Olen aika kova räiskimään kuvia matkoiltamme. Niihin on kiva palata myöhemmin ja elää matka kuin uudelleen muistojen värittämänä. Matkustaminen on omalle perheelleni ollut aina hyvin tärkeää ja yhden reissun tehtyämme on toisen ajankohta jo vähintään lyöty lukkoon ja kolmannesta unelmoidaan. Meistä jokainen tekee elämästään sellaisen missä on hyvä elää ja minä elän parhaiten tutustuessani uusiin paikkoihin, uusiin ihmisiin ja kieliin, kulttuuriin ja ruokaan.
Kävin taas kuva-arkistoja läpi ja nyt palasin ajassa taaksepäin vain pari kuukautta.
Vaikka matka osui ajankohtaan, jonka tulen muistamaan lopun ikäni suuren surun takia, maisemanvaihto teki hyvää. Aurinko, josta tuolloin saimme Suomessa vain haaveilla, teki hyvää. Mieli oli haikea suurimman osan matkasta, mutta kyllä siellä hymykin heräsi huulille pari kertaa.
Kun ollaan löhölomalla, nautin auringosta täysin siemauksin ja makoilen mielelläni aurinkotuolissa rentoutuen kirja kainalossa ja lisää rasvaa iholle lätkien. Silti ihastelen aina eniten näitä auringonlaskuja ja lempeän lämpöisiä iltoja. Tunnelma on iltaisin joka paikassa niin eri, kun pimeäkin tulee jo aikaisin. Voisin tuijottaa merta ja auringonlaskua ikuisuuden. Katsoa sen vaihtavan väriä, hiipuvan hiljalleen ja viimein uppoavan siniseen mereen aaltojen alle. Siinä vaan on jotain taianomaista.
Seuraavaan matkaan on enää kuukauden verran aikaa. Matkakohteena on Rooma ja Vatikaani. Odotan innolla tuota kaupunkilomaa!