SURU ON KUNNIAVIERAS

Suru on asettunut sydämeen,
laskenut harmaan huntunsa yllemme.

Se varmaan viipyy luonamme tovin.

Vaati voimia kohdata suru,
katsoa silmiin ja laskea irti.
Se antoi mukaamme kipeät kyyneleet.

Surulla on mukanaan hiljainen ystävä,
sillä on lempeämpi luonne onneksi.
Tuli toiseksi vieraaksi helpotus.

Enää joukosta puuttuu aika,
sen lempeys ja kultainen siipi.
Se värjää muistomme vielä kauniiksi.

R.I.P. rakas pieni Emmy <3
25.9.2003 – 29.9.2014

IMG_4571.jpg

Sydämessä on kovin raskas tunnelma nyt.  Vaikka olin tehnyt surutyötä jo jonkin aikaa, tietäen tämän hetken koittavan pian, mikään ei valmista tähän luopumisen tuskaan. Ei kuitenkaan ollut enää toista vaihtoehtoa. Silittelimme pienen ystävämme viimeiseen uneen toissailtana.  Nyt ei tarvitse enää sairastaa. Ei ole enää mitään hätää.

Sydämeni on surusta suunniltaan, eikä kyyneleistä tule loppua. Olen toisaalta helpottunut, ei se koirankaan vanhuus tule yksin ja vaivoitta.  Oli aika päästää irti, se on ihmisen velvollisuus. On tiedettävä koska se hetki on. Se tuli silti liian pian. Meille jäi kotiin toinen koiravanhus.
Sekin on allapäin, levoton ja outo. Sekin suree siskoaan.

Tästä kyllä noustaan, mutta surun on annettava olla nyt kylässä.
Se tietää sitten, kun vieraanvaraisuus on käytetty.

Heidi / Checklist - -

36 kommenttia “SURU ON KUNNIAVIERAS

  1. Voimia! Itsekin vasta 20-vuotiaan karvaisen ystäväni laitoin nukkumaan, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa. &hearts;

    1. Se tässä onkin ainoa lohtu tällä hetkellä – aika. Koti tuntuu yhtäkkiä kovin tyhjältä, vaikka sitä täyttämään jäikin toinen rakas karvaturri. Kiitos Kkiira ja tsemppiä sinne myös. &hearts;

    1. Kiitos Little B. &hearts; Surut on surtava, kyllä tämä vielä kauniiksi muistoksi muuttuu…

  2. Niin surullista 🙁 Halauksia ja paljon lämpöisiä ajatuksia teille &hearts;

    1. On. On todella surullista, mutta tänään on ollut jo vähän parempi päivä kuin eilen. Huomenna on taas vähän parempi kuin tänään ja niin se varmaan pikkuhiljaa menee eteenpäin… <br />
      <br />
      Kiitos &hearts;

  3. Kolme vuotta sitten jouduimme luopumaan omasta perheenjäsenestä. Vieläkin kaipaus on kova vaikka uusi koira on tullut perheeseen. Vähitellen helpottaa…<br />
    Osanottoni pienen ystävän poismenon johdosta.

    1. Minä olen hyvästellyt lapsuudenkoirani jo 12 vuotta sitten. Vieläkin muistelen sitä lämmöllä, mutta nykyään se tuo enää hymyn huulille surun sijaan. <br />
      <br />
      Kiitos osanotostasi &hearts; Teidän lukijoiden lämpimät kommentit lohduttavat suuresti. &hearts;

  4. &hearts; &hearts; &hearts; Itsekin olen tuon kokenut ja se oli kova paikka. Suru helpottaa ajan kanssa mutta ikävä ei sydämestä poistu koskaan. Itse saatan vielä kolmen vuodenkin jälkeen tirauttaa itkut ikävästä. &hearts; &hearts; Minullekin koirani ovat kuin lapsukaisia ja aikaisempi koirista kirjoittamasi postaus oli kuin omasta kynästäni kirjoitettu, itku tuli. &hearts;<br />
    <br />
    Itse kuuntelin oman koirani kuoleman jälkeen repeatilla Youtubesta Johanna Kurkelan Prinsessalle -biisiä, jonka sanoituksesta sain lohtua. <br />
    <br />
    Keinutan, kuuntelen<br />
    sut suojaan peittelen.<br />
    Keinutan, myöhä on<br />
    jo kuulen aallokon.<br />
    <br />
    Ethän pelkää pimeää<br />
    siel on monta kynttilää.<br />
    Ja viimein sun matkaan<br />
    ei pääse saattajatkaan.<br />
    <br />
    Yötä vasten vaikka lähdet<br />
    jatka vain vaikka on<br />
    se suuri suunnaton.<br />
    Kohti valkeata rantaa<br />
    laivaan mun laulujen<br />
    sä kuljet tietäen.<br />
    <br />
    Ettet pelkää enempää<br />
    siel on monta kynttilää.<br />
    Ja viimein sun matkaan<br />
    ei pääse saattajatkaan<br />
    <br />
    Ethän pelkää pimeää<br />
    siel on monta kynttilää.<br />
    Nuku vain jos väsyttää<br />
    vielä valvon vierellä.<br />
    <br />
    Ja viimein sun matkaan<br />
    ei pääse saattajatkaan.<br />
    Ja lohtu on mulle<br />
    että siellä on kaikki sulle.<br />
    <br />
    &hearts; &hearts; &hearts;<br />
    <br />
    Lämmin halaus sinulle Heidi! &hearts; &hearts; &hearts;

    1. Voi Miia…! &hearts; Nyt ne kyynelhanat vasta aukesivatkin! &hearts;<br />
      <br />
      Rakkaasta lemmikistä luopuminen on niin tuskallista, mutta edes hitusen lohduttaa tieto siitä, että nyt sillä rakkaalla on kaikki hyvin. Oman tuskan edelle on laitettava järkiperäinen päätös ja ajateltava koiran parasta. Se tässä koiran omistajuudessa on kurjin vastuu – on tiedettävä koska on se hetki, kun pitää päästää ystävä menemään. <br />
      <br />
      Tiedän, että pienellä ystävällä on nyt kaikki hyvin &hearts;

  5. Otan osaa &hearts;. Ja voimia niin sinulle kuin koko teidän perheellekin &hearts;. Tiedän tunteesi, mutta tiedän myös, että kyyneleet loppuvat jossain vaiheessa. Aika parantaa, vaikka tässä vaiheessa sitä onkin vaikea uskoa. Onneksi muistot eivät katoa koskaan &hearts;.

    1. Kiitos Tiia &hearts; Kyllä ne kyyneleet tyrehtyy aikanaan, nyt niiden on annettava tulla jos siltä tuntuu. Tänään olemme jo naurahdelleet muistellen jotain hassua juttua, mitä hauva aina teki 🙂 Heti perään on melkein alkanut itkettää, kun taas tajuaa, ettei näe niitä juttuja enää…

  6. Ihan hirmuisen paljon voimia sinne, en edes voi kuvitella miten isolta menetys tuntuu :´( <br />
    <br />
    &hearts; &hearts; &hearts;

    1. Kiitos tsempeistä &hearts; Välillä on aika epätodellinen olo. Menetykset todella ovat niin lopullisia, ettei sitä saata välillä ymmärtää…

  7. Näin pianko se tapahtui:(otan niin osaa.velvollisuutemme vain on toimia ystävän parhaaksi,jottei joudu kipua kestämään.Täällä surraan yhä,vaikka samasta tilanteesta 2kk.Sure ja itke,mutta muista,pieni ystäväsi kulkee sydämmessä aina mukana.sitä ei voi kukaan ottaa pois.ja kun aika koittaa ,odottaa se taivaanporteilla.

    1. Tiesimme, että kyse oli lyhyestä ajasta enää, emme kuitenkaan uskoneet, että se kävisi näin pian. Koira sairasti sydämen vajaatoimintaa, joka aiheutti lisäksi nesteen kerääntymisen keuhkoihin. Kaikki voitava oltiin jo tehty neljän kuukauden ajan ja kesällä koira oli vielä ihan kunnossa. Syksy alkoi huonosti ja koiran vointi meni alaspäin viikko viikolta. Se oli jo maksimilääkityksellä ja ne eivät enää vain auttaneet. <br />
      <br />
      Koiran kunto heikkeni maanantaina käytännössä tunneissa ja se ei saanut enää henkeä kunnolla. Veimme koiran heti lääkäriin, joka totesi, että sydän on aivan loppu. 🙁 Verenkierto oli heikentynyt ja laajentunut sydän puristi henkitorvea.<br />
      <br />
      Niin riipivää kuin tuo päätöksen tekeminen oli, ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa. Hengitystä ei olisi saatu enää korjattua, koira oli säästettävä hädältä ja kärsimykseltä. Elämäni vaikein, kamalin ja sydäntä särkevin päätös. Minua pyörrytti, oksetti ja tuntui, että rintaa puristaa niin, etten saa henkeä. Kun lähdimme eläinlääkäristä ilman koiraa, en pystynyt kävelemään portaita. Jalat eivät kantaneet. <br />
      <br />
      Tunen tuskasi ja ikäväsi. Tiedän myös jo yhdestä koirasta luopuneena, että tuska helpottaa jossain kohtaa. Täytyy vaan antaa ajan kulua. Kohta rakkaan koiran muisto enää hymyilyttää, eikä satuta enää niin kipeästi. Tsemppiä myös sinulle &hearts;

  8. ….ja toivottavasti toinen pieni ei masennu:(varmasti suree kovin ystäväänsä.Voi pikku reppanaa.

    1. Kiitos Nanna, niin lohdullista saada teiltä muilta tukea &hearts;<br />
      <br />
      Vain sellainen ihminen, jolla on ollut jokin rakas eläin ja joutunut siitä luopumaan, voi ymmärtää miltä tämä tuntuu. Aika kuitenkin parantaa nämäkin haavat ja tänään on taas pikkuisen helpompaa kuin eilen…<br />
      <br />
      Toinen koiravanhus on ollut selvästi allapäin. Se ihan selvästi ikävöi kaveriaan. Tytär osti sille uuden vinkulelun ja kappas kun vanha herra alkoi ihan villinä sen kanssa leikkimään! 🙂 Kyllähän koira vaistoaa myös meidän ihmisten mielialat ja kun me surraan, sekin on vaisu. Koirat elää aika vahvasti nykyhetkessä, uskon, että kunhan me tästä piristytään ja elämä normalisoituu myös tunnepuolella, tämä meidän herra hauvakin pikkuhiljaa alkaa olemaan oma itsensä.

  9. Voimia ja jaksamista. Suru helpottaa kyllä, vaikka siltä ei juuri nyt tunnu. ♥

    1. Kiitos Minna &hearts; Kyllä tänään on vähän helpompaa kuin eilen ja huomenna on varmasti parempi kuin tänään? Ei tässä muu auta kuin niin ajatella ja mennä päivä kerrallaan. Surra pitää niin kauan kuin siltä tuntuu. Pian se muuttaa muotoaan, eikä tee enää niin kipeää…

  10. &quot;Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko<br />
    ja kivut häiritsevät untani<br />
    niin sinun on tehtävä mikä sinun on tehtävä,<br />
    sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.<br />
    Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän,<br />
    älä anna surusi estää sinua,<br />
    sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,<br />
    rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.<br />
    <br />
    Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta,<br />
    tulevaa ei kannata surra suotta,<br />
    et haluaisi minun kärsivän, <br />
    kun aika koittaa, anna minun mennä.<br />
    <br />
    Vie minut sinne, missä he auttavat minua,<br />
    mutta pysy luonani loppuun asti,<br />
    pidä minua lujasti ja puhu minulle,<br />
    kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.<br />
    <br />
    Aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä, <br />
    jota minulle osoitat,<br />
    vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,<br />
    niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.<br />
    <br />
    Älä sure sitä että sen täytyi olla sinä,<br />
    jonka täytyi tehdä päätös,<br />
    olemme olleet aina läheisiä – me kaksi näinä vuosina.<br />
    <br />
    Älä turhaan anna sydämesi itkeä.&quot;<br />
    <br />
    – tuntematon -<br />
    <br />
    Varmaan Emmy olisi ajatellut näin…<br />
    <br />
    Syvimmät osanottoni sinulle ja perheellesi &hearts; &hearts; Mä itkin kuin vesiputous kun tätä postausta luin…

    1. Voi ei Dara… &hearts; Nyt sait kyllä kyyneleeni virtaamaan vuolaasti. Miten kaunis ja koskettava kirjoitus. Ja karu. Ja niin totta. Noin juuri tapahtui. Tuon päätöksen tekeminen on ollut tähän astisen elämäni vaikein, raskain ja tuskaisin. Vaikka kuinka tiedämme, että se oli oikein ja säästimme pienen ystävämme tuskalta, itsekäs minä olisi vielä halunnut pitää pienen, paijaa, nostaa syliin ja viedä kotiin takaisin. Mutta kuten runossa todetaan, oikea ystävä ei tekisi toiselle niin. Silti irti päästäminen, luopuminen, on niin järisyttävän vaikeaa.<br />
      <br />
      Kiitos lämpimästä osanotostasi Dara &hearts; &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *