KESÄ PAKETISSA

piha+1.jpg

Viikonloppu meni hujauksessa, mutta paljon tuli tehtyäkin. Oli ihana nähdä hyviä ystäviä mm. kiireettömän brunssin kera. Sunnuntaina laitettiin jo asioita talviteloille; tyttären skootteri lähti talliin ensi kevään ajoja odottelemaan ja pihakalusteetkin niputettiin nättiin pakettiin. Kesä on virallisesti ohitse meidän takapihalla.

piha+2.jpg

Kalusteet talvehtivat terassillamme muutamaan pressuun pakattuna. Meillä on häkkivarasto, mutta se on melko pieni ja emme ole katsoneet tarpeelliseksi lähteä änkemään kalusteita sinne. Ne ovat vuosia jo talvehtineet takapihan terassin nurkassa siistissä nipussa pressujen alla ja hyvässä kunnossa ovat säilyneet. Pointti onkin siinä, että kalusteet pakataan kuivina, jotta ne eivät pääse homehtumaan talven aikana. Ensi kevään operaationa onkin sitten kalusteiden uudelleenmaalaus. Myös terassi saa uuden värin pintaan. 

Aidoillamme kasvava villiviini on alkanut värittymään syksyn tekeleinä. Kun muutimme vasta rakennettuun taloon, ei pihalla luonnollisesti kasvanut mitään kasveja. Istutin villiviinin aidan juurelle ensimmäisenä kesänä ja siinä se on kasvanut hurjaa vauhtia. Nyt se rehottaa kahdella eri seinustalla ja kasvusto on niin tiheää, ettei läpi näe! Se luo hyvää suojaa vastapäiseltä talolta ja pehmentää vitivalkoisten aitojen ilmettä. Tuo kun pudottaa lehtensä, on haravalla tekemistä 🙂

Olen jo selvästi alkanut valmistautumaan kylmempien ilmojen tuloon. Pianon eteen on ilmestynyt lampaantalja, sohvalle ja nojatuoliin on heitetty torkkupeittoja ja kynttilät palaa joka ilta. Kellarista voi kohta jo hakea lyhdyt pihalle ja puihin ripustaa ulkovalot…

Mukavaa viikonalkua kaikille 🙂

TULEVAISUUDEN VISUALISTI – UUTTA AMMATTIA OPISKELEMASSA

header26.jpg

Kuten ihka ensimmäisessä postauksessani kerroin, opiskelen tällä hetkellä itselleni uutta ammattia. 

Olen siis työskennellyt koko työurani rahoitusalalla, mutta haaveillut aina jostain luovemmasta alasta, se kun on jotain, jossa koen olevani omimmillani. Vuosi sitten päätin hankkia itselleni uuden ammatin kouluttautumalla uudelleen. Veri vetää visuaaliselle alalle, mutta rahoitusalalta tarttunut myynnillinen asenne vaikutti valintaan myös. Sisustaminen on lähellä sydäntä, mutta minua kiinnostaa myös julkitilat, myymälät ja messuosastot – siis myynnilliset tilat. 

Törmäsin eri koulutusvaihtoehtoja puntaroidessani markkinointiviestinnän ammattitutkintoon, jossa visuaaliseen osaamisalaan voisi ”erikoistua”.  Siitä se sitten lähti – minusta tulisi isona visualisti! Sitten alkoi se miettiminen, miten opiskelut voisi toteuttaa. Heti alusta oli selvää, etten voisi ryhtyä kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Emme katsoneet, että olisi mahdollista jäädä vain toisen tulojen varaan, joten opiskelu täytyisi siis suorittaa työn ohessa. Pitkällisen netissä surffailun jälkeen löysin koulun, joka mahdollisti tutkinnon suorittamisen minulle sopivin aikatauluin, AJK-Jatkokoulutuksen.
AJK:sta valmistuukin maassamme vuosittain enemmän visualisteja kuin mistään muusta alan oppilaitoksesta. 

DSC_1120a.jpg

DSC_0648.jpg
(kuvat AJK:n nettisivuilta)

Olen aloittanut opiskelut tämän vuoden tammikuussa. Paperit (portfolion ja näyttötyöni) jätän sisään ensi vuoden kesäkuussa ja vuoden päästä elokuussa olisi tarkoitus valmistua.     
Näyttötutkintona suoritettavat opintoni kestävät kaiken kaikkiaan n. 1,5 vuotta. Opintoihini kuuluu mm. seuraavia:

– tekninen piirtäminen
– 3D mallinnosten tekeminen
– väri- ja valo-oppi
– valokuvaus
– messu –ja näyttelysuunnittelu
– myymälätilan suunnittelu
– tapahtumamarkkinointi
– esillepanot ja näyteikkunat
– budjetointi ja kustannuslaskelmat

”No mitä se visualisti sitten tekee?” –on ollut yksi yleisimmistä kysymyksistä, kun olen kertonut opinnoistani. Parhaiten työnkuva on tiivistetty tähän tekstiin, jonka lainasin osittain ammattinetistä. (linkki tässä)

Visualisti suunnittelee ja toteuttaa näyteikkunoiden, messuosastojen, tuote-esittelyjen, muotinäytösten ja näyttelyiden visuaalisen ulkoasun. Tavarataloissa visualistit toteuttavat tavaratalon visuaalisen ilmeen. Työhön kuuluu mm. myyntiosastojen ilmeen luominen, joulusomistukset, ulkona olevat valot, sisällä olevat koristeet ja somisteet sekä 
näyteikkunoiden ilmeet.
Työhön kuuluu ideointia sekä rakenteiden ja lavasteiden suunnittelua ja valmistusta. Visualistit maalaavat ja tekstaavat kylttejä, pukevat mallinukkeja ja asettelevat somistusmateriaaleja somistettavaan tilaan. Visualisti hankkii osan somistusmateriaaleista valmiina, mutta hän voi myös toteuttaa ne itse esimerkiksi värjäämällä tai maalaamalla.
Vaativissa tehtävissä työ voi ulottua sisustus- ja valosuunnittelusta showteknisiin järjestelyihin sekä kokonaisten liikeketjujen ulkoasun suunnitteluun. Visualisti toimii yhteistyössä yrityksen johdon sekä markkinoinnin ja teknisen henkilöstön kanssa. 

Koen löytäneeni oman alani. Olen onnellinen oppiessani uutta ja mielenkiintoista ja vaikka välillä koko paletin (kokopäivätyön/opiskelun/perheen/muu elämä) yhdistäminen kysyykin voimavaroja ja vaikean tehtävän edessä hakkaa päätään seinään, olen erittäin tyytyväinen, että lähdin toteuttamaan unelmaani uudesta ammatista!

AJK:ssa opiskeleminen on joustavaa, siellä on ammattitaitoisia opettajia, hauskoja kanssaopiskelijoita ympäri Suomea ja kiva ympäristö uuden oppimiselle. Vielä kun jaksan jäljellä olevat liki 9 kuukautta painaa, niin kaikki työ palkitaan. Sitä paitsi teen tätä itseäni varten. Omaa tulevaisuuttahan tässä rakennetaan, niin kyllähän sitä silloin jaksaa! 🙂

Erään suurmiehen sanoja lainatakseni:

walt-disney-dream-quote.png
kuva täältä
Aurinkoista viikonloppua!

KOTIKIERROS osa III – KEITTIÖ

Perjantain kunniaksi esittelyssä kotikierroksen kolmas osa, keittiö. Vähän keittiötä jo vilahtikin tässä American Style Teemailta-postauksessani.

20130926_165405.jpg

Keittiössä on kolme sisustuksen lempiväriäni; harmaa, musta ja valkoinen. En juurikaan haluaisi pitää kodinkoneita tai muita tavaroita esillä, mutta kahvinkeitin, leivänpaahdin, tehosekoitin ja talouspaperiteline ovat pakollisia. Toisaalta kaikki ovat kromia, joten ne sointuvat toisiinsa ja sopivat myös keittiön altaisiin ja hanaan. Myös kaappien vetimet ovat kromia. Minä haluaisin kyllä eroon vetimistä kokonaan ja korvata ne pumppusalvoilla. Vetimet tuovat mielestäni lisää levottomuutta yleisilmeeseen. Myös nuo mikron yläpuolella avohyllyssä olevat korit häiritsevät. Mietin parhaillaan jotain ratkaisua myös tähän.

Olen myös miettinyt, miltä mustat kaapinovet näyttäisivät? Keittiöön jäisi kuitenkin paljon valkoistakin kaappien yläpuolelle, työtasoihin ja tietysti pöydän muodossa. Mies ei tosin ollut järin innostunut mustista kaapinovista. Ensi kesän remontin yhteydessä lattia menee vaihtoon. Tuo 11 vuotta sitten valittu punertava sävy ei ole miellyttänyt enää vuosiin ja lattiasta tuleekin valkoinen! Ehkä voisin sen jälkeen harkita pöydän alle vaikka mustaa mattoa? Yleensä olen vierastanut ajatusta matosta ruokapöydän alla. 

kuva.jpg

Näin vuosi sitten Habitare-messuilla tuon pöydän yllä roikkuvan Plumen-energiansäästölampun. Rakastuin. Jostain syystä tuo mutkikas loisteputkenpätkä sai huomioni ja etsin lampun siltä istumalta verkkokaupasta ja laitoin tilaukseen. Tuossa se nyt on roikkunut vuoden päivät vailla kupua, koska pidän suunnattomasti sen muotokielestä ja yksinkertaisuudesta. Nyt olen kuitenkin harkinnut, että hankkisin siihen esim. mustan lasisen kuvun, josta lamppu näkyisi kuitenkin läpi.

20130922_151308.jpg

20130922_150655.jpg

Korkeakiiltovalkoinen pöytä ja tuolit ovat ostettu Askosta parisen vuotta sitten. Jostain syystä kiiltävä valkoinen vetoaa minuun. Pöytä on kuin luistinrata! Ihana! 🙂

Ruokaillessa lautasten alta löytyy aina tabletit, sillä varjelen pöytää kolhuilta, naarmuilta, kuumalta ja kostealta. Mieheni kysyikin kerran, että saako sen ääressä edes syödä…? 🙂

Tässä kuvassa pöydän alla näyttääkin makoilevan vanhempi hauvelimme. Huomasin sen itsekin vasta nyt ladattuani kuvan tähän postaukseen 🙂 Herralla on tapana seurata minua joka paikkaan, joten jos heilun kameran kanssa jossain, hän useimmiten on mukana ottamassa kuvia, vaikka itse ei kuviin mielellään suostukaan. Alakulmassa pilkottaa näköjään myös koirien ruoka -ja vesikipon alusmatto. Tuollaiset kumipohjaiset matot ovat turvallisia lattian kannalta, ei pääse vedet maton läpi.

kuva+2.jpg

Hopealanka on tosi kivannäköinen kukka. En itse juurikaan viherkasveista piittaa, meidän kodissa ei niitä ole ollenkaan, mutta tämä värinsä ja tuon kivan söherön ulkonäkönsä takia lähti kaupasta mukaan. Leikkokukkia ostan melko paljon maljakkoon, mutta niitä ostan enimmäkseen kevään tai loppukesän aikaan. Nyt suuri lattiamaljakkomme olkkarissa sai toisen käyttötarkoituksen, joten suuria leikkokukkapuskia ei enää tule ostetuksi. Seuraavat kukat lieneekin sitten jo joulukukkia!

Viikonloppuna on kaikkea kivaa luvassa! Brunssia ja tanssia pitkästä aikaa. En ole tainnut mainita, että tanssi on ollut melkoisen lähellä sydäntäni vielä vähän aikaa sitten… jokunen kerta on tanssikengät sidottu nilkan ympärille ja lavoja tallattu ja kisoja koluttu. Ehkä tästä lisää joku toinen kerta 😉


Ihanaa perjantaita kaikille!

B

NELIJALKAISET PERHEENJÄSENEMME

Kaksijalkaisten lisäksi kotiamme asuttaa myös kaksi nelijalkaista kaveria. Täysivertaisia perheenjäseniä hekin. Toisella heistä on tänään 10-vuotissynttärit, joten tässäpä tulee tieto- ja kuvapläjäys koirakavereistamme synttäreiden kunniaksi!

re.jpg


Koiramme ovat Norfolkinterriereitä. Isompi, kuvan vasemmassa laidassa on uros ja hän on 11-vuotias jutteleva hurmuri! Hän on äärimmäisen kiltti ja rakastaa kaikkia ihmisiä. Hänellä on tapana jutella, eli tehdä erilaisia ääniä eri tilanteissa. Ne ovat ihan mahtavia! 🙂 Iän puolesta ollaan jo veteraaneja, mutta hauveli on virkeä ja vauhdikas kuin mikä! Leikkiä jaksaa joka päivä ja ulkona lenkit menee jotakuinkin koko ajan juosten. Pusu-pojaksikin kutsuttu hauveli rakastaa rutiineja ja viihtyy parhaiten kotona, siis lenkkeilyä lukuunottamatta. Ukkonen on alkanut vanhemmiten pelottamaan ja ukkosöinä meillä valvookin melkein koko perhe levottoman koiran takia. Tällä koiralla on myös älytön kyky lukea ihmismielen tunteita hyvin herkästi ja joskus se ei lakkaa hämmästyttämästä…

Vapelinen.jpg
Vähän sotkuinen turkki, mutta ei se menoa haittaa!


Synttärisankarimme tänään on pikkuinen tyttöhauvamme, joka täyttää 10 vuotta. Ei siis mikään nuori likka hänkään.

Tämä toinen karvakorva tuli meille vasta reilu vuosi sitten. Edellisessä kodissaan perhetilanne muuttui radikaalisti ja koira joutui alkaa etsimään uutta kotia. Meidän ovi on auki karvaisille ystäville, joten otimme tutun koiran enemmän kuin avosylin vastaan. Sopeutuminen kesti muutaman kuukauden ja loppujen lopuksi se meni molempien koirien osalta todella hyvin. Koirat olivat tavanneet toisensa jo monesti ennenkin, joten ihan ventovieraita he eivät olleet. Alkuperäinen hauvelimme, siihen mennessä 10 vuotta tätä meidän kotia yksin asuttaneena, antoi todella hyvin tilaa uudelle tulokkaalle. Tulokkaalla taas meni hetki löytää paikkansa. Pientä protestointia esiintyi mm. pissailun merkeissä.

Mutta pienten alkukangertelujen jälkeen tilanne tasottui ja pääsimme tutustumaan tytsymme todelliseen luonteeseen. Ja mikä mahtava tyttö hän onkaan! Iloinen, helposti syttyvä ja kiltti kuin mikä. Hänellä on ihan mahtavia ilmeitä! Irvistyksiä ja hymyilyjä. Kasvoilla on usein sellainen velmu ilme. Lisäksi hän heittää vitosia koko ajan! 🙂 Jos huomiota ollaan vailla, heittäydytään selälleen ja heilutellaan pientä häntää niin nopeasti, että sitä ei melkein erota silmällä! 😀 Siinä asennossa hauveli voi olla useita minuutteja, kunnes joku alkaa rapsuttamaan.


20130609_190246.jpg
Neiti Kesäheinä

Tänä päivänä tilanne on se, että molemmat mahtuu sänkyymme, (kyllä, koirat saavat nukkua sängyssämme) samalle ruokakipolle ja samaan syliin rapsutettavaksi. Usein ne innostuvat leikkimään keskenään tai sitten ne istuvat nenät vastakkain nuuhkien toisiaan. Se on melkoisen söpöä katseltavaa 🙂

Kirpeää, mutta aurinkoista päivää kaikille!


SIMMARIT, SAMMARIT, KUMMARIT JA PIPO


Simmareiden aika on auttamattomasti ohitse, kummareiden kulta-aika käynnistynyt, mutta pipokelejä ei ihan vielä. Sen sijaan sammarit ovat tehneet comebackin! Nimittäin garderoobiini 🙂

eka.jpg

 
Tätä en meinannut uskoa itsekään, mutta tilasin H&M:ltä viininpunaisen värin hurmoksessa sammarit ja kas kummaa, nehän on kivat! En muista omistaneeni sammareita sitten ala-asteen. Siitä on siis jokunen vuosi vierähtänyt… Nyt kuitenkin sammarit ovat olleet jalassa pari kertaa ja ne värinsä vuoksi sopivat syksyyn kuin nenä päähän! Niihin on myös helppo yhdistää muita värejä; musta tietty toimii aina, mutta tummansininen, ruskean tai beigen eri sävyt, valkoinen – kaikki sopii tosi hyvin.

yhdistelm%C3%A4.jpg













Ihastuneena,

Blondi 🙂

SUOMEN KAUNEIN KATTAUS -KILPAILU

Arabia järjestää taas Suomen kaunein kattaus -kilpailun, joka on avoin kaikille Arabian ystäville. Lisää kilpailusta voit lukea Arabian sivuilta täältä.

Pidän itse hyvin paljon kattauksista ja heti kun on aihetta kattauksiin, juhlat tai arkisempikin kahvihetki, minä kyllä kaivan serviettejä kaapista ja mietin tarkkaan miten mikäkin pöytään katetaan. Jos jonkinlaista lautasta on kaappeihin kertynyt vuosien varrella. Ehkä liikaakin. Pääsaantöisesti meillä käytetään valkoisia lautasia, mutta on kuitenkin kiva, että fiiliksen, juhlan tai vaikkapa vuodenajan mukaan voi erilaisilla lautasilla saada isoa vaihtelua aikaiseksi.
Minulla on kahta eri Arabian astiasarjaa, jotka olen saanut mummiltani; Ruskaa ja Uhtuaa. Halusin tehdä syksyisen kattauksen, joten sen perusteella astiasarjaksi valikoitui tähän kilpailuun Ruska. Tälläisilla ”vanhoilla” astioilla kattauksesta tulee jotenkin arvokkaampi ja tunnelmallisempi. Lisänä kattauksesta löytyy yhtä lemppariani, eli Kastehelmeä. Tuosta kohopallo-struktuurista tulee jotenkin niin lapsuus mieleen.
Kattauksen/kuvan nimi on ”Syksyllä kerran.” Ulkona on jo selvästi syksyisempää ja viileämpää kuin vaikkapa pari viikkoa sitten. Ilmassa tuoksuu multa ja lehdet ovat värjäytyneet upeasti. Silti vielä ennen pimeän ajanjakson tuloa omalla pihalla on kiva istuskella vaikka vilttien alla ja nauttia kirpeämmästä ulkoilmasta. Siitä kumpusi idea tähän ruskaiseen kattaukseen, jonka tein nimenomaan ulos…
Tässä kuva syksyisestä kattauksestani.
syksyll%25C3%25A4+kerran.jpg
Mikäli pidit kattauksestani, voit halutessasi käydä äänestämässä sitä täällä.

Blondi

HABITARE 2013


Perjantaina koulussa oli aiheena juurikin messuosastojen suunnittelu ja rakenteet ja mikäpä oli oiva tapa päättää teoriaosuus, kuin mennä messuille! Habitaressa käyn itse aina, tällä kertaa koulun ilmaislipulla, joten mikäpäs sen mukavampaa 🙂

Yleisvaikutelmaksi messuista ei jäänyt mitään ihmeempää mielikuvaa. Mielestäni eivät poikenneet älyttömästi viime vuotisista, enkä löytänyt mitään sykähdyttävää tällä kertaa. Pari osastoa kyllä jäi mieleen, joista haluan mainita Marimekon, Balmuirin, Lundian sekä Tipicon. Näistä Balmuir ja Lundia oli palkittu ammattilaisraadinkin toimesta parhaiksi messuosastoiksi omissa kokoluokissaan. 

Aloitetaan kierros pienimmästä palkitusta messuosastosta, jossa minäkin vierailin ihan ensimmäiseksi: Roomage.fi 

roomage.jpg
Tämä osasto palkittiin XS-kokoluokan osastoista. Perusteluina oli hauskuus ja kekseliäs tilankäyttö

balmuir+sein%C3%A4.jpg
Balmuir palkittiin L-koon luokassa. Peruisteluina rento ylellisyys ja houkuttelevuus. Näin todella oli!



Tässä vielä toinen kuva Balmuirin osastolta:

balmuir+s%25C3%25A4nky.jpg
Tämä osasto jäi mieleen lähinnä tuon rakenteensa vuoksi. Opiskelen messurakentamiseen liittyviä asioita parhaillaan ja tuo osaston seinän rakennusmateriaali kiinnosti kovasti. En vieläkään tiedä tarkkaan mitä matsku on, mutta jotain puristettua puuta se on. Pinta oli jätetty käsittelemättömäksi, tosi raa’an tuntuinen. Täytynee selvittää mitä se oli tai jos joku tietää, vinkatkoon! 🙂

messuosasto.jpg

Marimekon osasto oli mielestäni todella kaunis! Korkeat laskeutuvat kankaat olivat todella huikaisevat. Lisäksi miellytti osastolla kuuluva musiikki. Sellaista rauhoittavaa zen-musiikkia.
marimekko+2.jpg

marimekko.jpg

Tällaiset kauittimet suostuisin hankkimaan itsekin! Harmittavan korkea hinta nillä kyllä oli. Esim. tuo sinisävyinen reippaasti yli 2000 euroa… Taitanee jäädä kauppaan ainakin omalta osaltani.
kautin.jpg

Tässä hauska, hesareista koottu ”pesä” 🙂

lehti.jpg
lyhdyt.jpg

normann.jpg

v%C3%A4rik%C3%A4s.jpg
Tässä vielä pari valaisinkuvaa:

kuplat.jpg

saippukuplalamppu.jpg

tipico.jpg

Kiersin messuilla myös koulutehtävien parissa, joten paljon tuli tuijoteltua osastojen rakenteellisia asioita. Välillä siinä kärsi tuotteiden huomiointi tai yleisen fiiliksen haisteleminen. Lisäksi ongelmaksi muodostui älyttömän huonot kengät! Olin jossain aamuisessa mielenhäiriössäni valinnut kengät jalkaani, joilla ei ole tarkoitus tallata messuilla kilometritolkulla. Kengät hankasivat erittäin pahasti, joka vei kyllä osan omasta hyvästä fiiliksestä. 

Nyt on 6 päivää painettu töitä ja kouluhommia aamusta iltaan. Tänään on lepopäivä kaikesta. Koirien ulkoilutuksen lisäksi teen ehkä jotain hyvää ruokaa, muutoin aion  vaan olla ja ladata akkuja taas uuteen viikkoon.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille.
B

SYYSKUU 2013 / 10 KUVAA KESÄÄN -HAASTE

Lähdin mukaan Little Big Things -blogin Little B:n haasteeseen, 10 kuvaa kesään. Tarkoituksena on siis ottaa valokuva samasta maisemasta samana päivänä joka kuukausi. Kuvia kertyy otsikon mukaisesti haasteen aikana 10 ja sitten jo kolkutellaankin ensi juhannuksen ovella 🙂 Mahtava haaste!

Pidemmittä jorinoitta, tässä meidän keittiön ikkunasta näkyvä syyskuinen maisema:

syyskuu+13.jpg

Aivan pakko mainita vielä tähän, että tuo pinkki pelargonia tuossa kuvan alareunassa oli jo saanut tappotuomion. Olin päättänyt, etten enää kastele kesäkukkia, vaan ne saisi kuihtua pois. Ihmettelin viikkotolkulla, että onpa sitkeä sissi, kun ei kuihdu millään. No, kerran töistä tullessani naapurin täti se sitä kasteli! Kävi ilmi, että naapurin täti oli sitä hoitanut ja siksi se ei millään suostunut kuolemaan 😀 Hah! 

Tuo kirsikkapuu istutettiin tänä keväänä tuohon ikkunan alle. Rakastan kirsikkapuita! Varsinkin kukinta-aikaan! Kuvittelin jo, kuinka ripustan siihen jouluvalot. (Saako jo puhua joulusta?!) Ennen siinä nökötti Töyhtöangervo-pensas, mutta kyllästyin joka syksy leikkaamaan sen alas ja odottelemaan, että se taas kasvaa alusta uudelleen joka kevät. Lahjoitin pensaan samaiselle naapurintädille:)

Nyt lähden taas koulunpenkille! Illalla on luvassa herkkua, sillä menemme perheen kera nauttimaan yhtä lempiruokaani, eli tapaksia Uudenmaankadun Bar Tapastaan! Nams! 

Leppoisaa lauantaita!

TOISENLAINEN TACO & TAVALLINEN LOUNAS


Meksikolainen ruoka on hyvää, mutta vilja-allergiani rajoittaa tortillan syömistä. (Muistan nähneeni pakasteessa gluteenittomia, mutta en ole vielä testannut.) Taco-kuoriakaan ei jaksa aina, ne ovat pelkkää rasvaa, joten Cosmopolitan-salaatin lehti käy loistavasti taco-kuoresta! Veneen muotoiseen lehteen on helppo lapata tavaraa ja pysyy hyvin läjässäkin. Tässä nyt hieman köyhemmät täytteet, kaapista ei tuolla hetkellä löytynyt muuta 🙂

taco+2.jpg

Tässä taas melko tyypillinen lounaani työpöydän äärellä; jääsalaattia, kurkkua ja tomaattia pohjalla. Lisukkeena n. 100g kalkkunanleikettä, palanen leipäjuustoa ihan vain siksi kun se on niin herkkua ja muutamia cashew-pähkinöitä hyvän rasvan lähteenä. Vähän myllystä pippuria ja suolaa päälle. Nams! Töissä on tärkeää syödä hyvin, sillä liian kevyt lounas ei pidä nälkää välipalaan saakka ja liian raskas taas saa iltapäiväkooman aikaan – silloin ei jaksa edes ajatella. 

salaatti.jpg

Syön 5 ateriaa päivässä; aamiaisen töissä (joko rahkapohjainen smoothie tai sitten tattarileipää ja teetä), lounaan ja iltapäivällä välipalan. Tämä on yleensä rahka ja jokunen pähkinä. Joskus myös joku hedelmä. Kotona perheen kanssa syödään ihan normaalia kotiruokaa yleensä klo 18-19 aikaan, riippuen vähän miten harrastuksista jne. on kotiuduttu. Iltapala on yleensä rahka, pala leipää tai smoothie. Pyöräytän blenderissä tarpeeksi kahteen satsiin; iltapalaksi ja aamiaiseksi.  

Tänään pääsenkin sitten Habitareen! Olen jo nähnyt muutamissa blogeissa itseäni kiinnostavia juttuja, joita on kiva päästä katselemaan nyt myös paikan päälle. Normaalisti viikonloppuni ovat työ- ja kouluvapaata aikaa, mutta meillä on koulupäivä myös huomenna. Saamme palautetta teknisistä piirroksistamme, se ehkä vähän jännittää! Voisin jossain välissä vähän avata näitä koulutusjuttujani lisää. 

Mahtavaa perjantaita! 🙂
B

Huomasithan, että blogiani voi seurata Bloglovinin tai Blogilistan kautta. Sivupalkin kuvakkeista voit helposti lisätä itsesi lukijaksi.

KOTIKIERROS osa II – ETEINEN

Kotikierros etenee tuulikaapin jälkeen eteiseen. Meillä ei käytännössä ole eteistä, vaan se on yhtä avointa tilaa yhdessä keittiön kanssa. Tuulikaapista sisään tullessa eteisen kaapit ja muu säilytys jää vasemmalle, keittiö oikealle.


ee5.jpg
Nurkassa näkyy muuten joskus Kyprokselta raahaamani käpy 🙂
Eteisen seinät (ja samalla yksi keittiön seinistä) sai reilu vuosi sitten harmaan maalin pintaansa. Olen pitänyt väristä ihan älyttömästi, vaikka aluksi ajattelin sen pienentävän tilaa. Seinien väri sointuu hyvin vaaleanharmaiden kaappien kanssa. Kaapit kätkevät taaksensa läjän sekalaista tavaraa, kuten tyttären ratsastustavarat sekä siivousvälineet. Verhojen takana on piilossa ulkovaatteet. Tähän on toivottavasti tulossa ensi kesän rempan yhteydessä peilikaapit. Verhot ovat olleet mielestäni kivat ja ilmettä pehmentävä elementti, mutta nyt haluan lisää avaruutta tilaan lisäämällä peilipintaa. Alkuperäisiin kaappeihin ei ole koskaan kuulunut ovia. Mielestäni merkillistä, sillä ruokapöytä on käytännössä vastapäätä. Itse en ainakaan haluaisi nähdä sateen kastelemia takkeja roikkumassa naulakossa samalla kun syön 🙂

Maalasin samalla kertaa seinäpeilin sekä allaolevassa kuvassa näkyvän kenkäkaapin valkoiseksi. Kenkäkaapin jätin tarkoituksella vähän kuultavammaksi, että vanha antiikkinen pinta näkyy läpi.

ee6.jpg

ee1.jpg

Eero Aarnion Puppy on mieleeni. Small-kokoinen Puppy majailee eteisessämme. Normaalisti sen alla on valkoinen nukkamatto, mutta nyt ilmojen tullessa kuraisemmaksi, vaihdoin pienemmän ja tummemmansävyisen maton eteistilaan kuratassujälkiä välttääkseni. Myös tällä seinällä on käytetty Ikean ledivalolistaa tuomaan tunnelmaa. Iltaisin valo on tosi kaunis.

ee3.jpg

Vastakkaisella seinällä on mosaiikkireunainen peili, joka on hankittu Ikeasta. Tämän seinän alaosaa koristaa yleensä tumma, koiran naaman korkeudella oleva raita. Vanhemmalla koirallamme on selittämätön tapa ruokailun jälkeen pyyhkiä naamansa tuohon seinään! Ei usko, vaikka kuinka kieltäisimme, joten olemme lakanneet meuhkaamasta asiasta. Sen sijaan seinä saa pesun aika usein. Kerran jo uuden maalipinnankin! 🙂

ee2.jpg

ee4.jpg

Illalla kuvaaminen on kyllä hankalaa. Sen näkee näistäkin kuvista… 
Huomenna koulupäivä onkin täyttä Habitare-messuilua, jee! Siitä lisää tulossa myöhemmin!

B