Maasta maaksi

Valitsimme itse paikan, josta sukumme saa jatkossa viimeisen lepopaikkansa. Se on kaunis, valoisa ja rauhallinen sijainti, johon aurinko paistaa esteettömästi koko päivän. Se oli tärkeää meille.

Tänään laskimme uurnan. Tuntuu uskomattomalta, että siinäkö se ihminen sitten on…? Vaikka päivä oli helpompi kuin hautajaiset, on tämäkin vaan ollut raskaan tuntuinen päivä. Ja pitkä. Taas on tullut mietittyä syviä syntyjä ja mieli on ollut alamaissa ihan toisella lailla. Nyt on kuitenkin kaikki nämä ”viralliset” asiat ohitse, tavallaan ne raskaimmat, jotka jo tilanteina luovat surullisen ilmapiirin. Elämä asettuu pikkuhiljaa niihin uomiin, joista lähdemme jatkamaan eteenpäin kaiken jälkeen.

IMG_2262.jpg

Tähän on kyllä vaikea sopeutua. Meistä yksi on nyt poissa. Perheen pää. Kyllä tätä vaan on niin vaikeaa saada tajuntaan, enkä ole ihan varma, onko se oikeasti jo uponnut sinne kunnolla…

IMG_2266.JPG.jpg

Ehkä paras lääke tähän on yrittää päästä takaisin tavalliseen arkeen kiinni, takaisin töihin kesäloman jälkeen ja koulun penkille, takaisin salille jumppiin hikoilemaan – herätys, töihin, kaupan kautta kotiin ja harrastusten pariin, illaksi töllön ääreen lempparisarjaa katsomaan? Rutiinia.

Vika lomaviikko on lopuillaan, ehkä aiemmin keväällä tekemälläni päätöksellä ottaa täksi kesäksi tavallista pidempi kesäloma, oli oma tarkoituksensa? On ollut vapaata aikaa tähän kaikkeen. Surutyöhönkin ihan eri tavalla, kuin jos töissä olisi ollut tai tarvinnut ottaa sieltä sairaslomaa. Tähän kesään onkin mahtunut niin valtava määrä isoja, loppuelämääni koskeavia asioita, ettei sitä pieni ihminen ymmärräkään…

IMG_2267.jpg

Aion ottaa ihan rauhassa kaiken kanssa. Ihan hissukseen käynnistellä kaikkea normaalia toimintaa omien voimien ja energiatasojen mukaan. Tehdä sitä mitä haluaa ja jättää tekemättä sellaista, mikä tuntuu jollain tavalla huonolta. Nyt täytyy antaa aikaa itselle ja toipumiselle tästä kaikesta.

Mistään ylimääräisestä ei kannata ottaa stressiä. Mitään ylimääräistä ei kannata murehtia.

Pitää elää ja olla tässä ja nyt.

DIY marmorihyllyt

Maailman helpoin tuunausväline melkeinpä mille tahansa pinnalle on kyllä ehdottomasti dc-fix kalvo! Tuota kyseistä kalvoa olen käyttänyt vaikka mihin uudistusprojektiin ja nyt se taipui pieneen pika make overiin koskien makkarin seinähyllyjä.

IMG_2272.jpg

IMG_2275.jpg

Ei muuta kuin hyllyt seinältä alas, marmorikuvioitua kalvoa päälle ja takaisin seinälle. Avot! Taas tuplaantui valoisuus, kun tummat levyt vaihtui vaaleapintaisiin. Ai että, me like!

IMG_2273.jpg

Makkarissa on meneillään muutakin uudistusta, josta kerkesin jo vähän vinkkailemaan täällä. Pian siis tulossa vähän laajempia kuvakulmia raikastuneesta makkarista.

Niin, ja tuliko sitä sinistä sinne sitten…? Se selvinnee joku toinen kerta! 😉

 

Loppukesän väripaletti

Pientä kivaa uudistusta on aina kiva tehdä ja koska olohuoneen puolella se on tällä hetkellä jäissä (syystä, jonka kerron myöhemmin!), onkin hyvä aika paneutua makkarin puolelle, joka on viime kesän rempasta lähtien ollut lähes samanlainen koko ajan.

Vannoin joskus 2000-luvun alun sinisen kauteni jälkeen, että sitä väriä ei enää kotonamme nähdä. No, jouduin pyörtämään päätökseni nähtyä pari oikein herkullista inspiraatiokuvaa. Tuli mieleen, että kenties ripaus syvän sinistä ei aiheuttaisi sydäriä meikäläisellekään.

v%C3%A4ripaletti%20makkariin.jpg

Tässä Ellokselta lainaamassani kuvassa on niin super rauhallinen ja kaunis tunnelma betoniseinineen ja syvän sinisine tyynyineen, että jotain tuollaista tunnelmaa minäkin makkariimme haluaisin. Takavuosien blogihitti, Chip It -ohjelma on kätevä värianalyysien tekemiseen ja niinpä minäkin käytin kuvan sitä kautta saadakseni väripaletille vähän tarkempaa osviittaa.

Ellokselta löytyikin kuvan lisäksi kivoja juttuja haluamani fiiliksen luomiseen, joten naputin sinne pienen tilauksen menemään. Tilasin kamat pikana, joten niiden pitäisi kilahtaa lähikaupan kassalle ihan hetkenä minä hyvänsä! Sitten kun vielä oppisi petaamaan tuolla lailla rennosti sinne päin… olen taipuvainen vähän sellaiseen militanttiseen tarkkuuteen, josta voisi kyllä opetella pois.

Makkariin tuli tänään uutta ilmettä myös pienen DIY-tuunauksen myötä, mutta siitä lisää huomenna!

Kesäinen perunasalaatti

Lupaamani resepti tulee tässä!

Kesällä maistuu ainakin meidän perheessä uudet perunat, mutta aina ei jaksa sitä keitettyä perunaa sellaisenaan. Entäpä, jos kokeilisit tehdä helpon, mutta maistuvan, kylmän perunasalaatin ruoan lisukkeeksi tai nautittavaksi sellaisenaan? Minä tein tätä BBQ-juhliimme viime viikonloppuna ja salde sai aika paljon kehuja! Testaapa tätä:

IMG_2117.jpg

Kesäinen perunasalaatti

1,5 kg uusia perunoita keitettynä ja kylmäksi jäähdytettynä
vajaa puntti ruohosipulia
1 kesäsipuli varsineen ohuiksi renkaiksi pilkottuna
3 maustekurkkua

Pilko kaikki ainekset suureen kulhoon. (Itse pilkon ruohosipulin saksilla, kaikista kätevintä!)

IMG_2119.jpg

Kastike

1 keltuainen
2 rkl Dijon-sinappia
2 rkl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1,5 dl rypsiöljyä
150 g ranskankermaa

2 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria

Erottele kananmunan keltuainen kulhoon.
Lisää Dijon-sinappi, sitruunanmehu ja valkosipuli. Sekoita.
Lisää öljy joukkoon ohuena nauhana samalla vatkaten. Vatkaa, kunnes kastikkeen koostumus vaikuttaa hyvältä.
Lisää joukkoon ranskankerma ja hunaja ja mausta soosi suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita kastike perunoiden sekaan.
Kannattaa antaa perunasalaatin maustua ja makujen tasoittua jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua. Tämän voi tosin tehdä vaikka edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan, se on seuraavana päivänä vielä parempaa!

IMG_2123.jpg

Omnomnom… 🙂

 

Kesäiltana kerran

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja hyvin tehty on hyvin toimiva kokonaisuus. Niin kuin meidän kesäkeittiö! Vietimme heinäkuun viimeisen viikonlopun ystävien kanssa uudella terassillamme, uutta kesäkeittiötä testaten. Palveli muuten erittäin hyvin kaikin tavoin; juomien laskutasona sekä tarjoilupöytänä ja vapautti itse ruokapöydästä tilaa vain ruokailulle ja seurustelulle. Oli ihana laittaa ruoat tarjolle siihen ja se toimi vähän kuin buffana.

Iltapäivän aloitimme juhlavasti kuohuvalla.

drinks.jpg

IMG_2165.jpg

Tarjolla oli pari erilaista salaattia, porsaan pihvejä yrtti- ja barbeque-marinadissa, patonkia ja tuorejuustoja. Tekemäni perunasalaatti sai hurjasti kehuja ja kerkesipä siitä jo jokunen kysymään reseptiäkin, joten se tulossa seuraavaksi! Pysykäähän kuulolla, aika herkkuresepti onkin!

IMG_2187.jpg

IMG_2194.jpg

IMG_2177.jpg

IMG_2198.jpg

Jälkkäriksi pavlovaa ja kahvia avecin kera.

IMG_2201.jpg

IMG_2203.jpg

IMG_2202.jpg

Iltaa kohden alkoi pimenemään, mutta sää pysyi jotakuinkin lämpimänä, joten istuimme yli puoleen yöhön asti tunnelmallisesti pihavalojen ja kynttilöiden valossa. Olipa ihana fiilis! Meidän piha on pieni ja hyvin suojaisa, kiitos kolmimetristen aitojen sekä umpeenkasvaneen villiviinin. Vielä kun markiisi oli kattona, vietimme illan kuin pienellä katetulla sisäpihalla.

IMG_2208.jpg

Hyvin huomaa, että heinäkuun vikat illat alkaa tummumaan jo nopeasti, vähän kuin alkusyksystä. Oli ihana sytytellä lyhtyihin kynttilät – tunnelma kynttilöiden myötä oli pienellä pihallamme ihan kuin jossain ulkomailla. Kyllä tunnelma vain on kaiken a ja o!

IMG_2227.jpg

IMG_2224.jpg

Minä aloitin viimeisen kesälomaviikkoni. Toivotaan aurinkoisia kelejä…! 🙂

Kivaa uutta viikkoa teille!

Päiväunilla

Tänään sataa.
On synkkää.

Tekee mieli kaivautua sohvan nurkkaan viltin alle.
Tai yrittää häipyä näkymättömiin. Työntää pää piiloon.

20150726_152145_2.jpg

Ja sitten tulla häirityksi kesken päiväunien, näyttää vähän närkästyneeltä. 🙂

20150726_152207_2.jpg

Meillä on tänään löhöpäivä eilisten illanistujaisten jälkeen. Sopii hyvin sateiseen sunnuntaihin.

Näinä päivinä

Viimeinen viikko on sujahtanut vauhdilla ohitse. Ihan kuin en olisi elänytkään niitä päiviä ja silti ne ovat olleet täynnä niin isoja asioita.

Tiistai oli elämäni rankin päivä. Tuntuu jotenkin helpottavalta, että nyt se on takana. Miten sattuikaan, että se päivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin! Jotenkin kova rankkasade olisi tehnyt päivästä vieläkin synkemmän, nyt sentään auringon kultaiset säteet toivat pientä lohtua. Olen mennyt viimeiset kolme päivää viiden tunnin yöunilla. Uni ei vain tule ja jos tulee, ei pysy. Alkaa olemaan akut vähän finaalissa ja kroppa on reagoinut kovaan stressimäärään korkealla kuumeella, joka nousi ekaa kertaa hautajaisia edeltävänä iltana. Lopetin mittaamisen 38 asteen kohdalla, en halunnut nähdä mihin asti se nousisi. Itse hautajaispäivä meni buranan voimalla. Ja kaikkien ihanien läheisten ja ystävien tuella. En tiedä miten olisimme perheen kanssa selvinneet päivästä ilman heitä. Olemme onnekkaita, että meillä on noin ihania ja hienoja ihmisiä ympärillämme ja tukiverkko on valtava! Muistelen lämmöllä ihmisten eleitä, sanoja, katseita ja halirutistuksia. Jo niistä sai valtavasti lohtua ja voimaa.

IMG_2144.jpg

Näinä päivinä on pakko yrittää ammentaa ilon aiheita pienistä. Ja kyllä tässä on pystytty tekemään ihan arkisiakin asioita; kiroamaan kesäkeittiön asennushommia, naureskelemaan kavereiden jutuille, pesemään pyykkiä ja valokuvaamaan blogijuttuja. Silti illat on jotenkin niitä vaikeimpia. Tai oikeastaan se nukkumaanmeno. Iltaisin alkaa väsyttää, mutta kun painan pään tyynyyn, alkaa mieleen tulvia muistoja lapsuudesta. Sellaisia, joita olin jo luullut unohtaneeni. Jotkut tietyt laulunsanat pyörii päässä repeatilla, välillä naurattaa, kun mieleen tupsahtaa jokin hassu juttu, välillä kuivaan kyyneliä tyynyliinaan. Muistan syntymäkotini lastenhuoneen ja sen rullaverhon. Kuinka liimasin tarroja kerrossängyn kattoon nukkuessani alapunkassa tai kuinka keikuin keittiönpöydän äärellä tuolissa lukuisista kielloista huolimatta. No, senhän arvaa miten siinä kävi…

IMG_2143.jpg

Hautajaisten jälkeen se konkretisoitui. Että en koskaan enää näe isää. En kuule hänen ääntään, näe hänen ilmeitään. Muistan elävästi miten hän vastasi aina puhelimeen kun soitin. Mietin, kuinka pitkään saan äänen vielä soimaan korvissani, vai unohtuuko se ajan myötä? Mietin, miten kauan kestää, että kyyneleet tyrehtyvät ja suru muuttaa muotoaan niin, että se ei tunnu enää niin raastavalta? Kyllä edessä on vielä niin pitkä tie… Se tuntuu ajatuksen tasolla tosi raskaalta, mutta aion elää ohjenuorani mukaan – tänään ei murehdita huomista. Otetaan jokainen päivä vastaan sitten kun se tulee, sellaisena kuin se tulee. Pienin askelin eteenpäin.

IMG_2145.jpg

Kesälomaa on jäljellä vielä ensi viikko. Huomenna lähdemme mökille rentoutumaan. Palaamme kuitenkin jo lauantai-iltapäiväksi kotiin, sillä läjä ystäviä kokoontuu kotiimme. Ihana ajatus istua iltaa ystävien kanssa pitkästä aikaa ja jutella jostain aivan muusta! Vaikka kesäkeittiö on jo korkattu, nyt se joutuu tulikokeeseen isomman pihviläjän edessä! Taidanpa ripustaa ulkovalot terassille ja laittaa kuohuvaa kylmään jo valmiiksi. Enää toivotaan aurinkoista säätä ilman vesisateita. On tämä kesä ollut kyllä yksi iso vitsi! Turkin rusketuksesta ei ole enää tietoakaan, pöh. En yleensä jaksa marista säistä, ne on mitä on, mutta nyt kun kesä on muutenkin ollut super rankka, aurinkoiset säät olisivat tuntuneet vähän enemmän mieltä ylentävämmältä kuin jatkuvat vesisateet.

Aurinkoa tai ei, mukavaa viikonjatkoa teille kaikille.

DIY Kesäkeittiö terassille

Ylpeänä esittelen teille kesäkeittiömme! Omin pikku kätösin miehen kanssa yhdessä rakennettu keittiö on toiveitteni mukaisesti tehty alusta loppuun, enkä voisi olla tyytyväisempi! Ilmeeseen haettiin rouheutta karhealla betonilla, lämpöä aidolla puulla ja särmää mustilla yksityiskohdilla.

Mitäpä te tuumaatte tästä?

IMG_2081.jpg

Rakennusmateriaalina käytimme lekaharkkoja sekä tuppeensahattua leppää, joka käsiteltiin puuöljyllä. Malli ja inspiraatio kesäkeittiöön saatiin tv-tasostamme, joka sekin on itse suunnittelemamme ja tekemämme. Kesäkeittiössä työskentely suunniteltiin niin, että toiselle puolelle jäisi sopivalle korkeudelle työtaso esim. salaatin pilkkomista varten tai vaikkapa sivupöydäksi tarjoiluille. Toinen puoli jätettiin tarkoituksella matalammalle, jotta kun siihen sijoitetaan grilli, sen paistotaso on samalla korkeudella työtason kanssa ja työskentely on helppoa grillatessa. Kaasupullo sujahti hyvin keittiön ja talonseinän väliseen rakoon. Pidän siitä, että se on karkeasti näkösällä letkuineen kaikkineen.

Tähän keittiöön ei kuulu liian siloiteltu ilme. Sen pitää olla rento ja kutsuva. Vaikka yleensä olen simppelin tyylin ja vähän tavaran ystävä, tämä kesäkeittiö huutaa kaikkea pientä kivaa ja tavaroiden yltäkylläisyyttä, vai mitä?

IMG_2086.jpg

Rakensimme samasta puumateriaalista työtasoje ylle hyllyt, joissa kasvattelen yrttejä ja joilla on tilaa myös pienesineille. Aika monta erilaista yrttiä on jo kupsahtanut, sillä paikka on paahteinen. Persilja ja ruohosipuli ovat tykänneet vähän kyttyrää, sen sijaan rosmariini ja timjami sen kun rehottaa! Myös basilika viihtyy tuossa, mutta lehtevänä yrttinä kaipaa enemmän vettä.

Koska kanttahan ei tarvitse grillatessa koko aikaa, sille paikka keksittiin talon seinästä. Kun kansi täytyy poistaa ruoanlaiton yhteydessä, se on helppo heittää seinällä olevaan koukkuun. Kansi seinällä vain lisää keittiömäistä fiilistä!

Tasojen alla on hyvin hyllytilaa ja Ikean koreihin saa helposti grilliin tai ruoanlaittoon liityviä tarvikkeita, kuten grillin suojahupun, silavan, jota tarvitaan mm. grillin puhdistamiseen sekä teräksisen pannunalustan.

IMG_2103.jpg

Mietimme pitkään minkälaisen grillin ostaisimme, sillä kovin montaa pöytämallia ei markkinoilla ole. Päädyimme Muurikka -tuoteperheeseen ja kokosimme grillin haluamistamme osista – polttimo on tietysti tärkein, sekä pannut, joiksi valitsimme tavallisen muurikan sekä kuvassa näkyvän parilan. Sillä onkin jo paisteltu aika mehevät piffit raitoineen! Ostimme tietysti myös kannen sekä suuren suojahupun suojaamaan grilliä erilaisilta sääilmiöiltä.

muurikka.jpg

Muita kesäkeittiömme lisävarusteluita hankimme myös; jo yläkuvassa vilahtaneen pannunalusen, jonka avulla pannun voi nostaa vaikka ruokapöytään suoraan, jossa jokainen voi paistaa pihvinsä loppuun. Pannu säilyy kuumana huippupitkään ja mielestäni tuollainen ruokapöytään tuotava jättipannu tuo aika kivan säväyksen ruokailuhetkeen.

IMG_2090.jpg

Lisätilpehöörinä HM Home myymälästä löytynyt ihana hedelmäkori sekä tarjottimen virkaa toimittava ison muovisen kukkaruukun altakastelulautanen. Täydellinen sään armoille!

IMG_2083.jpg

Matkaan lähti tehtaanmyymälästä myös neopreenihanskat, ilman niitä ei ole mitään asiaa koskea tulikuumaan pannuun! Tavallisilla pannulapuilla tai hanskoilla ei tulisi kuin iso pipi! Ostimme myös uudet paistovälineet sekä teräsharjan grillin puhdistamiseen. Saimme oikein asiantuntevaa palvelua tehtaanmyymälästä Arabianrannan keskuksesta. (Ja ennen kuin kukaan älähtää – tämä ei ole blogiyhteistyö, vaan ostimme grillin ja kaikki tarvikkeet itse.)

IMG_2084.jpg

Ruoanlaittovälineet ripustimme Ikeasta löytämäämme naulakkoon heti grillin ylle. Hain välineiden esilleripustamisella nimenomaan keittiömäistä tunnelmaa. Raahasin myös mökiltä noita ihania pyöreitä halkoja! Niillähän ei toki tee oikeasti yhtään mitään, sillä grilli on kaasukäyttöinen, mutta minusta ne tuo ihanan lisän! Juuri sellaisen ulkokeittiö-fiiliksen.

IMG_2089.jpg

Ekan grillauskerran jälkeen huomasimme, että roiskeita syntyy aika helposti, sillä perinteiseen grilliin verrattuna Muurikan grillissä ei ole ylös- ja taaksepäin nousevaa kantta suojaamassa taustaseinää. Hetken mietittyäni keksin ostaa aidanseinää suojaamaan kirjoitusalustan. Se löytyi Ikeasta hurjaan 4 euron hintaan ja voi pojat, miten kätevä! Tuosta on helppo pyyhkäistä marinadiroiskeet ja mielestäni musta tausta luo kesäkeittiön grillausosaan aika kivan lisän. Vähän kuin raamit. Meinasin ensin töpötellä ruuvien kannat mustalla maalilla, mutta se sotisi tuota ”ei niin siloiteltua” -mentaliteettia vastaan. Annan niidenkin siis olla reippaasti esillä.

Pannut saa ostettua jo valmiiksi suojapusseissa. Se on tosi kätevä sekä samalla oikeaoppinen säilytyspaikka pannuille. Tuossa pussukassa meillä majailee tällä hetkellä perinteinen muurikkapannu, nyt kun parillapannu on grillissä käytössä. Kun muurikka otetaan käyttöön, sujahtaa parilla pussukkaan. Pannupussukka majailee näppärästi grillin alla hyllyssä.

IMG_2102.jpg

Kesällä maistuu niin ruoassa kuin drinksuissakin limet ja sitruunat. Niinpä niitä on hyvä säilyttää jo valmiiksi käden ulottuvilla kesäkeittiössä. Ovat samalla hyvä piristeväri!

IMG_2091.jpg

Olemme itse todella tyytyväisiä kesäkeittiöömme! Kyllä tuossa kelpaa kokkailla!

IMG_2081.jpg

Kertokaapas, mitä mieltä te olette?! 🙂

Reportaasia Turkista

Niin vierähti viikko kuin siivillä Välimeren rannalla Turkin lämpöisen auringon alla. Takana on aika monta altaan reunalla vietettyä tuntia, hyviä ja maistuvia ruoka-annoksia sekä plakkarissa läjä uusia kokemuksia. Lähdin Turkkiin lievällä ennakkoasenteella, myönnettäköön. Olin kuullut paljon negatiivisia kommentteja mm. aggressiivisesta myymisestä, vaaleiden naisten kohtelusta ja muusta. Lisäksi tämä oli ensimmäinen kertani islaminuskoisessa maassa ja mietin miten se näkyisi – voisiko kaduilla kävellä spagettiolkaimisilla topeilla tai mekoilla tai pitäisikö suojata itseään paremmin. Kaikki aivan turhia mietteitä!

20150705_200132_3.jpg

Turkki (tai se pieni turistien valtaama osa, jonka me siitä näimme) näytti meille kyllä varmasti parhaimmat puolensa mitä tulee kesälomalaisen haavelistaan – hyvä, puhdas ja turvallinen hotelli, viihtyisät ja isot allasalueet, miellyttävä henkilökunta, maistuvat ja hyvistä raaka-aineista valmistetut ruoat, lämmin, jatkuvasti yli 30 asteen oleva lämpötila sekä ihana hiekkaranta turkoosine vesineen.

Hotellin valitsimme rauhallisesta osasta, eli Sidestä, sillä emme kaivanneet Antalyan tai Alanyan villejä bilemeininkejä. Meillä oli kahden huoneen huoneisto suurella kattoterassilla. Huone oli tosi kaunis ja harmonisilla väreillä sisustettu.

huone.jpg

Allasalue on aina minulle henkilökohtaisesti tärkeä ja se on sijainnin jälkeen melkeinpä tärkein kriteeri, kun valitsen hotellia. Tämä allasalue osoittautui loistavaksi!

20150704_121834_3.jpg

20150705_220317_3.jpg

Huoneistomme kattoterassilta oli kivat näkymät altaalle.

20150705_163117_3.jpg

Hotellin alue oli muutenkin erittäin hyvin hoidettua ja todella siisti.

20150708_130136_3.jpg

20150708_130206_3.jpg

Hotellilltamme oli n. 20 minsan kävelymatka (tai 5 minsan taksimatka a` 15 liiraa/suunta eli n. 5 euroa) Siden keskustaan, joka koostui kolmesta osasta; historiallisesta, joka oli täynnä antiikin raunioita kolosseumista teatteriin ja temppeliin, basaarialueesta, joka myi ”Michael Korsia”, ”Hollisteria”, ”Louis Vuittonia” ja muita ”design-merkkejä” sekä satama-alueesta, joka oli täynnä ihania, laadukkaita ravintoloita meren ja aallonmurtajan äärellä, joista pystyi ihailemaan upeaa auringonlaskua.

Apollon temppelin viimeiset pystyssä olleet rauniot, olivat vaikuttavat. Tästä tuli räpsittyä kuvia niin päiväsaikaan kuin illallakin.

20150705_195556_3.jpg

20150704_211614_3.jpg

Auringonlasku oli muuten yksi kuvatuimmista asioista lomallamme – tuosta näystä ei vaan saa tarpeekseen.

20150707_195554_3.jpg

Islamilaisuus näkyi moskeijoiden sekä minareeteista kaikuvien rukouskutsujen muodossa. Tiesittekö muuten, että moskeijan vaurauden pystyy määrittelemään minareettien lukumäärästä? Mitä enemmän minareetteja, sitä vauraampi moskeija. Meidän lähimoskeijassa, Siden alueen suurimmassa, oli kaksi minareettia. Istanbulissa, siinä kaikkein kuuluisimmassa, on kuusi minareettia. Viisi kertaa päivässä (useammin, jos esim. joku on kuollut tms.) kuuluva rukouskutsu ei juurikaan kiinnittänyt huomiotamme päiväsaikaan – se peittyi varsinkin hotellissa allasalueen muuhun äänimaailmaan, mutta iltaisin sen kyllä kuuli.

Auringonlaskun jälkeen kuuluva kutsu sai ravintolat hiljentämään taustamusiikkinsa siksi aikaa ja tuolloin olimme aina melkeinpä juuri syömässä. Myöskin ennen auringonnousua, eli n. klo 04.00 aamuyöstä kylällä raikannut kutsu todellakin kuului. Kuudesta yöstä vain kahtena emme heränneet aamuyön kutsuun – muutoin heräsimme siihen joka yö ja unen takaisin saaminen kesti kyllä aina aika kauan tuon jälkeen. Tiesittekö muuten, että tuo rukouskutsu ei muuten tule miltään nauhalta tms.? Sen tosiaan lausuu moskeijan imaam livenä joka ikinen kerta! Itselle tuo oli ihan uutta tietoa.

Myös ramadan oli käynnissä lomamme aikana, mutta se ei turisteille näkynyt lainkaan. Lähinnä ihmettelin, miten ne ihmiset pysyy tolpillaan koko päivän ilman ravintoa ja runsasta määrää vettä, sillä parhaimmillaan elohopea kiipesi 35 asteen tuntumaan…

20150706_193329_3.jpg

Ruoka Turkissa oli maistuvaa. Hotellissa lounasaikaan se oli aika tavis huttua – omeletteja, club sandwichejä, ranskalaisia ja sen sellaista. Iltaisin testasimme useaan otteeseen turkkilaisia ruokia, kebabeja. Ja ei, turkkilainen kebab ei tarkoita pelkästään sitä kebabia, jota me olemme täällä tottuneet syömään. Se kulki Turkissa nimellä Döner. Muutoin turkkilaiset kebabit olivatkin pataruokia – erilaisia lihoja (nautaa, kanaa, lammasta) ja vihanneksia savipadoissa tomaattipohjaisissa kastikkeissa. Todella hyviä!

Gluteenitonta ruokavaliota noudattavana sen saaminen ainakaan Siden keskustassa ei ollut ongelma! Melkeinpä jokaisessa satama-alueen kuppilassa oli gluteeniton menu erikseen. Testasinkin sitä pariin otteeseen tilaamalla mm. gluteenittoman pasta-annoksen sekä pizzaa. Ihan ok makuisia, mutta mm. pizzapohjan koostumuksessa oli kyllä parannettavaa. Samoin pasta – ihan ok, mutta en näiden kahden kokemuksen jälkeen enää tilannut gluteenittomia ruokia, vaan esim. pihviannoksia tai kanaruokia, joiden varmistin sisältävän minulle sopivia raaka-aineita. Siden satama-alueen ravintoloiden parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti Aphrodite -niminen ravintola sekä oma suosikkini, Karma, joka sijaitsi suoraan meren äärellä.

ruoat.jpg

Hintataso ruokien suhteen oli edullisempi kuin Suomessa. mm. naudan sisäfilepihvin (alhaalla vasemmalla) sai n. 18 eurolla. Alhaalla oikealla olevan kuvan ruoka, pinaatilla täytetty ja prosciuttokinkkuun kääräisty kanafilee maksoi n. 13 euroa. Ihan loisteliasta ruokaa erittäin halvalla!

Karma oli myös visuaalisesti hyvin kaunis ravintola.

20150707_204649_3.jpg

Turkkilaista jäätelöä, dondurmaa tuli testattua sitäkin aika monta kertaa! Ai että, miten maistuvaa jäätelöä! Ja miten erilaista massaa, mihin olemme normaalisti tottuneet. Valitettavasti jäätelöstä tai sen tarjoilutavasta ei ole kuvaa. Siitä piti ottaa kuva vikana iltanamme, mutta sairastuin äkillisesti (niin kuin yleensä on tapana!) johonkin turistiripuliin, joka sai kiirehtimään melko nopeasti takaisin hotelliin ILMAN jäätelöannosta. Onneksi hotellimme ihana entertainer-henkilö, tyyppi, joka viihdytti hotellivieraita altaalla joka päivä erilaisin aktiviteetein ja iltaisin eri ohjelmanumeroiden kera, vei mieheni prätkän selässä (ja tietty ilman kypärää, paikalliseen tapaan) apteekkiin ja osti minulle tarvittavat lääkkeet, jotta pystyin matkustamaan kotiin seuraavana aamuna klo 6.30. Vähän kyllä jännitti etukäteen 1 h 40 min bussimatka lentokentälle, että mitä teen, jos iskee tarve vessaan…?! 🙂 Onneksi lääkeannokset purivat pian ja selvisin kotiin asti koko matkasta ilman ongelmia.

Mainittakoon  tuosta dondurma-jäätelöstä vielä sen verran, että massa on venyvää ja sitkeää, kuin purkka ja sitä säilytetään isoissa, syvissä metalliastioissa, joita myyjät sitten käsittelevät pitkillä metallilastoilla vähän kuin kirnuten. He usein nostavat koko massan ylös lastalla ja pyörittelevät sitä ilmassa jätskiä mainostaen. Ymmärsin, että jätskimassa sisältää jotain ainesta, joka estää sen tavanomaisen sulamisen. Jätski pysyikin kupissa oikeastaan koko ajan muodossaan, eikä sulanut kuten tyypillinen jätski nesteeksi.

20150707_210557_3.jpg

Mitä tulee shoppailuun, aitoja design-tuotteita arvostava henkilö pökertyy basaareissa feikki-tuotteiden määrään! Liikkeet ja pöydät pursuavat joskus tökeröistäkin ”merkkituotteista” laukkujen, tennareiden, huivien, aurinkolasien ja vaikka minkä muodossa. Usein tuotteita kuvattiin sanalla ”Real Fake” joka tarkoittaa sitä, että usein laukku saattaa olla aitoa nahkaa (ainakin nahan tuoksusta päätellen, kun niitä haistelin), mutta siihen läntätty ”Michael Kors” tai ”Louis Vuitton” merkki on väärennetty. Onneksi en ottanut omia aitoja Michael Kors -tuotteitani tuonne mukaan, jokainen olisi luullut niitä feikeiksi ja olenkin täysin pöyristynyt siitä, miten paljon turistit niitä ostivat! Joka toisella valehtelematta oli MK:n laukku olalla Antalyan lentokentällä. Myös pikkutytöillä, joten tuskin jokaisen laukku oli aito…

Tytär yritti ostaa aurinkolaseja reissusta. Tiedättekö, sellaisia ihan tavallisia merkittömiä, joita saa vaikkapa H&M:ltä. No, eipä onnistunut, sillä jokaisissa arskoissa oli Gucchin, Pradan tai Raybanin merkki. Todella ärsyttävää. Olen toki nähnyt feikkituotteita myytävän vaikka missa maassa aiemminkin, mutta panin merkille, että uusimpina tulokkaina feikkimarkkinoille oli tunkenut juurikin MK sekä nuorison suosima Hollister -merkki. Myös Desigualia näin ekaa kertaa Turkissa väärennettynä.

20150709_091352_3.jpg

Eksoottisinta antia Turkin reissullamme oli jokiristeily vihreässä Manavgat-joessa, jonka putouksetkin näimme.

20150709_090918_3.jpg

Parasta risteilyllä oli hiekkasärkkä, joka erottaa n. 40 metrin leveydellään makean Manavgat-joen sekä suolaisen Välimeren. En ole koskaan nähnyt vastaavaa ja olikin hassu ajatus, että yhden biitsin rannalla voisi uida sekä makeassa että suolaisessa vedessä. Alla olevissa kuvissa näkyykin hiekkasärkän erottomat kaksi eri vettä.

20150709_140152_3.jpg

20150709_140208_3.jpg

Toinen ero näissä vesissä oli lämpötila. Siinä missä Välimeressä pulikoitiin +24 asteen lämmössä, joki virtasi viileänä +16 asteessa! Huh!

20150709_144050_3.jpg

20150709_144109_3.jpg

Jokiveteen emme menneet kahdesta syystä – viileä lämpötila sekä epämiellyttävä näky siitä, että törmällä pysähtyneet jokilaivat, myös meidän laiva, sylkäisi poistovedet jokeen – siis siihen viereen, josta meidän olisi pitänyt mennä uimaan…

Menisin Turkkiin uudelleenkin, kertavisiitistä viisastuneena. Oikein kiva lomanviettopaikka ja nähtävää riitti. Turkkilaiset ihmiset paljastuivat oikein sosiaalisiksi ja humoristisiksi tyypeiksi. He myös kertoivat mielellään paikallisista tavoista ja muista meitä kiinnostaneista asioista.

En tiedä kuka jaksoi lukea tänne saakka, mutta päätin niputtaa Turkin matkamme samaan syssyyn. Matka oli antoisa ja toi ikäviin olosuhteisiin pienen irtioton ja paljon kaivatun tauon. Pystyimme kaikesta huolimatta nauttimaan matkasta niin, että siitä jäi jotain käteenkin. Ainakin läjä valokuvia ja pian iholta kaikkoava rusketus, jos ei tämä Suomen suvi ala hitto vie näyttämään niitä parhaimpia puoliaan!

Me olemme tällä hetkellä Itä-Suomessa hakemassa koirulia kotiin hoidosta. Loppuviikosta suuntaamme taas takaisin kotiin. Minulla on lomaa edessä vielä kaksi viikkoa tämän viikon lisäksi. Aika ihana ajatus…!