Ajasta ikuisuuteen

En usko, että meistä kukaan on tullut tänne sattumalta. Meillä jokaisella on oma tarina, oma tehtävä, oma jälki, jonka jätämme jälkeemme. Sellainen, josta meidät muistetaan ja joka jää elämään muiden sydämiin ja ajatuksiin. Yksityiskohtia, jotka jäävät mieleen lopun ikää. Nauru. Kasvojen ilmeet. Eleet. Sanonnat. Tapa liikkua. Äänenpaino. Tuoksu.

Elämässä tulee hetkiä, kun meille tärkeät ihmiset siirtyvät ajasta ikuisuuteen. Vaikka jokainen sen joutuu kohtaamaan joku päivä, ehkä useamman kerran elämässä, ei siihen osaa mitenkään valmistautua. Joka kerta se tuntuu yhtä loputtomalta, yhtä vaikealta ja yhtä mahdottomalta nähdä keinoa selvitä siitä.

IMG_1886.jpg

Me kävimme armotonta taistelua jotain tuntematonta, arvaamatonta, kasvotonta ja katalaa vastustajaa vastaan. Sillä on tapana hiipiä lähellesi, asettua salakavalasti luoksesi ilman, että sen läsnäoloa edes tiedostaa. Se heikentää sisältäpäin ja useimmiten sen huomaa liian myöhään. Vaikka se ottaa otteeseensa vain yhden, se ulottuu niin paljon pidemmälle. Se koskettaa lähipiiriä, ystäviä, tuttavia. Siitä tulee jokaisen taistelu.

Me hävisimme sen taistelun. Menetimme sille yhden omistamme. Minä menetin sille isäni.

IMG_1887.jpg

Me jäljelle jääneet jatkamme matkaamme täällä. Maailmassa, jonka me tunnemme meidän jokapäiväisenä paikkana. Arkena. Se paikka, jonne me jäämme ensin tuntemaan loputonta surua, viiltävää ikävää ja pelkoa tulevista päivistä. Se paikka, jonka ainoa parantava voima ei odota ketään, eikä anna itseään kenellekään yhtään sen enempää. Se, jota vastaan usein taistellaan ja joka viimein kääntyy kaveriksi vierellesi. Aika.

Se vielä muuttaa haavat, kipeät muistot ja kirveltävät kyyneleet kullaksi. Arviksi, joista muistamme tärkeät ihmiset ja hymyiksi, jotka heräävät kasvoille uudelleen, kun olemme valmiita taas siihen.

Elämäni muuttui tämän menetyksen myötä. Se ei koskaan palaa enää entiselleen. Elämässäni tulee aina olemaan jako – ennen ja jälkeen. Se koskettaa minua lopun ikääni.

Ikävöin sinua, isä.

Kaikki uusiksi ja päälaelleen

Viime päivät ovat kääntäneet kaiken päälaelleen. Maanantai-aamun riemu vikan työviikon alkamisesta ennen lomaa loppui melko lyhyeen. Iltapäivällä ikävät uutiset nousi päällimmäiseksi ohi kaiken muun ja niiden mukaan tässä nyt eletään. Vika työviikko loppui kuin seinään, sillä kaikki päivät ovat työpaikan sijaan kuluneet sairaalassa perheenjäsenen vuoteen vierellä. Tilanne on se, että tästä ei taida olla enää nousua ylöspäin. Olemme tienneet näiden hetkien lähestyvän, mutta mikäpä niihin valmistaisi. Etukäteen en ole suostunut suremaan.

Jäihin on nyt laitettu ymmärrettävästi, mutta pettymykseksi totta kai, kaikki kesän suunnitelmat. Myös Turkin matka. Nämä tulevat päivät, niin… päivistä tässä taidetaan nimittäin puhua, vietetään tiukasti perheen kanssa yhdessä ja lähitulevaisuus on sekin valitettavan tiedossa; käytännön järjestelyitä ja paljon asioita, joita kukaan ei haluaisi kohdata, surun määrästä puhumattakaan. Nämä ovat raskaita päiviä perheellemme, mutta yhdessä ne on selvittävä hetki kerrallaan. Ei tässä muutakaan voi.

IMG_2023.jpg

Kesä ja loma ei ala kivoissa merkeissä, eikä varmasti päätykään sellaisiin. Tällä hetkellä on vaikea nähdä mitään iloista tapahtumaa kesän varrelle, vaikka sellaisia oli suunnitelmissa läjäpäin. Päivät kuluvatkin nyt vain hetkestä hetkeen. Huomista ei voi, eikä kannata suunnitella tai miettiä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tähän on tultu. Tilanne on edennyt kaikkien yllätykseksi aika rajua tahtia ja on ollut vaikea pysyä kyydissä. Tajuta, että matka on ollut vuoden alusta asti oikeastaan vain alaspäin koko ajan ja tähän se on tuonut. Kohta tästä kyydistä jäädään pois, vähän kuin päätepysäkillä.

Jotenkin on tässä kasassa yritettävä pysyä. Uni ei tule iltaisin kovin hyvin, vaikka väsyttää. Kuitenkin kun uni tulee, nukkuu koko yön kuin halolla päähän lyötynä. Päätä särkee joka ikinen päivä ja aina ei muista mitä söi aamupalaksi. Vai söikö. Mietin joskus aiemmin keväällä, kun merkit antoivat ymmärtää, että tämä päivä tulee nopeammin yhä vain, että en tiedä miten tästä selvitään. Mutta kyllä se sisäinen voima jostain tulee, joka kantaa päivästä toiseen ja auttaa kohtaamaan ihan hirveän vaikeita asioita. Jotenkin sitä ihminen vain yksinkertaisesti selviää.

Jostain on kaivettava positiivista energiaa. Kyllä sitä jostain löytyy myös näihin päiviin. On pakko löytyä.

Kituviikko

Edessä on se viimeinen rutistus ennen lomia – kituviikko töissä. Se viheliäinen viikko, kun kaikki pitäisi saada reilaan, että voi hyvällä omalla tunnolla jäädä kesälomalle. Se viikko, joka tuntuu tosi pitkältä ja joka on ainoa asia, joka enää seisoo sinun ja loman välissä. Ajatukset on jo semisti kääntymässä väkisinkin lomamoodiin, keskittymiskyky alkaa olemaan minimissään ja vikat aamuherätykset tuntuu ihan mahdottoman vaikeilta.

Uskoisin, että perjantaina hymy hiipii kasvoille ihan tosissaan. Onhan edessä ihan mahtava, viiden viikon mittainen kesäloma! Jeee! 🙂

IMG_2004.jpg

Kesä on kyllä antanut hieman odotuttaa itseään. Kovia, tuulisia säitä ja sateita on riittänyt alkukesän aikana, eikä takapihalla kuki vielä yksikään kesäsukka. Surkeaa. Aion korjata tilanteen tällä viikolla vihdoinkin. Royal Designista tilaamani ruukut huutavatkin jo täytettä.

Onneksi pihamme havupuut ikivihreinä tuovat kotoisuutta, samoin villiviini ihanilla isoilla lehdillään. Periaatteessa tuo japanilaishenkinen pieni puutarhamme ei perinteisiä kesäkukkia kaipaisikaan, mutta kesäksi on ihana saada väriä pirteistä kukista ja kyllähän ne toki viihtyisyyttä lisää. Alunperin ajattelin kukkia tuohon mustaan, aidan seinään kiinnitettyyn ritilään, mutta tykkään siitä valtavasti ihan noin tyhjänäkin. Vähän kuin sellaisena tilataideteoksena 🙂

IMG_2000.jpg

Myös koiruli on saanut kesätukan trimmin myötä. Eläkeläispappa nuortui taas silmissä, eikä näytä yhtään 13-vuotiaalta. <3 Mun rakas karvaturri.

IMG_2008.jpg

Odotan jo kesäisiä hellepäiviä uudella terassilla. Päätettiin miehen kanssa laittaa homma pakettiin lopullisesti Turkin reissun jälkeen, eli ostaa uusi grilli ja puuttuvat kalusteet, öljytä terassi yksiväriseksi sekä viimeistellä kesäkeittiö. Ennen ei oikein keretäkään ja varsinkaan öljyämistä ei voi suorittaa, kun vettä on luvattu tällekin viikolle joka toinen päivä.

No niin, sitten ei kun hirveä tsemppi päälle, että saadaan vika työviikko kunnialla loppuun!

Onko muita lomansa aloittavia tai jo siitä nauttivia kuulolla?
Kertokaas vähän kesäsuunnitelmistanne! 🙂

Juhannusrentoilua

Tuntuu ihan kuin olisi ollut viikon mökillä. Juhannuksen pyhät tuntuvat tosi pitkiltä ja sekös on hyvä asia. Vesisade pysytteli paikoin pois, paikoin ajoi kuistille katoksen alle, mutta yhtäkään ylimääräistä tuntia ei sisällä vietetty nukkumisen lisäksi. Aika tuli vietettyä ulkotulen äärellä nuotiolla istuskellen, välillä myös sateenvarjojen alla 🙂 Onneksi kuitenkin aurinkokin pilkahteli välillä ja se tuntui jo melkein kesältä…

IMG_5334_2.jpg

Juhannuskukat tuli myös poimittua pienellä kävelylenkillä. Lupiinit on kyllä niin super kauniita!

20150619_133859.jpg

Mökillä kukki myös rodo niin upeasti!

20150619_102807.jpg

Meidän mökillä on kyllä täysin puolueettomasti todettuna maailman paras sauna! Vielä paremman siitä teki itsesidottu vihta, jonka tarveaineet kävimme hakemassa koiran kanssa metsästä. Enpä muista milloin viimeksi olisi vihta tullut tehtyä, mutta kyllähän se tuo aika kivan lisän saunomiseen ja ah, se tuoksu! Myös juhannusvieraamme arvosti kovasti itsetehtyä vihtaa, eikä muistanut kertaa, jolloin olisi viimeksi tullut vihdottua. Hyvä, että nyt. 🙂

20150619_135835.jpg

Mökkisaunassa parasta on se hitaasti hiipivä lempeä lämpö, joka noista pyöröhirsistä nousee. Kun vettä heittää kiukaalle, ei tule sellaisia kiukkuisia löylyjä, jotka saa jokaisen pakkolaskuasentoon sekunnin murto-osassa, vaan löyly antaa hiukan odottaa itseään ja valtaa sitten koko saunan. Ihan parasta!

20150619_135939.jpg

Aattona hipsimme rantaan, johon naapurit olivat jo kasanneet kokon. Se sytytettiin juuri, kun me tulimme paikan päälle. Itse taas en muista, koska viimeksi olisin nähnyt juhannuksena kokon. Tuli ihan lapsuus mieleen. Näissä maisemissa niitä muistoja sitten riittääkin…:)

20150619_221756.jpg

20150619_221657.jpg

Aika kivoja järvimaisemia, vai mitä?

Ribsejä lukuun ottamaan valmistimme kaiken ruoan ulkotulella. Kyllä siihen pihviin tulee ihan erilainen maku kun sen grillaa avotulella kaasugrillin sijaan. Juhannuspäivänä teimme myös ”lennareita” eli lettuja muurikalla. Nuo gluteenittomat jauhot turpoavat kiitettävästi ja taikinasta tulikin aika paksu. Ihan ohuita lettuja niistä ei tullut, eikä ihan jenkki-pannareitakaan, mutta jotain siltä väliltä. Niinpä ristimme ne lettujen ja pannareiden risteytykseksi, eli lennareiksi, hah! 😀

20150620_175257.jpg

20150620_182858.jpg

Toivottavasti kaikilla oli kiva juhannus! Minä kävin jo sulattelemassa lennarit salilla. Pystyin pitkästä aikaa tekemään täysipainoisen treenin sairastelun jälkeen. Sain personal traineriltani viimeksi yläkropan treeniohjelman, jota viimein päästin testaaamaan ja nyt teinkin ekaa kertaa selkää, rintaa ja ojentajia. Huomenna ei sitten käsiä varmaan nostellakaan, eli bad hair day luvassa! 🙂 Tuohon treenailuun ja sen edistymiseen voisinkin palata ensi viikon aikana uudelleen.

Nyt mukavaa sunnuntai-iltaa.

Juhannusplänit

Tänään kääntyy iltapäivällä duunien jälkeen auton keula kohti mökkitietä ja tiedossa on rento juhannus mökillä. Luvassa on todennäköisesti paljon grilliruokaa, virvoittavaa juomaa, mölkkyä, saunomista ja sen sellaista. Mitäpä muuta sitä ihminen voi toivoa? No joo, ehkä parempia kelejä, mutta eikö tämäkin ole jo perinne, että jussina sataa rakeita…

IMG_1992_2.jpg

Aurinkoa tai ei, toivotan silti ihanaa ja rentouttavaa, taikojen täyteistä keskikesän juhlaa kaikille lukijoilleni! <3

Onko mitään opittu?

Kun lähdin tähän vuoteen 2015 uudella asenteella, on se osoittautunut melko hyväksi ajatusmalliksi kuluneiden kuukausien aikana. Halusin omaksua vähän rennomman elämänasenteen ja luopua turhasta suunnitelmallisuudesta, johon olen aina ollut taipuvainen. Sen seurauksena olen tehnyt pari hyvinkin äkkinäistä päätöstä, joista olen kiitellyt itseäni jälkikäteen.

Yksi näistä suurista päätöksistä oli jäädä nykyisen työnantajani palvelukseen ja lähteä takaisin koulun penkille uutta graafisen alan tutkintoa suorittamaan, vaikka edellisestä valmistumisesta oli kulunut vain kuukausia. Tämä päätös on jo nyt osoittautunut oikeaksi kaikin tavoin ja olen sen myötä saanut ihan uutta motivaatio työntekoon, uusia haasteita ja mielenkiintoisia projekteja, jotka edistävät osaamistani entisestään. Joskus on siis todellakin parempi toimia vaiston varassa ja tehdä asioita impulsiivisesti. Ainakin itsellä tämä on toiminut ja asiat ovat ikään kuin saaneet ihan omat siivet, joilla lentää…

IMG_1770.jpg

Toinen, mitä halusin tämän vuoden aikana saavuttaa, oli mielenrauhaa, stressittömyyttä ja kykyä elää enemmän hetkessä. Olen kuin olenkin löytänyt sisäisen tyyneyteni tilanteisiin, joihin en voi vaikuttaa. Sen suhteen olen käynyt kovaa koulua viime kesästä lähtien, kun lähimmäiselläni diagnosoitiin vakava sairaus. Tapahtui jotain täysin odottamatta, johon ei voi valmistautua mitenkään. Se on koskettanut koko perhettä, sukulaisia, ystäviä ja tuttavia ja sen kanssa eläminen on ollut yhtä vuoristorataa ylös ja alas vuoronperään. Tunteet vetivät alkuun edes takaisin, oli  vaikeaa sopeutua tilanteeseen millään tavalla. Olen erilaisten vaiheiden myötä ymmärtänyt, ettei joissain asioissa voi mennä aina tunnepuoli edellä, vaan jotkut tilanteet on kyettävä hoitamaan viileästi järjellä.

Jos mitään olen viimeisen vuoden aikana oppinut, niin se on kyllä se, ettei asioita kannata murehtia etukäteen. Ne on otettava vastaan sellaisina kuin ne tulee ja miettiä niiden kohtaloa sitten, kun niiden aika on. Ei yhtään aiemmin. Tuollainen ennen aikojaan murehtiminen kuluttaa turhaan energiaa ja usein myös mielikuvitus saa siivet ja tulee maalatuksi piruja seinille. Sellaiselle on turha antaa valtaa ja kun niin pystyy tekemään, ei isot, ikävät ja vakavatkaan asiat vie heti pakokauhun puolelle, vaan niihin pystyy suhtautumaan järkevästi ja tyyneydellä ja pitämään ne mittasuhteissa. Vaikkakin joskus kerrostalon kokoisissa. Tunteita ei toki pidä yrittää tukahduttaa, ne kyllä tulvahtavat jossain kohtaa ulos ja niin kuuluukin.

IMG_1772.jpg

On asioita, joita voi muuttaa, jos vain on tarpeeksi tahtoa. Sitten on niitä, joita ei voi muuttaa, vaikka tahtoisi tosi kovasti. On tärkeää oppia erottamaan nuo kaksi toisistaan. Kun tuon tajuaa, on aavistuksen tyynempi. On aavistuksen helpompi ottaa asiat vastaan.

Joissain asioissa ei ole järkeä, joskus ei ymmärrä miksi jokin asia tapahtuu ja jotkut asiat tapahtuu siitä huolimatta. Miten niiden kanssa elää, on toinen juttu ja sitä tässä on opeteltu. Joskus elämä näyttää nurjemman puolen. Sitäkin tässä on opeteltu.

Romanttisia tunnelmia

Toivuin lauantaiksi onneksi siihen kuntoon, että pääsimme viettämään ihanaa hellepäivää romanttisiin maalaismaisemiin. Mutta ei ne maisemat, vaan se tunnelma. Olihan kyseessä pienimuotoinen, rakkaudentäyteinen juhlinta.

Aurinko, ystäviä, kesän ensimmäinen hellepäivä. Shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Kermakakkua mansikoilla. Naurua. Niin ja sitä ilmiselvää rakkautta ja sormissa kimaltelevia koruja. <3

kollaasi.jpg

Liian nopeasti lensi taas aika. Mutta olipa aivan ihanaa viettää päivä ja ilta ulkona, kun aurinko poltti iholla hellemekossa ja ilmassa tuoksui aurinkorasva. Miten ikävä tuota kesää on ollutkaan! <3

Kenkäkaapin tuunaus

Eteisen kenkäkaappi on ikuisuuden vanha. Ostettu Ikeasta joskus vuonna miekka ja kivi ja maalattu jo kertaalleen alkuperäisestä petsinvärisestä valkoiseksi.

Tahdoin kaapista mustan siitäkin huolimatta tai ehkä juuri sen takia, että ainoat mustat kalusteet kotonamme ovat keittiön kaksi pinnatuolia. Kaappi sijaitsee niiden kanssa samassa avotilassa.

kaappi%201.jpg

Minusta siitä tuli ihan törkeän hyvä! Kannatti ehdottomasti maalata se mustaksi!

Poistin kaapin päältä aurinkopeilin, joka on jo edesmenneiden isovanhempieni kotoa. Siihen liittyy paljon muistoja, mutta se ei ihan ole ollut paikallaan tuossa kaapin päällä. Etsin sille vielä jonkun sopivamman paikan myöhemmin. (Ja ehkä myös suhautan sen sprayllä eriväriseksi. Peili on alunperin ollut kullanvärinen, joka sekään ei sovi kotiimme.) Peilin tilalle laitoin kehyksiin vanhan viskimainoksen, jonka ostin helmikuussa Lontoosta, Notting Hillistä.

kaappi%202.jpg

Maalina käytin Empiren kalustemaalia puolihimmeänä mustana. Alkydimaali on hyytelömäistä ja sitä ei tarvitse sekoittaa, sen kun pensseli purkkiin ja sutimaan. Tuon koostumuksensa ansiosta maali on todella helppo levittää. Ei aiheuta juurikaan valumia ja pinnasta tulee kauniin tasainen. Juuri levitettäessä se näyttää kiiltävältä, mutta muuttuu kuivuessaan puolihimmeäksi.

IMG_1899.jpg

Eteis/keittiöakselille on tulossa muitakin muutoksia. Jotain, mitä mietin jo viime kesän rempan yhteydessä, että pitäisikö tehdä, mutta jäi tekemättä kun en ollut varma. Nyt olen. Katsotaan missä kohtaa se homma etenee!

Mitä pidätte kaapin uudesta ilmeestä? 🙂

Köökin puolella

Päiväkausien joutilaisuus vellovan flunssan kanssa poiki pienen somistuspuuskan. Kiitos antibioottien, olo alkaa olemaan jo ihan toinen, vaikka ei tässä vielä urheilusuorituksia voi alkaa tekemään. Onneksi kotona voi puuhastella pientä kevyttä.

IMG_1845.jpg

Ehkä eniten päänvaivaa pienessä keittiössä tuottaa aina nuo avohyllyt mikron yläpuolella. Tuollainen syvennys on tosi hankala käyttää mielestäni kivalla tavalla hyödyksi. Välillä tekisi mieli räjäyttää koko köökki, mutta ainaaan toistaiseksi asialle ei voi mitään. Lisäkaappitila ei myöskään olisi pahitteeksi, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä – tilaa kaappien yläpuolelta ei voi hyödyntää, siellä kulkee asunnon ilmastoinnin putket ja sekös vasta harmittaa. On siis pelattava niillä korteilla mitä on. 🙂

IMG_1827.jpg

Avohylly sai kuitenkin uutta ilmettä vanhoilla jutuilla. Sieltä hävisi keittokirjat ja mummini vanha teepannu kuppeineen. Tilalle halusin jotain mustaa (joo, tosi kesäistä) ja niinpä tuo iso shampanjacooleri oli oiva kapistus hyllylle. Toisaalta sen on hyvä olla näppärästi käsillä, kesäilloissa sille voi olla useinkin käyttöä. 🙂 Kaveriksi hyllylle laitoin mm. erilaisia lasipulloja.

IMG_1825.jpg

Tasolle tein uudenlaista ilmettä erilaisin asetelmin ja somistuksin.

IMG_1831.jpg

Tässä alla olevassa kuvassa erottuu muuten oikein hyvin tuo välitilan tekstuuri, jonka tein pikalaastilla laattojen pudotessa vahingossa irti työtasoa vaihtaessa viime kesänä. Ihan paras vahinko ikinä – minä sitten vihasinkin niitä normi laattoja ihan tosissaan! 🙂 Jynssäsin seinästä muuten irti jotain punaisia mansikkaroiskeita ja hyvin lähti irti pelkällä vedellä. Luja-maali oli nappivalinta laastin päälle.

IMG_1841.jpg

Ja tokihan liitutaulu piti päivittää ajanhermolle myöskin.

IMG_1838.jpg

Keli tuntuu muuttuvan viikonlopuksi kohdilleen, joten kesäksi tätä voinee jo kutsua? Me olemmekin menossa lauantaina ekoihin kesäisiin juhliin, joten toivoa sopii, että olen kunnossa. 

 

Vaarallisia päiviä

Paukuttelin henkseleitä eilen vähän ennenaikaisesti todetessaani, että flunssa on hellittämässä otettaan. Toisin kävi. Oli pakko kääntyä lääkärin puoleen ja hyvä että menin, sillä näihin oireisiin ei riitä enää teen litkiminen ja lepo, vaan tarvittiin antibiootteja streptokokkien nujertamiseen. Pöh. Päivät kotona levätessä sen kun jatkuu ja sekös jos joku alkaa pikkuhiljaa nyppiä. Salillekaan ei ole asiaa ennen ensi viikkoa. Tupla-pöh. Olen tosi huono vain makoilemaan ja lepäämään laakereillani, mutta nyt on pakko. Tämä voi helposti venyä viikkokausien sairastamiseksi ja sitä ei tietysti kukaan halua, varsinkaan tässä kesälomien kynnyksellä.

IMG_1862.jpg

Koska makoilu alkaa pidemmän päälle käymään selälle, olen haahuillut pitkin huushollia ja listannut mielessäni asioita, joita haluaisin kotona tehdä, siitä huolimatta, että suoritimme ison rempan viime kesänä ja koti on kaikin puolin valmis sisustuksineen päivineen. Nämä päivät saattavat osoittautua hyvin vaarallisiksi, ainakin jos mieheltä kysytään, sillä nyt on aikaa katsella jokaista koloa ja kohtaa sillä silmällä – aina sitä kaikkea uutta tekemistä ja upgreidausta löytää. Ja voi pojat, minähän olen löytänyt…

IMG_1870.jpg

Joskus se ei tarvitse kuin pientä hienosäätöä, joskus esim. maalia niskaansa ja jos vain kunto antaa myöten, taidan viikon loppupuolella tarttua maalisutiin ja antaa eräälle kalusteelle uuden pinnan. Ai vitsi, se tulee tuomaan niin paljon särmää huoneeseen ja muuttaamaan sen ilmettä kokonaan! Olenkin tästä jo tosi innoissani! 

IMG_1867.jpg

Valokuvaaminen sen sijaan ei kysy paljon energiaa ja tylsyyttä tappaakseni kuvailin takan päällä olevaa uutta (saako joku muka ne uudelleen kukkimaan?!) tällä kertaa valkoista orkideaani koiran mulkoillessa jaloissa. Ilmeisesti häiritsin taljalla makoilevan herran päiväunia.

IMG_1866.jpg

Eikö se olekin ihan uskomattoman kaunis?!

Heidi