Toinen puoliskoni

Välillä tulee hetkiä, kun tajuaa hyvän onnensa. Tajuaa, miten paljon hyvää omassa elämässä on ja tajuaa taas hetken olla kiitollinen niistä kaikista asioista. Välillä tarvitsee tapahtua jotain ikävää, että muistaa ne hyvät ja ihanat asiat elämässään. Välillä sen tajuaa onneksi ilmankin.

Olen onnellinen elämäni tuesta ja turvasta. Toisesta puoliskostani, miehestäni, jota oletettavasti pidän joskus liian itsestäänselvyytenä. En varmastikaan lukeudu niihin helpoimpiin kumppaneihin. Enkä todellakaan ole mikään ”kompromissien kuningatar”, joksi itseäni viime juhannuksena parin viinilasillisen jälkeen nimitin. Jostain syystä muu seurue purskahti nauruun… 

IMG_0866.jpg

Olen mahdottoman hankala välillä. Niin hankala, että joskus kesken  jonkun hepulini tekisi mieli purskahtaa itsekin nauruun tai ainakin pyörittää päätä epäuskoisena. Aina voi onneksi sitten jälkikäteen myöntää olleensa ääliö?

Olen hajamielinen, impulsiiviinen ja pilkunviilaaja nalkuttaja. Olen myös äärimmäisen äkkipikainen, mies usein sanoo minun kiihtyvän nollasta sataan nanosekunnissa. Hermostutan joskus koko perheen keksiessäni jonkun kuningasidean, johon pitää jokaisen osallistua tavalla tai toisella, vaihdan mielipiteitäni nopeampaan tahtiin, kuin toiset sukkia ja haluan aina mahdollisimman montaa asiaa yhtä aikaa. Tiedän yleensä kaikesta kaiken parhaiten, eli olen siis melkoisen rasittavakin joskus.

IMG_0861.jpg

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 19 vuotta. 11 niistä naimisissa TÄNÄÄN. Melkoinen saavutus ottaen huomioon, että kummankin meidän ikä alkaa vieläkin 3:lla. Olimme hyvin nuoria perustaessamme perheen, mutta olemme kasvaneet tiiviiksi yksiköksi koko kolmikko. Mies on pitkäpinnainen, harkitsevainen ja tasainen. Siis täysin minun vastakohtani, mutta niinhän ne vastakohdat täydentävät toisiaan. Olemme molemmat aina osallistuneet perheen ja kodinhoitoon. Mies on vaihtanut vaippoja, imuroinut, pessyt pyykkiä (tjaa, no sitä en kyllä anna hänen tehdä ihan vaatteidemme tähden…) ja tampannut mattoja siinä missä minäkin. Hänellä pysyy kädessä niin vessaharja kuin ruuvimeisseli, pensasleikkuri kuin soppakauhakin ja molemmilta on sama määrä korsia kannettu kekoon aina.

Hän on huomaavainen. Avaa minulle oven ja päästää minut ensiksi. Auttaa minulle takin päälle tai ostaa minulle lempisuklaatani kaupasta. Hän tilaa ravintolassa eri annoksen, jos minä haluan sittenkin hänen annoksensa tai antaa minun syödä karkkipussista juuri ne lempparikarkkini. Hän on turvallinen. Luotettava. Kohtelee minua hyvin. Hän saa minut nauramaan, useimmiten myös itselleni ja se on jo paljon se! Meillä on samat arvot ja haluamme elämältä samoja asioita. Minä tosin haluan sen heti ja hän 15. päivä.

IMG_0864.jpg

Haluan kiittää miestäni siitä, että hän on jaksanut minua kaikki nämä vuodet. Tukenut minua sitä tarvitessani, halannut ja silittänyt surun pois sen yllättäessä ja jakanut kanssani elämäni upeimpia ja surkeimpia kokemuksia. Minulla on tapana (yrittää) olla humoristinen. Totean usein leikkisästi miehelleni, että ”Sä olet kyllä onnekas, kun sulla on mut”.

Väärin. Minä se tässä onnekas olen, kun minulla on hänet.

Hyvää 11-vuotis hääpäivää rakas <3

(Kuvissa upea, 11 kukkaa sisältävä kimppu, jonka sain mieheltäni hääpäivän kunniaksi. Nuo ylinnä olevat ovat kolibrikukkia – niin upeita!)

Puoliksi arjessa

Ekaa kertaa tänä vuonna koko viikko on tuntunut jotenkin tahmealta. On vedelty vähän kuin puolilla valoilla. Jo maanantai tuntui kurjalta, sillä sunnuntaisen lennon myöhästymisen takia palasimme kotiin Lontoosta vasta aamuyön tunteina. Mies sairastui tiistai-iltana johonkin vellovan flunssa-aallon aiheuttamaan kuumetautiin ja itse yritän pysytellä siipasta hyvin kaukana, ettei tarttuisi minuun. Ehkäpä siihen riittää kuitenkin saman huoneilman hengittäminen, tarttuu jos on tarttuakseen.

IMG_0846.jpg

Itse heräsin keskiviikkoaamuna myös tuskaiseen olotilaan. Jonkun sortin migreenikohtaus oli iskenyt; vasen käsi puutui hartiasta sormiin niin, etten tuntenut piteleväni ripsiväriputelia kädessäni. Seuraavaksi puutui poski ja kieli samalta puolelta. Nuo puutumiskohtaukset on sitten kamalia, niitä vähän aina säikähtää. Samassa otsaan muodostui ”kipupanta”, joka särki toispuoleisesti. Klassinen migreenikohtaus siis, vaikka tällä kertaa näköhäiriöt jäi puuttumaan. Sinnittelin työpäivän buranan voimalla, sillä migreenilääkkeet ovat niin vahvoja, että niistä menee vintti pimeäksi saman tien. Iltapäivästä pienen lounastauolla tehdyn happihyppelyn ja ruoan jälkeen olo alkoi helpottumaan ja uskaltauduinpa salillekin vielä töiden jälkeen. Vielä eilen kuitenkin jomotteli otsassa ikävästi.

IMG_0848.jpg

Vaikka Lontoon loma ei ollut kuin neljän päivän pituinen, paluu arkeen on tuntunut super nihkeältä. Jotenkin se kahden tunnin aikaerokin tuntui iltaisin ihan oudon paljon. Onko tässä tulossa vanhaksi…? Oma olo on ollut semisti väsynyt ja treenit sujuu selvästi nekin vain puolella teholla. Ei vaan saa irti sitä normaalia tekemistä. Hengästyy normaalia helpommin, viime viikolla käytetyt painot tuntuu raskaammalta ja vähän on sellainen nuhjuinen olo. Toivon todella, ettei tästä ala mikään sairasteleminen, se ei millään nyt sopisi rantakunto-projektiin, jolloin treenaamiseen ja tarkempaan syömiseen tulisi selvä tauko.

Mutta jottei menisi valitteluksi koko postaus, mieltä piristää kuitenkin kummasti tuo selkeästi lisääntynyt valo! Päivät ovat jo niin paljon pidemmät ja lumi on paikoin sulanut kokonaan. Kevät se sieltä tulla jolkottaa…! 🙂 Meidän takapihalla on enää sellainen säälittävä valkoinen läjä lunta jäljellä ja nyt kuulkaa on alkanut puutarha/terassi/kesäkeittiösuunnitelmat valtaamaan mieltä. Ihan intona selailen upeita inspis-kuvia ja palailenkin näihin myöhemmin lisää!

IMG_0844.jpg

Kaupasta muuten tarttui mukaan ekat narsissit, niin ihania! Vielä kun löytäisi helmililjoja…

Mahtavaa perjantaita kaikille!

Lontoon nähtävyydet

Nyt rysäytetään samaan postaukseen Lontoon kuuluisimmat turistinähtävyydet, joista saimme nauttia neljäpäiväisen reissumme aikana. Niitähän mahtuu kaupunkiin aikamoinen läjä ja me otimme tehtäväksemme juosta ne kaikki kuuluisimmat läpi. Tahdon erikseen purkaa yleiset fiilikseni Lontoosta omaan postaukseen, mutta sitä ennen käydään kiertueella kuvien muodossa.

Ensimmäisenä päivänä tyttäremme pyynnöstä suuntasimme ehkä sitä kuuluisinta nähtävyyttä kohti.
Big Ben.

IMG_0484_2.jpg

IMG_0496.jpg

Big Benin kyljessä nököttää Parlamenttitalo sekä alakuvassa näkyvä Westminster Abbey, jossa kuninkaalliset vihitään.

IMG_0474.jpg

Tyttären pyynnöstä myös tämä korkeanpaikankammoinen äiti osti lipun London Eye:hen ja lähti rohkeasti muun perheen mukana jonottamaan 135-metriseen kapseli-maailmanpyörään.

IMG_0481.jpg

IMG_0493.jpg

Korkeanpaikankammoa ei helpottanut se, että ollessamme liki ylimpänä, koko vekotin pysähtyi ja hetken päästä kuulimme kuulutuksen: ”We’re experiencing minor technical problems. Our engineers are looking into it.”. Ihan pieni ikävä muljahdus kävi vatsanpohjalla. Koska moottorit eivät käyneet, kapselit olivat tuulien armoilla. Muistinko mainita, että silloin satoi vettä ja tuuli todella pieksi tuossa korkeudessa kapselia… yäh.

Yritin keskittyä kuvaamiseen sateisten ikkunoiden läpi ja kyllä joku otos sentään onnistuikin.

IMG_0520_2.jpg

Perjantai-aamuna suuntasimme Buckinghamin palatsille. Harmiksemme huomasimme kyltin, joka kertoi vahdinvaihdon tapahtuvan vasta seuraavana päivänä, jolloin meillä ei ollut enää mahdollisuutta mennä sinne uudelleen.

IMG_0542.jpg

IMG_0544.jpg

IMG_0548.jpg

Palatsi oli lievä pettymys. Ulkopinta on harmaa ja likaisen näköinen ja etupihaa koristi asfaltti. Palatsi on etupuolelta koruton ja vähän ankeakin. Iso se kylläkin oli!

IMG_0582.jpg

IMG_0578.jpg

Seuraavaksi käppäilimme Trafalgar Squarelle.

IMG_0595.jpg

Lontoossa on lähietäisyydellä lähes kaikki mahdollinen, joten kävelymatkat eivät tule kovin pitkiksi. Tytär halusi nähdä Piccadilly Circuksen, sillä hänen huoneessaan on iso taulu, jossa kyseinen paikka esiintyy. Mieleeni tuli aavistus Times Squarea jättimäisine valotauluineen. vaikka rakennukset edustaakin ihan eri aikakautta ja tyyliä.

IMG_0609.jpg

IMG_0615.jpg

Shoppailu jäi minimiin Lontoossa. Suurimmat ostokset tehtiin Primarkissa, joka oli ainoa paikka, jossa hintataso oli halvempi kuin Suomessa. Primark löytyy Oxford Street -shoppailukadun molemmista päistä; Tottenham Courtista sekä Marble Archesta.

Ja pitihän se kuuluisin lontoolainen tavaratalokin ratsata; Harrods. Jos Nykiläisen Whole Foods’in ruokaosasto oli pökerryttävä, Harrodsin ruokaosasto oli suorastaan öky! Meillä oli tässä vaiheessa kädet täynnä ostoskasseja, enkä jaksanut kaivaa kameraa esiin. Harrodsista löytyy kuva vain ulkoapäin.

IMG_0640.jpg

Lauantaina treffasimme pari paikallista ystäväämme, joista toisen iltapäivällä. Hän vei meidät katsomaan siltaa, jonka jokainen muistaa varmasti englanninkielisestä lastenlaulusta. London Bridge.

IMG_0699.jpg

IMG_0718.jpg

Täytyy tosin todeta, että oikeasti sillan nimi on Tower Bridge. Silta oli huikaiseva! Vaikka Big Ben oli ilmestys, jotenkin tuo silta osui ja upposi meikäläiseen. Se näytti satumaiselta.

IMG_0721.jpg

Tiedättekö muuten… on olemassa sanonta korpeista, jotka asuvat sillan torneissa ja muissa rakenteissa.
”As long as there are black ravens living in the bridge, the Britt’s will rule”.

Ja kyllähän niitä korppeja siellä lenteli…

IMG_0729.jpg

St.Paul’s Cathedralista sain ohiajaessamme pikaiset kuvat. Tykkään yleensä ihastella vanhoja kirkkoja arkkitehtuurin takia, vaikka en useimminkaan tiedä mitä tyylisuuntaa ne edustaa. En ole uskonnollista tyyppiä, mutta kirkot herättävät silti sellaista tervettä nöyryyttä ja hiljentymistä. Käyn usein sisällä kirkoissa mutta tähän ja Westminster Abbeyhin oli niin mahdoton jono, että passasimme ne mielihyvin.

IMG_0735.jpg

IMG_0736.jpg

Viimeisenä nähtävyytenä listalla oli Kensigton Palace, jota prinsessa Diana eläessään asutti. Tuo palatsi oli jo selvästi inhimillisempi verrattuna vaikkapa Buchinghamiin.

IMG_0752.jpg

IMG_0753.jpg

Muistan hetken, kun kuulin Dianan kuolleen kolarissa. Sama hetki tuli mieleen palatsin edustalla, kun tytär kysyi koska prinsessa kuoli. Kerroin tytölle, että se tapahtui elokuussa 1997 odottaessani häntä. Avasin aamulla telkkarin ja autokolarin tunnelikuvat levisi kuvaruutuun. Olo oli epätodellinen. Diana oli kuollessaan saman ikäinen, kuin minä nyt.

IMG_0756.jpg

IMG_0757.jpg

Lontoo-aiheisia postauksia tulossa vielä pari – yleistä jorinaa ja omia mielipiteitä valokuvien kera sekä oma postaus Notting Hillistä ja Portobello Roadin Street Marketista.

Toivottavasti nautitte Lontoon nähtävyyksistä tämän kuvakavalkadin myötä! 🙂

Pientä sievää shoppailua

Joskus mietin, miksei niin upeaa alusvaateliikettä, kuin Victoria’s Secretiä ole Suomessa. Sitten mietin miten upeaa on, kun sitä ei ole Suomessa. Sekin menisi vain pilalle. Suomessa ei yksinkertaisesti riitä imu moisille liikkeille.

IMG_0837.jpg

Ulkomailla VS:n liikkeet ovat vertaansa vailla. Upeita, glamorööseja. Asiakaspalvelu on loistavaa ja ystävällistä ja asiantuntevaa. Lontoon liikkeen ovella oli mustiin villakangastakkeihin pukeutuneet miehet avaamassa ovea. Sisällä odotti nainen toivottamassa tervetulleeksi, valmiina neuvomaan mistä löytyy mitäkin. Osastojen välissä pyörii myyjiä mittanauhat kaulassa valmiina avustamaan pienimmässäkin asiassa.

IMG_0840.jpg

Olen vuoden aikana ostanut muutaman kerran alusvaatteita, kaksi kertaa niistä VS:n liikkeestä. Taidan tehdä jatkossa samoin. Liikkeessä asiointi tuntuu pieneltä luksukselta, alusvaatteet tuntuvat luksukselta ja ovat hyvää laatua. Tällainen tavallinen duunari ei asioi sellaisissa ”oikeissa” luksusliikkeissä, joissa voit istua valkoisella nahkasohvalla shampanjaa siemaillen ja henkilökunta tekee juoksemisen puolestasi. VS ei ole ihan noin ökyilyä, mutta upeaa palvelua, upeita tuotteita ja vähän sitä makua pienestä ylellisyydestä, kuitenkin tavallisenkin ihmisen kukkarolle sopien.

Liikkeessä voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Mies oli toista mieltä. Hmph.

Musta-valkoinen matkamuisto

Ostan mielelläni matkoilta jotain kotiin. Siis silloin, kun oikeasti löytää jotain kivaa, eikä mitään krääsää.

IMG_0813.jpg

Lontoosta ei sisustuspuolelta löytynyt matkalaukun täytettä yhtä printtiä lukuun ottamatta, vaikka hipelsin mm. Zara Home -myymälässä erästä koristetyynyä melkoisen kauan…

IMG_0819.jpg

Mukaan lähtenyt musta-valkoinen vanha viskimainos löytyi Notting Hillistä, Portobello Roadin katumarkkinoilta, jonne paikallinen ystävämme meidät vei. (Tuosta upeasta paikasta postaan ihan erikseen vielä!) Myyjä kertoi mainoksen olevan alkuperäinen, eikä kopio.

IMG_0825.jpg

Sopii Manhattanin kaveriksi oikein passelisti. Paremmat kuvat printistä tulossa heti, kunhan löydän siihen paspiksen ja heijastamattoman kuvakulman. 🙂

Matkakuvat ovat nyt koneella. Kyllähän niitä taas kertyikin neljässä päivässä 350 kappaletta. Huh. Yllättävän kepeästi meni myös tämä päivä töissä parin tunnin unilla. Arvatkaa väsyttääkö nyt, kun pitäisi mennä nukkumaan. No, EI! 

Ehkä lähden etsimään sitä Nukku-Mattia kuitenkin.

Parin tunnin yöunilla

Tämä päivä mennään aika kovalla univajeella. Lentomme Lontoosta oli reilusti myöhässä ja jo valmiiksi myöhäinen iltalentomme venähti pitkälle aamuyöhön. Yöunta sai vain kolmisen tuntia, joten aika laput silmillä ja aivot narikassa vedellään. Toivottavasti kukaan ei odota kovin vaativia suorituksia…

Illalla on pakko tyhjentää matkalaukku ja pestä pyykkiä. Niin, ja rapsutella mököttävää koiravanhusta. Hauveli oli kuulemma todella ikävöinyt meitä, ei ollut syönyt neljään päivään juuri mitään. Voi toista. <3 Tänään siis vähän ekstra-rakkautta karvakorvalle, niin ehkäpä se siitä leppyy. Joogakin saa jäädä tänään väliin, väsyneenä on turha mennä.

unnamed.jpg

Kamera on täynnä upeita kuvia – harkitsen vakavissani panostamista parempiin putkiin. Oma, kameran mukana tullut perus-objektiivi vaikuttaa ihan lelulta kaverilta lainatun kunnon vekottimen rinnalla.

Kuvassa loman ensihetkiä ja Helsingin yllä heräilevä aamuaurinko. Nämä ovat niitä matkan parhaimpia hetkiä, kun odotus on suuri ja loma vasta edessäpäin. Ja vaikka kuinka lomalla ja uusissa paikoissa on aina ihanaa, yhtä ihanaa on palata kotiin. Kaikki toimii totutulla tavalla.

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille!

Tahmaiset kaneli-vaahterasiirappipuustit

Nyt taitaa tulla mehevät pullareseptit vähän myöhässä laskiaiseen nähden, mutta nämä tahmapullat maistuvat koska vain! Ja nämä on tehty onnistuneesti gluteenittomilla jauhoilla ja psylliumin avulla ne kohosikin oikein mahtavasti.

IMG_8539.jpg

Tahmeat kaneli-vaahterasiirappipuustit

Taikina

5 dl maito
50 g hiivaa
1-2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
n. 15 dl jauhoja (gluteenittomia)
150 g pehmeää voita

Kanelisiirappi

1  1/2 dl fariinisokeria
3/4 dl vaahterasiirappia
3 rkl hunajaa
2 rkl kanelia
3 rkl voita
pari tippaa vanilja-aromia

Väliin

100 – 150 g pehmeää voita

Voiteluun

1 kananmuna

Koristeluun

1 dl tomusokeria
loraus vettä
(tai valmista sokerikuorrutetta)

IMG_8538.jpg

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna. 
Lisää jauhot vähitellen ja lisää pehmeä voi, kun n. puolet jauhoista on laitettu. Anna kohota 2-kertaiseksi.

Tee kanelisiirappi taikinan noustessa. Kaada kaikki ainekset kattilaan ja anna keittyä kasaan muutaman minuutin ajan Anna siirapin jäähtyä.

Kauli taikina isoksi levyksi ja levitä sen päälle tasainen kerros kanelisiirappia ja sen päälle ohuehko kerros voita.
Kääri levy rullalle ja leikkaa siitä n. 4-5 cm paksuisia kiekkoja.
Laita ne vierekkäin vuokaan ja anna vielä vähän kohota. Voitele sitten munalla.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Koristele puustit lopuksi tomusokeri-vesimassalla tai sokerikuorrutteella.

IMG_8542.jpg

Mmmmmaistuvia….! 

Off to London!

Herätys klo 04:00. Taksilla lentokentälle ja niin hiihtoloman matka kohti Lontoota alkoi.

Eilisilta meni pakatessa ja viimeisiä matkajärjestelyitä tehdessä. Koiruli vietiin vanhemmilleni hoitoon ja punnatkin käytiin vaihtamassa. Vähän harmitti vaihtotiskillä, kuukausi aiemmin olisi puntia kolissut lompakon pohdalle enemmän, mutta euron arvo suhteessa puntaan sen kuin laskee… Oh well, pääasia, että päästään perille, saadaan nauttia lomapäivistä nähtävyyksiä katsellen, teekupposia ja pubilounaita maistellen ja uusia kokemuksia taas hankkien. Passit, lentoliput, shuttle- ja hotellivoucher – Check!

20150218_171950%20%281%29.jpg

Lainasin kaverilta pidemmän putken kameraani, odotan siis mahtavia maisemakuvia reissulta! Lämpötilaksi Lontooseen on luvattu 10 asteen molemmin puolin, aurinkoa ja sadetta – whatever, kaikki käy! 🙂

Wifin pitäisi toimia hotellissa, katsotaan jos kerkeän blogin ääreen.
Jos en, niin ainakin yksi ajastettu postaus tulossa.

Ihanaa loppuviikkoa ja mahtavia lomapäiviä muille hiihtolomaa viettäville!

 

Unikuvia – miksi nukkuminen on tärkeää?

Olen hiljattain pohtinut paljon unentarvetta ja siihen liittyviä asioita.

Unentarvehan on hyvin yksilöllistä ja ihmisen tavallinen unen pituus on n. 7,5 tuntia. Lukemani mukaan pieni osa ihmisistä kuuluu lyhyt- tai pitkäunisiin, joiden unentarve vaihtelee alle viidestä tunnista kymmeneen tuntiin. Itse tarvitsen unta tavallisen 7,5 tunnin ja pitkäunisen kymmenen tunnin väliltä. Arkena, eli työpäivisin pärjään juurikin tuolla 7,5-8 tunnin yöunilla. Viikonloppuna saatan ottaa univajetta kiinni 9-10 tunnin unilla.

 Olen aina ollut ”hyvä nukkuja”. Nukahdan nopeasti ja nukun sikeää unta, enkä havahdu pieniin ääniin, joskin elämäntilanteesta riippuen olen huomannut tuossakin asiassa muutoksia. Esim. silloin kun nyt jo edesmennyt tyttökoiramme sairasti ja sai yöllä kohtauksia, havahduin pienimpäänkin ääneen, sillä pelkäsin niin kamalasti koiran taas saaneen slaakin. Myös stressillä on vaikutusta uneen ja kun esim. opinnot kävivät kiivaimmillaan vuosi sitten, kaikki asiat tulivat uniin ja nukuin levottomasti.

IMG_9819.jpg

Aloittaessani ”Rantakuntoon” -projektini vuoden alussa, unenlaatuni on parantunut entisestään. Tämä on selkeästi kytköksissä lisääntyneeseen liikuntaan. 6 kertaa viikossa tapahtuva treenaus saa kropan fyysisesti väsyneeksi. Vaikka vireystasoni on ihan toinen vaikkapa rankkaan syksyyn verrattuna, jolloin en jaksanut tehdä mitään, olen iltaisin ihan eri tavalla väsynyt nyt, kun arkeen kuuluu aktiivinen urheileminen. Olen väsynyt sellaisella hyvällä tavalla ja nukkumaan meneminen tuntuu kuin palkinnolta päivän päätteeksi. 

Liikunta onkin paras tapa parantaa unta, sillä säännöllinen liikunta lisää unen kestoa ja kohentaa sen laatua. Tämän olen selvästi saanut huomata. Vähäisellä unenmäärällä on negatiivisia vaikutuksia, joita itse en kyllä ainakaan halua. Univaje vaikuttaa muistiin, keskittymiskykyyn ja oppimiseen, sillä uni auttaa aivoja jäsentämään päivällä opittuja asioita ja jättää ne pysyvään muistiin. Univaje vaikuttaa myös isosti mielialaan. Kukapa ei tietäisi miltä tuntuu olla väsynyt ja kiukkuinen!? Ne kulkee usein käsi kädessä. Parhaimmillaan reilu univaje vastaa promillen humalaa, joten ei todellakaan ole ihan sama, hyppääkö auton rattiin kuolemanväsyneenä tai tekeekö tärkeitä päätöksiä.

Kuten makkarissamme olevasta taulusta näkyykin, uskon täydellä sydämellä kyseiseen lauseeseen:
”Sleep – it will be better in the morning.”

Uni ei pelkästään ole tae paremmalle henkiselle jaksamiselle. Yön aikana tapahtuu myös urheilusuorituksista palautuminen, joka on tällä hetkellä itselleni todella tarpeen tämän projektin myötä. Keho uudistuu yön aikana, täyttää energiavarastot ja poistaa kuona-aineita, kuten urheilusta kertyneitä maitohappoja ja muita lihaksiston jätetuotteita. Treenaajalla väsymys ja kipeät lihakset kertovat huonosta palautumisesta. Mitä paremmin palaudut, sitä paremman vastineen saat harjoittelullesi ja sitä parempi on myös seuraavan kerran teho. Toisin sanoen, palautumisen aikana tapahtuu se kehitys. Jos siis treenaat säännöllisesti tai tavoitteellisesti – nuku! 🙂

IMG_9829.jpg

Unenlaatuun voi toki vaikuttaa myös ulkoisilla asioilla, kuten huoneilman lämpötilalla, patjan kiinteydellä, tyynyn pehmeydellä sun muilla. Myös lakanavalinnoilla voi vaikuttaa unenlaatuun. Sitten voi kokeilla kikkakolmosia; levottomista jaloista kärsivä voi asettaa raskaamman peiton jalkojen päälle rauhoittamaan, vilukissa voi sujauttaa lämmitetyn kauratyynyn peiton alle ja kuumakalle voi vaihtaa peiton lakanaan. Sanotaan, että viileämmässä nukkuu paremmin ja se on kyllä totta. Meidän makkari on kesällä kuin pätsi ja jo aikaisin aamusta (kiitos huonetta lämmittävän aamuauringon), herää hikilätäköstä. Ollapa ilmalämpöpumppu…

Patjat olemme uusineet kolmisen vuotta sitten ja unenlaadussa sen huomasi silloin heti. Tarvitsen itse vähän tukevampaa patjaa. Pehmeällä patjalla nukkuessa tulee selkä kipeäksi ja minulla onkin puolikiinteä patja. Seuraavaksi pitäisi satsata parempiin tyynyihin. Nyt kuitenkin olen iltaisin niin väsynyt, että on ihan sama, vaikka pään alla olisi tiiliskivi. Omia nukahtamisen keinoja on välttää kirkkaita näyttöjä ennen nukkumaanmenoa. Ne stimuloivat aivan liikaa. Luen Bloglovin-sovelluksella kännykästä blogeja ja olen tämän pyrkinyt jättämään pois juuri ennen sänkyynmenoa. Ennen luin blogeja jo sängyssä ollessani. Myöskin joogasta oppimiani hengitys- ja hiljentymiskeinoja käytän ennen nukahtamista. Herään aamuisin levollisena ja levänneenä ja ilman lihassärkyjä. Treeni siis menee perille ja palautuminen on riittävää. Jaksan myös päivän ihan eri tehoilla nykyään.

Liian moni vähentää yöunien pituutta keretäkseen tekemään miljoona muuta asiaa. Uni on kuitenkin tärkeä investointi parempaan oloon ja aika hiton huono kohde ajan varastamiseen. Siispä ihmiset, liikkukaa ja levätkää! Aika helpot avaimet hyvään oloon… 🙂

Valkosipulikeitto & kinkkukierteet

Joku voisi pitää luotaan työntävänä tätä keittoa, moni vierastaa valkosipulin hajua ja luulee, että tässä keitossa myös maku on erittäin vahva. Onhan se hallitseva toki, mutta pehmeä. Kypsennetty valkosipuli kun muuttuu maultaan hieman makeaksi ja voimakas kitkeryys häviää. 

Tytär on suuri keittojen ystävä ja tätä valmistetaan usein hänen toiveestaan. Keitto on todella kevyttä ja hitsin hyvää, tässäpä resepti siis teillekin jakoon:

IMG_5391.jpg

Paahdettu valkosipulikeitto

3 kokonaista valkosipulia
1 shalottisipuli
2 isoa perunaa (Rosamunda tai muu jauhoinen)
8 dl kanalientä
4 dl valkoviiiniä
2 dl kuohukermaa
suolaa
pippuria

Leikkaa valkosipuleista hattu pois ja kääräise ne folioon.
Paahda uunissa 200 asteessa n. 40 minuuttia.
Paista kuutioidut sipulit ja perunat öljyssä kattilassa, kunnes ovat läpikuultavia.
Lisää valkoviini. Anna porista muutama minuutti.
Lisää kanaliemi ja anna kiehua 10 minuuttia.
Purista valkosipulien kynnet keiton sekaan vielä lämpiminä, viiletessään ne muuttuvat liisteriksi.
Soseuta sauvasekoittimella.
Lisää kerma ja mausteet, anna keittyä vielä vähän kasaan.

IMG_5401.jpg

Keiton kaveriksi sopii tuore, kovakuorinen leipä tai sitten nämä ihanan suolaiset kinkkukierteet. (Gluteeniton taikina ei valitettavasti näytä paistettuna silmiähivelevältä murenevaisuutensa takia, mutta maku toimii!)

Kinkkukierteet

1 pkt voitakinaa
1 pkt prosciutto-kinkkua
1 muna

IMG_5381.jpg

Leikkaa voitakinalevyt ohuiksi suikaleiksi ja kieputa kinkkuviipale sen ympärille.
Voitele kierteet munalla.
Paista 225 asteessa uunissa n. 10 mnuuttia.

IMG_5394.jpg

Meillä meni viikonloppu sujahtaen ohitse. Ensin perjantaina tyttären Vanhojen Tanssit, lauantaina kahviteltiin Ystävänpäivän merkeissä ja sunnuntaina vietettiin tietysti brunssia laskiaispullien kera. (Tai no, minä keskityin kakun syöntiin, pullat kun oli ”tavis-vehnää”. Teen aina viikonloppuisin blogi-hommia; otan kuvia, hahmottelen seuraavan viikon postauksia ja kirjoitan niihin tekstejä sun muuta, mutta nyt ei jäänyt aikaa sille. En jaksanut ottaa stressiä asiasta – se kun kuuluu tähän uuteen ajattelumalliini, jonka lanseerasin uutena vuotena. 🙂

Aurinkoista päivää teille!