Isät ovat ansaitusti olleet tänään juhlinnan aiheena.
Muistelin haikeana heinäkuussa poisnukkunutta rakasta vaariani. Ikävä ei tunnu hellittävän ja itku tulee joka kerta, kun uskaltaa päästää ajatuksensa valloilleen.
Onneksi ilonhetkiäkin oli tänään paljon! Oma mieheni sai tyttäreltään pöytään katetun aamiaisen, kotihousut ja tietty niitä iänikuisia, mutta niin tarpeellisia sukkia 🙂 Myöhemmin iltapäivällä kävimme omaa isääni tervehtimässä lahjoin vanhempieni luona. Oli ihana päästä valmiiseen pöytään maukkaan lihapadan ääreen. Äidin ruoissa on vaan sitä jotain!
Muutoin viikonloppu on mennyt kynttilänvalossa tunnelmoiden, joulumusiikin siivin joulukortteja askarrellen ja leväten. Kyllä näitä viikonloppuja aina vaan odottaa, saa pari päivää vaan olla ja rentoutua. Tämä pimeys vetää energiatasot niin alhaalle, että toivoisi sitä pakkasta ja lunta jo tulevan.
Lisää tunnelmaa tuli makkariin, kun ripustin risuun valot. Sanotaan nyt sitten jouluvalot ihan rehellisesti 🙂
Tälläista tunnelmointia täällä.
Niin, ja oikein hyvää Isänpäivää kaikille iseille ja niiksi toivoville.<3
Blondi