10 KUVAA KESÄÄN – JOULUKUU

Jotenkin olisin niin toivonut, että tämän kuukauden haastekuva olisi ollut erinäköinen. Valitettavasti Etelä-Suomeen ei ole lunta siunaantunut satunnaisia, päivän-kahden kestoisia lumiharsoja lukuunotttamatta. Sitä samaa saatte kuin marraskuussakin – harmaata ja synkkää maisemaa.

joulukuu+13.jpg

Kyllähän sitä toivoisi aina valkeaa joulua, mutta tänä vuonna se jää haaveeksi. Eihän se tietysti sitä itse juhlaa himmennä, mutta kyllä se kruunun olisi antanut. 🙂 

4+kk+kollaasi.png

B

JOULUN TO DO -LISTA JA JOULUKORTTIPIDIKE

Olin jo tuudittautunut ajatukseen, että joulu on likimain paketissa. Aloin listaamaan ylös mitä pitää vielä muistaa ja loppujen lopuksi sain ihan tolkuttoman pitkän listan silti vielä aikaiseksi! No, ei se tainnut ollakaan ihan niin paketissa kuin luulin…?

joulun+to+do+1.jpg


Ilmeisesti puuhaa siis vielä riittää…? Onneksi perjantaina alkaa loma, niin saa vielä maanantaina hoidettua viimeiset hommelit päivällä, jos tarvis.

Vilauttelin tässä postauksessa Granitista ostamaani pientä pussukkaa, mutten kertonut sen sisältöä. Säästelin sitä tätä hetkeä varten, kun siinä on jotain esiteltävääkin – eli joulukortit. Granitista siis lähti mukaan vaijeri pienillä magneeteilla, johon ripustan joulukortit. Koukkuna kaapin ovessa, johon vaijerin saa ripustettua, toimii kylppäristämme nappaamani Ikean vaatekoukku. 

kortti+kollaasi.png

Tämä on huomattavasti parempi ja toimivampi versio, kuin minkä itse ideoin viime vuonna DIY-versiona. En löytänyt mistään (koska en käynyt rautakaupassa – dah!) vaijeria, joten ostin ohutta ketjua. No eihän se pelittänyt samalla lailla magneettien kanssa, joten kortit makailivat jatkuvasti lattialla. 

Vastaavanlainen joulukorttien ripustussysteemi on ollut perheessämme jo lapsuudestani saakka. Äidilläni oli ja on edelleen tapana laittaa pitkän nauhan päähän iso parsinneula, jolla hän lävistää, ikään kuin ompelee jokaisen joulukortin peräjälkeen ja laittaa sen roikkumaan seinälle. Tämä minun versioni on siitä vähän modernisoidumpi systeemi 🙂


2 aamua vielä ja sitten joululomalle. Tulee niin todelliseen tarpeeseen, ettei mitään rajaa! Olen niin kuolemanväsynyt ja tuntuu, että aivoissa ei liiku enää mitään. Vuoden verran kokopäivätyötä ja tutkinnon suorittamista yhtäaikaisesti vaatii kyllä selvästi veronsa. Onneksi keväälläkin on pieni paussi tiedossa NYCin reissun muodossa, josta olen ehkä jo maininnut kerran tai kaksi. Tai kolme… no, aika monta kertaa, heh! 🙂


Vietelläänkö siellä joululomaa? Entä onko jonkun muunkin joulun to do -lista yhtä pitkä?!


 Blondi

100-VUOTIAS

kynttelikk%C3%B6+1.jpg

Tämä kynttelikkö, iältään n. 100-vuotias, putoaa helposti kategoriaan ”rakkaimmat joulukoristeeni”. Kynttelikön hankki alunperin vaarini äiti, josta se ajautui siis vaarilleni ja mummilleni ja sieltä kymmenisen vuotta sitten se päätyi minun joulupöytääni koristamaan.

kynttelikk%25C3%25B6+2.jpg

Lähempi tarkastelu osoittaa, että kynttelikkö on hieman kiikkerä, satojen ja taas satojen kynttilöiden steariinien tahrima, joita ei mielestäni edes kuulu puhdistaa pois. Jokunen kynttilänkolo on mustunut liian pitkään palaneesta kynttilästä. Kynttelikkö on vähän maalipinnaltaan lohkeillut ja ainakin sen sata joulua nähnyt. Kuinka monta tarinaa tällä kyntteliköllä olisikaan kerrottavana…?

kynttelikk%25C3%25B6+3.jpg

kynttelikk%25C3%25B6+4.jpg

Jos tämä esine olisi ihminen, se olisi ehdottomasti arvokas, vanha, mutta ryhdikäs rouvashenkilö. Sellainen, joka sutii vieläkin huulipunaa lähtiessään kaupungille ostoksille tai jonka hiukset olisivat aina kammattu. Sellainen, jota kaikki lähitienoon ihmiset kunnioittaisivat. 

Meidän joulupöytämme ilme on usein muutoin valko-harmaan ja talvenvärinen, mutta
ripaus punaista siihen tulee tästä kyntteliköstä ja jostain muista väriparikoristeista. Saa nähdä miten yhdistän sen ideoimaani valko-hopeaan jouluaaton kattaukseen tänä vuonna.

Tänä jouluna kyntteliköllä on nimittäin ihan erityinen merkitys. Rakas vaarini nukkui pois kesällä. Mummini viettää meidän kanssa joulua tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman miestään, jonka kanssa kerkesi olla naimisissa huimat 69 vuotta! Melko kunnioitettava luku!

Tämä konkreettinen esine tuo vaarini joulupöytäämme tänäkin jouluna.

redglitter1.jpg

Onko teillä jotain suosikkikoristeita syystä taikka toisesta? 

sydänkuva täältä

3. ADVENTTI

amaryllis+2.jpg
Hyvää kolmatta adventti-iltaa.

Vuoden ekat riisipuurot on tänään nautittu ruotsalaiseen tyyliin sukulaisten luona; kauan haudutettua puuroa, päällä sokeri-kaneli-seosta sekä kermavaahtoa, nams! 🙂 Tämä on ollut varsinainen tehoviikonloppu, lepäämistä unohtamatta! Nyt on viimeisetkin joululahjat hankittu ja lahjojen paketointiproggis on parhaillaan käynnissä. On kiva aloittaa viimeinen joulunalusviikko, kun ei tarvitse enää huolehtia juuri mistään joulujutuista.


Amaryllis keittiön pöydällä kukkii niin upeasti! Valkoiselle on vielä tilaus olkkariin, täytynee hommata se lähipäivinä, niin kukka kerkeää avautumaan juuri jouluaatoksi.

amaryllis+1.jpg

Jos kaupasta on haettu jotain lahjoja, niin kyllä niitä on väännetty myös itse tänä viikonloppuna. Joitain lahjojen saajia saattaa eksyä blogini pariin, joten jätetään tarkemmat kertomukset väliin 🙂 Suurin osa läheisistä saa kuitenkin tänäkin vuonna jotain itsetehtyä. Useimmiten leivon, valmistan suklaanamuja tai saippuaa tai askartelen jotain… tänä vuonna on seisty lieden ääressä. Mies kysyi josko tänä vuonna jättäisin itsetehdyt lahjat väliin, etten ottaisi siitä lisää stressiä ja pääsisin vähän helpommalla. Hmm… ilmeisesti kohonnut stressikäppyräni mm. opiskeluiden osalta on huomattu? No, lahjavalmisteluihin kuitenkin ryhdyin, sillä se ei tunnu miltään ylimääräiseltä hommalta, vaan päinvastoin! On kiva tehdä käsillä jotain, valmistaa muille kivoja juttuja. Siitä se joulumielikin varsinaisesti syntyy 🙂

p%25C3%25A4hkin%25C3%25A4t.jpg


Aamulla oli ihana herätä lumiseen maisemaan. Ei sitä nyt liiaksi asti Helsingissä ole, mutta sen verran, että fiilis on aivan eri, kuin mustia katuja katsellessa! Kunpa tulisi valkea joulu… 

Ihanaa joulunodotusta kaikille <3

Blondi

JOULUPUU-KERÄYS 2013

joulupuu.jpg

 Joulupuu on hyväntekeväisyyskeräys, jonka tavoitteena on antaa joululahja niille lapsille, jotka muuten jäisivät ilman Joulupukin tuomisia. Joulupuu-keräys järjestetään ympäri Suomea paikallisten Nuorkauppakamarien toimesta. 
Pääkaupunkiseudulla Joulupuu-keräyksiä toteuttavat Keskuspuiston Nuorkauppakamarin lisäksi Helsinki-Itäväylän, Espoon ja Vantaan Nuorkauppakamarit.

”Helsingissä on noin 8500 lasta ja nuorta lastensuojelun piirissä. Joulupuu-keräyksen kautta pystyt antamaan lahjan lapselle, joka muuten jäisi ilman joulupukin tuomisia.”

Nuorkauppakamarin toteuttama keräys järjestettiin Helsingissä vuonna 2012 jo kymmenettä kertaa. Keräys tuotti yli 10 800 joululahjaa, jotka lahjoitettiin lastensuojelun alaisille helsinkiläislapsille.

Lisää informaatiota ympäri Suomen toteutettavasta keräyksestä 
löytyy tämän linkin takaa.

Itse missasin viime vuoden keräysajan ihan totaalisesti, mutta tänä vuonna olen ajoissa liikenteessä ja pudotan pakettini keräykseen huomenna. Halusin postata jutun Joulupuu-keräyksestä, koska koen sen tärkeänä asiana itselleni. Tämä on helppo tapa jakaa hyvää mieltä melko pienellä teolla. Itse haluan muistaa oman tyttäreni ikäistä nuorta, eli 16-vuotiasta naisenalkua. Toivottavasti paketistani on iloa lahjansaajalle.

Keräysaikaa on vielä ensi viikon keskiviikkoon, eli 18. päivään asti. Siihen kerkeää oikein hyvin vielä jokainen osallistua!

Osallistumalla keräykseen voi ilahduttaa suuresti pientä tai vähän suurempaa lahjansaajaa. Jouluhan on antamisen aikaa <3

Rentouttavaa viikonloppua,
Blondi

Kuva ja tekstit lainattu Keskuspuiston Nuorkauppakamarin nettisivuilta.

HURAHDUS JA HARRASTUS

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat aina rakastaneet liikuntaa ja jolla on aina ollut joku harrastus jo pienestä pitäen. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa en tiedä mitä haluaisin harrastaa. Tilanne häiritsee sen verran, että ajattelin koota ajatuksiani aiheesta tänne blogiin. Tarina on pitkähkö, joten bare with me!

sports.jpg
Kuva täältä

Melkoisen litanian harrastuksia tähän voi luetella 5-vuotiaasta tähän päivään. Olen myös hyvin kilpailuhenkinen, joten olen pääsääntöisesti harrastanut yksilölajeja ja lajeja, joissa kilpailut kuuluvat asiaan. Listata tähän voisi mm. telinevoimistelun, klassisen pianonsoiton, tanssin, laskettelun, uinnin, golfin ja jiu-jutsun. Tanssi veti kuitenkin lopullisen voiton parikymppisenä: 

Kun usean vuoden ajan olin käyttänyt jokaisen liikenevän tunnin vapaa-ajastani tanssimiseen, suoritin ryhmäliikuntaohjaajan koulutuksen töiden ohella joskus vuonna 2006. Pidin toimistotyöstä välivuoden, jonka aikana opetin tanssia helsinkiläisessä tanssiyrityksessä viikkotunneilla, vedin yrityksissä työhyvinvointiin liittyviä tanssitunteja sekä pidin mm. polttariseurueille tanssitunteja. 

t+1.jpg
Kuvat täältä ja täältä

Tanssi oli koko elämä ja siihen kuului myös esiintymiset ja kilpailut ympäri Suomen ja vähän sen ulkopuolellakin. Viimeiset vuonna 2010. Sen lisäksi korkkarit vedettiin jalkaan erilaisissa näytöksissä, juhlissa ja festareilla ja joskus istuin pöydän toisella puolella tuomaroimassa. Viimeiset tanssivuoteni tanssin kokoonpanossa, johon kuului ihan Suomen huippuluokkaa edustavia lattari- ja katutanssien guruja. Miten mahtavia aikoja onkaan elämään mahtunut tanssin saralla! Tätä kaikkea jatkui yli 10 vuotta. Sitten yhtäkkiä tuli totaalinen stoppi. Kertalaakista. Viimeisen kerran olen ollut lavalla 2011 marraskuussa. Siis pari vuotta sitten tarkalleen. En tiedä mitä tapahtui. Aika aikaansa kutakin? Jokin palo tuohon kaikkeen joka tapauksessa sammui…

gym.png
Kuva täältä

Siirryin tanssin lopettamisen jälkeen nopeasti salitreenauksen pariin. Käytin kolmea eri personal traineria, teetin kuntotestaukset, saliohjelmat ja ravinto-ohjelmat. Treenasin parhaimmillaan 5 kertaa viikossa salilla vaihdellen perus punttitreenin, kahvakuulan ja intervallitreenauksen välillä. Tein pari lenkkiä päälle. Hurahdin täysin. Hmm… jokin kaava havaittavissa?

Opintojen myötä vapaa-aika on kaventunut minimiin ja mistä sitä ensimmäiseksi karsii, kun kouluhommat painaa päälle töiden jälkeen ja kotonakin pitäisi jotain keretä tekemään ja aikaa perheen kanssa viettämään – no harrastuksista tietenkin, vaikka omasta hyvinvoinnista ei juurikaan kannattaisi tinkiä! 

Opiskeluissa alkaa vuodenvaihteessa viimeinen puolivuotinen. Kiire ei tule hellittämään, päinvastoin. Silti omaan jaksamiseen olisi hyvä sisällyttää taas urheileminen, jota kieltämättä on kova ikävä. Nyt sitten onkin käsillä tuo mitä jo alussa mainitsin – en tiedä mitä haluaisin harrastaa. Tanssiminen tuntuisi omimmalta, mutta siihen ei enää löydy kipinää. Joogaaminen ja mielen rauhoittaminen tuntuisi myös oikein hyvältä vaihtoehdolta, sitäkin joskus kokeilleena:) Toisaalta salitreenaus tuo niin jumalaisen hyvän olotilan, että ei sitäkään haluaisi lopettaa ja kieltämättä siellä muokkautuva kroppa on pelkkää bonusta.

Ehkä mietiskelen rauhassa ja mutustelen mikä alkaa kiinnostaa ja polttaa mielensyövereissä. Jotain superhyvää liikuntaa kroppa alkaa pian vaatimaan ja ennen kaikkea pääkoppa myös. En osaa olla harrastamatta ja se endorfiinipiikki mikä liikunnasta tulee, on koukuttavaa. Itsestä on pidettävä huolta ja kroppa on pidettävä liikkeessä. Ei sitten vanhana kolota paikkoja ihan niin paljoa? 🙂

Onko siellä muita johonkin lajiin hurahtaneita? Vinkkejä uusista lajeista kaivataan!

Blondi

JOULUNAJAN JÄLKKÄRI – PIPARKAKKUJÄÄDYKE JA PUOLUKKASOOSI

Tänään oli kyllä ihan kammottava keli! Kunnon blizardi ja taputin kyllä itseäni selkään, että nappasin aamulla ennen kouluun lähtöä pipon kassiin – sille oli käyttöä!

Palaan reseptin muodossa vielä viikon takaisiin pikkujoulu-illallisiimme, jossa tarjoilimme alkuun pororieskarullia ja pääruoaksi Burgundinpataa. Olin hieman epäileväinen tätä jäädykettä kohtaan, vielä enemmän tuota kastiketta kohtaan. Mietin myös, että miten mahtaa maut istua toisiinsa, siis pipari ja puolukka – mutta nehän toimi yhdessä tosi hyvin. Helppo ja nopea valmistaa tämäkin jälkkäri, suosittelen kokeilemaan! Sopii makujensa puolesta joulunaikaan kuin nenä päähän!

11.jpg

12.jpg

13.jpg

 PIPARKAKKUJÄÄDYKE
 1 prk piparkakunmakuista rahkaa
100g murskattuja piparkakkuja
3 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia
2 dl kermaa
Murskaa piparkakut
Vatkaa kerma vaahdoksi
Sekoita kaikki aineet keskenään 
Kaada taikina vuokaan (minä käytin kakkuvuokaa) ja laita pakkaseen
Tarjoile seuraavana päivänä
Murskaan muuten keksit sun muut aina pienessä pussissa ajelemalla kaulimella päältä. Ei tarvitse kaivaa mitään koneita esille kaapeista:) Vähän kun vielä nuijii perään, niin johan on pientä murusta!
Tämän jäädykkeen kaveriksi sopi siis yllättävän hyvin puolukkasoosi, joka sekin valmistui nopeasti.
14.jpg

15.jpg

Puolukkasoosi
2 dl survottuja, sokeroimattomia puolukoita
2 dl vettä
0,5 dl sokeria
0,5 tl perunajauhoja
 Keitä puolukkasurvosta ja vettä muutaman minuutin ajan
Siivilöi ja mausta sokerilla
Liota perunajauhot pieneen määrän vettä ja sekoita kastikkeen joukkoon hyvin
Kun kastike kiehahtaa, nosta pois liedeltä
16.jpg
Valmis tekele ei välttämättä silmiä hivele, mutta makuaistia kyllä!  Jäädykettä kannattaa sulatella ennen tarjoilua n. puolesta tunnista tuntiin, mutta jos käy niinkuin allekirjoittaneella, (kröhöm!) että kahvit on jo kaadettu kuppiin ja jäädyke on vielä pakkasessa, vuoka kannattaa laittaa kuumaan veteen hetkeksi, niin jäädyke irtoaa vuoasta nopeammin. Jäädykkeissä parasta on se, että ne ovat reunoilta sulat, mutta sisältä vielä kuin jäätelöä 🙂
Tällä viikolla onkin koulupäivät taas ja tänään oli pitkä päivä, vaivaiset 9 tuntia, matkoineen 11. Puuh. No, kyllä sen jaksaa, kun aihe kiinnostaa! 🙂 Meillä oli myös aivan mahtava opiskelijavierailu Ylen puvustamoon ja tarpeistoon, voin siitä kertoa myöhemmin lisää.
Nyt syömään! Mahtavaa tiistai-iltaa!
Blondi

JOULUKORTTIEN POSTITUSPÄIVÄ

Alkuun tervetulotoivotus blogini uusille lukijoille! Blogeja ei kukaan ilman lukijoita kirjoittele ja niinpä tätäkin untuvikko-bloggaajaa ilahduttaa suuresti joka ikinen uusi ja vähän vanhempi lukija! Toivottavasti viihdytte juttujeni parissa 🙂

Sujautin tänään Stockan kellon alle keltaiseen postilaatikkoon punaiset kuoreni. Ilmeisesti moni muukin on liikkeellä joulukorttien kanssa, sillä laatikot tursusivat jo lounasaikaan täysinä, huh! 

Jo ensimmäisestä yhteisestä, mieheni kanssa saman katon alla vietetystä vuodesta lähtien olemme lähettäneet itse tehdyt joulukortit läheisille, ystäväville ja sukulaisille. Joinain vuosina korteista tulee monivaiheisemmat, joinain vuosina helpommin toteutettavat, mutta joka vuosi jokaisessa kortissa on pala minua ja kasa lämpimiä ajatuksia. Tänä vuonna sormet huusivat hoosiannaa monimutkaisten leikkaamisten jäljiltä. Ensi vuonna pitäydyn todellakin jossain vähän simppelimmässä systeemissä… Väreinä tämän vuoden korteissa käytin harmaata ja valkoista ja pikkiriikkisen ripauksen punaista. Kovin paljon enempää en paljasta, jokunen korttien saajista saattaa nähdä kortin täältä ennen aikojaan 🙂 Joulun aikaan on kiva olla pieniä salaisuuksia, eikö totta?
  

3.jpg

1.jpg

2.jpg

Joulukortteja on ihana saada! Paperiposti alkaa olemaan niin katoavaa kansanperinnettä, että sydäntä lämmittää jokaikinen kortti, jonka posti kotiin kantaa. 


Askarrellaanko teillä itse kortit vai ostetaanko kaupasta? Vai lähetetäänkö lainkaan?

Blondi

2. ADVENTTI

jouluhylly+3.jpg

Pitkä viikonloppu on vietetty rauhassa kotona joulukortteja askarrellen ja leffoja katsellen. 
Lukuunottamatta joulukuusta, kotona alkaa olemaan maksimimäärä joulukoristeita, nyt kun viimeiset hain kellarista ja laittelin niitä ympäri kotia. Ehkä valkoiselle amaryllikselle on vielä tilaus, punainen kun jo kukkii keittiön pöydällä.

jouluhylly+2.jpg

Kävin hakemassa havuja maljakkoon ja heti tuli niin jouluinen fiilis!

jouluhylly+1.jpg

Näin toisen adventin kunniaksi kävimme suorittamassa suurimmat jouluostokset, enää pari pienempää juttua puuttuu ja nekin hoidan ensi viikolla. Aikaa jouluostoksien tekoon meni tunti. Valmiin ostoslistan kanssa on helppo toimia, eikä kaupassa tuntunut edes olevan suurempaa ryysistä, ihan iisisti sai edetä. 

jouluhylly+4.jpg

Se on kuulkaa 16 päivää jouluaattoon! Jaiks! Vielä on itsetehtävät joululahjat vähän vaiheessa, onneksi kortit sentään sujahtaa postiin huomenna, niin voi raksia yhden kohdan yli to do -listasta! 🙂

Kuinkas siellä edetään joulusuunnitelmien kanssa? Entä lähteekö joulukortteja postiin?

Ihanaista illanjatkoa,
Blondi

SINIVALKOINEN PÄIVÄ

Kaunis, valoisa ja valkoinen päivä. Lunta on satanut vihdoin täällä etelässäkin vähän ja maa on ohuen lumikerroksen peittämä. Aamu on ollut rauhallinen ja lokoisa pitkien yöunien jälkeen. Tulee tarpeeseen pitkän viikonlopun lepo.

Itsenäisyyspäivä meillä vietetään rauhassa kotona saunoen ja tehden hyvää ruokaa. Linnan juhlat katsotaan myös, vaikkakaan tänä vuonna niitä ei Linnassa vietetäkään. Onpa mielenkiintoista nähdä erilainen Itsenäisyyspäivän vastaanotto tänä vuonna, tai minkälaisiin asuihin vieraat ovat pukeutuneet. Kuulin eilen kavereiltamme, että heidän tuttu, ihan tavis-henkilö oli saanut kutsun juhliin! Ilmeisesti Linnan juhlissa on aina joku tavis-kiintiö myös:) Taitaisin itse olla melkoisessa paniikissa, jos tuollainen kutsu pamahtaisi postiluukusta! Olishan se tietty myös ihan järjetön kunnia!

Kun ilta alkaa hämärtää, lähden viemään kynttilää vaarini haudalle. Kiitos itsenäisestä Suomesta kuuluu hänenkaltaisille rohkeille sankareille ja on hyvä palauttaa se mieleen aina silloin tällöin. Perinteiset sinivalkoiset kynttilät sytytän kuuden aikaan myös ikkunalle. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

6.12.jpeg
Kuva täältä