Nyt sen uskaltaa paljastaa! Tämä tyttö lähtee taas koulun penkille uutta tutkintoa suorittamaan, eihän siitä edellisestä valmistumisesta olekaan kuin 8 kuukautta 🙂
Pidempään blogiani seuranneet muistanevat kertomuksiani työurastani ja koulutuksestani ja mitä haluaisin isona tehdä. Olen koko työurani työskennellyt rahoitusalalla ja aina tuntenut oloni vähän sellaiseksi, ettei ala ole oma. Veri on vetänyt luovemmalle alalle. Aloin opiskelemaan tammikuussa 2013 markkinointiviestintää ja valmistuin visualistiksi viime elokuussa. En ole kuitenkaan lähtenyt hakemaan uutta työtä, sillä vallitseva markkinatalous ja siitä johtuva epävarmuus, nykyinen hyvä työpaikka ja riski siitä, että vaihtaa jollain tavalla huonompaan tai hyvällä tsäkällä vakkarityön johonkin lyhyeksi jäävään, on suuri. Halusin myöskin jäädä nykyisen työnantajani palvelukseen, mutta työtehtävät eivät ole olleet ihan sitä, mitä olen kaivannut. Olen aina uskonut siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Niin nytkin...
Minulle on nyt siunaantunut työnantajani toimesta mahdollisuus kehittää tehtäviäni enemmän siihen suuntaan, mistä olen kiinnostunut; eli markkinointi, viestintä, visuaalisuus, graafinen suunnittelu jne. Vielä jokin aika sitten en olisi uskonut sen olevan mahdollista. Tämän sai aikaan omat pienet mietintäni kouluttautumisesta, jotka johtivat keskusteluihin työpaikallani ja vähän kuten arvelin ja toivoin, sain työnantajaltani täyden tuen opiskeluilleni!
Meillä on työpaikalla tarve uudelle osaajalle markkinoinnin ja viestinnän saralla ja minulla on kiinnostusta, motivaatiota ja halua kehittää itseäni edelleen. Niinpä koulutieni alkaa jälleen. Ja itseasiassa se alkaa niinkin pian kuin tämän viikon perjantaina orientaatiopäivällä! Ekat varsinaiset koulupäivät alkavat toukokuun alussa. Lähden suorittamaan painoviestinnän tutkintoa, josta valmistun hienolla tittelillä ”ulkoasuntoteuttaja”. Asensin työkoneelle järisyttävän määrän uusia ohjelmia, joilla alan jatkossa työskentelemään. Suurin osa opiskelusta tapahtuu työpaikallani työtehtävien muodossa ja kerran pari kuussa on lähiopintopäivät koulussa. Tiedossa on suuria projekteja, joissa olen mukana uudistamassa mm. työantajani visuaalista ilmettä niin printti- kuin webbipuolellakin. Tulossa on niin vektorigrafiikan tuottamista, sivuntaittoa, nettisivujen suunnittelua ja jopa koodaustakin, kuvankäsittelyä ja valokuvausta. Tähän päälle tekijänoikeuslakia, raportteja, prosessidokumentointia, kustannuslaskelmia ja, ja ja…:)
Olen todella innoissani! Tästä tulee olemaan niin suuri hyöty urakehitykselleni ja olen todella kiitollinen työnantajalleni, että tämäkin koulu onnistuu taas. Eipähän tarvitse miettiä seuraavaan kahteen vuoteen mitä sitä tekisi – töitä, koulua, töitä ja koulua:) Olen todella onnellinen. Tiedän todellakin kuinka tiukassa on ylipäätään hyvät työpaikat tänä päivänä, saati työnantajat, jotka tukevat työntekijöittensä jatkuvaa kehittymistä. Minun työsuhteessani ei muutu mikään muu, paitsi se, että jatkossa saan palkkaa siitä, että opiskelen koulussa ja töissä uusia työtehtäviäni.
Nykyään työnteko vaatii jatkuvaa oman osaamisen päivittämistä ja eteenpäin viemistä. Ainakin, jos meinaa pärjätä, edetä, saada uusia haasteita ja pitää itsensä motivoituneena. Työpaikalla vietetään suurin osa hereilläoloajasta. Itse en ainakaan tiedä kamalampaa, kuin että siellä pitäisi istua hampaat irvessä inhoten joka sekuntia. En myöskään halua pudota pois kehityksen pyörästä ja jämähtää paikalleni. Työvuosia on nykytahdilla edessä varmaan 30 vielä. Aika kammo ajatus, että tekisin jotain samaa lopun ikäni.
Kun on löytänyt hyvän duunipaikan, siinä mielellään pysyy ja koska pienen talon hyvät puolet ovat ehdottomasti joustavuus ja nopea muokkautuvuus, on tämäkin koulunkäynti ja minun tehtävieni kehittyminen mahdollista. Tiedän, ettei koulunkäynti ole lastenleikkiä työn ohella, siitä on aika tuore muistikuva, mutta lähden innolla oppimaan sellaisia juttuja, joiden osaamisesta olen vain haaveillut!
Että sellaisia uutisia tässä on pantattu! 🙂 Halusin saada nimet virallisiin sopimuksiin, ennen kuin uskalsin hiiskua tästä, mutta nyt on kaikki kunnossa ja koulutie taas alkamassa…! 🙂