On aika vetää yhteen Lontoon matka. Yksi uusi reissu on jo kerennyt tähänkin väliin, mutta otetaan vielä hetki Lontoon muisteloille! Aika monta postausta se on synnyttänytkin, mutta vaikka reissu oli lyhyt, se oli tapahtumarikas ja siellä nähtiin paljon, niitä ei mitenkään pysty kiteyttämään yhteen juttuun.
Lontoo on monipuolinen. Siellä on historiaa ja nykyaikaa sulassa sovussa joka nurkassa. Ikivanhan punatiilitalon kylkeen kiinni on rakennettu struktuuripintainen moderni rakennus ja silti kontrastistaan huolimatta ne eivät näytä hullunkuriselta yhdessä.
Lontoo on matalia rakennuksia, fish & chipsejä, punaisia kaksikerroksisia busseja, kuninkaallisia, maahanmuuttajia, kuuluisia nähtävyyksiä, vesisadetta, intialaisia ravintoloita, kohteliaita sanoja, toimivaa joukkoliikennettä, puhelinkoppeja, museoita, ruuhkaisia katuja… ja vaikka mitä. Tuossa vain pintaraapaisu siitä, miltä Lontoo näytti minusta.
Keskustelin ystäväni kanssa Lontoosta ja New Yorkista sekä kaupunkien eroista. Hän sanoi pitäneensä Nykistä, mutta ese ei sykähdyttänyt häntä yhtä paljon kuin Lontoo. En voisi olla enempää eri mieltä. Minusta New York on yksinkertaisen upea ja nimenomaan sykähdyttävä ja vaikka monesti huomasin vertaavani näitä kahta metropolia keskenään, niistä ei voi puhua edes samana päivänä. New York on jenkkityyliin massiivinen, nykyaiakainen, täynnä lasipintaisia pilvenpiirtäjiä ja kaikki on niin suurta, ettei sitä voi käsittää. Lontoo on pientä ja sievää, vanhaa ja historiallista. Majesteettista. Eihän niitä voi edes verrata, eikä pidäkään.
Neljä päivää Lontoossa riitti juoksemaan kaikki super nähtäväyydet läpi. Sen sijaan aistimatta jäi ”tavallinen” elämä, lähiöt ja erilaiset alueet. Alaikäisen lapsen kanssa matkustaneina väliin jäi myös pubi-elämä, joka pitää vielä kokea joku päivä. Lontoo herätti minussa ehdottomasti fiiliksen, että siellä pitää käydä uudestaan. Kiirettä selata alue alueelta läpi.
Asuimme Paddingtonin aseman lähellä. Paddington on yksi Lontoon pääasemista, jossa pysähtyy sekä useampi metrolinja että juna suoraan Heathrow:n kentältä, joten paikka oli mitä parhain eri suuntiin lähtemiseen. Lontoon metro on kallis, mutta erittäin toimiva ja helppo käyttää. Päivän metrolippu maksaa vyöhykealueista riippuen viiden ja kahdeksan punnan välillä. Yleensä turistille riittää 1. ja 2. vyöhykkeet ja niin meillekin. Meidän päiväliput olivat £ 6,70 ja niillä sai ajella sydämensä kyllyydellä metroissa ja samalla alueella suhaavissa busseissa, jotka meiltä kylläkin jäi kokematta.
Oyster Card, paikallinen metrokortti löytyy joka asemalta lippukioskilta ja se maksaa 5 puntaa kappaleelta. Summan saa takaisin palauttamalla kortin lippukiskaan. Eli toimii ikään kuin pantilla. Kortille ladataan x-summa rahaa ja me latasimme neljälle päivälle 15 puntaa per kortti. Viimeisenä päivänä heitimme pari puntaa per korttiin lisää, niin saimme ajella vielä viimeisen päivänkin. Yhteensä metrokortit maksoivat meille n. 125 euroa neljältä päivältä. Kyllähän se kuulostaa paljolta, kun itse ajelen Helsingissä kuukauden verran joukkoliikenteessä 45 eurolla…
Lontoon hintataso yllätti. Lähestulkoon kaikki on kalliimpaa kuin Suomessa. Metroliput ovat kalliimpia, karkki on kalliimpaa, olut ja viini on ravintolassa kalliimpaa. Lounas kolmelta hengeltä juomineen saattoi maksaa n. 50 euroa. Illallinen maksoi parhaimmillaan n. 90 euroa. Vaatteet olivat kaupassa joko samanhintaisia tai kaupasta riippuen (trendikkäät liikkeet, kuten Hollister, Abercrombie & Fitch) kalliimpia, mutta näitä ei Suomesta taas löydykään. Ruoka kaupoissa oli jotakuinkin samanhintaista, Harrodsissa toki Harrodsin hintaista. 🙂
Hintataso ei kuitenkaan pilannut lomaa. Harva lähtee lomalle niin, ettei siellä ole käyttää rahaa. Vaikka mekään emme kovan hintatason takia tehneet ostoksia Primarkia lukuunottamatta, joka oli ainoa Suomen hintatasoa halvempi liike, ruokaa oli kuitenkin syötävä ja juotava ja silloin ei kyllä tuijotella hintalappuja. Lomalla pitää voida olla lomalla ja nauttia elämästä ja siitä, että voi syödä ulkona, mitä harvemmin kuitenkin kotona arjessa tekee. Sitä paitsi valuuttakursseilla on aina oma pieni osansa tässä ja koska euron suhde puntaan on vain laskenut viimeiset 3 kuukautta, meille oli epäedullista ylipäätään vaihtaa eurot puntiin.
Ihastelin kameran linssin takaa useita asioita ja yksityiskohtia; punaisia busseja ja samanvärisiä puhelinkoppeja, mustia takseja, vanhoja rakennuksia, kujia ja katuja. Lontoossa on myös todella kansainvälinen tunnelma, mutta ei tosiaan niin hekumallinen kuin Nykissä. Pidin Lontoosta tosi paljon. Ihastuin siihen ison kaupungin pieneen tunnelmaan, joka tuntui kotoisalta ja lämpimältä. Se johtui osittain varmaankin siitä, että toisin kuin vaikkapa Helsingissä, Lontoossa ei ole ”keskustaa” varsinaisesti, vaan se on ripottautunut isolle alueelle.
Pidin myös englantilaisien kohteliaisuudesta ja muiden ihmisten huomioon ottamisesta, joka tuntui kivalta ja jota itse peräänkuulutan suomalaisilta. Joskus tuntuu, ettei meillä pohjolan ihmisillä ole mitään käytöstapoja ja on jotenkin niin virkistävää olla yhteisössä, jossa tuijotetaan muutakin kuin omaa napaa.
Kuten jo todettua, sijainti Paddingtonin aseman liepeillä oli täydellinen! Paikalliset ystävämmekin sanoivat, että olimme osanneet valita nappipaikan! Paddington oli rauhallinen alue ja ruokaravintoloita sekä pubeja oli lähistöllä joka lähtöön. Paljon pikkukauppoja, joista sai syötävää ja juotavaa huoneeseen, postikortteja, matkamuistoja sun muita pullollaan. Oikein kiva paikka pitää tukikohtaa ja voisin helposti ajatella majoittumista tuolle alueelle uudelleenkin.
Hotellin valitsimme Booking.comin tarjonnasta, kuten lähes aina kun matkustamme. Sivuston arvioinnit ovat aina osuneet nappiin ja emme ole kertaakaan olleet eri mieltä arviointien kanssa.
Hotel Cardiff oli tosi kiva, joskin huone tosi pieni. Toisaalta se ei koskaan häiritse itseäni, sillä reissuilla huoneessa käydään vain nukkumassa, joten emme tarvitse mitään isoja oleskelutiloja.
Liikuntarajoitteisille hotelli ei sovi, sillä siellä ei ollut hissiä. Meidän huone oli ”piippuhyllyllä” neljännessä kerroksessa ja porraskäytävät oli vain n. 60-70 cm leveitä. Ison matkalaukun kanssa oli hieman taiteilemista kulkea kapeassa portaikossa.
Hotelli oli siisti ja yleisilme hyvä. Punaiset kokolattiamatot ja valkoiset pilarit toivat romanttishenkisyyttä käytäviin, joskin huoneet olivat pelkistetyn moderneja – puuta, violettia väriä, halogeenispotteja. Sängyt olivat ihanan pehmeät, samoin tyynyt. Suihkussa vedenpaine oli olematonta ja asia, joka monessa maassa, paitsi pohjoismaissa on tuntematon käsite, on tuplaikkunat. Hitto, että Lontoossa vetää joka paikassa! Myös huoneessamme. Siellä oli kuitenkin ylimäärinen sähköpatteri, jonka kytkimme aina illalla päälle ja verhoilla saimme vetoakin hillittyä. Voisin yöpyä hotellissa uudelleenkin.
Nyt alkaa Lontoo olemaan paketissa.
Seuraavaksi luvassa on uusia kuvakulmia olkkaristamme ja selkeämpiä kuvia siitä uudesta matosta ja onhan ne Alppireissun kuvatkin jo perattu…!
Rentoa sunnuntain jatkoa.