En ikinä, koskaan, löydä kirppareilta yhtään mitään! En ole hyvä kirppareilla kävijä. Minulta puuttuu sellainen tonkija-geeni. En ole sellainen, joka jaksaa/viitsii/osaa koluta pöydät ja rekit läpikohtaisin ja tehdä super hyviä löytöjä. Tuskastun vaatteita pursuaviin pöytiin, jossa takit, farkut, trikoot ja kimalletopit ovat yksi iso röykkiö – sellaisen ohitan samantien, koska en vaan jaksa mennä penkomaan niitä kasoja. Karsastan pöytiä, joissa on tiukasti riveihin viikattuja vaatepinoja, niitä ei tee mieli mennä sotkemaan. Ja tiedän, juuri tuon takia en löydäkään ikinä mitään! 😀
Sen kerran kun kirpparille menen, ostan yleensä tavaraa; sisustuskamaa tai pokkareita, joskus asusteita. Vaatteita en juurikaan osta, ellei ole jotain todella houkuttelevaa tarjolla, jotenkin vain toisen, vieraan ihmisen ennen yllään pitämä vaate ei tunnu sellaiselta, jonka haluan itse pukea iholleni. I’m funny that way. En myöskään kehtaa tinkiä. Ajatella! Voisin saada jonkun tavaran halvemmalla vain ehdottamalla uutta hintaa, mutta maksan aina mukisematta sen mitä pyydetään. 🙂
Käyn kuitenkin usein itse myymässä kirppareilla. Se on hyvä ja hauskakin tapa saada vanha, itselleen tarpeeton tavara eteenpäin ja tienata siinä samalla muutama ropo. Tällä hetkellä lompakkoa tyhjentää tyttären parin tonnin autokoulumaksut, pienikin ylimääräinen rahapuro auttaa kerralla liki viidensadan euron laskuja maksettaessa. Kirppareilla on lähtökohtaisesti kiva fiilis ja usein tulee myös juteltua pitkät pätkät mielenkiintoisten ihmisten kanssa myyntitouhujen lomassa. Parasta tietty se, että itse pääsee eroon ylimääräisestä tavarasta, joka jollekin voi olla tosi tarpeen. Samalla tyhjentyy kaapit ja kellarit ja olokin jotenkin kevenee, kun pääsee maallisessa romusta irti. Ja jos itse en osaa tinkiä ostaessani, pidän kyllä puoleni myyjänä – en todellakaan suostu mihin tahansa hintaan kun minulta tingitään. 🙂 Siinä astuu neuvottelija-minä kehiin! 🙂
Meitä vastapäisellä pöydällä näytti olevan mielenkiintoisia juttuja. Nainen nosteli myyntiä varten esiin Guessin käsilaukkuja. Sitten ilmestyi rekkiin saman merkin toppeja, neuleita ja puseroita ja pöydät täyttyivät samaisen kolmiologon farkuista. Katsoin omaa vaatetustani; jalassa Guessin tennarit ja farkut. Olalla keikkui saman merkin käsveska. Pakkohan se oli mennä sitä pöytää ihmettelemään! Ekana tietty mielessä, että mitähän feikkejä nuo on…
Kävi ilmi, että tuotteet olivat myynnissä merkin entisen maahantuojan toimesta ja olivat luonnollisesti aitoja ja sen kyllä näki kaikista yksityiskohdistakin. Jos on työskennellyt merkin parissa vuosikaudet tuoden sitä maahan, on selvää, että omat kaapit pursuilevat merkin tavaroista ja myyntiin nainen oli tuonut kotoaan ”ne huonoimmat”. Tämä käsitti melkein käyttämättömiä laukkuja, pari kertaa pestyjä vaatteita, vähän pohjasta kuluneita tennareita, eli täysin uutukaisia juttuja! Merkin fanina olin taivaassa. Harmillisesti farkuista ei löytynyt sopivia, ei ollut tarpeeksi pillejä ja jos oli, niin lahje loppui kesken näihin metrikoipiin. Pöh. Sen sijaan se eka veska, johon löin silmäni jo oman myyntipöytäni takaa, oli minun!
Guessin ihan kaikki laukut eivät iske, jotkut ovat aivan liian täynnä krumeluuria, mutta tässä kohtasi kaikki toiveeni; pitkä (vieläpä irroitettava) olkahihna, joka mahdollistaa yli olan kannettavuuden sekä vaihtelun vuoksi nätit kantohihnat jos haluaa veskaa kädessä roikottaa. Musta, kaunis kuosi, kultaisia yksityiskohtia mm. niitit ja naisellinen lukkosysteemi sekä kivaa ekstra jujua beigen värisistä kantohihnoista. Koko on aavistuksen suurempi, kuin nykyisissä käyttämissäni, joka sekin pelkkää plussaa, sillä olinkin ollut vähän isompaa laukkua vailla.
Malli on Cheatin Heart ja se on pari vuotta vanhasta mallistosta. Googlasin huvikseni mihin hintaan sitä saisi ostaa verkkokaupoista tällä hetkellä ja hinta pyörii siinä 130 euron tuntumassa ja nekin alennuksessa. Minä maksoin tuskin paria kertaa enempää käytetystä laukusta 30 euroa!! Hah! That’s what I call a bargain!! 🙂
Laukku on mielestäni todella kaunis ja naisellinen ja arvokkaan näköinen. Tyttömäisyyttä lisää irroitettava rusettikoriste, jossa kuitenkin vähän särmää tuovia niittejä siinäkin. Minä en kyllä tuota aio irroittaa, olen aina ollut vähän heikkona pieneen blingiin. Ai että, että oli sitten ihana löytö! Kyllä voi ihminen tulla onnelliseksi käsilaukusta! Materialistinen minä on ihan onnesta soikeana! 🙂
Viikonloppuna kerkesin vähän sisustelemaankin, siitä lisää huomenna. Ja hei, mahtavaa blogini 2-vuotisarvontaa pukkaa myös alkuviikosta, joten pysykäähän kuulolla!
Nyt toivotan kaikille rentoa sunnuntai-iltaa. <3