Oli aika kuunnella itseään

Joskus on otettava ohjat omiin käsiin. Tulee vaan sellainen tosi vahva fiilis siitä, että mitä nyt on tehtävä. Silloin on luotettava siihen omaan intuitioon. Kuunnella sitä omaa gut feelingiä.

Olen kirjoitellut viimeaikoina piinaavista vatsavaivoistani, jotka ovat johtuneet hyvin rankasta ja stressaavasta elämäntilanteesta. Koululääketieteen nimissä niitä yritettiin ratkoa etsimällä verikokeista ja erilaisista näytteistä ja tutkimuksista tulehduksia, bakteereita tai jotain elimellisiä vikoja ja määräämällä vahvoja kolmiolääkkeitä. Viime viikon perjantaina jo toisen yön vessassa putkeen valvoneena heräsin jälleen koviin kipuihin katkonaisen yön jälkeen täysin uupuneena tilanteeseen, joka oli kestänyt jo useamman viikon. Päätin, että nyt on tehtävä jotain toisin! Yhtäkkiä ajatus vahvoista lääkkeistä, joita söin käytännössä tyhjään vatsaan, kun ei mikään pysynyt sisällä niin kauaa, että se olisi edes kerennyt imeytymään elimistöön, alkoi tökkimään ihan urakalla!

Heitin lääkkeet mäkeen. Ihan kuin olisin yhtäkkiä herännyt ajatukseen, että miksi ihmeessä syön näitä, kun eihän näistä ole ollut viikkoihin mitään hyötyä. Uskoin, että ne jopa vahingoittivat lisää jo jossain tulehtuneessa ja epätasapainoisessa tilanteessa olevaa suolistoani.

h%201_2_2.jpg

 

Ehkä päätös lääkkeiden poisjättämiseen tuli myös käytyäni edellisenä iltana vyöhyketerapiassa. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä, että vastaus tervehtymiseeni löytyisi jostain luonnonmukaisemmasta tavasta, kuin kolmiolääkkeistä. Koko viikonloppu meni syödessä gluteenitonta kaurapuuroa ja mustikkakeittoa. Lisäksi lampsin luontaistuotekauppaan ostamaan vahvimpia maitohappobakteereita mitä löytyi. Kerrottuani myyjälle tilanteestani, nappasin mukaani hänen suosituksestaan vielä purkin hiivavalmistetta, joka selviytyy suoliston erilaisissa olosuhteissa ja joka tasapainottaa sen toimintaa. Yritin vahvistaa myös henkisen puolen tasapainoa tekemällä kevyitä jooga- ja hengitysharjoituksia saadakseni rauhallisemman ja levollisemman olon. On mahtava tunne, kun onnistuu hetkeksi sulkemaan kaikki päässä pyörivät ajatukset täysin pois ja olemaan läsnä vain hetkessä, tuntien keuhkojen tyhjentyvän ja täyttyvän ilmasta.

Pikkuhiljaa parin päivän aikana olotilassa alkoi tapahtumaan muutoksia positiiviseen. Ruoka, tässä tapauksessa se puuro ja mustikkakeitto pysyi sisällä pidempään, kuin mikään ateria viikkoihin ja pian vessassa ramppaaminen jopa loppui viikonlopun edetessä. Uskalsin alkaa syömään jo muutakin ja nekin alkoivat pysymään sisällä. Voimat alkoivat palautua, kun keho sai vihdoin energiaa ja mielialakin koheni huomattavasti. Nukuin pari yötä kuin pieni lapsi, syvässä hyvässä unessa. Vatsakrampit hävisivät liki kokonaan, samoin kipua aiheuttanut turvotus, joka on pahimmillaan saanut minut näyttämään 9. kuulla raskaana olevalta. Jokainen voi kuvitella, miten tukala olotila sellainen on.

h%202_2_2.jpg

En osaa oikein selittää mitä tapahtui korvien välissä viikonlopun aikana. Jotenkin tehtyäni päätöksen kokeilla jotain muuta parantuakseni, tuntui siltä, että otin ohjat omiin käsiini. Tein jotain, mikä tuntui oikealta juuri sillä hetkellä. Olen ihan varma, että vyöhyketerapiahoidolla oli iso osuus asiaan, siellähän availtiin kehon tukkoja ja hoidettiin minua kokonaisuutena, ei yhtenä vaivana, kuten lääkärissä koin. Ehkä sain siellä auki myös jotain henkisen puolen juttuja. Terapeutti sanoi, että erilaisia tunnepuolen tuntemuksia voi esiintyä ihan raivosta herkkyyteen myös hoidon jälkeen. Hoidon vaikutukset kestävät kehossa usean päivän ajan, taustalla ne siis koko ajan tuolla tekevät työtä ja auttavat kehoa löytämään hukatun tasapainon. Tähän kun on yhdistetty lääkkeiden poisjättäminen, luonnonmukaisemmat maitohappo- ja hiivavalmisteet sekä yleisesti vatsalle hyväksi uskottujen ruokien syöminen ja se tarpeeseen tullut lepo, niin elimistö on vihdoin alkanut toipumaan. Eikä vain elimistö, vaan ehkäpä myös tuo korvienväli.

Olo tuntuu nyt huojentuneelta. Helpottuneelta jotenkin. Väsyneeltä, mutta sellaisella levollisella tavalla. Tuntuu ihan siltä, kuin olisin päästänyt irti jostain painolastista. Antanut sen vain lähteä itsestäni. Jonkun sellaisen asian, joka on tuntunut liian raskaalta ja jota en tarvitse enää kantaa. En osaa sitä paremmin selittää. En edes tiedä mikä asia on minussa muuttunut tai mistä päästin irti. Jotain vain tapahtui parempaan suuntaan. Tuntuu siltä, kuin paranemisprosessi olisi nyt joka tavalla alkanut…

Levollista päivää teille kaikille. <3

Sisustusprojekti: huonekalut

Nyt päästään uuden postaussarjani ekaan osaan, jonka aiheena on huonekalut. Kerrattakoon vielä, että kyseessä on siis äitini uusi asunto, johon hankitaan kokonaan uusi kalustus.

Ihan ensimmäiseksi totesimme äitini muuttavan n. puolet pienempään asuntoon ja kaikki olemassa olevat kalusteet ovat mitoitettu suurempaan kotiin; 2 isoa sohvaa raheineen, melkein 3-metrinen tv-taso, 6 hengen ruokapöytä, leveä parivuode, ihan vain muutamia mainitakseni. Oli selvää, että noista mikään ei olisi mittasuhteiltaan sopiva tai edes järkevä uuteen kotiin. Koska olimme mitanneet uuden asunnon lattiasta kattoon ja olin piirtänyt 3D -mallinnoksen, oli helppo lähteä suunnittelemaan minkä kokoisia kalusteita olisi järkevä hankkia ja minkä kokoinen mahtuisi mihinkin, asunnon luontainen huonejärjestys huomioiden.

Lähdimme liikkeelle ihan ensimmäiseksi sohvasta. 🙂 Sitä valitessa piti pitää mielessä muutama tärkeä kriteeri; harmaa väri, kangasverhoilu, mahdollisuus muuntaa sohva vuoteeksi sekä plussaa olisi vielä sohvan alta löytyvä säilytystila. Näihin kriteereihin ei montaa mahtunut, mutta muutama vaihtoehto kuitenkin, joista lähdimme valintaa tekemään. Seuraava pehmoinen ostos listalla oli tietenkin sänky. Sänky oli järkevää vaihtaa pienempään ja koska sängyssä vietetään aika paljon aikaa, sen laadusta on turha tinkiä. Kyseinen kaluste onkin jo hankittu syksyn hurjista alennusmyynneistä, josta sängyn sai 60% edullisemmin! Myöskään käyttömukavuudesta ei haluttu tinkiä ja niinpä sängyksi valikoitui korkea jenkkisänky. Päätyä sänkyyn ei tule, vaan se muutetaan ”sohvamaisemmaksi” runsaalla määrällä sisustustyynyjä. Tässä  vähän kuvakollaasia saman kaltaisista tuotteista, joita toivelistalla oli.

huonekalut%201.jpg

Ruokapöydän vaatimuksia oli lähinnä koko (siinä pitäisi mahtua ruokailemaan 4 ihmistä, hätätilanteessa jopa 6), musta väri sekä siro ulkomuoto. Ruokatuolit löytyi ennestään ja niiden melko moderni ulkonäkö kromisine jalkoineen haluttiin yhdistää ihan toisenlaiseen materiaaliin. Niinpä listalle valittiin puisia pöytiä kahden eri tyylin yhdistämiseksi.

Sohvapöydäksi taas etsittiin sarjapöytää. Se todettiin kaikista kätevimmäksi pienehköön tilaan. Ne saisi liki päällekkäin tilan säästämiseksi tai tarpeen tullen erikseen lisälaskutilan saamiseksi. Tässä taas muutamia hyviä vaihtoehtoja kollaasin muodossa.

huonekalut%202.jpg

Makuuhuoneen puolella huomattiin tarve lisätilalle ja oiva ratkaisu tähän on lipasto, joka toimittaa samalla myös yöpöydän virkaa. Tärkeä ostos on niin ikään myös tv-taso, jonka ulkomuodon tulee olla mahdollisimman virtaviivainen ja yksinkertainen, eikä siihen haluta ylimääräisiä lokeroita, joista näkyisi mitään tavaraa. Kaapinovien sijaan toiveena on laatikot.

Näistä edellytyksistä alettiin rakentamaan kodin huonekalukokonaisuutta ja tähän mennessä kaikki mieluisat kalusteet ovat löytyneet ja ovat jo hankittuinakin. Mitä kotiin sitten lopulta valikoitui – se selviää myöhemmin! On ollut kiva tehdä vertailuja ja selata kymmeniä verkkokauppoja ja olemme toki ravanneet aika monta huonekalukauppaakin läpi. Koska kerralla tehdään iso määrä hankintoja, on hintojen kanssa oltava tarkka. Olemme käyttäneet myös paljon aikaa hinta -ja laatuvertailuun ja kalusteiden tulee luonnollisesti kestää aikaa sekä katsetta.

Seuraavaksi mietitäänkin sitten valaistuspuolta!

 

Kuvat lainattu, kollaasin 1 kuvat täältä, täältä ja täältä, kollaasin 2 kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

Särmä-valaisin olkkariin

No nyt tuli Särmää olkkariin kirjaimellisesti ja nimensä mukaisesti!

IMG_2711.jpg

Olen miettinyt varmaan kohta puolitoista vuotta minkälaisen valaisimen olkkariin haluan. Ajatuksissa on käynyt niin Kuplat kuin Le Klint, Norm 69 ja Louis Poulsen. En kuitenkaan mitään noista ole ostanut, sillä en ole ollut varma päätöksestäni. Octo-valaisin on ollut suosikkini pitkään, mutta hintalapussa on yksinkertaisesti aivan liian iso numero budjettiini nähden.

Törmäsin hetkeä ennen Habitare-messuja Ehee -nimiseen muotoilutoimistoon, jonka Särmä -valaisin jotenkin vaan osui ja upposi heidän nettisivuillaan vierailtuani. Kun tiirailin blogikollegoideni Habitare-postauksia ennen omaa messuvierailuani, joka ikisessä postauksessa vilahti Eheen osasto ja ne upeat valaisimet! Aika moni muukin oli bongannut samaiset!

ehee.jpg

Lähdin puolikuntoisena miehen kanssa Habitareen ja päämääränä kiilsi siis päällimmäisenä käynti Eheen osastolla. Ihanan pirteä muotoilija Meeri esitteli tuotettaan ja vaikka valkoinen valaisin oli tosi kaunis, harmaa ihanan rauhallinen ja keltainen aivan liian pirteä, olin ihan myyty mustan Särmän kohdalla. Ja sehän sieltä sitten kiikutettiin kotiin.

IMG_2715.jpg

Särmä on laminoitua koivuvaneria ja minusta muodossa on jotain pientä itämaista vivahdetta josta pidän. Se tuo mieleen vähän sellaisen lyhtymäisen valaisimen. Pidän myös noista reunoista, joista  vaneri näkyy puunsävyisenä. Kävin ostamassa suuren valkoisen maitolasia olevan lampun Clasulta polttimineen ja näin Särmään tuli samanlainen ilme, kuin mitä messuosastollakin niissä oli. Tämä alla oleva kuva paljasti, että tuohon matskuun jää näköjään sormenjäljet helposti, heh.

IMG_2726.jpg

IMG_2717.jpg

Pidän myös siitä, että ostamalla itselleni kauniin valaisimen kotiini, tuin samalla kotimaista muotoilua ja nuorta yrittäjää. Ne eurot todellakin jäivät Suomeen, jossa ikävä kyllä yrittäjyyttä ei tueta tavalla, jonka se ansaitsisi. En itse voisi kuvitellakaan ryhtyväni yrittäjäksi. Enää. Kokeilin sitä puoli vuotta ja se riitti! Olen myös yrittäjäperheestä ja tiedän mitä se on parhaimmillaan mutta myös pahimmillaan. Nostan hattua nuorille kunnianhimoisille tyypeille, jotka tuottavat markkinoille upeaa muotoilua ja käyttävät lahjojaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Näin me normaalit kuluttajat saamme sitten kauniita asioita kotiimme. Hyvä Suomen nuoret yrittäjät!

IMG_2732.jpg

Nyt on siis Särmä kotona ja siellä se saa katossa killua ylhäisessä yksinäisyydessään.

Se on oikea katseenvangitsija, vai mitä sinä pidät?

 

Desenio-arvonnan voittaja

Sunnuntai-illan kunniaksi julistan upean Desenio-arvonnan voittajan, joka saa siis itselleen tämän upean kollaasin:

Checklist%20collage.jpg

Tuttuun tapaan voittajan arpoi Random.org ja voittaja on:
Jossu / Maailman paras paikka!

”Kahdella mukaan kivaan arvontaan! Suosikkini on Black feather sekä Foret :)”

Forét on oma henkilökohtainen suosikkini ja näytti olevan myös sinunkin! Mahtavaa, sillä se on yksi kollaasin julisteista! Onnea!! 🙂 Laitan sinulle pian sähköpostia!

Mukavaa illanjatkoa!

Tänään päätin toisin

Tänään päätin jäädä kotiin lepäämään. Tänään en vaan enää pystynyt raahautumaan töihin.
Tänään heräsin taas pätkittäisen, vessassa rampatun yön jälkeen kipeänä ja täysin kypsyneenä tilanteeseen.
Tänään olen ihan loppu tähän kaikkeen.

Tänään päätin jättää painolastin ja keskittyä parantumiseen.

IMG_2739.jpg
Tänään jätin lääkkeet syömättä ja vaihdoin ne gluteenittomaan kaurapuuroon. Tänään ostan mustikkakeittoa.
Tänään puhdistan ruokavalioni.

Tänään käyn luontaistuotekaupassa hankkimassa jotain, mikä on auttanut ennenkin. Ennen lääketieteen jättiharppauksia. Tänään haluan kokeilla jotain luonnonmukaisempaa.

Tänään on hyvä päivä päättää toisin.

 

Apua vyöhyketerapiasta

Kun pari yötä taas meni valvoessa ja vessankaakeleita tuijottaessa, päätin etsiä apua myös toisaalta näihin piinaaviin vatsavaivoihini, kuin pelkistä pilleripurkeista tai verikokeista, eli vaihtoehtoisesta lääketieteestä. Lisäksi eräs ihana blogiystävä ehdotti tätä hoitomuotoa (Kiitos Jaana!), joten varasin ajan vyöhyketerapiaan. Sain ihmeen kaupalla peruutusajan samalle päivälle! Varasin ajan skeptisin mielin, vaikka olen ennenkin saanut apua vaihtoehtohoidoista. Olen vuosia sitten saanut reikihoitoa ihmeelliseen lonkkavaivaan, johon söin kuukausia kestäneitä tulehduskipulääkekuureja sun muita, eikä mikään auttanut. Yksi hoitokerta tämän maagisen energian omaavan ihmisen luona auttoi – hoidon aikana oli outoja tuntemuksia ja näkyjä ja vihdoin loppupuolella tuntui, kuin jotain olisi lonkassani napsahtanut paikalleen, eikä se ole vaivannut enää ikinä sen jälkeen. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja miellyttävä kokemus, mutta harmillisesti en enää löydä tämän ihmisen yhteystietoja mistään, joten hänen puoleensa en tällä kertaa voinut kääntyä.

Skeptisyyteni vyöhyketerapiaa kohtaan ei niinkään johtunut kyseisestä hoitomuodosta, sillä se karisi tuon reikihoitokokemukseni myötä, vaan se johtui vaivani laadusta ja pitkäkestoisuudesta. En lähtiessäni ajatellut terapiasta olevan mitään hyötyä vaivaan, joka on pitänyt minua hereillä viikkotolkulla, saanut voimaan pahoin, aiheuttanut jumalattomia vatsakramppeja, jotka ovat taivuttaneet kaksinkerroin ja saaneet itkemään, pitänyt minua paastoamassa päivisin, jotta selviän työpäivästä ilman jatkuvaa vessassa ramppausta, aiheuttanut mielialanlaskua, laihtumista, turvotusta, nestehukkaa, kiukkuisuutta, sosiaalisen elämän rajoittumista ja ihan vaan pelkkää vee-itutusta, kun mikään ei auta ja mitään syytä ei löydy! En hitto vieköön aio antaa tämän vielä pilata viikon päästä häämöttävää Rooman matkaa! Jotain oli tehtävä!

IMG_2659.jpg

Siispä lähdin odottavalla mielellä ja toiveikkaana vastaanotolle, jossa oli miellyttävää ja rauhallista. Terapeutti oli hänkin molempia; miellyttävä ja rauhallinen. Keskustelimme alkuun tilanteestani ja kerroin mitä kaikkea viime kuukausien tai oikeastaan vuoden aikana on tapahtunut. Sitten alkoi varsinainen hoito ja kävin pitkälleni normaalille hoitopöydälle alusvaatteisillani paksun peiton alle. Pää upposi pehmeään tyynyyn ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Jo heti ensimmäiseksi teki mieli vaan olla ja ottaa hoito vastaan. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia meni pään alueen hoitamiseen. Siellä oli radat aika tukossa ja niitä hoidettiin niin kauan, kunnes ne aukesi yksitellen. Sieltä pikkuhiljaa hoito eteni hieroen, sivellen, pienesti painellen kaularankaan, niskaan ja hartioihin. Tämän jälkeen käytiin läpi korvat. Koko ihmisen keho on korvassa, päästä varpaisiin. Sain vinkkejä mitä kohtia hieroa kotona, missä suolistoon vaikuttavat kohdat ovat. Niin kummallista!

Hoito eteni käteen, jonka nainen kaivoi peiton alta esiin. Siellä peiton alla oli todella mukavan rentoa vain olla ja maata. Päästää kaikki lihakset rennoksi vain ja ottaa hoito vastaan. Sormet, nivelet, ranne, päkiälihas ja sormista hartioihin asti kulkevat radat käytiin kaikki läpi. Minulla oli kaikista eniten tukkoisuutta parissa tietyssä sisäelinradassa, jotka liittyvät nimenomaan suolistoon. Samaiset sisäelimet pitivät tunnepuolella hallussaan juuri näitä stressiä aiheuttavia tunteita, joita on ollut. Tuli jälleen todistettua, että keho ja mieli on niin yhtä. Käsistä siirryttiin jalkaan, joka käytiin taas rata radalta lävitse varpaista nivusiin, sitten oli vuorossa jalkapohjat. Sama asia joka puolella, tukkoisuus oli joka paikassa tietyllä alueella. Tämä vaihtoehtoinen lääketiede totesi saman kuin koululääketiede – ongelma on korvien välissä ja johtuu nimenomaan stressistä, ei mistään muusta. Se, miksi oireet ovat vatsassa, on minun yksilöllinen juttuni. Toisella se voi puhjeta pään alueelle migreeninä. Juttelimme hoidon aikana elämäntilanteestani ja sekin jo toimi terapeuttisena. Sai purkaa oloa sanoilla ja kyynelillä ihan ulkopuoliselle. Tuntui siltä, kuin olisi ollut ihan ok päästää irti kaikista sisällä vellovista tunteista, vaikka tietoisesti en ole niitä sinne mitenkään padonnutkaan.

IMG_2657.jpg

Poislähtiessäni tunnelma oli sekava, mutta hyvä. Kuona-aineet lähtivät liikenteeseen ja olo oli vähän huono, mutta samalla rento. Väsytti. Kuin olisi juuri herännyt syvästä unesta. Kaikkea yhtä aikaa. Ehkä oli tavallista herkempi olo myöskin. Seuraava hoitokerta on parin viikon päästä. Sitä aiemmin ei kannata, sillä hoito ei suinkaan loppunut siihen, kun poistuin hoitohuoneesta, vaan se jatkuu elimistössä monta päivää. Nyt on elimistön tukkoja availtu ja kehon omia voimavaroja aktivoitu. Nyt se alkaa parantamaan itse itseään pikkuhiljaa. Toivottavasti. Hoidon vaikutusta tehostaa vielä pienet magneetit, jotka kiinnitettiin teipeillä korvalehtiini. Ne voi ottaa pois ylihuomenna.

En osaa sanoa tuntuuko minusta tällä hetkellä yhtään sen ihmeellisemmältä, kuin ennen hoitoa. Vaikutukset eivät tietenkään olekaan välittömiä, vaan hoidon tarkoitus oli tasapainottaa oloani ja kuten todettua, hoitohan vaikuttaa vielä kauan elimistössäni. Ainakaan illalla kotona syömäni ruoka ei edelleenkään pysynyt sisällä. Ja vatsa on luonnollisesti kipeä. Mieli on kuitenkin raukeampi ja olo levollisempi. Ehkä jotain painolastia lähti korvien välistä? Odotan positiivisin mielin hoidon tulevia vaikutuksia, uskon, että tästä on todella ollut apua. Nyt teen kaikkea sellaista kivaa, jonka koen rentouttavaksi, joogaan, teen pientä meditaatioharjoitusta, käyn happihyppelyillä ja lepään. Yritän saada sinne pääkoppaan vähän väljyyttä ja rauhaa. Viikonloppuna istumme iltaa ystävien luona, sekin on tietynlaista terapiaa. Rennolla teemalla ja otteella yritetään jatkaa. Ja pysyä positiivisena. Kyllä tämä vielä ohitse menee… muuten tulee kohta konkurssi vessapaperin takia, heh.

 

Pallovalojen paluu

Syksyn aikaisin hiipivät hämärät illat vaativat pehmoisia valonlähteitä joka nurkkaan. Pehmeät valot ovat yhtä tärkeitä, kuin pehmeät tyynyt ja viltit, joihin käpertyä. Ne tuovat yhtä lailla kotoisaa fiilistä.

IMG_2676.jpg

Kierrän joka ilta olohuoneen, keittiön ja portaat lävitse sytyttäen kynttilöitä joka paikkaan erilaisiin lyhtyihin ja tuikkukippoihin. Myös sisustustakka napsautetaan päälle ja nautitaan liekkien lepatuksesta. Valaisimissa suosin himmentimiä, niillä saa luotua juuri sellaisen tunnelman, kun kulloinkin tarvitsee.

IMG_2684.jpg

Olkkarin sohvannurkassa olevassa valaisimessa ei himmennintä ole ja sen valo on tuntunut iltaisin liian kirkkaalta. Mitä hämyisempää, sitä parempi. Meillähän ei saa laittaa kattovaloa päälle kuin äärimmäisissä kriisiolosuhteissa, kuten korviksen takaosan metsästys maton uumenista tai koiran kynsien leikkaus.

IMG_2675.jpg

Olkkarin nurkkaus vaati pehmeämpää valoa, niinpä heivastin valaisimen toisaalle, ruuvasin koukun kattoon ja ripustin siihen ulkoa syysmyrskyn alta pelastamani pallovalot. Ihan täydellinen tunnelma! Lisäksi syksyn fiiistä tuo ihana marjakanerva betonipurkissaan. Tiedä kuinka kauan se siinä kitkuttelee ulkokasvina, mutta söpö se on.

IMG_2680.jpg

Joko teillä palaa kynttilät ja tunnelmavalot iltaisin?

Desenio arvonta – Voita julisteita kotiisi!

2-vuotiaan blogini synttäreiden kunniaksi järjestän lukijoilleni yhteistyössä Desenion kanssa upean arvonnan, jossa voit voittaa aivan mahtavan julistekollaasin itsellesi!

Desenion ammattitaitoinen porukka on koonnut aivan mielettömän palkinnon arvonnan voittajalle, vai mitä sanot tästä:

Checklist%20collage.jpg

Voit siis voittaa tämän koko kollaasin itsellesi, jossa on mukana myös oma henkilökohtainen suosikkini – tuo ihana Forét. Mutta kerrataanpa tuttuun tapaan ensin arvonnan säännöt:

1 arpa: Kerro kommentissa oma suosikkisi Desenion huikeasta valikoimasta
2 arpaa: Käy edellä mainitun lisäksi tykkäämässä Desenion Facebook-sivuista
3 arpaa: Käy edellä mainittujen lisäksi tykkäämässä myös blogini Facebook -sivuista ja voit triplata voitonmahdollisuutesi

Nyt kipin kapin klikkailemaan linkeistä ja keräämään arpoja! Muistathan ilmoittaa kommenttikentässä monellako arvalla osallistut.

Arvonta on voimassa tämän viikon perjantaihin 25.9. asti. Palkinnon toimittamiseksi, jätäthän kommenttisi yhteydessä TOIMIVAN sähköpostin, josta saan sinut kiinni arpaonnen osuessa kohdallesi.

Onnea arvontaan! 🙂

 

Arvonta toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa.

Mahtava kirpparilöytö!

En ikinä, koskaan, löydä kirppareilta yhtään mitään! En ole hyvä kirppareilla kävijä. Minulta puuttuu sellainen tonkija-geeni. En ole sellainen, joka jaksaa/viitsii/osaa koluta pöydät ja rekit läpikohtaisin ja tehdä super hyviä löytöjä. Tuskastun vaatteita pursuaviin pöytiin, jossa takit, farkut, trikoot ja kimalletopit ovat yksi iso röykkiö – sellaisen ohitan samantien, koska en vaan jaksa mennä penkomaan niitä kasoja. Karsastan pöytiä, joissa on tiukasti riveihin viikattuja vaatepinoja, niitä ei tee mieli mennä sotkemaan. Ja tiedän, juuri tuon takia en löydäkään ikinä mitään! 😀

Sen kerran kun kirpparille menen, ostan yleensä tavaraa; sisustuskamaa tai pokkareita, joskus asusteita. Vaatteita en juurikaan osta, ellei ole jotain todella houkuttelevaa tarjolla, jotenkin vain toisen, vieraan ihmisen ennen yllään pitämä vaate ei tunnu sellaiselta, jonka haluan itse pukea iholleni. I’m funny that way. En myöskään kehtaa tinkiä. Ajatella! Voisin saada jonkun tavaran halvemmalla vain ehdottamalla uutta hintaa, mutta maksan aina mukisematta sen mitä pyydetään. 🙂

IMG_2700.jpg

Käyn kuitenkin usein itse myymässä kirppareilla. Se on hyvä ja hauskakin tapa saada vanha, itselleen tarpeeton tavara eteenpäin ja tienata siinä samalla muutama ropo. Tällä hetkellä lompakkoa tyhjentää tyttären parin tonnin autokoulumaksut, pienikin ylimääräinen rahapuro auttaa kerralla liki viidensadan euron laskuja maksettaessa. Kirppareilla on lähtökohtaisesti kiva fiilis ja usein tulee myös juteltua pitkät pätkät mielenkiintoisten ihmisten kanssa myyntitouhujen lomassa. Parasta tietty se, että itse pääsee eroon ylimääräisestä tavarasta, joka jollekin voi olla tosi tarpeen. Samalla tyhjentyy kaapit ja kellarit ja olokin jotenkin kevenee, kun pääsee maallisessa romusta irti. Ja jos itse en osaa tinkiä ostaessani, pidän kyllä puoleni myyjänä – en todellakaan suostu mihin tahansa hintaan kun minulta tingitään. 🙂 Siinä astuu neuvottelija-minä kehiin! 🙂

IMG_2697.jpg

Meitä vastapäisellä pöydällä näytti olevan mielenkiintoisia juttuja. Nainen nosteli myyntiä varten esiin Guessin käsilaukkuja. Sitten ilmestyi rekkiin saman merkin toppeja, neuleita ja puseroita ja pöydät täyttyivät samaisen kolmiologon farkuista. Katsoin omaa vaatetustani; jalassa Guessin tennarit ja farkut. Olalla keikkui saman merkin käsveska. Pakkohan se oli mennä sitä pöytää ihmettelemään! Ekana tietty mielessä, että mitähän feikkejä nuo on…

Kävi ilmi, että tuotteet olivat myynnissä merkin entisen maahantuojan toimesta ja olivat luonnollisesti aitoja ja sen kyllä näki kaikista yksityiskohdistakin. Jos on työskennellyt merkin parissa vuosikaudet tuoden sitä maahan, on selvää, että omat kaapit pursuilevat merkin tavaroista ja myyntiin nainen oli tuonut kotoaan ”ne huonoimmat”. Tämä käsitti melkein käyttämättömiä laukkuja, pari kertaa pestyjä vaatteita, vähän pohjasta kuluneita tennareita, eli täysin uutukaisia juttuja! Merkin fanina olin taivaassa. Harmillisesti farkuista ei löytynyt sopivia, ei ollut tarpeeksi pillejä ja jos oli, niin lahje loppui kesken näihin metrikoipiin. Pöh. Sen sijaan se eka veska, johon löin silmäni jo oman myyntipöytäni takaa, oli minun!

IMG_2695.jpg

IMG_2691.jpg

Guessin ihan kaikki laukut eivät iske, jotkut ovat aivan liian täynnä krumeluuria, mutta tässä kohtasi kaikki toiveeni; pitkä (vieläpä irroitettava) olkahihna, joka mahdollistaa yli olan kannettavuuden sekä vaihtelun vuoksi nätit kantohihnat jos haluaa veskaa kädessä roikottaa. Musta, kaunis kuosi, kultaisia yksityiskohtia mm. niitit ja naisellinen lukkosysteemi sekä kivaa ekstra jujua beigen värisistä kantohihnoista. Koko on aavistuksen suurempi, kuin nykyisissä käyttämissäni, joka sekin pelkkää plussaa, sillä olinkin ollut vähän isompaa laukkua vailla.

Malli on Cheatin Heart ja se on pari vuotta vanhasta mallistosta. Googlasin huvikseni mihin hintaan sitä saisi ostaa verkkokaupoista tällä hetkellä ja hinta pyörii siinä 130 euron tuntumassa ja nekin alennuksessa. Minä maksoin tuskin paria kertaa enempää käytetystä laukusta 30 euroa!! Hah! That’s what I call a bargain!! 🙂

IMG_2692.jpg

Laukku on mielestäni todella kaunis ja naisellinen ja arvokkaan näköinen. Tyttömäisyyttä lisää irroitettava rusettikoriste, jossa kuitenkin vähän särmää tuovia niittejä siinäkin. Minä en kyllä tuota aio irroittaa, olen aina ollut vähän heikkona pieneen blingiin. Ai että, että oli sitten ihana löytö! Kyllä voi ihminen tulla onnelliseksi käsilaukusta!  Materialistinen minä on ihan onnesta soikeana! 🙂

Viikonloppuna kerkesin vähän sisustelemaankin, siitä lisää huomenna. Ja hei, mahtavaa blogini 2-vuotisarvontaa pukkaa myös alkuviikosta, joten pysykäähän kuulolla!

Nyt toivotan kaikille rentoa sunnuntai-iltaa. <3

Rajallinen kapasiteetti

Viime viikot ovat olleet melko tuskallisia jatkuvien vatsavaivojen kanssa. Mikään ruoka ei ole pysynyt sisällä päiväkausiin, ei edes vesi ja koko ajan on ollut kipuja, turvotusta, kramppeja ja lukemattomia kertoja vessassa ramppaamista ja nyt ei puhuta päivän aikana, vaan peräti tunnin aikana. Olen paastonnut päivät, syönyt töissä joko en mitään tai muutaman näkkileivän teemukin kanssa ja nekin tulleet ulos samantien. Neste ei sekään pysy sisällä, joinain päivinä en ole juonut edes yhtään vettä, lukuun ottamatta vesitilkkaa, jolla olen saanut lääkkeet alas. Kotona illalla olen sitten syönyt kaksin käsin, vetänyt lääkkeitä kramppeihin ja kärsinyt. Parhaimmillaan yöunet ovat olleet muutaman tunnin ja nekin pätkissä, sillä vessassa on pitänyt rampata myös yöllä. Silti kertaakaan en ole ollut pois töistä vatsan takia, sama kai se on missä sattuu tai missä käy vessassa? Töihin olen pukeutunut mahdollisimman mukaviin väljiin mekkoihin, jotka ei kiristä eikä purista ja joilla jaksan istua töissä täyden päivän.

Lääkäri soitti tulokset labrakokeista ja niistä näytteistä, jotka totta kai joutuu toimittamaan, kun vatsaongelmista on kyse – ei mitään, kaikki normaalia. Diagnoosina stressi. Olis edes ollut salmonella tai joku yersenia. Niihin olisi ollut täsmälääkkeet ja oireet kadonneet muutaman päivän päästä. Nyt odottelen hamaan tappiin, kunnes päässä hellittää(?) ja vatsakin rauhoittuu. Pirunmoista. Eikö olekin jännä juttu, etten itse edes tunne olevani stressaantunut. Toki surullinen kaikesta tapahtuneesta, huolissani läheisistä ja pientä kiirettä on pukannut miljoonia käytännön asioita hoitaessa, mutta en ole kokenut olevani mitenkään ahdistunut tai lopen väsynyt. Nyt huomaan stressaavani tästä vatsasta ja ajattelen sitä koko ajan. Ei varmaan ainakaan helpota tilannetta. Tätä menoa alkaa yleiskunto heikkenemään. Ei ole normaalia olla ravinnotta joka päivä yli 8 tuntia ja juoda pari desiä päivässä iltaisin. Syöminen on tuntunut vastenmieliseltä, kun tietää mikä on seuraamus. Nälkää ei varsinaisesti enää tule edes normaalilla tavalla.

IMG_0584_2.jpg

Parin viikon päästä olisi lähtö Roomaan. Olisi mukavaa, jos olisin kunnossa siihen mennessä. Jotenkin tuntuu, että haluaisi nähdä reissussa muutakin, kuin hotellihuoneen kylppärikaakelit. Olisi kiva mutustella ihania italialaisia ruokia ja nauttia makoisia viinejä pälyilemättä koko ajan missä on lähin wc. Miten ihmeessä tätä tunnistamatonta pään sisäistä over loadia saa oikein purettua? Mies käski unohtaa kaiken muun, paitsi käsillä olevan hetken. Ei mietitä kaavailtua kylppäriremppaa, ei eteisen peililiukuovia, ei talvilomaa, ei uuden auton hankintaa. Minulla tunnetusti on tuhat rautaa tulessa – päälle normi työ ja opiskelu. Kai se ihmisen kapasiteetti sitten on todellakin rajallinen?

Yritän ihan todella hoitaa nyt vain yhden asian kerrallaan. Olla tässä ja nyt tänään. Huomista en mieti. Yritän tehdä asioita, joista nautin. Metsälenkki sateessa koiran kanssa. Lemppariohjelma sohvalla viltin alla. Hotellin valinta Rooman reissua varten. Uppoutuminen hyvään kirjaan. Puhelu ystävän kanssa. Lämmin hali perheelle. Sauna. Koiran rapsuttelua. Eikö tuo jo kuulostakin leppoisalta ja rennolta ja niissä merkeissä on viikonloppu kulunutkin. Ja arvatkaa mitä – on se vatsakin vähän vihdoin rauhoittunut. Sisällä on pysynyt jo monta ateriaa ja kivut ovat nekin enää ajoittaisia. Vielä en uskalla juhlia, katson rauhassa mihin tilanne etenee ja ehkä sitä lääkärin ehdottamaa vatsan ultraustakaan ei tarvitse tehdä, jos oireet todella alkaa helpottaa vihdoin.

Olin eilen jäähallin kirpputorilla myymässä vanhoja kamoja pois ja ihan hyvin kävi kauppa. Tein myös ihan älyttömän löydön ja palailen siihen illalla! 🙂

Rauhallista sunnuntain jatkoa kaikille.