Uskokaa tai älkää, mutta olen pikkuhiljaa alkanut lämpeämään takaisin puupinnoille.
2000-luvun taitteessa kotimme oli täynnä kirsikansävyistä puupintaa; lattialla laminaatti, seinällä korkea kirjahylly/tv-taso -yhdistelmä, olkkarin pöytä, taulun kehykset – you name it! Punaiselle sävylle en lämpeä liioin vieläkään, mutta sellainen vaalea puu, joka ei taita mihinkään sävyyn, on ominta.
No siitä se idea sitten lähti, puusta ja sen tuomasta lämmöstä. Olkkari ei ole pitkään aikaan tuntunut kivalta. Olen ollut lopen kyllästynyt kaikkiin sisustustyynyihin ja pienesineisiin, enkä ole saanut olkkariin haluamaani ilmettä edes niillä tekstiileillä. Kaipasin raikkautta ja lisää lämpöä. Sellaista kesäistä vaaleutta ja rentoutta. Jos olisin yhtään merihenkiseen sisustukseen kallellaan, lisäisin ripauksen sinistä, mutta myös sininen kauteni vuonna miekka ja kivi on jättänyt ikipuistatuksen.
Kipaisin lounastunnilla HM Home -myymälään ja valikoin sieltä uusia valkoisia ja harmaansävyisiä tyynynpäällisiä mukaani. Niistä sain kaapaamani raikkautta ja tuoreista kukista, totta kai. Tuon ihanan pullomaisen maljakon löysin Askon alehyllystä etsiessäni sieltä kylläkin ihan muuta.
Lisää lämpöä toin pienillä puunsävyisillä elementeillä; vesihyasinttitabletilla ja Ikeasta ostamallani kehyksellä. Muuttui muuten Olle Eksellin ”Manhattan” vähän vähemmän graafiseksi lämpimillä kehyksillä.
Itse tein nopeasti sävyihin sopivan printin lempimuodostani, puolikuusta.
Minusta nuo vinksallaan keikkuvat kuut on hauskoja. Tuon ritsanmallisen puukarahkan otin metsästä mukaani.
Lisää hauskuutta löytyi Ikeasta. Tuo mustavalkoinen sarjakuvatyyny oli pakko saada! Niin hassuja nuo nopeasti kynällä sutaistun näköiset tikku-eläinhahmot! 🙂
Nyt olkkari tuntuu taas kivan raikkaalta ja uudistetulta. Eiköhän tällä taas jaksa hetken:)
PS: Pakko muuten kommentoida tuota olkkarin mattoa.
Tässä postauksessa kävin lukijoitteni kanssa pitkää keskustelua maton laadusta ja sen totesi moni melko huonoksi ja nopeasti nukkaantuvaksi. Matto on kieltämättä muuttunut parissa kuukaudessa hieman suttuisamman näköiseksi. Langat nousevat ylös ja pörrööntyvät, jolloin kuvioiden terävä reuna sumentuu ja saa aikaan sen suttuisan ilmeen. Varsinaista nukkaantumista, jonka minä käsitän esim. vaatteiden kohdalla pikkuruisten nukkapallojen muodostumisena, ei matossa sen sijaan esiinny, paitsi kanttauksissa. Niistä olen kuitenkin päässyt aika hyvin eroon imurimme ”jyrsijä-osalla”, joksi minä nimitän sellaista älytöntä meteliä pitävää pyörivää harjasosaa. Sinne ei tee mieli työntää sormia, mutta meteli todennäköisesti kuvastaa myös tehokkuutta, sillä sitä se todellakin on!
Summa summarum, vaikka matto on tosi kaunis mielestäni, en voi suositella sen hankintaa. Laatu ei todellakaan tässä kohtaa kohdannut hintaa. Tuon 140 x 200 kokoisen maton hinta oli isossa alessakin vielä 100 euroa, joten pienoinen pettymys matto on kyllä ollut. Joudun varmasti syksyllä etsimään jälleen uuden, en usko tuon kestävän yhtään pidempään.