokieleltään, mutta varsinkin tuo sipulinmuotoinen, kauniin pitsimäinen paperivalaisin on todella ihana!

Tunnelmavaloja, kuten jo eilisessä postauksessa korostin, ei voi koskaan olla liikaa ja niitä voi helposti ripotella vaikka joka nurkkaan. Koska tila on yhtenäinen, katse näkee melkein koko huoneiston kerralla, olisi mielenkiintoista, jos muutama valaisin olisikin samaa sarjaa siitä huolimatta, että joku on pöytä- ja joku lattiavalaisin. Pallovalothan ovat myös ihan must hankinta jossain muodossa!

valot%201.jpg

Koska tila tarvitsee luonnon- ja keinovalon maksimaalisen tehon sekä lisää avaruutta ja tilantuntua, mikä onkaan parempi keino siihen, kuin lukuisat, strategisesti oikein asetetut peilit. Olenkin miettinyt, että tilaan sijoitettaisiin kaksi samanlaista peiliä isojen huonekalukokonaisuuksien ylle. Peilit sijoitetaan eri seinille, jolloin saadaan nimenomaan isonnettua tilaa. Omasta takaa vanhojen tavaroiden seasta löytyy myös yksi todella kaunis, tilassa hyödynnettävä peili. Tämä on selvästi erityylinen, kuin kaksi uutta hankittavaa, mutta koska se tulee tilallisesti ihan eri paikkaan, tyylieroilla ei ole niin suurta väliä. Sitä paitsi, siitähän se koti syntyy – kerroksellisuudesta; uuden ja vanhan yhdistelystä.

peilit.jpg

Näillä ajatuksilla kohti valaistusta siis mennään ja katsotaan mitä asuntoon päätyy!

Kuvat lainattu.
1. kuvat täältä, täältä ja täältä, 2. kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä. 3. kuvat täältä, täältä ja täältä, 4. kuvat täältä ja täältä.

Vinkkejä valaistukseen

Nyt olisi luvassa taas viikon vinkkipostaus! Viimeksi aiheena oli asetelmat ja kuinka niitä kannattaa tehdä, sen sijaan tällä kertaa paneudutaan valaistukseen.

”Valaistus on 50% sisustuksesta.” Näin toteaa dSign –sisustusarkkitehtitoimiston johtaja Vertti Kivi. Ja toteaa aivan oikein. Tässä vinkki-postauksessa keskitytään siis valaistukseen ja sen osaan sisustamisessa. Olen tehnyt laajan esitelmän aiheesta visualisti –opintojeni aikana ja siinä pureuduin tarkasti valaistukseen ja sen trendeihin ja tulevaisuuteen. Ihan niin laajaa näkökulmaa en tähän postaukseen ajatellut laittaa, vaan toimivia juttuja arkipäivään sopien.

IMG_3239.jpg

Valo on elämälle välttämätöntä, ihmiselle se on elintärkeä. Ei pelkästään auringonvalosta saatavan elämänlähteen tai energian vuoksi, vaan toiminnallisuuden, turvallisuuden, viihtyisyyden ja esteettisyyden vuoksi. Valolla voidaan tuoda ympäristöä kauniisti esiin ja näin luoda positiivisia tunteita ja energiaa. Valolla voi jäsentää tiloja, nostaa jotakin esiin tai vastaavasti jättää jotain huomiotta. Valo vaikuttaa mielialaan, ei siis todellakaan ole yhdentekevää, minkälaisia valoja eri tiloihin valitaan. Valolla on tärkeä rooli kotona, työpaikalla tai julkitiloissa.

Valo
-luo tunnelmaa
-laajentaa tilaa
-muodostaa vaihtelua
-herättää mielenkiintoa
-antaa informaatiota

Koska tarkoitus oli vinkata valaistukseen liittyviä asioita arkipäivää koskien, pysytään tässä postauksessa ihan kotioloissa.

Kotona tulisi olla tarpeiden mukaisia valoja; yleisvalo, työskentelyvalo, kohdevalo ja tunnelmavalo. Yleisvalona pidän kattovalaisimia tai muita suuremman tehon valaisimia. Näitä tällaisia en itse käytä juurikaan, sillä yleisvalosta tulee itselleni aina hyvin kova ja epäkodikas vaikutelma. Vertaa esim. toimistojen tai sairaaloiden loisteputkilamppuja katossa. En oikein ymmärrä koteja, joissa on vain kattovalo, joka posottaa illasta toiseen täysillä, eikä yhtään pieniä valaisimia tuomassa tunnelmaa. Yleisvalo on tärkeä silloin, kun pitää valaista isompi alue, esim. olohuone kerralla mahdollisimman kirkkaaksi. Vitsailen aina, että meillä tätä tapahtuu vain silloin, kuin pitää leikata koiran kynnet tai etsiä korvakorun takaosa matonhapsuista.

IMG_3234.jpg

Meillä ei ole kotona erikseen työpistettä, johon tarvitsisi ehdottomasti oman valaisimen. Sen sijaan työvaloiksi mainitsisinkin keittiön työtasoja valaisevat loisteputkivalaisimet ja liesituulettimen valaisimen ruoanlaittoa varten. Kohdevaloksi miellän esim. tauluja tai viherkasveja tms. valaisevia lamppuja, eli selkeästi johonkin tarpeeseen suunnatun valon.

Asensimme ledivalolistaa portaiden alle umpeenvalettuun kierroportaiden ”mutkaan” kohdevaloksi. Ennen tilan valaisemista, se oli pimeä ja ahdas nurkka, valolistan asennuksen jälkeen nurkkaus ja betonin kaunis rappaus pääsi oikeuksiinsa ja lista valaisee kauniisti nurkkauksessa sijaitsevan vanhan korin. Tunnelma on rauhallinen ja kaunis ja tila vaikuttaa suuremmalta valon ansiosta. Kohdevalaisimissa malli on yleensä muuten käännettävä ja/tai säädettävä. Tähän kohdevalaistus-kategoriaan menee hyvin myös turvallisuus-aspekti kotiovella, autotallilla tai esim. tarkkaa käsityötä vaativissa oloissa tarvittu valo.

Sen sijaan tunnelmavaloja meiltä löytyy paljon. Näiden tehtävä on vain ja ainoastaan luoda tunnelmaa ja tuoda lisää tilantuntua. Tuulikaapissamme on yleisvalo. Inhoan sitä, sillä se on juuri sellainen kova, kirkas valo. Sen sijaan asensimme lattialistaan ledivalolistan, joka toimii pienessä tilassa sekä kohdevalona että tunnelmavalona. Suosin myös valaisimia, joissa on himmennin. Niillä saa helposti muokattua kodin tunnelmaa melkein yleisvalon tasolle yltävästä kirkkaudesta aina hämärään ja hämyiseen fiilikseen asti. Kätevää kerta kaikkiaan. Meillä on muutama design-valaisin, Ikean valaisimia ja jotain merkittömiä mistä lie ostettuja –valaisimia sulassa sovussa. Oikeastaan kaikkia yhdistää vain se, että olen sattunut pitämään kyseisestä valaisimesta, sillä ne ovat eri merkkien lisäksi myös eri värisiä, eri muotoisia, varjostimilla tai ilman, lasia, muovia, metallia tai mitä vaan materiaalia.

IMG_3237.jpg

Valaisimia ostettaessa tulisi ulkoisten ja toiminnallisten seikkojen lisäksi kiinnittää huomiota myös itse lampun ostoon; valon väriin, eli lämpötilaan, eli kelvineihin. Tällä on suuri vaikutus tilan tunnelmaan. Jossain matalampi kelvinmäärä voi tuntua tunkkaiselta kuin toisessa paikassa korkeampi määrä voi tuntua majakanvalolta vasten silmiä. Kelvinit tulisi aina suhteuttaa valaistavaan tilaan ja käyttötarkoitukseen. Tavallisen hehkulampun värilämpötila on n. 2700 kelviniä, joka on sävyltään lämpimän valkoinen, hieman kellertävä. Itse käytän tällaisia makkarin lukulampuissa. Päivänvalolampuiksi nimitettävissä lampuissa kelvinit ovatkin sitten jo 5000. Ja nyt kun päästiin outoihin sanoihin, kelvineitä ei pidä sekoittaa lumeneihin, eli hehkulampun watteihin, eli tehoon, eli valovirtaan. Energiansäästölampuissa sekä ledeissä ilmoitetaan teho/valovirta lumeneilla. Yleisimmin käytetty wattimäärä lienee 40 ja sitä vastaava lumen-arvo on 470.

Ledien ja energiansäästölamppujen ero taas piilee siinä, että ledi syttyy välittömästi, kun energialamppu kirkastuu vähitellen. Itse ostin joskus erehdyksissä energialamppuja ja täytyy sanoa, että se pikkuhiljaa kirkastuva valo oli kyllä ärsyttävä. Ainakin itsellä tuo yleisvalon tarve on äkillinen ja hetkellinen, tarvitsen heti kirkkaan valon, enkä odottelun jälkeen täysillä pelittävää. Olen itse enemmän hehku- ja ledilamppuihmisiä.

IMG_3240.jpg

Omat henkilökohtaiset vinkkini valaistukseen olisi jotakuinkin seuraavat:

-Hyvä yleisvalo. Kiinnitätkö tarpeeksi huomiota lumeneihin (tehoon) ja kelvineihin (valon väriin)? Joku 800 lumenia (vastaa 60 wattia) ja 3000 kelviniä (warm white) olisi omat valintani.

-Tarkista työvalon tarve. Onko sinulla työpiste? Katsotko pitkän aikaa tietokoneenruutua? Taustalla tulisi aina olla jokin muukin valonlähde, kuin pelkkä kirkas tietokoneruutu. Tähän valitsisin lämpimämmän sävyisen ja matalatehoisemman valon vähän kuin kompensoijaksi.

-Tarkista kohdevalojen tarve. Tarvitsee joku pimeä nurkka lisää valoa tuomaan tilantuntua? Entä onko jokin kohta, jonka voisi jättää vähemmälle huomiolle siirtämällä sieltä valoa pois?

-Onko kotonasi tarpeeksi tunnelmaa luovia valonlähteitä? Niitä voi huoletta ripotella monta samaan tilaan ja jos edes osa on varustettu himmentimillä, voit helposti luoda valaisimilla erilaista pehmeyttä. Valaisimien lisäksi tunnelmanluojiksi käy passelisti myös erilaiset lyhdyt ja elävä liekki.

IMG_3260.jpg

Jäikö kysyttävää? Vastaan mielelläni, vaikken mikään valaistusexpertti olekaan! 🙂

Eteisen välivaihe

Hyvästi harmaat seinät!

Niin kävi, että harmaat seinät saivat lähtöpassit, vaikka yhdessä vaiheessa haaveilin vielä tummemmista. Keittiö-eteisakseli on yhtä tilaa ja halusin luoda siihen illuusion isommasta tilasta, kuin mitä se onkaan. Valkoinen tunnetusti avartaa tilaa ja tuo lisää valoa ja näillä elementeillä pääsee jo alkuun. Kun yhtälöön lisää isot peilit, on tilantuntu maksimoitu. Ne isot peilit on tilattu ja ne saapuvat torstaina. Jee, en malta odottaa!

Tältä näyttää eteisen välivaihe nyt:

PicMonkey%20Collage.jpg

Olen niin onnellinen, kun pääsen eroon tuosta sekavasta yleisilmeestä. Olen aina inhonnut tuota verhoviritystä ja verhojen ja harmaiden kaapinovien sekamelskaa. Myös tuo iso valkoinen alue yläkaappien yllä häiritsee suunnattomasti. Onkin ihana ajatus, että ihan kohta saamme pelkkää peiliä katosta lattiaan koko kaapiston leveydeltä! Hyvästi verhoviritys – ei tule ikävä!

Aiemminhan tuunasin jo tuon vanhan kenkäkaapin uusiksi maalamalla sen valkoisesta mustaksi. Tämä on kaikki ollut osa tätä isompaa suunnitelmaa.

PicMonkey%20Collage_3.jpg

Kuten kuvasta näkyy, String -hylly poistui seinältä ja sen kohtalo on vielä vähän auki. Olen myös harkinnut sen myymistä… Seinää varten on toisenlaisia suunnitelmia ja siihen liittyen onkin tulossa pieni tuunausvinkki ihan pian!

Tuo seinällä roikkuva peili saa myös lähteä, sillä kun ei ole enää sitten virkaa, kun peililiukuovet tulevat. Peili on muutenkin vähän sellainen tuunausprojekti, sillä alkuperäinen väri on sillä ollut kamala pyökki. Kerran sutaisin siihen maalit päälle ja se sai näin jatkoaikaa. Nyt ei sitä kuitenkaan enää heru.

Myös keittiön puolella on ollut harmaa seinä, jonka maalaamista mietin aika pitkään, sillä tuo harmaa on ollut minusta todella kaunis sävy. Loppujen lopuksi myös se sai väistyä. Valkoinen väri kyllä raikastaa ja avartaa tilan kuin tilan!

PicMonkey%20Collage.jpg

Kokeilen muuten pitkästä aikaa pöytäliinaa. Ompelin tuon itse Ikeasta ostamastani kankaasta ja hetihän liina tuo lisää kodikkuutta keittiöön. Myös taljat löysivät tiensä takaisin tuolien päälle, inhoan istua kylmillä tuolilla!

Kivaa uutta viikkoa kaikille! 🙂

Vatikaanivaltiossa

Maailman pienimmän valtion voi nyt ruksata yli To Go -listaltani!

Rooman reissulla oli tietysti aivan ehdotonta käydä Vatikaanissa ja otimmekin sen ekan päivämme kohteeksi. Päätimme jättää metroilut sikseen ja tutkia kaupunkia pelkästään kävellen, niin näkee kaikista eniten! Vaikka Rooma on suuri kaupunki, kaikki THE nähtävyydet ovat kuitenkin melko hyvillä etäisyyksillä toisistaan, joten niissä kerkeää vierailla hyvin lyhyemmälläkin lomalla. Vatikaani tietysti näistä poikkeus, se sijaitsee joen toisella puolen vähän kauempana muista.

IMG_2834.jpg

Tämä jokimaisema oli kuin suoraan postimerkistä! Siellä se Pietarinkirkon kupoli jo siintää…

IMG_2840.jpg

Emme suinkaan olleet ainoita turreja liikenteessä ja kun vihdoin Pietarinaukio sarasti silmissä, aloimme törmätä parin metrin välein ”Skip the Line / Guided Tour” -myyjiin. Kuulimme pian aukiota ympäröiville metalliaidoille saavuttuamme, että Pietarinkirkkoon olisi 4 tunnin jono ja kirkko sulkeutuisi klo 14. Olimme paikalla reilu 11 jälkeen. Tästä voi jokainen laskea, että vaikka olisimme heti menneet jonon päähän, emme olisi kerenneet kirkkoon lainkaan ja olisimme silti tuhlanneet arvokkaita tunteja jonottamiseen, emmekä vastineeksi näkisi mitään.

IMG_2846.jpg

Koska kirkko oli siis tavoittamattomissa, halusin nähdä sentään Sikstuksen kappelin ja Michelangelon kattomaalaukset. Päätimme napata kiinni myyjän tarjoukseen, joka tietenkin oli JUURI sinä päivänä ERIKOISTARJOUKSESSA. 🙂 Yeah, right, uskokoon ken tahtoo, mutta pulitimme silti 40 euroa per lärvi. Maksu ei kuitenkaan ollut paha, sillä todellakin ohitimme sillä heti aluksi n. 500 metrin jonon Vatikaanin muurien sisäpuolelle.

IMG_2852.jpg

Pääsimme lisäksi kaikkiin kolmeen Vatikaanin museoon oppaan kertoessa koko ajan englanniksi korvanappeihimme tietoa patsaista, tauluista, veistoksista, puistoista ja rakennuksista, näimme Vatikaanin puutarhan, paavin kesäasunnon sekä lopuksi tietenkin kruununa Sikstuksen kappelin ja ne upeat, käsittämättömät uskonnolliset maalaukset.

Vatikaanin puutarha oli kyllä huippukaunis ja yllättäen upeasti hoidettu.

IMG_2862.jpg

IMG_2865.jpg

Museoiden sisäpihalla oli ihan yhtä upeaa!

IMG_2879.jpg

IMG_2885.jpg

Nappasin myös tämän kuvan museon sisältä avoimesta ikkunasta. Pidän tällaisista ”kaupungin kattojen yllä” -henkisistä kuvista. Ja mikäpä tuossa oli olla Rooman kattojen yllä…

IMG_2891.jpg

Museoissa sai kuvata ja ottaa videota. Katseltavaa oli niin hurjan paljon, ettei kierroksen aikana kerennyt sulattamaan kaikkea. Tämä allaoleva patsas. Laocoon and Sons on kuulemma yksi Vatikaanin tärkeimmistä patsaista. Siihen on ensimmäistä kertaa onnistuttu kuvaamaan miesvartalo kaikkine lihaksineen niin, että sitä saapuu ihailemaan kaikki taidealan opiskelijat ja silloin joskus myös kaikki sen ajan suuruudet.

museo%202.jpg

Suuri osa maalauksista oli katossa ja piti kulkea niska kenossa nähdäkseen niitäkin. Kuitenkin seinillä ja lattioiden mosaiikeissakin oli taidetta ja historiaa kyllikseen! Tuolla museokierroksella tuli oikea historian over load!

museo1.jpg

Sikstuksen Kappelissa ei saanut valokuvata ja se vaikutti paljon pienemmältä kuin olin luullut. Tosin siellä oli aivan järisyttävä määrä muita ihmisiä ja vartijat huutelivat koko ajan ”Silence”, sillä jostain syystä ihmiset eivät vieläkään osaa käyttäytyä tuollaisissa paikoissa ilman, että koko ajan pitää puhua. Luulisi jokaisen tajuavan missä ollaan ja miten osoitetaan kunnioitusta. Tämä kappeli ei myöskään ole mikä tahansa kirkko, vaan siellä suoritetaan suurin uskonnollisin toimitus – konklaavi, eli Paavin valinta. Vaikka katolilaisuus on hyvin kaukana omasta elämästä joka tavalla, enkä itse lukeudu uskonnollisiin ihmisiin muutenkaan, kirkossa minut valtaa silti sellainen terve kunnioittava hiljaisuus ja vähän nöyrä olo. Siellä kuuluu olla hiljaa ja tulee varmasti jokaiselle tarpeen hiljentyä ihan hetkeksi.

Suurimman vaikutuksen minuun teki kappelissa The Last Judgement  -maalaus. Kierroksemme kesti reilu pari tuntia ja kuulin enemmän Vatikaanin historiasta kuin olen koskaan lukenut koulussa. Täytyy sanoa, että Da Vinci Koodi -kirja ja sen jatko-osat heräsi henkiin paikan päällä ja tuli väkisinkin muisteltua leffan tapahtumia ja tuttuja maisemiakin.

Koska Vatikaani sulki porttinsa yleisöltä klo 14 lauantaina, sain harvinaislaatuisen kuvan Pietarinaukion sen ollessa tyhjä.

IMG_2936.jpg

IMG_2937.jpg

Sain myös napattua Sveitsiläiskaartin jäsenistä pari kuvaa, vaikka en tiedä olisiko ollut sallittua kuvata heitä. Yleensä virkavaltaa ei saa kuvata ainakaan ilman lupaa. Nuo asut ovat todella mielenkiintoiset. Käsittääkseni kaartilaisilla on kaksi pukua, näistä tämä sininen on palveluspuku ja sitä kirjavaa käytetään vain juhlapäivinä. Ymmärtääkseni kaartilaiset käyttävät pääsääntöisesti ei modernia aseistusta, vähän kuin kirveen ja keihään välimuotoa. He ovat lisäksi erilaisten kontaktilajien mestareita. Kaartilaiseksi päästäkseen on täytettävä joukko erilaisia kriteereitä, kuten oltava Sveitsin kansalainen, 19-30 vuotias naimaton mies. Kaartiin liittyessään saa automaattisesti Vatikaanin kansalaisuuden.

kaarti.jpg

Oli suuri harmi, ettemme päässeet Pietarinkirkkoon. Seuraavana päivänä kirkko olisi auennut kahdelta iltapäivällä, mutta koska meillä oli jo suunnitelma siirtyä Colosseumin kautta Trasteveren kaupunginosaan, jäi kirkko tältä reissulta näkemättä. No, tämä ja Trevin suihkulähde on sitten seuraavalla matkalla nähtävä!

Trasteveresta tulossa ihan oma postaus ja lisäksi tietty kuumimmat shoppailuvinkit! Sitten alkaa olla Rooma paketissa!

Kivaa sunnuntai-iltaa! 🙂