Taas se hehkutus alkaa; netissä mainostetaan erilaisia dieettimalleja, iltapäivälehdet toitottaa rantakuntoon pääsyä ja kuntosalit täyttyy taas muutamaksi viikoksi joululäskien sulattelijoista ja Uuden Vuoden lupailijoista. Kunnes se pahin into lopahtaa ja sitten on taas väljempää laitteiden ja jumppamattojen välissä.
Itse olen kuulunut niihin, jotka tykkäisivät ylläpitää koko vuoden ajan parempaa oloa, hyvää fyysistä kuntoa ja mielenvirkeyttä, eikä lataa järisyttäviä odotuksia vain uuteen vuoteen, jotta kehtaa taas vetää bikinit päälle kesänkorvilla. Valitettavasti ihminen olen minäkin ja erehtyväinen sellainen, myös liikunta- ja ruokailutavoissani. Niin erehtyväinen, että viime syksy meni ihan plörinäksi. Tekosyyt sikseen, mutta ylimääräistä energiaa itsensä huoltamiseen ei enää jäänyt kaikilta murheilta, joten helpompi ja ehdottomasti mukavampi keino silloin oli jäädä sohvalle märehtimään suklaalevyjen kanssa.
Vaakaluku on muuttunut onneksi vain vähän, saan olla tyytyväinen geeneihini, jotka ovat armeliaasti säästäneet minut vuosien varrella ekstra-kilojen kertymiseltä virheistäni huolimatta ja antaneet minulle toimivan aineenvaihdunnan, myös sohva-suklaakautenani. Peili sen sijaan ei osaa valehdella ja vielä armottomampi on ystävänsä mittanauha, johon vielä en kuitenkaan ole uskaltanut tarttua. Koska fakta on se, että ne bikinit pitää pukea ylle ensi kesänä(kin) ja niissä olisi kiva tuntea olonsa hyväksi, ei tässä muu auta, kuin ryhtyä korjaamaan laiminlyötyä olotilaa ja kehoa. Ei ne geenitkään ihmeisiin pysty ja kaikkia mokia ikuisesti korjaa…;)
Onko ruudun takana muita sulatuslinjalle lähteneitä?
(Kuvissa muuten vihoviimeiset joulukukkien rippeet. Se amaryllis puhkesi sittenkin juuri Uudeksi Vuodeksi.)