Kunpa voisinkin todeta, että hiukseni ovat kuin hiusmallilla – paksut ja sileät ja sellaiset nätisti laskeutuvat. Sen sijaan olen saanut suomalaisen hentoisen, leijuvan ja kaiken lisäksi luonnonkihartuvan kuontalon, joka pahenee, mitä pidemmäksi sitä kasvattaa!
Hiukseni takkuuntuvat melko helposti. Auki ollessaan tunti pari ja latvat ovat jo solmussa. Yöksi hiukset on pakko köyttää ylös päälaelle, hiukset auki en voisi edes kuvitella nukkuvani, sillä sen jälkeen saisi solmujen aukomiseen käyttää lähinnä enää saksia. Myöskään pesut eivät ole kivoja. Shampoon hieromisvaiheessa tukka kiertyy onnellisesti takkupesiin ja vain 10 minuutin tehohoidon pitämisen jälkeen voin sanoa hiusteni olevan suorat ja sileät huuhtelun jälkeen. Nopea pois huuhdeltavan hoitoaineen teho on yhtä kuin nolla. Siksipä jätettävää hoitsikkaa on aina laitettava. Märät hiukset ovat kammattava auki harvapiikkisellä kammalla varovasti, useimmiten johonkin takkupesään vielä hoitoainetta suihkuttaen.
Koska omistan nämä kiharallekin kääntyvät hiuskarvat, on minulla pesun jälkeen kolme vaihtoehtoa syineen ja seurauksineen:
a) jätän hiukset kuivumaan sellaisenaan. Lopputulema: joku osa kääntyy korkkiruuville, toinen vain taipuu johonkin ilmansuuntaan (usein eri suuntaan kuin se kihartuva osio) ja joku osa on piikkisuora. Mainitsinko, että letti valuu tällöin myös pitkin päänahkaa? -Not so nice.
b) otan kämmenen täyteen jotain muotoilevaa tököttiä ja puristelen hiuksia ylöspäin käsissäni, ihan kuin ennen vanhaan permanenttia ja annan kuivua itsekseen. Lopputulema: aika kiva kiharainen pää, joka pienellä hiuslakalla pysyy just niin kuin haluan. Lopputuleman jälkitulema: en voi kuvitellakaan harjaavani kuontaloa enää tuon kiharan synnytettyäni samana tai seuraavana päivänä tai muutoin peilistä katsoo 80-luvun sukkahousuheviä soittavan bändin solisti. Ainoa vaihtoehto on laittaa enää tukka kiinni tai pestä se uudelleen.
c) föönaan hiukset suoriksi ja käännän latvat ilmakihartimella. Lopputulema: normaali.
Oikeanpuoleisessa kuvassa laine, joka on syntynyt oman tukan taipuisuudesta ja kosteasta ilmasta. Vasemman puoleisessa malliesimerkki yllä kuvaamastani tilanteesta, jossa yhteen päähän mahtuu kaikki mahdollinen – kihara, laine ja piikkisuora. Keskimmäisessä näkyy ihanteellisesti hiuslaatuni pörröisyys, joka saa varsinkin latvat näyttämään huonokuntoisilta, vaikka ne ei sitä olisikaan. Kiitos tästä myös ulkoilman isolle kosteusprosentille.
Kaikki luonnontaipuisat tai kiharat hiukset omistavat henkilöt tietävät sateisen ilman siunaukset tai kiroukset. Minulla ikävä kyllä aina jälkimmäinen. Pahinta on ehkä sellainen kostea ilma sumutinpullosateella. Lopputulema: pipo. On enää aivan sama missä mallissa, pituudessa tai mitä tököttiä tukkaan on aamulla tyrkitty; hiukset kihartuu. Pahiten ne uudet, päälaella muitten hiusten seassa normaalisti lymyävät babyhiukset. Voitte kuvitella miltä ponnari näyttää; muutoin sileä, mutta päällikerros on sellaista lyhyttä ilmassa leijuvaa kiharaa, kuin lampaan takapuoli. Huoh.
Hiusteni pinta on pörröinen. Vain kunnon tökötti ja suoristusrauta saa hiukseni hetkellisesti oikeasti sileäksi. Suoristus toimii kuitenkin myös niin, että se vie sen viimeisenkin tuuheuden hiuksistani ja näyttää enää vain ohuelta. Siksipä suoristusrauta ei olekaan ystäväni. Sileiden hiusten saamiseksi olen kuitenkin löytänyt helpotusta Moroccon Oilista. Se tekee hiuksistani vähän siloisemmat ja hillitsee edes vähäsen kosteuden aiheuttamaa lisäpörröttymistä, vaikka eipä tuokaan öljy ihmeisiin pysty 🙂
Vaikka talvella usein on leijumisongelma sähköisyyden vuoksi, minun hiukseni rakastavat kovaa pakkasta; ei kosteusvaaraa todellakaan ja silloin hiukseni käyttäytyvät juuri niinkuin haluan ja pysyvät koko päivän juuri sellaisena, kuin olen ne aamulla laittanut. Kyllä, l a i t a n hiukset joka aamu, sillä ”sitaisen ne vain nopeasti ponnarille” ei ihan toimi tässä päässä.
Olen käyttänyt luonnonharjasta tehtyä hiusharjaa jo useamman vuoden. Vaikka se usein saattaakin tehdä hiukseni sähköiseksi, se on kaikista hellävaraisin takuille, eikä revi tai katko hiuksia väkivaltaisesti. Se myös sopii hennolle tukalleni tehden niistä harjauksen jälkeen tuuhean näköiset. Tangle Teezer ei jostain syystä tunnu hyvältä ,eikä toimi omissa hiuksissani, vaikka tytär kylläkin vannoo sen nimeen!
Jos en vielä ole tarpeeksi kironnut hiuslaatuani, niin mainittakoon vielä, että kaikista pinneistä, pampuloista ja muista hiusvärkeistä jää painauma hiuksiini. Hiusteni ollessa lyhyet ponnarilenksun poisto on jättänyt jälkeensä illuusion, että lenkki on edelleen päässäni, sillä tukka jäi siihen asentoon, missä se oli ponnarilla ollut. Nykyään tuo ongelma on kadonnut lähinnä siirryttyäni invisibobble-pampuloihin sekä sen takia, että hiusteni ollessa nyt pidemmät kuin vuosikymmeneen, ne tietysti myös painavat enemmän ja laskeutuu tätä nykyä paremmin. Kampaajat kuitenkin tykkäävät hiuslaadustani, varsinkin kampauksia tehdessä, sillä kaikista kirouksista huolimatta hiuksiani on helppo käsitellä – ne suortuvat, kihartuvat ja tupeeraantuvat erittäin helposti ja koska tukkalaatu ei ole liukas, kampaukset pysyy kuin liima!
Jakaako joku hiuskohtaloni? 🙂
Blondi
Varautukaa tulevalla viikolla remppapostauksien tulvaan! Se nimittäin alkoi jo sunnuntain puolella, joten tuleva viikko eletään täysin sen keskellä ja sen ehdoin!