Kuinka usein olet tyytyväinen omaan työnantajaasi? Kuinka usein kehut omaa työnantajaasi ystävillesi? Kuinka usein kuulet ystäviesi tai tuttaviesi kehuvan omaa työnantajaansa? Vai kuuletko kenties useammin negatiivista arvostelua tai tyytymättömyyden ilmaisua? Luultavasti. Tässä kuitenkin yksi valtavirrasta poikkeava palaute.
Olen ollut työvuosieni aikana kolmessa, omasta mielestäni kunnolliseksi laskettavassa työsuhteessa (mukana ei kesätöitä sun muita). Pomoja sen sijaan on ollut monia lukuisten muutosten, fuusioiden ja yt-neuvotteluiden takia. Olen työskennellyt niin suomalaisten kuin muiden pohjoismaalaisten alaisuudessa ja kaukaisin esimieheni on sijainnut Amerikassa minun istuessani Helsingissä. Voisin siis kuvitella tietäväni aika hyvin, mitä on työskennellä erilaisten ja eri tavalla toimivien esimiesten kanssa ja erikokoisissa ja eri rakenteella toimivissa yrityksissä. Olen vuosien saatossa ymmärtänyt omista työskentelytavoistani sen, että parhaiten toimin vapaassa, itseohjautuvassa työyhteisössä. Olen aikuinen ihminen, jolla on korkea työmoraali, hoidan minulle uskotut tehtävät tehokkaasti ja ajallaan ja odotan sitä myös muilta. Pidän työyhteisöstä, joka tukee tällaista toimintamallia.
Ymmärrän toki, että kaiken tyyppisissä töissä ja kaikilla aloilla itseohjautuvuus ei toimi, mutta tällaiseen toimistoympäristöön, jossa itse työskentelen ma-pe klo 8-16 ja jossa jokaisella on selkeä rooli ja omat vastuualueet, homma pelittää. Itselleni hyvin tärkeitä asioita työssäni itse tehtävän lisäksi on viihtyvyys työympäristössä sekä työkavereiden joukossa. Pidän hyvää yhteishenkeä ja ”kaveria ei jätetä” -mentaliteettia hyvin tärkeänä ja lisäksi arvostan avointa tiedonkulkua. Kaikista edellämainituista voin antaa isoa kiitosta työnantajalleni.
Työsuhteessa plussaa ovat toki myös hyvät edut. Palkan pitää tyydyttää ja mieltä lämmittää myös kattava työterveyshuolto tai kylkiäisenä tuleva matkapuhelin tai kotilaajakaistaliittymä. Bonusjärjestelmä, työhyvinvointiin panostava työnantaja tyky-päivineen ja yhteishengen vahvistamiseen tarkoitetut yhteiset päivät ja illanvietot tai hyvän tuloksen jälkeen järjestetyt palkintomatkat ovat arvostuslistallani myös korkealla ja tiedän, ettei tuollaiset asiat ole todellakaan itsestäänselvyyksiä tai edes mahdollisia joka paikassa.
Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, että ihan kaikista parhainta on se, että lähin esimies on oikeasti hyvä. Oikeasti läsnä ja joka oikeasti hoitaa hommansa. Hän kuuntelee, ohjaa ja neuvoo. Kannustaa, joustaa ja on helposti lähestyttävä. Sellainen, joka on päättäväinen ja toimii esimerkkinä muille. Hyvä työnantaja ymmärtää työntekijän elämän eri vaiheita ja mukautuu niihin, eikä pelkästään odota työntekijän mukautuvan kaikkiin työnantajan tilanteisiin. Hyvä työnantaja pitää työntekijää ihmisenä, ei koneena, joka pystyy kaikkeen ja josta voi repiä kaiken irti. Kun tuollaisen työnantajan saa, mitä tekee työntekijä? – Arvostaa saamaansa vapautta ja sen myötä tullutta vastuuta, eikä kohtele kumpaakaan kaltoin. Joustaa, sillä häntä kohtaa joustetaan, ajattelee työnantajansa parasta joka asiassa ja pyrkii vähän parempaan koko ajan. Haluaa olla kaiken luottamuksen arvoinen. Sitoutuu. Antaa vähän enemmän kuin normaalisti. On keskimääräistä onnellisempi työntekijä – onhan hänelläkin keskimääräistä parempi työnantaja.
Minä tässä haluaisin antaa kiitokseni (vaikkakaan perille ei menekään tätä kautta) omalle työnantajalleni ja esimiehelleni. Kun olen tarvinnut joustoa, sitä on löytynyt. Kun olen tarvinnut ymmärrystä, minua on kuunneltu. Kun olen tarvinnut koulutusta, sitä on saanut. Kun olen tarvinnut lomaa, se on järjestynyt ja kun olen tarvinnut apua, en ole jäänyt yksin. Kiitokseni täällä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö osaisi osoittaa kiitollisuuttani myös siellä työpaikalla ja suoraan esimiehelleni. Yhteisymmärrys toimivasta työsuhteesta on merkki siitä, että kumpikin osapuoli on tyytyväinen toiseen. Ihan hiljan olen myös lausunut sanan ’kiitos’ pomolleni. Kiitoksen juurikin näistä kaikista edellämainituista asioista.
Tällaisesta työpaikasta, jossa on mahtavia työkavereita ja upea pomo ja kaikki muukin mallillaan, onkin hyvin vaikea lähteä. Pelko siitä, että vaihtaa jollain tavalla huonompaan, on suuri. Jokainen tietää, että hyvästä työpaikasta ei kannata lähteä varsinkaan näinä markkinatalouden aikoina. Siksipä minäkin mietin tulevaisuutta toisen kerran. Kuten blogissakin on tullut ilmi, kouluttauduin juuri parin vuoden ajan uudella tutkinnolla uudelle alalle, mutta nyt olen saanut mahdollisuuden miettiä, tarvitseeko sittenkään vaihtaa alaa tai edes työnantajaa päästäkseen kiinni työtehtäviin, jotka kiinnostaa nykyisiä enemmän. En olisi uskonut, että se olisi mahdollista, mutta elämällähän on tapana yllättää ja asioilla tapana järjestyä. Kuulostan lievästi salamyhkäiseltä, ihan vielä en uskalla ääneen lausua kaikkea, mutta pian. Toivottavasti pian!
Kivaa päivää kaikille <3
Heidi