TOTEUTUSVAIHE

Lopputyöni on edennyt pisteeseen, jonka seurauksena ensimmäinen osio suunnitelmastani laitetaan tänään toteutukseen. Kohta tartutaan siis teippirullaan ja maalitelaan. Sitä ennen tila on tietenkin tyhjennettävä tavaroista ja suoritettava siivous, jotta maalin voi sutia puhtaille pinnoille. 

Kyseessä on n. 280 neliöinen myymälä, jonka n. 56 neliötä kuuluu minun lopputyöni piiriin. Kyseinen tila on oma nurkkauksensa, jolle minä olen suunnitellut uuden visuaalisen ilmeen miettimällä värityksen, kalustejärjestelyn sekä tuotteiden sijoittelun uusiksi. Tilan tuotevalikoima koostuu musiikki- ja urheiluvälineistä, joka tuotealueena vaatii omanlaisensa huomion tavaroiden säilytyksessä sekä esille laitossa. Tänään uusinnan alla on ”musacorner”, eli juurikin musiikkivälineille tarkoitettu nurkkaus, kooltaan n. 13 neliötä. 

m.PNG

Tilassa ei rakenteellisesti tehdä mitään. Tilassa on kiintokalusteet, jotka jäävät ennalleen ja sen lisäksi tilassa on myös pylväs, joka sekin töröttää paikallaan jatkossa. Onkin tavallaan haasteellista saada tilaan uusi ilme juurikin noilla ylläkuvailemillani keinoilla (väreillä, irtokalustejärjestelyillä ja tuotesijoittelulla), kun kaikki isot elementit pysyvät samana.

Piirsin tilasta 3D-mallinnokset eri värimaailmoilla, joista yhdessä myymälän omistajan kanssa valitsimme sopivimman myymälään. Tuntemattomasta tuoteperheestä johtuen, en ollut piirroksissani osannut ajatella kaikkea oleellista koskien juurikin tuota säilytystä/ ripustamista jne. Koska myymälän liikeidea painottuu sekä osto- että myyntitapahtumiin, tuotevalikoima elää päivittäin. Valikoima voi jonkin tuotteen osalta olla joku päivä nolla tai kuusi kappaletta. Myös tällaisen asian huomiointi on tärkeää suunnitelmassa.Onneksi sain opastusta näihin asioihin opin taas uutta. Toisaalta minun ”outside the box” näkemykseni asioista herätti myös myymälän omistajassa ajatuksen, että voisiko ne tuotteet olla sittenkin tuolla tavalla esillä. Eli puolin sun toisin herättelimme ajatuksia mm. tuote-esillepanosta. Ihan parasta vuorovaikutusta!

Aiemmin tällä viikolla kävin yhdessä myymälän omistajan kanssa ostamassa tarpeelliset tavarat; tartuntapohjamaalit, värimaalit, tilaan tulevan maton, tela- ja maalisutisetit, maalarinteipit sun muut. Olen myös valmistellut musacorneriin tulevaa somistetta, joka toivottavasti luo pientä vau-efektiä tilaan.

w.jpg

En ole ennen suunnitellut julkista tilaa ja matkan varrella hyvin huomasin, mitä ei ollut osannut esim. mitata piirroksia varten ensimmäisellä kerralla, joten pari tarkistusmittauskäyntiä olen myymälään suorittanut. Teoriassa osaan ottaa huomioon kaikki oleelliset asiat, mutta mittasuhdepiirrokset eivät voi olla sinne päin sutaistu, varsinkin kun arkkitehti-opettaja tarkistaa ne! 🙂  On ihan erityisen jännää lähteä toteuttamaan suunnitelmaani ja nähdä sen tulevan todeksi. Tuleeko siitä sellainen, kuin piirroksissa? Entä jos lopputulos ei vastaakaan odotuksia? Näitä epäilyksen siemeniä ei tulisi istuttaa, mutta kyllähän se jännittää! 🙂 Uskon kuitenkin, että suunnitelma on hyvä ja se on toteuttavissa täysin sellaisenaan. Tuskin mitään mutkia matkaan tulee. 

Omistaja antanee luvan julkistaa tilasta kuvia, kunhan projekti saadaan kokonaisuudessaan päätökseen maaliskuun loppuun mennessä (toivottavasti), joten sitten lukijanikin pääsevät näkemään vilauksia työstäni. 🙂

Hyvää viikonloppua sinulle, työntäyteistä viikonloppua minulle! 😉
B

kuva 1, kuva 2

VALENTINE’S

Ystäviä ei koskaan voi muistaa liikaa. Tai rakkaimpia ihmisiä ylipäätään. Töissä oli kiva toivotella hyvää ystävänpäivää aamusta. Kyynisimmät totesivat, että päivä on kaupallinen keksintö. Ehkä. On silti mukava ilahduttaa ystäviä lämpimillä viesteillä tai puheluilla.

syd%C3%A4n_.JPG

Hyvää Ystävänpäivän iltaa kaikille <3
 
Blondi

 

ON MY WAY TO BROADWAY!

Näin, klikkasin, ostin.

Nyt on kuulkaas Broadway-liput plakkarissa, jeee! NYCin reissu sen kun lähenee ja yksi haaveistani oli mennä katsomaan Broadwaylle musikaalia. Ensin meinasin, että ostamme liput paikan päällä, kun ei ollut niin väliä mitä menisimme katsomaan. Aloin kuitenkin tutkimaan tarjontaa ja näin, että Broadwayllä pyörii kuin pyöriikin The Lion King, vaikka viime syksynä käsitin, että se poistuisi ohjelmistosta juuri, kun me olisimme NYCiin menossa.

Sitten en enää miettinyt. Liput tuohon musikaaliin oli saatava ja mikä parasta, ostin ne meidän 10-vuotis hääpäivällemme, perjantaiksi 28.2.  <3

l.jpg

Nettisurffailun tuloksena huomasin, että liput saattavat maksaa paikan päällä ”box officesta” ostettuna jopa 20% enemmän ja kaikkiin näytöksiin ei edes välttämättä saa lippuja sieltä ostettuna. Rakastan Leijonakuninkaan musiikkia ja siitä tulee niin nuoruus mieleen 🙂 En halunnut riskeerata, etten pääsisi sitä katsomaan ja jos vielä hinnasta säästäisi ostamalla liput etukäteen, niin asia oli sillä selvä. Kyllähän nuo tyyriitä olivat silti, 200 euroa yhteensä. Toisaalta maksoin saman hinnan Pariisin Moulin Rouge -kabareelipuista, jonka näkeminen oli ollut sekin haaveenani pitkään.

Elämyksille ei joskus voi laittaa hintaa. Odotan, että tämä on yksi sellaisista.

Olen ymmärtänyt, että Broadwayn teattereissa ei ole tiukkaa pukukoodia, mutta silti jäin miettimään… Mitä laitan päälleni?! 🙂

Onko joku käynyt katsomassa musikaaleja Broadwaylla, olisi hauska kuulla kokemuksista. 

Blondi

(kuva)

KAMERALLE LAUKKU

Tämä oli tärkeä ostos, joskin helppo, sillä kun näin tämän kätevän reppu-mallisen laukun kameralleni, päätin ostaa sen välittömästi.

IMG_1154.JPG

Tähän asti kamera on lojunut pianon päällä, olkkarin pöydällä, tv-tasolla, siellä, mihin sen olen kädestäni unohtanut. Tarvitsen vapaa-ajan lisäksi kameraa opinnoissani ja se liikkuu jonkin verran mukanani. Kallista kameraa en viitsi kanniskella missä vaan, enkä pidä isoista käsilaukuista, joten se ei mahtuisi normi laukkuunikaan. Olkalaukkumalliset kameralaukut näyttivät mielestäni ihan kököiltä. Ei tämä reppukaan mikään laukkusuunnittelijan visuaalinen huippuluomus ole, mutta käytännöllinen kyllä! Se tuntuu hyvältä selässä, sinne mahtuu kaikki tarvittava ja vähän ekstraakin.

IMG_1158.JPG




Omat taskut löytyy muistikortille, objektiiveille, johdoille sun muille tykötarpeille.

IMG_1161.JPG


Laukku on hyvin pehmustettu, joten kamera on hyvässä turvassa siellä. Laukku on yksiolkaiminen, eli leveä olkaremmi  kulkee vasemmalta hartialta rinnan yli oikealle kyljelle. Laukku on tehty myös melko varas-turvalliseksi, sillä jokainen vetoketju on piilotettu kankaan alle (useammat vielä tarranauhalla kiinni) ja osaa vetskareista ei saa edes auki asti, sillä soljet estävät niiden alas vetämisen. Aika kauan tuota täytyy selkäpuolellani jonkun räpeltää, ennen kuin kameran tai muita tavaroita sieltä ulos saisi ja tässä kohtaa ihan varmasti tuon räpeltämisen määrän jo huomaa.

20140209_102039.jpg
20140209_102140.jpg

Kameran saa näppärästi laukusta ulos. Sen kun kääntää laukun eteensä, vetää vetskarit auki, niin kamera on valmiina tuossa asennossa, josta se on helppo napata käteen.

Lähden tämä reppu selässäni myös NYCiin, enkä aio tämän lisäksi kantaa enää erillistä käsilaukkua – tuonne mahtuu pakolliset käsilaukussakin kulkevat pikkutavarat. Reissuilla en kanna muutenkaan normaalia määrää tavaraa mukana, saati normaalia lompakkoa, vaan mukana on käteinen ja kortti, ne mahtuu mihin tahansa taskuun. Samoin puhelin. 

Minkälaisissa laukuissa teidän kamerat kulkee mukana?
Blondi

KALUSTEPOHDINTAA – TV-TASO

Koko ajan tässä opiskeluiden ohella ajatuksissa pyörii myös tulevan rempan mukana tuomat kalustehankinnat. Meillähän pyörähtää huusholli uuteen uskoon melkein kertalaakista, vain sohvapöydän ja pianon säilyessä vanhoista kalusteista. Toki koriste-esineet, tekstiiilit ja pari valaisinta jää, mutta isoimmat kalusteet, kuten sohva ja tv-taso menee uusiksi. Lisäksi on tarkoitus tehdä myös pari uutta kalustehankintaa, sillä uusi kalustejärjestys tuo mukanaan mahdollisuuden pieneen lisätilaan.

Yksi isoimmista, joskaan ei kalleimmista sijoituksista, on tv-taso. Tv-taso tulee siirtymään nykyiselle pianoseinälle. Seinä saa myös uuden ulkoasun, mutta siitä myöhemmin:) 

IMG_1179.JPG

Alun perin kaavailin telkkaria seinälle kiinnitettäväksi, mutta se ei kuitenkaan tule onnistumaan juurikin tuon seinän uuden ulkoasun takia. Telkkari siis pysyy tason päällä. Ennen television ympärille rakentunut ”alttarimaisuus” kuitenkin kevenee huomattavasti, sillä uuden kalustejärjestelyn myötä uudelta sohvalta avautuu katselusuunta kahteen eri suuntaan, entisen yhden sijasta. Nykyään sohvalla katsontasuunta on suoraan telkkariin ja tauluhylly sen yläpuolella vielä korostaa palvontaa tuolle hitsin aparaatille. Mur. Jos olisi tilaa, töllötin ei todellakaan olisi olkkarissa ollenkaan! (Ja kuten kuvasta näkyy, meillä on vielä kovin valkoista ja talvista… ei ole ollut aikaa eikä energiaa panostaa ja jotenkaan kevät väreineen ei ihan vielä iske ihmeemmin.)

IMG_1168.JPG

Meillä on nyt maitolasiset ovet tv-kalusteessa. Sieltä näkyy joka ikinen digiboksi/vahvistin/stereolaite sun muut läpi valoineen – ärsyttävää! Lisäksi sieltä paistaa lasit ja koriste-esineet läpi myös, joka lisää ärsytystäni edelleen. 

IMG_1164.JPG
Haluan siis kiinteät, läpinäkymättömät ovet. Kalusteen tulee olla eleetön, suoralinjainen ja matalahko, jossa kuitenkin säilytystila olisi maksimoitu. Kuulostaa paljon vaaditulta? No, katson kuitenkin, että jokakodinikeapelastus, eli Bestå-sarjan kaluste täyttää nämä kriteerit.  
a.PNG
Meille on siis suunnitelmien mukaan tulossa tämä kahdella ovella ja kahdella laatikolla varustettu valkoinen, korkeakiiltoinen kaluste lasikannella. Kaappien taakse jää kammottavat elektroniset laitteet sekä muu sälä ja vetolaatikot taas korvaavat entisessä kalusteessa lisänä olleet toiset kaapit. Bestån vetimettömiin oviin/laatikoihin haluan ponnahdussalvat. Jäin miettimään haluanko jalkoja, mutta ne kyllä tuovat lisää ilmavuutta kalusteesen. Lattialla nököttäessään kalusteesta tulisi paljon raskaamman oloinen.
Mies haaveilee rempan yhteyteen ”pannaan samaan konkurssiin” –mentaliteetilla myös televisiota uusittavaksi. Hmmm…edellinen on kyllä aika iso ja uuden kalustejärjestelyn myötä myös tv:n katseluetäisyys lyhenee. Lisäksi nykytelkkarit, vaikka eihän tuo nykyinenkään kai viittä vuotta vanhempi ole, valmistetaan ilman reunakehyksiä. Ruudun koko kutistuisi edelleen ja muuttuisi silmälle siedettävämmäksi. Tätä nimenomaan sietää miettiä. 🙂
Bestå-sarja on ilmeisen suosittu ja vaikuttaa hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvältä. Kuulisin mielelläni kokemuksia.
Blondi 
(kalusteen kuva lainattu Ikean sivuilta) 

MARJAISA HERKKU

Rakastan raikkaita makuja suussa. Mielellään myös makeita, mutta jos siihen sekoittaa aavistuksen jotain hapanta, yhdistelmä on tosi mieleinen.

IMG_1142.JPG

Aamulla suu kaipaa jotain raikasta. En liiemmin välitä tuoremehuista ja useammalle hedelmällekin olen allerginen. Sen sijaan marjat maistuvat kyllä!

Olin eilen taas marjaostoksilla kaupassa, sillä omat kesän marjat pakkasesta on syöty jo aikaa sitten. Syön marjat kypsentämättöminä, joten ostan vain kotimaisia marjoja. Kauhistelen aina kotimaisten pakastemansikoiden hintaa. Pieni pussi saattaa maksaa reilusti yli neljä euroa, kun taas mustikoita saa vajaalla parilla eurolla parhaimmillaan. Muistin nähneeni hevi-osastolla tuoreita mansikoita ja koukkasin sitä kautta kassalle. Mukaan lähti piirun vajaalla kolmella eurolla rasia espanjalaisia tuoreita mansikoita. Ja olkoonkin espanjalaisia, kyllä niissä maistui vieno aavistus kesää… 🙂

IMG_1152.JPG

Tykkään tuosta lohkeilevasta luonnonjogurtista. Siinä koostumus on hyvän jämäkkä, eikä sellaista plöröä. Sekaan vielä vähän jäisiä mustikoita, tuoreita mansikoita ja avot -eipä juuri voi aamiaisherkku tuosta enää parantua!

Tuli mieleen viime kesän Kreetan matka. Kävin lähikaupasta ostamassa luonnonjogurttia, hedelmäkauppiaalta ison verkkomelonin ja sitten istuin aina terassilla syömässä noiden yhdistelmää aamupalaksi. Etelän maissa hedelmät ovat niin eri makuisia kuin meillä. Ne oikein tihkuu makeutta!

IMG_1153.JPG

Millä teidän aamu lähtee parhaiten käyntiin?

Blondi

LOPPUSUORALLA

Tiedättekö sanonnan, että eletään elämän ruuhkavuosia? Minä käsitän sanonnan niin, että se tarkoittaa pienten lasten työssäkäyviä vanhempia. Kun pitää revetä joka paikkaan; ennen töihin menoa viemään mukuloita hoitoon, suorittaa töissä tsiljoonaa asiaa, sitten hakemaan jälkikasvua tarhan portilta just tasan ennen puoli viittä ja sitten kauppaan ja sitten kotiin tekemään ruokaa ja parhaimmillaan toimia loppuilta kuskina vanhemman lapsen harrastuksien takia ja, ja, ja… Huh. Ruuhkaa tosiaan.

Ruuhkaa kyllä piisaa täälläkin, mutta oma tilanne on eri kuin tuo yllä kuvailemani. Tytär täyttää seuraavaksi 17 ja on täysin omatoiminen joka saralla. Päinvastoin hänestä on joskus suuri apu meille vanhemmille koirien viennin, ruoanlaiton ja siivouksen saralla. Oma ruuhkani koostuu päivätyön, opiskelun ja perhe-elämän yhdistämisestä. Uuden ammatin opiskeleminen oli ollut pitkäaikainen haave. Reilu vuosi sitten aika oli vihdoin kypsä unelman toteuttamiseen.

IMG_1127.JPG

Viimeinen vuosi on ollut eräs tärkeimmistä vaiheista elämässäni ja olen panostanut opiskeluun ihan täysillä. Kiitos omalle perheelle, että tukevat tässä ihan sata lasissa. On tärkeää, että perhe elää tilanteessa mukana. Ymmärtävät, jos kouluprojektit menevät muiden asioiden edelle, kestävät, jos kiukuttelen väsyneenä ja stressaantuneena, kannustavat, kun epäröin ja iloitsevat kanssani, kun onnistun. Visualistin opintoni ovat kääntyneet viimeiselle loppusuoralle. Jäljellä on enää 4 kuukautta ja nyt se loppurutistus on käynnissä. Sen kyllä huomaa. Kalenteri täyttyy erilaisista hommista ja pyöritän montaa eri projektia yhtä aikaa. Ne tulevat uniinkin. Nautin kuitenkin tästä kiireestä ja paineen alla toimin itse kaikista parhaiten. Tilanne on tilapäistä ja kesäkuussa koulu on ohitse, minä valmistun uuteen ammattiin ja yksi unelma on taas saavutettu!

Pidän tuota ajatuslausetta jatkuvasti näkyvillä. Se muistuttaa siitä, että mitään ei saa, jos sitä ei uskalla tavoitella. Kaikki on itsestä kiinni.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Blondi

UNELMIENI VALAISIN

j.jpg
                                                                                                                                                                                                     kuva

En tiedä miksi, mutta Jieldén ZigZag valaisin puhuttelee suuresti! Se on ehkä tuo sirous ja keveys, joka valaisimessa on. Pidän myös tuosta pienestä kuvusta ja kääntyvästä ja vääntyvästä rungosta. Moniulotteisuus taitaa tässä kohtaa olla avainsana.

j2.jpg
                                                                                                                                                        kuva
j3.jpg
                                                                                                                                                                         kuva
Samaista valaisinta saa lattiamallin lisäksi pöytä- ja seinävalaisimena. Minä kuitenkin haluaisin tämän juurikin lattiamallina. Se tulisi uusittuun olkkariimme sohvannurkkaan. Ainoa ongelma lienee hinta. Tämä lamppuystävä on nelinumeroinen ja voinette kuvitella, minkälaisen halvauksen mies saisi, jos edes ehdottaisin moista hänelle. 🙂 Ei sinäänsä, tuo summa on kyllä niin iso, että en raaskisi sitä itsekään sijoittaa ikikuunapäivänä. (onkohan tuo muuten yhdyssana…?)
Sillä välin lottovoittoa odotellessa voisin kuvitella kuitenkin tyytyväni valaisimeen, joka ulkonäöltään muistuttaa aitoa.
kopio.jpg
Tämä Elloksen lattiavalaisin voisi hyvinkin saada kodin meiltä ensi kesänä uudistuvasta olkkarista. Hintakaan ei luultavasti pyörryttäisi miestä.
 

Onko muita Jieldé-faneja? Vai omistaako joku tämän ihanuuden?

Blondi

*postaus sisältää mainoslinkin

UUSI VALKOINEN YSTÄVÄNI

Niin siinä sitten kävi… kolme vuotta palvellut Acerin läppäri tuli tiensä päähän ja lopetti yksipuolisesti yhteistyömme, josta kerkesin jo tässä postauksessa tuntojani vuodattamaan! IT-velho työkaverini sai pelastettua koneen uumenista tärkeän koulutehtäväni, josta en tyhmänä ollut ottanut varmuuskopiota. Kone ei korjausyrityksistä huolimatta enää ollut yhteistyökykyinen, joten pesin käteni siitä lopullisesti.

Mikähän siinä muuten on, että kaikki rahareiät löytävät toisensa yhtä aikaa? Se on niin, että jos kotoa hajoaa vaikka tiskikone, niin joviaalina kaverina myös pyykkikone lopettaa toimintansa. Yleensä samaan konkurssiin voi vielä laittaa telkkarin, dikiboksin sun muut härpäkkeet. 🙂

Läppäri on minulle tällä hetkellä elintärkeä, sillä tarvitsen sitä opinnoissani. Olin käytännössä pari viikkoa ollut ilman konetta ja pikkuista stressiä alkoi pukkaamaan, sillä koulutyöt eivät etene ilman konetta. Eihän siinä muu auttanut, kuin marssia kauppaan ja ostaa uusi kone.

IMG_1085.JPG

 IMG_1087.JPG
Uskokaa tai älkää, valkoinen väri oli puhdas sattuma! 🙂 (uskokoon ken tahtoo…) Vähän tuo ennen itselleni tuntematon tietokonemerkki arvelutti, mutta tutkimuksieni mukaan ja käyttäen asiantuntijaa avukseni, totesin, että tässä koneessa oli kuitenkin oikein hyvä prosessori, tarpeeksi käyttömuistia ja sopiva hinta kaikkeen edellä mainittuun nähden.

Windows 8 käyttöjärjestelmänä tosin vaatii pientä totuttelua. Tällä vekottimella sitä nyt olisi tarkoitus aloittaa yhteistyö ja toivoa, että se kestäisi pitkään! En tosiaan ole mikään elektroniikka-hifistelijä, mutta herran jestas, kyllä uusi tietokone on aina uusi tietokone! Se avautuu kuin salama, netti ei nikottele, ohjelmat avautuvat heti eikä 15. päivä ja kuvia voi selata ilman typeriä latausaikoja. Oi, näitä onnen päiviä! 🙂 

IMG_1093.JPG

IMG_1095.JPG

Toivon meille pitkäaikaista ystävyyttä ja antoisia hetkiä yhdessä <3

Blondi

KARITSALOOTA – UUSI SOMERUOKA?

”Meidän Safkaa” Gullichenin pariskunta räjäytti pankin avokadopastallaan. Heti perään Henri Alén sai Muttin tomaattisoosit loppumaan joka kaupan hyllystä, julkaistuaan Twitterissä tomaattikastike-reseptinsä. 

Koska avokadopastassa jäin jälkijunaan ja Alénin kastikkeetkin on jääneet keittämättä, päätin heti tämän reseptin nähtyäni ratsastaa kerrankin ruokatrendien aallonharjalla!

Tämä resepti on siis Safkaa-pariskunnan käsikirjoittama ja bongasin sen jostain iltapäivälehdestä. 

IMG_1028.JPG

Ruoanlaittohan aloitetaan aina viinilasillisella… Joudun kuitenkin paljastamaan, että tämä lasillinen punkkua lurahtaa sapuskaan, eikä niinkään meikäläisen kurkusta alas. No, pikemmittä puheitta, tarjoilen teille Karitsalootan!

IMG_1032.JPG

KARITSALOOTA


1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150g pekonia
400g kaltattuja säilyketomaatteja
pari timjaminoksaa
400g karitsan jauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria
lasi punaviiniä
400g makaronia
voita
(rasvaista juustoa)

Kuori ja hienonna sipulit, suikaloi pekoni
Pilko tomaatit ja hienonna timjami
Paista pekoni ja siirrä sivuun odottamaan, kuullota sipulit pannun rasvassa
Lisää jauheliha, ruskista ja lisää sitten pekoni, mausteet, timjami ja viini
Kiehauta
Lisää tomaatit ja kiehauta uudelleen
Seos saa olla tiiviin ja suolaisen makuinen, raaka makaroni imee osan mauista
Lisää seokseen raa’at makaronit, sekoita ja kaada voideltuun vuokaan
Vuole päälle halutessasi juustoa (minä laitoin raastetta)

Kypsennä laatikkoa 180 asteessa n. 30 min.
Jos laatikko alkaa kuivumaan, lisää tilkka vettä ja peitä foliolla
Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua 
IMG_1039.JPG

Ja mitä mieltä minä olin tästä tulevaisuuden someruokalupauksesta…?

Pannulla soosi vaikutti täyteläiseltä ja maukkaalta. Makaronin määrä kastikkeeseen nähden vähän arvelutti. Kymmenen minuutin uunissa olon jälkeen huomasin, että nestettä ei juurikaan ollut enää, joten lisäsin desin verran vettä ja ohjeen mukaisesti peitin vuoan foliolla. Kun otin lootan uunista, kaikki mehevyys oli kadonnut. Osa makaroneista oli jäänyt makuuni vähän turhankin al denteksi, joten vettä olisi pitänyt mielestäni lisätä vielä toistamiseen. Myös punkku maistui turhan paljon läpi, puolet punkkumäärästä olisi riittänyt itselleni.  Ruoka oli kuitenkin hyvän makuista, joskaan ei noussut suosikikseni. Pienellä nesteytyksellä tästä saa seuraavan kerran mehukkaamman sapuskan. 


Seuraatteko te ”ruokamuotia”? Iskikö ajatus karitsalootasta?


Blondi