0

Tuesday, 25. July 2017

Kauden ekat

Tapahtuipa kesäiltana kerran...

_MG_1315.jpg

_MG_1313.jpg

Mökkinaapurin ja pihalle yllätys-yövieraaksi pelmahtaneen ystävän kanssa syntyi ex tempore rapujuhlat. Sattui olemaan saksiniekkoja naapurin jääkaapissa ja kauaahan ne ei säily. Ei kun äkkiä kattaus kasaan - vähän punaista, vähän kynttilöitä näihin yllättävän pimeisiin heinäkuisiin iltoihin tunnelmaa luomaan ja tykötarpeet rapuleipien tekoon; sitruunaa, tilliä, voita, paahtoleipää ja tuiki tarpeelliset rapuveitset. Ei se muuta tarvitse...

_MG_1312.jpg

_MG_1318.jpg

_MG_1335.jpg

Sattui vieläpä kaunis kesäilta ja hitaasti mökin taakse hiipuva ilta-aurinko. Sauna odotti kuumana kylpijöitä ja kylmä siideri sammutti löylyjen jälkeisen janon. Ihan parasta!

_MG_1337.jpg

Olen jostain syystä kokenut tosi rankasti nämä kesän huonot kelit. En yleensä anna säiden masentaa, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä inhottavammalta pitkittynyt talven pimeys ilman lunta tai sateinen ja kolea kesä koettelee mielialaa. Vaikka kuinka yrittää, niin kyllä se vaan harmittaa. Siksipä onkin ihanaa, kun yhtäkkiä syntyy tällaisia mukavia hetkiä! Meillä on onneksi vielä liki pari viikkoa lomaa jäljellä, joten pidän toivoa yllä aurinkoisista päivistä ja niille suunnitelluista tekemisistä ja menoista!

0

Monday, 24. July 2017

Musta ovi

Täytyy kyllä todeta, että on surkein kesäsää naismuistiin! Olen lukuisat kerrat surffannut Momondon tai vastaavan sivuilla etsien epätoivoisesti kohtuuhintaisia lähtöjä jonnekinpäin Eurooppaa, mutta ilmeisesti myös lentoyhtiöt seuraavat Ilmatieteenlaitoksen ennusteita ja nostavat lippujen hintoja sadepilvien myötä. On ihan tuskaisaa suorastaan, että kauan odotettu neljän viikon kesäloma menee rankkasateissa ja +14 asteen lämpötiloissa. Yritämmekin joka ikisen aurinkoisen hetken viettää ulkona ja keksiä kivaa ohjelmaa niille harvoille hyville päiville.

Ulkona on kiva puuhailla silloin kuin sää suosii ja mökillähän meidän kaikki tähän astinen loma on kulunut. Siellä on työt saatettu päätökseen ja viimeisimpinä puuhina tartuimme vielä meitä häiritsemään jääneeseen päämökin oveen. Kyllähän se niin vaan oli, että päämökin ruskeaksi jätetty ovi näytti uutta mustaa hirsipintaa vasten älyttömän kulahtaneelta. Alunperin halusin siitä mustan, sitten aloimme epäröimään ja jätimme sen originaaliin asuunsa. Kun kaikki muu ympäriltä sai uuden maalipinnan ja sävyn, alkoi ovi näyttää ihan karmealta. Onneksi kuitenkin pohdimme asiaa rauhassa, emmekä lähteneet suinpäin sitä maalaamaan, sitä kun ei oikein voi enää perua. Nyt teimme harkitun päätöksen ja varmana siitä mitä halusimme. Ovi näyttää ihan törkeän paljon paremmalta mustana!

_MG_1302.jpg

Nyt kuistin ilme on viimeistellympi ja ovi näyttää ihan kuin uudelta! Äidin toiveesta ikkunaan vedettiin vielä huurteinen kalvo ja se on kyllä toimiva päästäen kaiken luonnonvalon sisään, mutta tuoden lisää yksityisyyttä ja suojaa.

Ennen

kuisti2_j%C3%A4lkeen_2.jpg

Jälkeen

_MG_1301.jpg

Jälkeen -versio on meistä todella paljon toimivampi!

0

Thursday, 20. July 2017

Päämökki ennen

Tiesittehän, että kaikki mökkiin liittyvät postaukseni löytyvät sivun oikeasta palkista "mökki" -tunnisteella? Sieltä voi lukea kootusti kaikki aiheeseen liittyvät. Toisin kuin edellisten pienten vierasmökkiesittelyiden kohdalla, esittelen päämökkimme nyt erikseen ennen -asussaan.

Pyöröhirsimökkimme on rakennettu isovanhempieni toimesta vuonna 1952. Mökkimme viettääkin 65-vuotispäiviään tänä kesänä! Mikä onkaan parempi synttärilahja, kuin kunnon freesaus! Homma aloitettiin tämän mökin kohdalla ulkomaalauksella ja nyt viimeistelemme sisätiloja. Tänään on viimeinen remppapäivä. Olemme hukuttaneet koiran poismenosta johtuvan surun suoraan mökkiremonttiin ja paiskineet miehen kanssa viimeisen viikon ajan 14 tunnin työpäiviä saattaaksemme tämän massiivisen kolmen mökin remonttiprokkiksen vihdoin maaliin! Kymmeneltä ollaan aamulla aloitettu työt ja kaaduttu kuolemanväsyneinä sänkyyn puolen yön jälkeen. Taukoja ollaan pidetty tasan ruokailuhetkien verran.

Tässä kuva, joka on otettu muutama vuosi sitten, kun mökki oli vielä sukumme yhteisomistuksessa. Isovanhempieni jäljiltä oli mökissä vielä kaikki esineet katossa roikkuvine (?) rukkeineen päivineen. Menneiden vuosien esineitä oli runsaasti hevosen längistä kiuluihin ja kattiloista kauhoihin. Värimaailma oli suomalaisesti sini-valkoinen, joka sopi kauniisti noihin toffeenruskeisiin hirsiin.

IMG_5352.jpg

Mökki on pieni, mutta siihen mahtuu kaikki oleellinen - pieni keittokomero, tämä kuvassa näkyvä tuvan puoli pienine ruokapöytineen ja eteinen, josta pääsee saunaan. Muita makkareiden virkaa toimittaa kaksi pientä vierasmökkiä, joten hyvin riittää nämä neliöt isommankin porukan majoittamiseen. Ja ainakin meidän mökillä suurin osa ajasta vietetään muutenkin pihalla, mökeissä käydään vain nukkumassa, niin kuin kesällä kuuluukin!

Kun keväällä mökki siirtyi vain meidän perheen omistukseen, lähti samalla suurin osa näistä tavaroista. Ja hyvä niin, emme olisi niitä halunnutkaan säilyttää muutamaa esinettä lukuun ottamatta. Jo pelkästään tavaran karsinnalla mökkiin vapautui lisäneliöitä ja tilantuntua.

tupaennen.jpg

Yllä olevassa kuvassa ollaan aikaisessa keväässä menossa. Tavarat ovat sikin sokin, eikä mökkiä ole näissä kuvissa vielä talven jäljiltä siivottu. Toimme mm. ulkovarastosta pinnatuoleja sisälle kuivumaan jatkokäsittelyä varten ja kaikki on muutenkin vähän hyrskynmyrskyn. Halusin kuitenkin jakaa nämä kuvat juuri nyt ja näyttää mistä ollaan lähdetty liikkeelle keväällä.

Kisaväsymys alkaa olemaan kova ja käteni särkevät iltaisin nukkumaanmennessä. Selkä on jumissa, polvet huutaa hoosiannaa kaikesta konttailusta mitä remontti on vaatinut, mutta kaikki on ollut sen arvoista. Olemme nyt jo maaliviivalla...! Nyt painun vielä viimeisen kerran maalisudin varteen, pidimme miehen kanssa deadlinena tätä torstaita - huomenna perjantaina vedetään henkeä ja rentoudutaan ja lauantaina kestitään n. 12 henkistä porukkaa kesäpäivän merkeissä. Sitten kelpaa esitellä ystäville tiluksia!

Jos mökkipostaukset kiinnostaa, niitä on tulossa vielä roppakaupalla lisää, joten pysykäähän kuulolla! :) 

0

Tuesday, 18. July 2017

Muuto Around -pöytä kotona

Tuntuu todella oudolta ottaa kamera esiin ja kuvata kotia, kun nelijalkainen ystävä ei enää tulekaan tielle. Koiraherralla oli tapana ihan syvästä unestakin tulla kameran eteen ja kuvaan makoilemaan. Tällaisia ajatuksia tulee mieleen tuon tuosta. Ikävä on kova...

Kuvasin teille olkkarin uutta sohvapöytää ennen mökille lähtöä, tarkkasilmäisimmät ehkä jo huomasivat vilauksen siitä edellisessä postauksessa. Osuiko moni oikeaan? Muuton Around -pöytähän meille sitten valikoitui aiemmin esittelemistäni vaihtoehdoista. Ei siinä tainnut olla kahta puhettakaan, Muuton pöytä vain veti muotokielellään niin paljon enemmän puoleensa kuin mietinnässä ollut Hayn pöytä. Ja ihan oikean valinnan kyllä tein, vai mitä sanotte?

_MG_1157.jpg

_MG_1162.jpg

_MG_1169.jpg

_MG_1179.jpg

Around -pöytä istuu olkkariimme täydellisesti! Se tuo juuri sitä kaivattua pehmeyttä muodollaan ja rikkoo tuon sohvan ja löhöpenkin muodostavan kulman. Olen jo tottunut myös noihin ylöspäin nouseviin reunoihin, vaikka ihan alunperin puolitoista vuotta sitten käynnistellessäni uuden sohvapöydän metsästystä, yhtenä ekana kriteerinä oli suora reuna.

Näin se vaan makustellessa mieli muuttuu ja koska pöydän muotoilu on muutoin ihan täydellisesti mieleeni, olin ihan varma, että oppisin elämään noiden reunojen kanssa myös. Ja hei, tuohan ne nyt tosiaan pöytään juuri sen viimeisen kirsikan kakun päälle. Ilman niitä pöytä menettäisi ulkonäöstään karhunosan!

_MG_1177.jpg

Around -pöytä on pienempi ja vie vähemmän tilaa kuin vanha suorakaiteenmuotoinen. Pöydälle jää aika iso tila olkkariin ja se tuntui minusta jotenkin hieman yksinäiseltä ja pienehköltäkin, joten lisäsin kaveriksi Pentti-jakkaran. Ne ovat mielestäni aivan täydellinen pari, olkoonkin, että Pentti on kulmikas muodoiltaan. Siinä on rinta rinnan tanskalaista muotoilua ja suomalaista käsityötä!

_MG_1173.jpg

_MG_1158.jpg

En ole muutamaan vuoteen tehnyt kotiin isompia hankintoja. Syynä tähän juurikin kolme vuotta sitten kesällä tehty iso remontti, jonka yhteydessä koko alakerta ja sen sisustus laitettiin uuteen uskoon. Vasta nyt on ollut aika kypsä uusille, suuremmille muutoksille. Sohvapöydästä oli hyvä aloittaa. Seuraavaksi pöydän alle tulee uusi matto ja työn alle aion ottaa myös seinän sohvan takana. Jotain muutosta olen kaivannut myös siihen jo pitkään.

_MG_1183.jpg

Sohvalle tilasin myös uusia tyynynpäällisiä. Ne ovat Svaneforsin ja tuovat sinisellä värillään kivan ripauksen kesää kotiin ojanpenkalta poimittujen, limenvihreiden kukkien lisäksi. Päälliset ovat kooltaan 40x40cm, mutta sulloin sisään kaikkiin 50x50cm tyynyt, ovatpahan ainakin ihanan pulleita nyt!

0

Sunday, 16. July 2017

Elämä menee eteenpäin

Olen saanut valtavasti viestejä, tukea ja osanottoja eri kanavia pitkin - Kiitos todella paljon kaikille ihanista viesteistä. <3 Olen lukenut niitä kyynelsilmin ja yrittänyt ottaa voimaa niistä kaikista. Lohtua omaan tuskaan tuo se, että sain huomata miten pieni koiramme oli pystynyt koskettamaan niin suurta joukkoa ihmissydämiä.

_MG_1136.jpg

Kesäloma alkoi synkeissä merkeissä. Tiesimme ajan olevan kortilla, mutta emme odottaneet tätä tapahtuvaksi näin nopeasti. Luulimme, että saisimme vielä viettää tämän viimeisen kesän yhdessä. Koiraherra oli kuitenkin päästettävä menemään hiukan aiemmin. Rakas ystävämme kärsi pahasta dementiasta, jossa oli myös altzheimerin oireita. Se on sairaus, jonka ihmiset havaitsee koirassa vasta kun se on jo edennyt pitkälle.

Me elimme jo pitkään hänen ehdoillaan ja voimiensa mukaisesti. Yritin pari kertaa kirjoittaakin siitä, mutta en pystynyt. Se tuntui niin vaikealta, enkä löytänyt siihen energiaa tai edes sanoja. Tila eteni lopussa hirmuista vauhtia. Oli hirvittävää katsoa miten koiran mieli yksinkertaisesti sammui ja miten ajatukset karkasivat päästä. Se ei löytänyt avokeittiöstämme pois, se jäi jumiin huonekalujen taakse ja yritti eteisen peiliovista ulos. Parina viimeisenä päivänä edes minä, joka olin koiralle se kaikista tärkein, en pystynyt enää luomaan sille turvallisuuden tunnetta tai antaa lohtua. Viimeisenä yönä koira ei enää nukkunut, sillä se ei selvästi tiennyt, että niin kuului tehdä. Päätös syntyi mielissämme. Sen toteuttaminen vaati meiltä niin suuria ponnisteluita, että en vieläkään tiedä miten kykenimme siihen, mutta toimimme vielä samana päivänä.

On sydäntä raastavaa luopua 15 vuoden jälkeen perheenjäsenestä, jonka kanssa olet elänyt jokapäiväistä arkea suurissa suruissa ja riemun hetkissä. Kasvatimme tyttären ja koiran rinta rinnan pienistä isoiksi. Äitinä oli tuskallista katsoa tyttären lohdutonta surua parina ekana päivänä ja yrittää halata se tuska pois. Ja samalla itselläkin on niin pohjaton suru ja ikävä.

_MG_1137.jpg

Lähtö oli kaunis. Rakkaan ja uskollisen koiraystävän tarvitsi vain sulkea silmät ja lipua täältä pois. Me olimme kaikki kolme vieressä silittämässä ja ennen nukahtamistaan se suukotti meidät kaikki. Me kiitimme ihanista vuosista yhdessä, lukemattomista muistoista ja yhdessä eletystä elämästä. Miten upeaa elämä sen kanssa olikaan!

Saamme uurnan tulevalla viikolla. Päätimme haudata koiraherran mökillemme, samaan paikkaan, jossa lepää vanhempieni Rottweiler. Laskemme maan rauhaan samalla myös liki 3 vuotta aiemmin pois nukkuneen tyttökoiramme tuhkat, näin pääsee sisarukset nyt samaan hautaan. Vähän sama kuin ihmisten hautajaisissa, ehkä sen jälkeen alkaa helpottaa, kun rakkaalle on sanottu ne viimeiset hyvästit.

_MG_1151.jpg

Viimeisten vuosien kesät ovat olleet täynnä luopumista ja surua. Miten onkaan sattunut niin. Tiedän kyllä, että tästäkin selvitään vielä. Ajan kanssa suru muuttaa muotoaan ja sen kanssa on helpompi elää. Kokemusta on.

Vietin tapahtuneen vuoksi kaksi päivää ihan omassa maailmassa. En syönyt mitään, en juurikaan nukkunut. Olo meni ihan lamaantuneeksi ja iho kirveli kaikista kyynelistä. Pikkuhiljaa oli pakotettava itsensä taas toimimaan ja tarttumaan kiinni asioihin ja niinpä palasimme mökille remontin pariin, miehelläkin alkoi loma perjantaina. Tekeminen ja toimeliaisuus on parasta lääkettä suruun.

Toivotaan lisää näitä ihania kesäisiä poutapäiviä, ne nostavat mielialaa ja aurinko antaa uutta energiaa.