ORAVAN TARINA

Eräänä päivänä, talven ollessa kauneimmillaan, koivujen ollessa valkoisessa kuurassa…

koivut.PNG

…tuli orava vastaan kaverinsa kanssa.

oravat.PNG

Villinä juoksivat jäätyneen männyn runkoa ympäri ja ympäri, uudelleen ja uudelleen. Se näytti niin riemuisalta!

Narskuva lumi kenkieni alla paljasti minut yrittäessäni hiipiä lähemmäksi. Siitä seurasi jähmettyminen ja pakoon pinkaisu. Hetken kuluttua yksi rohkea vekkuli palasi kuitenkin takaisin ja jäi puun oksalle katselemaan.

uus.PNG


Kurre istui rungon ja oksan välissä ja alkoi yhtäkkiä hikottelemaan. Tai siltä se ainakin kuulosti! 🙂 Sen jälkeen se asettui tiukasti oksalle ja kävi päiväunille. Kiersin puuta, yritin päästä lähemmäksi, eikä kurre häiriintynyt yrityksistäni laisinkaan. Sen pää kääntyili seuraten mihin menen. 

kurre+2.PNG

Hetken kuluttua, kuin kyllästyneenä seuraani ja kameran ääniin, kurre otti paremman asennon puun rungon ja oksen väliin ja kävi selvästi nukkumaan. Kurren valitsema paikka oli turvallisesti metrien korkeudessa ja oksien suojassa. Päätin antaa talviasuun pukeutuneelle kaverille unirauhan.

kurre+3.PNG

Palattuani kurren puun alle n. 20 minuutin kuluttua, se oli edelleen samassa paikassa täysin liikkumatta. Se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaikka nyt jo kiipesin puun alla olevan suuren kiven päälle ja yritin sitä kautta kuvata paremmin. Nyt se ei enää edes seurannut missä liikuin. 

kurre+4.PNG

Laskeuduin kiveltä alas, katsoin kurrea ja yritin tehdä jotain naksutusääniä. En tiedä miten kurreääniä tehdään, kuulostin todennäköisesti sairaalta pesukarhulta. Yritin jopa heiluttaa paksurunkoista puuta, koska kurre oli täysin välinpitämätön. Mietin jo hetken olikohan se kuollut siihen paikkaan! Tokaisin sitten kovaan ääneen, että ”Kuolitko siihen?!” Sitten, ihan kuin se olisi ymmärtänyt, korvat heilahti kerran, kaksi. Naurahdin ääneen ja kurre heilautti vielä kerran tupsullista korvaansa. Poistuin paikalta vähin äänin.

Lähdin myöhemmin käymään kaupassa, oli pakko kävellä puiston reunaan tähyilemään sitä männynoksaa, jonne kurre oli jäänyt nukkumaan. Se oli poissa. Lähtenyt kohti uusia seikkailuita 🙂 

Tälläinen luontotarina tänään 🙂
Blondi

NACHOPAISTOS

Arkena haluaa ruokaa nopeasti. Meksikolainen on hyvää ja nopea valmistaa, mutta viljattomat tortillat eivät ole kovin hyviä mielestäni. Taco-kuorissa taas ärsyttää se halkeilu ja kaikkien mömmöjen valuminen syliin, joten kokeilinpa tehdä nacho-paistosta.

Valmistui super-nopeasti, oli hyvää, ei sotkua, kun pystyi haarukalla ja veitsellä syömään. Ja ei tuo ihan paha terveellisyyttäkään ajatellen ole, jos ei ihan kauheasti lotraa juustoraasteen kanssa ja nachot pysyy kourallisen määrässä. Muutoinhan siinä on lihaa, tomaattikastiketta ja vihreää kaveriksi.

IMG_0984.JPG

 

NACHOPAISTOS
1 sipuli
400g naudan jauhelihaa
1 prk salsaa
nachoja
juustoraastetta
salaattia
kurkkua
avokadoa
ranskankermaa
Paista kuutioitu sipuli ja jauhelihat
Kaada salsapurkki perään
Levitä nachot pellille
Kaada jauhelihakastike päälle
Laita oman mielen mukaan päälle juustoraastetta
Gratinoi uunissa 200 asteessa n. 5 minuuttia
Laitoin lautaselle annoksen nachopaistosta ja revin päälle salaatinlehteä. 
Lisäsin kuutioidut kurkut ja avokadot, pari teelusikallista ranskankermaa ja avot!
IMG_0990.JPG
Nams! 🙂 Mielikuvitus on rajana täytteiden suhteen, meillä sattui olemaan näitä jääkaapissa tällä kertaa.


Eilen olin töiden jälkeen tekemässä harjoittelukeikan yhdessä iki-suosikki sisustusliikkeessä. Odotin sitä innolla ja toivon aina oppivani uutta. Niin kävi myös eilen, sillä sain taas pari oikein hyvää vinkkiä tulevaa varten. Uskon pikkuhiljaa kehittyvään ammattitaitooni, mutta arvostan kovasti kokeneimpien vinkkejä, kehitysehdotuksia ja muita. On tehtävä virheitä, jotta niistä voi oppia. Toisaalta luovassa työssä virheet ovat lähinnä makuasioita:)

Opiskelija-statuksella on kyllä helppo saada harjoittelutöitä ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Näistä keikkaluontoisista töistä saa kullanarvoista kokemusta ja jos hyvin menee, myös kuvia portfolioon, jolla joku päivä osoitan osaamiseni ja ammattitaitoni uutta työpaikkaa alalta etsiessäni! 🙂



Mahtavaa keskiviikkoa luihin ja ytimiin menevästä tuulesta huolimatta:)

B

 

DIY JÄÄLYHDYT

Capture.PNG

Vaarini teki jäälyhtyjä aina talvella. Ihan lapsesta saakka, niin pitkälle kuin muistan, heidän omakotitalonsa pihatiet ja kaadettujen puiden kantojen päälliset olivat täynnä näitä ihania jäälyhtyjä.

Vaari myös opetti minulle miten niitä tehdään. Ei se ämpärin täyttäminen vedellä niin monimutkaista ole, vaan se, miten näkee koska se on valmis. Teen näitä yleensä jouluksi pihallemme ja viime vuosina tein niitä myös mummolaan, sillä vaari ei enää jaksanut painavia ämpäreitä kanniskella. Tänä jouluna ei tuota talvea jouluun mennessä ollut tänne Etelä-Suomeen tullut, joten lyhdyt jäi tältä joululta väliin. Jäälyhty valmistetaan siis ämpärissä ja valmiina se kipataan ympäri. Jäätymisvaiheessa ämpärin pinta on siis lyhdyn pohja ja ämpärin pohja taas lyhdyn yläosa. Ämpäriä ei tule täyttää ääriään myöten, kaikki varmasti kemian tunneilta muistavat, että vesi laajenee jäätyessään…:)

c2.PNG

Homman nimi on siinä, että veden jäätymistä ämpärissä on osattava seurata. Pohjan, eli ämpärin pinnan on oltava n. 2-3 cm paksuisessa jäässä. Se on vaikea arvioida joskus röpelöisestäkin pinnasta, josta ei näe kunnolla läpi. Reunojen tulee olla n. sentin paksuisia. Ämpärin pohjan, eli lyhdyn yläosan valmius-asteen arvioiminen onkin sitten taas herran haltuun 🙂 

c3.PNG

Jäälyhdyn yläreunojen tulisi kääntyä keskelle päin, ihannetilanteessa n. 3-4cm verran, jotta kynttilä lyhdyn sisällä ei sammuisi kovemmassakaan tuulessa. (Ylläolevassa kuvassa melko täydellinen esimerkki!) Täysin avoin lyhty ei pidä tulta yllä yhtään. Nyt tekemissäni lyhdyissä jäädytysaika on ollut täydellinen, sillä kansi on jäätynyt liki kiinni, mutta pienellä naputtelulla jollain työvälineellä pinta on halkeillut niin, että sen on voinut suurentaa halutun kokoiseksi. Oma kikkansa on ylipäätään saada se jäätynyt mötikkä ulos ämpäristä ehjänä. Kuumaa vettä ei kannata käyttää apuna, sen olen oppinut kantapään kautta. Muistutan myös, että jäätynyt muovi on erittäin haurasta, nimim. ”Jalka pohjasta läpi”. Kirjaimellisesti kantapään kautta opittu myös tämä! 🙂

Tuota jäätymisprosessia kannattaa oikeasti tarkistella silmä kovana. Jos lyhty otetaan liian aikaisin ämpäristä ulos, eli vedet kaatuvat pois, niin se oli sitten siinä. Aloita alusta 🙂

3+kpl.PNG

On ne kauniita! Tässä rivissä hyvin huomaa, että taaimmainen on uusin. Jää ei ole vielä kerennyt huurtua pakkasessa, vaan se on vielä kivan läpinäkyvä. Ilme muuttuu parin päivän jälkeen. Rivit näyttää muutenkin olevan vähän vinksin vonksin, mutta ei se ole niin justiinsa. Vein yhden lyhdyn mummillekin pihaa koristamaan ja toisen vaarin haudalle. On kiva muistella vaaria näitä tehdessä, hän oli hieno ja minulle erityisen tärkeä mies <3   

Ajatelkaa, että nämäkin upeat, luonnonmukaisesti valmistetut, ekologiset ja kaiken lisäksi ilmaiset kaunottaret jäisi tekemättä, jos Suomessa ei olisi talvea! 🙂 Taas yksi ihana puoli talvesta lisää 🙂 Voitte uskoa, että illalla nämä vasta upealta näyttävätkin!

Nyt vaan kaikki täyttelemään ämpäreitä ja jäädyttelemään lyhtyjä! 🙂

Blondi

VAALEANPUNAISTA

Joka vuosi se tulee. Mieltymys vaaleanpunaiseen.

IMG_0925.JPG

Joskus se ulottuu sohvatyynyihin, kynttilöihin… Tällä hetkellä se riittää tulppaanien muodossa.

IMG_0915.JPG

Koti saa muuten vielä olla valko-harmaa, en kaipaa vielä värejä lisää. Vastahan tuo talvikin alkoi. Sitten keväällä, lumien sulaessa, lintujen aloittaessa laulun, minäkin herään ja siirryn pastelleihin. Turkoosi, mintunvihreää, ehkä jopa keltaista pääsiäiseksi, jos ihan villiksi heittäydyn 🙂

Illalla tulossa mahtava DIY-vinkki – tämän voi toteuttaa vain talvella, joten pysykää kuulolla! 🙂

Mukavaa maanantaita! 🙂 

Blondi
 

10 KUVAA KESÄÄN / TAMMIKUU

Pari viimeistä kuukautta tämän haasteen parissa on käynyt vähän tylsäksi, sillä maisema on näyttänyt samalta koko ajan. Ainakin tähän tammikuun kuvaan saatiin myös vihdoin lunta. Ja miten kaunista ulkona onkaan ollut! Ihan huikaisevan kaunista!

IMG_0799.JPG


5+kk.jpg


Viimeiset viisi kuukautta on hurahtanut sellaista kyytiä ohitse, ettei mitään järkeä! Tätäkin haastetta on enää puolet jäljellä ja arvatkaas mitä?! -Silloin onkin sitten jo kesäkuu! Ja meikäläisenkin opinnot jo ohitse 🙂


Hyvää tätä päivää!
B




VIIKONLOPPUNA

Mahtavaa perjantaita!

Viikko hurahti taas nopeasti ohitse ja viikonloppu kolkuttelee tuntien päässä. Tänään oli selkeästi tämän talven kylmin aamu! Mittari näytti -19. Oli kuitenkin ihana lähteä ovesta ulos, sillä ulkolyhdyissä paloi vielä eilisillan kynttilät, lunta satoi ja heti jäin ihastelemaan jäätyneitä puiden oksia pihalle 🙂

Tänä viikonloppuna ohjelmassa on vihdoin taas Neljän Tähden Illalliset. Kaveriporukkamme on ollut vaikea löytää yhteistä aikaa sitten lokakuun. On ollut ulkomaanmatkaa, pikkujouluaikaa sun muuta sotkemassa alkuperäisiä suunnitelmia. Meidän jenkki-iltammehan oli syyskuussa ja mexicolaista fiestaa vietimme lokakuussa. Linkeistä pääset lukemaan edellisien illanviettojemme tapahtumia ja reseptejä. Huomenna on vuorossa sarjan 3. osa

d.jpg

Odotan innolla mitä hyvää tarjotaan ja millä ohjelmanumerolla meitä viihdytetään 🙂

Olin ajatellut lähteä pienelle valokuvausretkelle viikonlopun aikana, mutta eilen ortopedin kontrollikäynnillä tuomio laittoi suunnitelmat jäihin – kävelykielto jatkuu edelleen, vain pakolliset työmatkat tai kaupassakäynnit saa suorittaa, muuten jalan pitää olla täysin levossa. Oli hilkulla, ettei toista kortisonipiikkiä laitettu. Jalka olisi mennyt siitä taas niin huonoon kuntoon, että toisaalta olin helpottunut, toisaalta mietin olisiko jalka sittenkin sen tarvinnut, sillä lääkäri jätti sen pistämättä tekemäni arvion mukaan siitä, kuinka paljon ongelmaa on jäljellä alkuperäiseen tilanteeseen verrattuna. Toivon ainoastaan, että osasin tuon arvion tehdä oikein. Tulehduskipulääkkeitä on popsittava vielä seuraavat 2 viikkoa myös, sitten toivon, että moinen hermotulehdus olisi jo jotakuinkin poissa! Tässä on kaiken kaikkiaan neljä viikkoa aikaa parantua ennen NYCin reissua, että sormet on kyynerpäitä myöten ristissä!

Koska tuo kävelykielto poisti yhden ohjelmanumeron viikonlopulta, jää aikaa enemmän tenttiin lukemiseen. Buu. Kertokaas, miksi hitossa pakollisten kirjojen lukeminen on ainaista pakkopullaa? Minä, joka rakastan kirjoja ja lukemista yli kaiken, en pysty keskittymään tähän tenttikirjaan yhtään ja huomaan joka kerta, että ajatukset ohjautuvat aivan johonkin muualle. Silmät vilistää tekstiä, mutta mitään ei kyllä mene päähän… No, kyllä kai se siitä vielä suttaantuu!



Hyvää ja rentouttavaa pakkasviikonloppua kaikille! 🙂
Blondi

TALVINEN PÄIVÄ II

Jatkoa seuraa Talvinen Päivä I -osalle. Innostuin räpsimään kuvia tunnin ajan lähimetsässä ja kuvasaldoa kertyi aika paljon. Paljon on uuden kameran kanssa opeteltavaa, mutta vähän olen päässyt asetuksista ja muista jyvälle.  Meillä oli koulussa viime syksynä valokuvausopetusta, jotain jäi sieltä myös korvan taakse. Harkitsen silti edelleen vakavasti valokuvauskurssia. Tähän lajiin koukuttuu, sillä mahdollisuudet ovat rajattomat ja opeteltavaa riittää yhdeksi eliniäksi! En edes haaveile vielä uusista objektiiveista, vaan opettelen ensin toimimaan tämän perus setin kanssa.



Nämä kylmästä kuihtuneet ja lumipeitteen saaneet ohdakkeet olivat mielestäni jotenkin super kauniita!

IMG_0691.JPG
Pidän näiden kahden kuvan värimaailmasta tosi paljon! Näissä kuvissa on niin talvi; jäätyneitä kasveja ja sininen väri. Näkee, että on kylmä.

IMG_0700.JPG

IMG_0719.JPG

IMG_0693.JPG
Luonto saa kyllä välillä haukkomaan henkeä. Kaarelle taittuneet lumiset oksat, jotka kylpevät pakkaspäivän auringon säteissä. Vielä kun osaisi taltioida kuvaan sen saman tunnelman, minkä näkee silmin…

IMG_0692.JPG
Mikä ihana aurinpaiste sunnuntaina olikaan! Etuovelle sytytin lyhtyihin kynttilät jo puolen päivän aikaan. Lyhdytkin ovat kovasta pakkasesta ihan kiteillä. Super kauniita!

IMG_0740.JPG

IMG_0753.JPG

IMG_0752.JPG

IMG_0737.JPG

IMG_0735.JPG
Etuoven hopeisilla kimalluksilla koristettu risukranssi sopii ilmeeltään hyvin tämänhetkiseen säähän.

Tänään pakkanen kiristeli kyllä kasvoja aamulla töihin kävellessä. Helsingin keskustassa tuulee ihan eri lailla kuin kotipihalla ja vaikka pipo oli silmillä ja kaulaliina nenän korkeudella, tuntui siltä, että poskipäät jäätyy ihan kohta. Edelleenkään en silti valita! Odotin talvea pitkään ja nautin siitä, kun se vihdoin tuli.


Toivon kuitenkin ensisijaisesti aurinkoisia pakkaspäiviä, niin kuin tämä sunnuntainen kuvauspäiväni oli. Lisää näitä! 🙂

B



TALVINEN PÄIVÄ I

Viime sunnuntai oli aivan ihana päivä – aurinko paistoi ja päätin vähän lähteä ulos lähimetsään kokeilemaan uuden kamerani toimintoja.

IMG_0725.JPG

IMG_0732.JPG

IMG_0720.JPG

IMG_0717.JPG

Olemme mielestäni tosi onnekkaita asuinpaikkamme suhteen. Metsä on kirjaimellisesti vastassa ovesta ulos astuessa ja sitä riittää kilometritolkulla.

IMG_0708.JPG

Talvi on niin ihana vuodenaika! Pakkasta niin, että se värjää posket punaisiksi. Lunta, joka narisee kenkien alla. Valoa, joka häikäisee silmiä. Huurteisia ja upeita maisemia joka puolella.

IMG_0709.JPG

IMG_0705.JPG

Pidän itse rikkautena kaikkia neljää vuodenaikaa. Talvi on suosikkini, sitten tulee syksy. Se alkusyksy, ei se loputon lokakuu, jota koimme muutaman kuukauden putkeen, kunnes tämä pakkasjakso ja lumi vihdoin tuli. Kesä on ihana, siihen kuuluu omasta pihasta nauttiminen, mökkeily ja juhannus. Keväästä välitän vähiten. Parasta siinä on kuitenkin se, kun kirjaimellisesti luonto herää taas henkiin. Se on lupaus lämpimistä ja aurinkoisista ajoista, valoisista öistä ja hyväntuulisista ihmisistä 🙂

Talvisia kuvia riittää vielä toiseen postaukseen, odotan innolla, jos tulevana viikonloppuna pääsisin kuvaamaan kauemmas, kuin lähimetsään.

Onko siellä muita talvifaneja?? 🙂

Blondi

VIIKONLOPUN HERKKU – JAUHOTON MUTAKAKKU

Vaikka uudesta vuodesta lähtien olen enemmän keskittynyt entistä terveellisempään ja sokerittomampaan elämään, voi joskus viikonloppuna silti löysätä ja nauttia herkuista. 

Viikolla syön melko kurinalaisesti 5 ateriaa päivässä. Aamiainen on useimmiten rahkaa marjoilla ja lounas koostuu kasviksista tai salaatista, proteiininlähteestä (useimmiten kana), hyvästä rasvasta ja joskus hiilarista, kuten pasta tai peruna tai eilispäivän iltaruoasta tehdyistä eväistä. Kotona illalla syömme ihan normaalia kotiruokaa, jonka huuhtelen alas maitolasillisella. Iltaisin menee vielä joku kevyt iltapala tyyliin viili tai marjasmoothie.

Leivoin kaikesta ohjelmasta vapaan viikonlopun kunniaksi jauhottoman mutakakun. Oikeasti tein sen ystävälleni, joka tuli kylään ja aikuisten oikeasti minä pistelin sitä pokkana monta pientä palaa kurkusta alas. Taisinkin kyllä mainita siinä uusi elämä -postauksessa, että en usko ehdottomuuteen… 🙂

Tässäpä tämä maan mainio herkkuohje ja huomatkaa, ei jauhoja! Käy siis meille viljavammaisille ja muillekin viljaa karttaville oikein hyvin. Hyvä mutakakku halkeilee pinnalta ja on sisältä kostea. Kuten kuvasta näkyy, tällä reseptillä täyttyy kumpikin vaade.

IMG_0771.JPG

JAUHOTON MUTAKAKKU 

300g tummaa suklaata
175g voita
2 vaniljatankoa
5 munaa
1 dl kermaa
2 2/3 dl sokeria

Sulata voi ja suklaa kattilassa
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
Halkaise vaniljatangot ja rapsuta siemenet veitsellä, lisää ne kermaan
Vatkaa kerma vaniljatangon siementen kera vaahdoksi
Yhdistä vaahdot keskenään
Kääntele jäähtynyt voi-suklaaseos vaahtoon
Vuoraa kakkuvuoan pohja leivinpaperilla
Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia, kunnes pinta alkaa halkeilla

Syö sellaisenaan tai tarjoa vaniljajätskin kanssa
Voilá! 

IMG_0778.JPG
Maukasta maanantaita 🙂
Blondi 

PAREMPI AAMU

Parempi aamu on hidas. Rauhallinen. Kiireetön. Saa nousta vuoteesta venytellen, mutustellen ajatusta uudesta päivästä hyvin levänneenä, hyväntuulisena.

IMG_0618.JPG

Parempi aamu vaatii jotain kaunista. Hyvää tunnelmaa. On aikaa nautiskella lumisesta maisemasta keittiön ikkunan ääressä. Katsella toppavaatteissaan ikkunan ohi kulkevia koiranulkoiluttajia. Pöydällä on muki kuumaa kaakaota.

Paremman aamun kunniaksi parempaa kaakaota. Hymyilen.

IMG_0619.JPG

Melko pienestä ihminen ilostuu. Pienestä omasta ajasta. 

IMG_0622.JPG

En juo kahvia, kaakaota rakastan. Vaihdoin viikonloppuaamuisin nauttimani herkun parempaan, aidompaan, terveellisempään ja sokerittomampaan. Mainitsinko myös kalliimpaan? 🙂

Puhdistamon raakakaakaojauhe on mahdollisimman käsittelemätöntä ja se valmistetaan kylmäpuristamalla papujen sisältämä kaakaovoi erilleen. Jäljelle jää hienojakoinen, suklaanmakuinen jauhe. Jauhe on melko tymäkkää ja sokeritonta. Makeutta saadakseen voi lisätä hunajaa tai agavesiirappia. Kaakaoon lisään itse yhden hermesetaksen.

IMG_0613.JPG

Mmmmm…..

IMG_0621.JPG

Tänään on ollut mitä mahtavin päivä!

Nukuin pitkään ja heräsin auringonpaisteeseen. Jalasta huolimatta oli pakko lähteä ulos lähimetsään ja napata uusi kamera mukaan ikuistamaan upeita talvisia maisemia ja auringonsäteitä. Onneksi meidän tapauksessa lähimetsä sijaitsee 20 metrin päässä kotitalostamme. Tassuttelin hiljakseen tunnin verran kamera laulaen ja posket pakkasesta punoittaen. Aivan ihana päivä!

Kaakao maistui myös sisälle tullessani, sen verran kylmä ilma siellä on.

Ihanaa sunnuntain jatkoa 🙂
Blondi