Laskeskelin tässä eräänä päivänä, että kesälomaan on tämä jämä-viikko poislukien 4 viikkoa. Siis neljä viikkoa vielä töitä – huh! Se tuntui aika paljolta, sillä kevät ei tosiaankaan ole ollut mitään helpointa aikaa millään saralla. Töissä on ollut kiire ja paljon uusia haasteita liittyen uusiin graafisen alan opintoihini, jotka myös osaltaan ovat kuormittaneet lisää. Ennen kaikkea lähimmäisen vakava sairastapaus on sekin kuluttanut voimia ihan ennen kokemattomalla tavalla ja tilanne vaan jatkuu. Alan olemaan loman tarpeessa ja sen huomaa ensisijaisesti laskeneesta energiatasosta.
Pohdiskelin muutaman päivän verran, että pitäisiköhän sittenkin aloittaa loma viikkoa aiemmin ja pitää neljän viikon sijaan viisi viikkoa kesälomaa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että lomien pitäminen työpaikallani on joustavaa ja lomaa on saanut silloin kun on tarve ollut. Vaihdoin lomarahat vapaaksi, joten lisälomaa ropisi pari viikkoa lisää. Meidän alalla heinäkuu on kaikista kuollein ajankohta, töissä on suorastaan turha istua, kun ei siellä mitään tapahdukaan. Niinpä minä (ja melkein koko toimistomme) lomailee heinäkuun ajan. Minä tosin näiden vaihtuneiden suunnitelmien jälkeen aloitan tänä vuonna lomani jo kesäkuun viimeisinä päivinä ja palaan töihin vasta elokuun alussa.
Ikävä kesäflunssa yrittää valitettavasti hiipiä luokseni! Ajattelin alkuun pari päivää kurkussa asustaneen kaktuksen ja alati pahenevan tukkoisuuteni johtuvan voimakkaasta siitepölyallergiastani, mutta koska myös yleinen kunto on vähän heikentynyt ja pää on kuin Haminan kaupunki, tämä lienee jotain muuta kuin allergiaa. Tosi harmi, sairastaminen ei sovi nyt ollenkaan treenikuvioihini! Jätän kuitenkin suosiolla tämän iltaisen salikäynnin väliin ja menen kotiin keittelemään jotain lämmintä keittoa inkiväärillä ja valkosipulilla höystettynä. Teetä on nimittäin tullut lipiteltyä kuppitolkulla ja Mynthoneita on imeskelty laksatiivisiin vaikutuksiin saakka, joten nyt otetaan järeämmät flunssankaatokonstit käyttöön.
Lauantaille on suunnitelmissa pientä valokuvausprojektia. Nämä liittyy uusiin opintoihini ja työprojektiin ja myöhemmin syksyllä selvinnee, näkeekö ideani päivänvalon ja lähteekö projekti tuotantoon saakka. Nyt enää toivotaan, että olotila tästä kohenee.
Nämä kuvat ovat lähimetsästä, jossa samoilen koiran kanssa melkein päivittäin. Luonnon puhkeaminen kesään on niin yksinkertaisen upeaa! Tuo metsä on kuin vihreä meri! 🙂