Keittiössä on ollut harmaat seinät jo muutaman vuoden, eikä ne kyllästytä vieläkään – harmaa vaan on lempivärini! Vesikrassitabletit ovat kuin juurtuneet pöydälle, ne tuovat niin kivaa maanläheistä tunnelmaa korkeakiiltovalkoisen rinnalle, eikä niitä ole tullut vaihdettua kesän jälkeen lainkaan pois.
Kiva uusi tuttavuus löytyi Plantagenista – hienohelma. Siis tuo havupuun oksalta näyttävä hentoinen vihreä kasvi. Se onkin ihan nimensä veroinen, jotenkin tosi hienon ja hauraan näköinen.
Ja hitsin piikikäs varrestaan!
Olen säästänyt vanhan Snapples -pullon. Kaikki yksittäiset kukat näyttävät pullossa paremmalta, jotenkin rennommalta kuin maljakossa. Käytän myös usein vanhaa oliiviöljypulloa yhden kukan esillelaittoon.
Olen makustellut jonkin aikaa ajatusta seinähyllystä. Sellainen ihana vanha, valkoiseksi maalattu puuhylly olisi ihana lisä tuohon harmaalle seinälle taulujen sijaan. Siihen voisi tehdä kivoja keittiöhenkisiä asetelmia. Näen jo mummini vanhan teepannun siinä.
Mielestäni tuo seinä suorastaan huutaa kaunista pientä hyllyä kippoineen, kynttilöineen ja kukkineen. Luovun ilomielin seiniin kiinnitettävistä tauluista, sillä pidän tätä nykyä enemmän hyllyillä nojaavista kehyksistä.
Hyllyn lisäksi eteinen kaipaa edelleen toimivampaa systeemiä kaiken sälän (avaimet, postit, hanskat jne) kurissapitämiseen. Nythän tuo kaikki roina käsistä lasketaan lähinnä olevalle laskutasolle ovesta sisään tullessa, eli ruokapöydälle. Hmph. Tämän lisäksi meiltä puuttuu, uskokaa tai älkää, lehtikori. Teline. Joku.
Keittiön ruokatuoliprojekti – siis näiden olemassa olevien vaihtaminen vanhoihin eripari tuoleihin on vaiheessa myöskin. En ole vielä löytänyt mieleisiä, mutta etsintä jatkukoon, niin seinähyllyn, tuolien kuin eteisen kalusteenkin osalta.
Toisaalta minulle sopii hyvin, että on koko ajan jotain projekteja odottamassa. Kodin sisustus ei ole muutenkaan koskaan valmis, vaan se elää ajan, perheen, tarpeiden ja mieltymysten mukaan koko ajan.
Kivaa torstaita.