Uhkasin aiemmin viljellä tämän vuoden mantraani joka paikkaan, jotta en unohtaisi toimia sen mukaisesti.
Nyt se päätyi jääkaapin oveen.
Olen koko alkuvuoden todellakin opetellut elämään tuon mukaan; let my hair down a little. Uskokaa tai älkää – se on toiminut. Olen ihan varma, että uudella asenteellani on merkitystä viime aikojen tapahtumiin. Jos ei koko ajan suunnittele, tilaa jää spontaaneille jutuille. Ne jos jotkut vapauttaa lisää.
Toinen, salaisempi mantrani (tai ei enää, kun sen täällä kerron) liittyy treenaamiseen, kesäkropan metsästykseen, jaksamiseen, luovuttamiseen ja motivaatioon. Tiedättehän niitä hetkiä, kun treenatessa ei enää jaksaisi; syke hakkaa maksimialueella ja huohotus muistuttaa höyryveturia, hiki valuu punaiseksi muuttuneita kasvoja pitkin huulia kirveltäen ja silmissä näkyy tähtiä lihasten huutaessa hoosiannaa. No, tuohonkin hetkeen on sopiva mantra meikäläisellä ja mielessäni hoen sitä aina, kun tuntuu etten enää jaksa:
Bikinitbikinitbikinitbikinitbikinitbikinitbikinit
Käyttöohje: Hoe riittävän kauan ja aina löytyy vielä jostain pieni puserrus! 🙂