Kun pari yötä taas meni valvoessa ja vessankaakeleita tuijottaessa, päätin etsiä apua myös toisaalta näihin piinaaviin vatsavaivoihini, kuin pelkistä pilleripurkeista tai verikokeista, eli vaihtoehtoisesta lääketieteestä. Lisäksi eräs ihana blogiystävä ehdotti tätä hoitomuotoa (Kiitos Jaana!), joten varasin ajan vyöhyketerapiaan. Sain ihmeen kaupalla peruutusajan samalle päivälle! Varasin ajan skeptisin mielin, vaikka olen ennenkin saanut apua vaihtoehtohoidoista. Olen vuosia sitten saanut reikihoitoa ihmeelliseen lonkkavaivaan, johon söin kuukausia kestäneitä tulehduskipulääkekuureja sun muita, eikä mikään auttanut. Yksi hoitokerta tämän maagisen energian omaavan ihmisen luona auttoi – hoidon aikana oli outoja tuntemuksia ja näkyjä ja vihdoin loppupuolella tuntui, kuin jotain olisi lonkassani napsahtanut paikalleen, eikä se ole vaivannut enää ikinä sen jälkeen. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja miellyttävä kokemus, mutta harmillisesti en enää löydä tämän ihmisen yhteystietoja mistään, joten hänen puoleensa en tällä kertaa voinut kääntyä.
Skeptisyyteni vyöhyketerapiaa kohtaan ei niinkään johtunut kyseisestä hoitomuodosta, sillä se karisi tuon reikihoitokokemukseni myötä, vaan se johtui vaivani laadusta ja pitkäkestoisuudesta. En lähtiessäni ajatellut terapiasta olevan mitään hyötyä vaivaan, joka on pitänyt minua hereillä viikkotolkulla, saanut voimaan pahoin, aiheuttanut jumalattomia vatsakramppeja, jotka ovat taivuttaneet kaksinkerroin ja saaneet itkemään, pitänyt minua paastoamassa päivisin, jotta selviän työpäivästä ilman jatkuvaa vessassa ramppausta, aiheuttanut mielialanlaskua, laihtumista, turvotusta, nestehukkaa, kiukkuisuutta, sosiaalisen elämän rajoittumista ja ihan vaan pelkkää vee-itutusta, kun mikään ei auta ja mitään syytä ei löydy! En hitto vieköön aio antaa tämän vielä pilata viikon päästä häämöttävää Rooman matkaa! Jotain oli tehtävä!
Siispä lähdin odottavalla mielellä ja toiveikkaana vastaanotolle, jossa oli miellyttävää ja rauhallista. Terapeutti oli hänkin molempia; miellyttävä ja rauhallinen. Keskustelimme alkuun tilanteestani ja kerroin mitä kaikkea viime kuukausien tai oikeastaan vuoden aikana on tapahtunut. Sitten alkoi varsinainen hoito ja kävin pitkälleni normaalille hoitopöydälle alusvaatteisillani paksun peiton alle. Pää upposi pehmeään tyynyyn ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Jo heti ensimmäiseksi teki mieli vaan olla ja ottaa hoito vastaan. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia meni pään alueen hoitamiseen. Siellä oli radat aika tukossa ja niitä hoidettiin niin kauan, kunnes ne aukesi yksitellen. Sieltä pikkuhiljaa hoito eteni hieroen, sivellen, pienesti painellen kaularankaan, niskaan ja hartioihin. Tämän jälkeen käytiin läpi korvat. Koko ihmisen keho on korvassa, päästä varpaisiin. Sain vinkkejä mitä kohtia hieroa kotona, missä suolistoon vaikuttavat kohdat ovat. Niin kummallista!
Hoito eteni käteen, jonka nainen kaivoi peiton alta esiin. Siellä peiton alla oli todella mukavan rentoa vain olla ja maata. Päästää kaikki lihakset rennoksi vain ja ottaa hoito vastaan. Sormet, nivelet, ranne, päkiälihas ja sormista hartioihin asti kulkevat radat käytiin kaikki läpi. Minulla oli kaikista eniten tukkoisuutta parissa tietyssä sisäelinradassa, jotka liittyvät nimenomaan suolistoon. Samaiset sisäelimet pitivät tunnepuolella hallussaan juuri näitä stressiä aiheuttavia tunteita, joita on ollut. Tuli jälleen todistettua, että keho ja mieli on niin yhtä. Käsistä siirryttiin jalkaan, joka käytiin taas rata radalta lävitse varpaista nivusiin, sitten oli vuorossa jalkapohjat. Sama asia joka puolella, tukkoisuus oli joka paikassa tietyllä alueella. Tämä vaihtoehtoinen lääketiede totesi saman kuin koululääketiede – ongelma on korvien välissä ja johtuu nimenomaan stressistä, ei mistään muusta. Se, miksi oireet ovat vatsassa, on minun yksilöllinen juttuni. Toisella se voi puhjeta pään alueelle migreeninä. Juttelimme hoidon aikana elämäntilanteestani ja sekin jo toimi terapeuttisena. Sai purkaa oloa sanoilla ja kyynelillä ihan ulkopuoliselle. Tuntui siltä, kuin olisi ollut ihan ok päästää irti kaikista sisällä vellovista tunteista, vaikka tietoisesti en ole niitä sinne mitenkään padonnutkaan.
Poislähtiessäni tunnelma oli sekava, mutta hyvä. Kuona-aineet lähtivät liikenteeseen ja olo oli vähän huono, mutta samalla rento. Väsytti. Kuin olisi juuri herännyt syvästä unesta. Kaikkea yhtä aikaa. Ehkä oli tavallista herkempi olo myöskin. Seuraava hoitokerta on parin viikon päästä. Sitä aiemmin ei kannata, sillä hoito ei suinkaan loppunut siihen, kun poistuin hoitohuoneesta, vaan se jatkuu elimistössä monta päivää. Nyt on elimistön tukkoja availtu ja kehon omia voimavaroja aktivoitu. Nyt se alkaa parantamaan itse itseään pikkuhiljaa. Toivottavasti. Hoidon vaikutusta tehostaa vielä pienet magneetit, jotka kiinnitettiin teipeillä korvalehtiini. Ne voi ottaa pois ylihuomenna.
En osaa sanoa tuntuuko minusta tällä hetkellä yhtään sen ihmeellisemmältä, kuin ennen hoitoa. Vaikutukset eivät tietenkään olekaan välittömiä, vaan hoidon tarkoitus oli tasapainottaa oloani ja kuten todettua, hoitohan vaikuttaa vielä kauan elimistössäni. Ainakaan illalla kotona syömäni ruoka ei edelleenkään pysynyt sisällä. Ja vatsa on luonnollisesti kipeä. Mieli on kuitenkin raukeampi ja olo levollisempi. Ehkä jotain painolastia lähti korvien välistä? Odotan positiivisin mielin hoidon tulevia vaikutuksia, uskon, että tästä on todella ollut apua. Nyt teen kaikkea sellaista kivaa, jonka koen rentouttavaksi, joogaan, teen pientä meditaatioharjoitusta, käyn happihyppelyillä ja lepään. Yritän saada sinne pääkoppaan vähän väljyyttä ja rauhaa. Viikonloppuna istumme iltaa ystävien luona, sekin on tietynlaista terapiaa. Rennolla teemalla ja otteella yritetään jatkaa. Ja pysyä positiivisena. Kyllä tämä vielä ohitse menee… muuten tulee kohta konkurssi vessapaperin takia, heh.