Valokylpy keittiössä

Niin ihanaa, kun alkaa jo olla valoisaa melkein kellon ympäri! Vielä iltakuudeltakin saattaa nähdä eteensä ulkona ja aamuisinkin on jo seitsemän korvilla hämärä väistynyt.

Olen monesti todennut kotimme parhaimman puolen olevan valoisuus. Suuret ikkunat läpi asunnon mahdollistavat kunnon valokylvyt kotona.

Olen harkinnut taljoista luopumista, mutta niin kauan kuin mittari näyttää pakkasasteita ulkona, pysyy keittiön tuoleissa lämmikkeet. Meillä on jostain syystä muutenkin ollut jotenkin todella viileän tuntuista kotona. Tietysti siihen saattaa vaikuttaa se, että kotiuduimme +33 asteen lämmöstä ja minä vielä kipeänä, joten olen palellut ihan hurjasti koko viikon.

Kevättä kohti mennään lujaa vauhtia – ihanaa!

 

Meille tulee koira!

Ensi viikolla meidän kodissamme tassuttelee uusi nelijalkainen ystävä. <3

Olemme tätä malttamattomana odottaneet, mutta silti on ajatukset sekaisin – onnesta ja hämmästyksestä, ehkä vähän pelostakin, sillä taas alkaa pentuarki, luontokappaleesta huolehtiminen, koulutus ja tasapainoisen koirakaverin kasvatus.

Loppuvuodesta alkoi tuntumaan, että olemme valmiita uuteen koiraan. Rakkaan 15-vuotiaan koiraherran menetys tuntuu edelleen syvällä sisällä ja kaipaus on suuri. Se ei kuitenkaan voi, eikä saakaan olla esteenä uudelle karvaiselle perheenjäsenelle. Ei koiratkaan ole koskaan samanlaisia, eikä uuden hankkiminen himmennä millään tavalla entisen paikkaa sydämessä.

Olimme alun perin vuoden alussa antamassa kotia aikuiselle koiralle, joka tarvitsi uuden perheen muuttuneiden elinolosuhteiden vuoksi. Tämä kuitenkin meni mönkään osaltamme, sillä koiralle pystyttiin järjestämään perheen sisällä asiat uudelleen. Parempi niin, mutta siitä se sitten lähti – todellinen koiran hankinta -prosessi. Olimme jo päättäneet, että samaa koiraa, eli Norfolkia ei meidän perheeseemme enää pentuna hankittaisi. Halusimme pitää kaksi jo edesmennyttä Norfolkia ainokaisinamme. Mietimme pitkään rotua, halusimme isomman koiran ja luonteen piti olla meidän tarpeisiimme ja haluihimme sopiva; leppoisa ja leikkisä, ennen kaikkea lauhkea ja lapsien kanssa toimeen tuleva. Vaikka meidän perheessämme ei pieniä lapsia olekaan, niitä on kuitenkin ystävillämme. Emme myöskään halunneet koiraa, jolla olisi taipumus vahtia omaa pihaa tai reviiriä – mökillä ja rivitaloasunnossa se ei vain toimisi.

Uusi koira löytyi tuttavapiirin kautta ja eräällä kasvattajalla oli labradorin pentueesta yksi narttupentu vapaana. Me halusimme sen.

Jotkut hieman ihmettelivät rotuvalintaamme, tai oikeastaan sitä, että päädyimme isoon koiraan. Meidät kun oli totuttu näkemään pienten koirien perheenä. Tulen kuitenkin itse perheestä ja oikeastaan suvusta, jossa kaikilla on ollut Rottweiler. Myös minä olen kasvanut niiden kanssa, joten ison koiran kanssa eläminen on ihan tuttua. Miehen perheessä on taas aina ollut erilaisia pystykorvia.

Pieniä suloisia labbiksen pentuja olemme käyneet ihastelemassa ennen reissuamme ja nyt valmistelemme kotia pennun tuloon. Olemme hankkineet portin, jolla pentu pidetään yksin ollessaan keittiö-eteinen -akselilla. Se on mahdollisia tuhoja ajatellen hyvä, mutta myös pennulle turvallisemman tuntuista, kun se on pienemmässä tilassa kuin koko asunnossa. Uudet pedit ja pentukaulapanta on hankittu, samoin leluja ja puruluita. Rokotukset on varattu, vakuutukset hankittu… ja uskokaa tai älkää, myös uusi auto on hankinnassa! Iso koira ei mitenkään mahdu A-Mersuumme, joten tilavampi auto on pakko hankkia. Onneksi miehillä ei useinkaan ole vastalauseita, kun puhutaan autoista…

En voinut vastustaa tuota ihanaa, vaaleanpunaisilla tähdillä varustettua pehmoista petiä, jonka sisäpuoli (peti on oikeastaan käännettävä) on ihan samanvärinen kuin tuleva asukkinsa – vaaleankeltainen. <3 Alun perin olin hankkimassa jotain harmaata, hyvin sisustukseemme sopivaa petiä, mutta sydän suli tuolle söpöydelle. Ikean pehmopandakin odottaa jo leikkikaveria! Lisäksi laitoin pehmoisia fleece-peittoja petiin, jotta sinne voi kaivautua varsinkin alussa pennun kaivatessa kahdeksaa muuta sisarustaan ja emoa, joiden kanssa on tottunut kylki kyljessä kyhnäämään.

Koiraherran pentuajan remmi löytyi vielä vanhastaan, mutta hankimme siihen suloisen pinkin ensipannan uutena. Katsotaan sitten minkälaiseen pantaan päädymme, kun uusi täytyy hankkia kasvun myötä. Kävimme lisäksi hankkimassa harjan, sillä Norfolkien turkkiin tarkoitetut eivät sovellu labbiksen karvaan. Ostimme lisäksi pissa-alustoja vahinkoja varten, Kong-lelun, jonka voi jättää pennulle järsittäväksi sisälle piilotetun ruoan kanssa sen jäädessä yksin, pari vinkulelua, hammasharjan sekä nameja palkitsemista varten. Koulutushommat aloitetaan pienin harjoituksin heti koiran kotiuduttua.

Olen lueskellut ystävältäni lainaamaani lintukoira-kirjaa. Vaikka meidän koirasta ei tule metsästyskoiraa, se on kuitenkin noutaja ja haluamme hyödyntää sen luontaista viettiä mm. koulutuksessa ja leikissäkin. Jos pieniä koiriamme päästimme vähän helpommalla, niin tämä isompi karvakorva tullaan kouluttamaan mm. käsimerkkejä tottelevaksi. Odotan jo innolla yhteistä aikaa koiran kanssa, kärsivällisyyttä kysyvää harjoittelua, metsässä samoilemista ja mökkijärvessä uimista! Nyt alkuun totutellaan kuitenkin uuteen kotiin ja perheeseen ja lyhyiden hetkien turvin ulkona oleiluun, joten toivottavasti pakkasta ei tämän enempää enää tule.

Kunhan pieni pallero saapuu kotiimme, laitan heti miten sitten kuvia uudesta tulokkaasta – meillä on nyt edessä taas ihan toisenlaista arkea! Eihän tätä meinaa malttaa edes odottaa!

Meikkipussini sisältö

Oikeastaan minulla ei ole laisinkaan meikkipussia, vaan meikit säilytän alakerran vessassa isossa korissa. Mukana kulkee laukussa irtonaisina välttämättömimmät; puuteri, kulmakarvaväri ja huulirasva. En kuulu niihin, jotka kerrostavat meikkiä päivän aikana lisää, eri asia toki, jos töistä lähtee jatkamaan menoja, jolloin pieni korjaus on paikallaan.

Olen todella huono kokeilemaan uutta kosmetiikkaa, en juurikaan edes halua tehdä sitä, sillä jos olen löytänyt hyvän tuotteen, pysyn siinä. En näin ollen omista järisyttävää määrää purkkeja ja purtiloita, enkä myöskään keräile kosmetiikkaa.

Varustuksesta löytyy kaikki tarvittava ja riippuu ihan tilanteesta mitä meikeistäni käytän; tavallinen arki-, eli työmeikki vai iltamenoihin sopivampi. Viikonloppuisin tykkään tuulettaa naamaani ihan ilmankin, mutta kotoa lähtiessäni olen aina huoliteltu, en koskaan lähde minnekään suoraan sängystä tai sen näköisenä.

Vaikka juuri kerroin, etten tykkää ostaa kosmetiikkaa, sillä minua ärsyttää hutiostokset tai uusien kokeilu ja mahdollinen pettyminen, olen hiljattain tehnyt uuden hankinnan, nimittäin Joe Blascon Dermaceal -peitevoiteen.

Tämä siksi, että viime vuosina kasvoihini on ilmestynyt auringonvalon seurauksena maksaläiskiä. Yh. Thaimaan matka toi ne taas esiin, mutta ei hätää, pienellä sipaisulla Joe Blascoa on kasvot taas pigmenttiläiskistä vapaat! Blascon sutaisen meikkisienellä tarvittaviin kohtiin meikkivoiteen alle. Meikkivoiteena käytän Lumenen CC-voidetta kahdessa eri sävyssä – riippuen omien kasvojen sävystä (rusketuksesta), eli Tan tai Medium. Nyt reissurusketuksen jäljiltä on käytössä Tan. Meikkivoidetta laitan kevyesti siveltimellä, paksumpaa kuin CC-voide en halua edes käyttää, sillä kasvojeni väri on tasainen, enkä kärsi myöskään näppylöistä tai muista epäpuhtauksista, joita pitäisi peitellä paremmin. Jos sellaisia kuitenkin ilmestyy, Lumenen peitepuikko toimii itselläni hyvin.

Meikkivoiteen päälle sipaisen Lumenen meikkipuuteria. Tämä on luottotuotteeni. Olen käyttänyt samaa puuteria 15-vuotiaasta lähtien. Enkä vaihda. Auringon hehkua kasvoille sudin Rimmelin Bronzerista ja punaista poskiin Rimmelin Live Pink -poskipunasta. Nämä kaksi varmaan edullisinta tuotetta koko meikkimaailmasta ovat ehdottomia suosikkejani! Kympin aurinkopuuteri ja vitosen poskipuna ovat todella hyviä ja pigmenttiä riittää. En näe mitään syytä vaihtaa näitä kolme-neljä kertaa kalliimpiin.

Suteja muuten on joka lähtöön, kuitenkin jokaiselle tarpeelle omansa, ei ylenmäärin. Olen jo vuosia käyttänyt Ecotoolsin synteettisiä suteja. Ne ovat mielestäni parhaimpia.

Jokapäiväiseen laittautumiseen kuuluu kulmat ja silmät, joista jälkimmäiset eri astein. Minulla on ollut erittäin tuuheat ja tummat kulmakarvat, mutta 90-luvun muoti sai minutkin nyppimään kulmani piloille. Olen saanut kasvatettua niitä jotenkin takaisin, mutta vahvistan ja levennän niitä kulmavärillä. Lórealin Brow Kit on ollut käytössäni vuosia ja se on parhain kaikista kokeilemistani kynistä, tusseista ja muista.

Ripsarina käytän Cliniquen High Impactia ja rajauksena nestemäistä sivellin eyelineriä. Kicksiltä löytyy hyvä sivellin-versio, mutta tämän suhteen en ole niin tarkka, kunhan on sivellin ja musta väri. Rajausta en laita läheskään aina, joskus käytän luomiväriä pehmeämmän rajauksen tekoon, joskus jätän kokonaan väliin. Joskus laitan ohuen rajauksen ripsen tyveen, joskus vedän kunnon kissansilmät!

Luomivärit tuli jo mainittua ja Grimaksen vaaleaa nudea olen käyttänyt varmaan jo 15 vuotta. Se kuuluu jokaiseen meikkiini, sillä saa niin paljon kirkkautta katseeseen. Kaveriksi olen viime aikoina käyttänyt toista uutta hankintaani, valkoista rajausta alaluomen sisäpuolelle. Se vasta tuokin skarpin katseen. Tätä laittaessa täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei ilmeestä tule luonnoton paksulla vitivalkoisella rajauksella. Tämä sävy sopii juuri minun iholleni. Jos laitan valkoisen luomivärin kaveriksi jotain, se on NYXin (kolmas uusi hankintani) luumun/ruskean värinen luomiväri.

Erivärisiä luomivärejä minulla on lukuisia, käytän usein iltameikissä mustaa tai tummanharmaata, joskus esim. salsabileisiin lähdettäessä turkoosia tai 80-luvun vihreää. Niitä en kuitenkaan tässä nyt lähtenyt sen enempiä esittelemään. Yleensä viimeisenä harjaan kulmiin geelin ja tottakai ennen ripsarin laittoa taivutan ripset. Minulla on onneksi luonnostaan erittäin taipuisat ripset ja saan ne pelkällä ripsarillakin kaartumaan. Jos jätän ripsarin laittamatta kokonaan, taivutan yleensä silti ripset. Ripseni ovat sen verran tummat, että näkyvää jälkeä saa pelkällä taivutuksellakin.

Pidän päivettyneestä ihosta. Mielestäni ihminen näyttää jotenkin terveemmältä ja elinvoimaisemmalta päivettyneenä. Siksi vaalin tälläkin hetkellä Thaimaasta saatua ihanaa rusketusta purkeista saatavilla voiteilla. Käytin pitkään Lumenen kasvoille tarkoitettua itseruskettavaa päivävoidetta, mutta se on pentele menty lopettamaan! Lukuisten arvioiden lukemisten jälkeen päädyin apteekista saataviin Acon Self Tanning -tuotteisiin ja lyhyen käyttökokemuksen jälkeen olen tyytyväinen. Kasvoille ja kropalle omansa.

Jos joku jäi ihmettelemään huulipunien puutetta, niin sellaista en käytä koskaan. Huuleni kuivuvat ihan superhelposti. En ole vielä koskaan löytänyt huulipunaa tai huulikiillettä, joka ei päivän käytön jälkeen saisi huuliani halkeamaan kuivuudesta, viis kaikista mainospuheista! Koska pidän myös silmämeikkiin panostamisesta, ei tällöin voi meikata huulia voimakkaasti – tai päinvastoin. Vähän sama kuin pukeutumisessa, jos paljastat säärtä, pidä yläosa säädyllisenä tai päinvastoin. 🙂 Kokeilin viimeksi Cliniquen huulipunaa ja sitä käytin kaksi päivää, kunnes huuleni olivat taas aivan rapisevan kuivat. Käytän huulirasvana apteekista saatavaa Bevita R:ää, joka on pelastukseni.

Sellaisia siis meikäläisen meikkipussissa – erityisen halpaa markettikamaa, kallista merkkiä, suurimmalta osin kotimaista keskivertohintaista Lumenea, josta pidän todella paljon – onhan se ihan oikeasti pohjoismaiselle iholle suunniteltua hyvälaatuista kosmetiikkaa. Merkillä tai hinnalla ei ole oikeastaan väliä, sillä jos homma toimii, niin se toimii.

Mukavaa viikonloppua – meikäläisellä se menee edelleen sairasvuoteella. Vieläkin näyttää kuumemittari lämpöä ja yskä on palannut. Tukkoisuus alkaa onneksi pikkuhiljaa helpottamaan, mutta toinen korva on edelleen lukossa. Pirun sitkeässä on tämä tauti…!

Reissussa rähjääntyy

Me olemme palanneet kotiin iki-ihanalta reissulta Thaimaasta. Vaikka meillä meni käytännössä joka ikinen asia niin poskelleen kuin olla ja voi, eikä sairastumisiltakaan vältytty, oli loma silti ihanin ikinä!

Hommahan lähti jo alkumetreiltä päin honkia, sillä lentomme myöhästyi edellisillan lumimyräkän vuoksi. Tämä tietohan ei meitä toki Finnairin puolesta tavoittanut, vaikka heillä oli jokaisen matkustajan yhteystiedot (kuulemma järjestelmävirhe, ettei tieto meitä saavuttanut), vaan tytär sen sattui huomaamaan kirjauduttuaan Finnairin sovellukseen boarding-tietoja katsomaan. Soittelin sitten asiakaspalveluun ja kahden tunnin (!) jonotuksen jälkeen saimme vahvistuksen, että kone tosiaan lähtisi 3,5 tuntia myöhässä. Tämä tietenkin aiheutti jo siinä kohtaa lisäharmeja, sillä tiesimme myöhästyvämme myös jatkolennosta Bangkokissa. Sen järjestely kuitenkin jäi Finskille, sillä jatkolento oli samalla lipulla.

Kone lähti lopulta yli 4 tuntia myöhässä ja Bangkokissa emme myöhästyneet ainoastaan alkuperäiseltä jatkolennolta, vaan emme mahtuneet myöskään toiseen ja niinpä jouduimme odottelemaan Bangkokin kentällä tuskaiset 7 tuntia, että viimein pääsimme Krabille lähtevään koneeseen. Koska olisi ollut aivan liian smoothia, jos tuo lento olisi sujunut ongelmitta, saimme kaupan päälle kokea vielä epäonnistuneen laskeutumisyrityksen. Kentällä pyöri voimakas sivuttaistuuli, joka sai koko koneen heittelehtimään. Katsoin kauhuissani ikkunasta siipiä, jotka veivasivat ylös-alas ja ajattelin, että tästä tulee kauhein laskeutuminen ikinä! Juuri ennen kuin renkaat osui maahan, kapteeni veti koneen takaisin ylös ja sydän valahti vatsalaukkuun. Oli muuten aika hiljainen matkustamo tässä kohtaa… Parinkymmenen minuutin pörräilyn jälkeen kone lähti uuteen laskeutumisyritykseen, joka luojan kiitos onnistui täydellisesti. Iso kumarrus kylmähermoiselle ja ammattitaitoiselle kapteenille!

Krabin kentällä epäonnisuus jatkui, sillä saimme tietää tyttären matkalaukun jääneen Helsinki-Vantaalle. Voitte kuvitella, että tuossa kohtaa otti jo aika paljon aivoon ja olimme ihan varmoja, että seuraavaksi jäämme varmaan tällä onnella Thaimaan taivaan alle, sillä hotellivarauksessa olisi ihan varmasti jotain feelua. No, onneksi ei sentään siinä mitään, vaan pääsimme vajaan parin tunnin automatkan jälkeen kirjautumaan bungalowiimme. Tässä kohtaa lomastamme oli tähän sekoiluun ja lentojen viivästymiseen kulunut jo kokonainen päivä. Meidän piti alun perin olla perillä klo 11 aamupäivällä, mutta sen sijaan pääsimme lopen uupuneina hotelliin vasta 23.00.

Tyttären matkalaukku saapui 2 päivää myöhässä. Tällä välin kävimme ostamassa pakolliset hygieniatarvikkeet ja onneksi tytär pystyi käyttämään omia vaatteitani ja bikineitä, kun kokoeroa ei ole paljoa, joten pääsimme nauttimaan rantalomasta ja illallisista ilman sen enempiä vaateshoppailuja.

Puolessa välissä lomaa sairastuin itse flunssaan. Se alkoi pienellä äänenkäheydellä, pahentui tukkoisella nenällä ja yskällä ja puhkesi loistoonsa päänsäryllä ja kurkkukivulla. En antanut sen pilata lomaani, vaan nappasin buranan huuleen joka kerta kun siltä tuntui ja nautin allas- ja rantapäivistä sekä illallisista ystävien kanssa. Paria päivää myöhemmin tytär sai auringonpistoksen. Oiva muistutus taas, että päätä ei voi suojata tarpeeksi, eikä vettä juoda liikaa! Siinä meni yksi päivä tyttäreltä hotellihuoneessa kylmiä suihkuja ottaen, viileitä rättejä otsalla pitäen ja elektrolyyttejä juoden. Iltaan mennessä olo jo koheni onneksi ja pahimmalta vältyttiin.

Kotimatkalla oli yllätys, yllätys, lento Bangkokiin myöhässä 1,5 tuntia, mutta onneksi meillä oli aikaa lentojen välissä riittävästi. Oma oloni meni huonommaksi koko ajan ja laskeutuminen Bangkokiin sai silmäni täyttymään kyynelistä, sillä korvissa tuntui niin kipeältä! Korvat menivät lukkoon, enkä saanut niitä enää auki mitenkään. Lentokentän apteekista ostin lentokorvatulpat, nenäsumutetta ja jotain Thaimaalaisia nuhalääkkeitä, joita sain kun yritin selittää, että korviin sattuu, olen flunssassa ja pitäisi lentää vielä 11 tuntia Suomeen. Nousu ja itse lento meni hyvin, mutta laskeutuminen oli tuskaa. Tuntui, että joku työnsi sukkapuikkoja korvista sisään kohti aivoja ja koko kasvojen alue päänahkaa myöten meni täysin kosketusaraksi. En tiedä koska viimeksi olisin kokenut sellaista tuskaa. Korvat olivat täysin lukossa, enkä kuullut enää mitään. Heti kun ensimmäinen lääkäriasema avautui parin kotona nukutun tunnin jälkeen, menin heti lääkäriin. Nyt sitten vietän tämän viikon kotona poskiontelontulehduksessa ja molempien korvien korvatulehduksessa. Jep.

Pakko mainita, että näiden epäonnisten koettelemusten lisäksi pudotin kentällä puhelimeni ja siitä meni näyttö alanurkasta rikki. Puhelin lipesi otteestani n. 5cm päässä lattiasta ja siinä oli suojakuori päällä, mutta tottakai tällä onnella sekin sattui osumaan just jotenkin niin lattiaan, että meni rikki. Mainitsinko myös, että eräs tuliaisostos ei koskaan selvinnyt kotiin…? Kukaan meistä ei tiedä missä kohtaa se on hävinnyt – toimmeko sen hotelliin asti ostettuamme sen, jäikö se hotelliin vai makaako jossain Saladanin kaduilla…? Oh well…

Vaikka reissu kuulostaa näin lueteltuna aivan kamalan epäonniselta ja pettymyksiltä ei voitu välttyä sairastumisista puhumattakaan, oli matka silti unelmiemme täyttymys. Odottakaahan, kun saan kerrottua lisää kokemuksistamme ja saan kuvat käytyä läpi – niin upea paikka, upeita ihmisiä, ihana hotelli ja allas, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä, maistuvaa ruokaa ja mieleenpainuvia kokemuksia!

Nyt on pakko mennä taas makuuasentoon. Olo on jo parempi, korvia ei enää särje juurikaan, joskin vasempaan ei ole vieläkään palautunut kuulo, sillä se on edelleen lukossa. Tukkoisuus alkaa pikkuisen helpottaa, mutta vieläkin on olo kuin katujyrän alle jääneellä. Kuume on laskenut lämmöksi, joten penisilliini on alkanut puremaan hyvin. Minä otan siis levon kannalta tämän viikon, katselen Olympialaisia ja suunnittelen ensi talven Thaimaan reissua. <3

Ja jottei unohtuisi – Hyvää Ystävänpäivää!

Sisustusmuutoksia?

Mieleni on tehnyt jo viime syksystä lähtien tehdä olohuoneeseen isompaa muutosta. Koska selkeää kuvaa uudistuksesta ei ole (vieläkään) ollut, on asia jäänyt muhimaan. Selvää on kuitenkin jo pari asiaa; sohvan yltä tauluhyllyn poistaminen ja taustaseinän värin muutos. Kylmän haalea harmaa on ollut aivan ihana sävy seinässä, mutta nyt olen alkanut siihen vähän kyllästymään ja nimenomaan siihen viileyteen. Tauluhylly on aikansa elänyt ja siihen tilalle olen miettinyt paria eri vaihtoehtoa, ehkä jopa ihan oikean taulun teettämistä.

Suurin muutos, tai tässä kohtaa vielä haave, on uusi sohva. Niin kaunis muotoilultaan kuin vanha sohvamme onkin, alkaa sen tumma, hieman lilaan taittava sävy tuntumaan tunkkaiselta ja itse asiassa jopa melko vaikealta yhdistää muihin väreihin, varsinkin heleisiin pastelleihin, sohva taittaa nekin tunkkaisiksi. Sen lisäksi istuintyynyt, joita ei saa irti, on alkaneet vähän nyppääntymään ja niiden irroitettavuus ja käänneltävyys olisi ollut kyllä omiaan estämään yhden kohdan kulumista. Sohva on palvellut meitä kohta 4 vuotta ja nyt koen sen tien tulleen meidän kodissa päätökseen.

Sohva on kuitenkin aika paljon kodin ilmettä muuttava asia ja kalliskin hankinta, joten tätä vielä hieman lykätään keväämmälle, että ajatus uudesta vähän kirkastuu. Lisäksi meillä on yksi hintava hankinta tulossa kotiin muutaman viikon päästä, joka sekin vaikuttaa tilanteeseen, enkä oikein malta odottaa, että voin esitellä sen teille. <3

Sohvapöydän uusimista lukuun ottamatta olkkari on ollut nelisen vuotta samanlainen pieniä tekstiili- tai koriste-esine muutoksia lukuun ottamatta. Onkin aika freesata vähän ilmettä vaihtamalla maalisävyjä ja toivottavasti sohvaakin. Tällä kertaa sohvan tulee olla vaalea, ellei jopa valkoinen ja ehdottomasti irroitettavilla ja pestävillä päällisillä. Tällaisia sisustustuumailuja siis täällä meneillään!

Toivottavasti silmiänne ei ihan hirveästi särkenyt nämä kamalat, hämärässä otetut ja kohinan täyttämät valokuvat! Alkuillat töiden jälkeen eivät oikein anna ihanteellisia olosuhteita valokuvaamiseen, mutta juuri nyt on tyytyminen tähän. Kyllä se kevät ja valoisat hetket koittavat pian taas!

Me jatkamme lomailua Thaimaassa ja toivottelenkin täältä reissun päältä mukavaa viikon jatkoa!

Aasian aurinkoon

Täällä on käynnissä vielä viime hetken vimmattu pakkaaminen ja kesävaatteiden viikkaaminen matkalaukkuun. Lähdemme Aasian aurinkoon lomailemaan, tarkemmin Thaimaan Koh Lantalle ja kone lähtee iltapäivällä. Yes, en malta odottaa!

Pidin jouluna lomaa yhteensä 11 päivää, mutta sen loman hyöty ja syksyn kiireistä palautuminen häipyi jo heti uuden vuoden jälkeen ekoina työpäivinä. Kiire ja stressi on ollut tosi kova parhaimmillaan 13 tunnin mittaiseksi venyneillä työpäivillä. Töitä on enemmän kuin on kerennyt tekemään ja niinpä viikonloputkin on mennyt työtehtävien parissa, jotta on pystynyt edes vähän kuromaan aikatauluja umpeen. Vaikka väsy on kova ja painettakin on paljon ollut, en silti valita. Teen työkseni tällä hetkellä juuri sitä, mistä olen haaveillut ja jokainen työtehtävä on suuri ammatillinen haaste. Vaikka työ ottaa paljon, se myös antaa paljon. Olen ihan fiiliksissä, vaikka nyt olen todellakin loman tarpeessa! Akut on aivan loppu.

Thaimaassa meitä odottaa Koh Lantan saari, +30 asteen lämpötila, kirkkaat turkoosit vedet ja upea bungalowi rannalla. Saarella asuva ystävä on luvannut viedä meidät snorklaamaan ja mietin tässä parhaillaan uskallanko hänen ammattimaisessa ohjauksessaan kokeilla myös laitesukellusta, hui! Ensisijaisesti menen makaamaan kirjan kanssa uima-altaan äärelle, pulahtamaan Andamaanienmereen ja rentoutumaan. Tälle reissulle ei ole mitään agendaa, eikä mitään ennalta suunniteltua ohjelmaa. Paitsi tottakai ”The Beach”, eli Leonardo Di Caprion tähdittämän leffan ranta, eli Phi Phi saarten Maya Bay on nähtävä, vaikka henkisesti varaudunkin rannan täyttäneisiin myyntikojuihin ja tuhansiin länkkäreihin vetäen Samsoniteja perässään…

Koti on siivottu, lakanat vaihdettu (vaihdan aina lakanat ennen reissuun lähtöä, sillä mikään ei ole parempaa kotiin paluussa kuin oma sänky ja puhtaat valkeat lakanat) ja talovahti ohjeistettu. Voimme hyvillä mielin jättää lumiset ja loskaiset maisemat ja antaa kuuman auringon käristää nahkaa ja ladata D-vitamiinivarastot täyteen!

Arrivederchi!

Pienellä kivaa

Täällä on viime aikoina pohdiskeltu vähän suurempia sisustuksen linjoja, mutta kunnes suunnitelmat vähän selkiytyvät, niin ensi hätään pienilläkin pärjää.

Lempparipaikkani erilaisille asetelmille on olkkarin astiakaappi, vanha 60-luvulta peräisin oleva tuunaamani liinavaatekaappi. Joulun jälkeen siinä oli avaraa, sillä tavara- ja koristeähky oli melkoinen. Nyt siihen löysi tiensä taas maailman mahtavimmasta kaupungista muistuttava New York -juliste, pari kynttilänjalkaa Milk-valaisimen seuraksi sekä Prisman viherkasviosastolta nappaamani jonkin sortin mehikasvi, jonka nimeä en enää muista.

Rauhallinen ja särmikäs kombo. Pienellä voi saada niin paljon kivaa aikaan.

Mukavaa keskiviikkoa!

Juhlia muistellen

Viikko sitten juhlittiin pyöreitä tupla-bileissä rakkaan ystäväni kanssa. Kovin montaa kuvaa ei kameran muistikortilta löytynyt, jossa ei tunnistettavasti olisi esiintynyt ketään, mutta halusin kuitenkin joitakin tunnelmapaloja jakaa tänne bloginkin puoleen aikuisikäni kolmanneksi tärkeistä juhlista. (Ja jos mietitte, niin ekat olivat luonnollisesti omat häät ja tokaksi nousee tunnelmalliset tyttäremme ylioppilasjuhlat parin kesän takaa.)

Juhlat järjestimme Block -nimisessä ravintolassa Helsingin Etelärannassa, tuosta ei muuten enää maisemat paljoa parane!

Tilana Block oli täydellisen kokoinen n. 90 hengelle. Sisustukseltaan skandinaavinen ja selkeä tila toimi hyvin myös visuaalista silmääni palvellen. Tilaa jäi hyvin ruokatarjoilulle, neljän hengen bändille ja tanssilattialle. Pöytäryhmiä jätettiin sen verran, että istumapaikkoja riitti liki pitäen kaikille ja löytyipä meiltä myös karkkibaari sekä askartelupöytä vieraskirjojamme silmällä pitäen. 🙂 Ihania viestejä vieraat jättivätkin!

Tarjolla oli cocktail-paloja suolaisesta makeaan ja ne olivatkin ihan menestys! Iso käsi siis myös tarjoiluiden laadusta Blockille!

Itse olin pukeutunut juhliimme Ted Bakerin ihanaan printtimekkoon. Olin odottanut pitkään missä tilaisuudessa saisin tuota mekkoa uudelleen käyttää. Hiukset olin kiinnittänyt toispuoleisesti jättäen isoille kiharoille käännetyt kutrit valumaan vasemmalle puolelle. Vielä edellisenä iltana ostamani uudet, liki 10 sentin koroilla olleet kengät toimivat asukokonaisuudessa hyvin ja ihme kyllä, olivat melko mukavatkin jalassa. (Paitsi parin tunnin joraamisen jälkeen, jonka seurauksena siirryin loppuillaksi ballerinoihin:)

Tämän kaltaiset juhlat eivät ole mitään ilman livebändiä! Meitä viihdytti neljän hengen bilebändi soittaen tuttuja covereita aiemmin valitsemiemme biisilistojen mukaisesti. Saimme siis räätälöidä millä biiseillä iltaamme vauhditettiin.

Bändi sai juhlaväestä irti viimeiset rippeet tokan settinsä aikana ja tanssilattialla riitti meininkiä! Blockissa juhlimme puoleen yöhön, jonka jälkeen siirryimme Teatteriin jatkamaan. Itse tanssin jalkani kirjaimellisesti rakoille ja ilta venyi aikaisen aamun puolelle. Sänkyyn taisin lopulta kömpiä vasta aamu kuuden aikaan!

Muita ohjelmanumeroita juhlissa oli itseni ja ystäväni pitämät puheet. Ne koskivat nimenomaan ystävyyttä ja sitä kuinka tärkeä se meille kummallekin on. Siksi siis juhlatkin järjestettiin. Pidimme lisäksi alkuillan jännitystä yllä jakamalla sisään tullessa jokaiselle vieraalle numeroidun pelimerkin. Niiden merkitys paljastui litran drinkki-arvonnassa, jossa neljä onnekasta voitti vähän menojuomaa iltaa varten. 🙂 Yllättävimmän osuuden järjesti kuitenkin tyttäreni ja toisen sankarittaren sisko, jotka olivat meidän selkiemme takana järjestäneet yhteislahjakeräykset. Minä sain rahalla ostettua pitkään kaipaamani uuden läppärin, jonka ostamisessa ei tarvinnut euroja mietiskellä – voitte uskoa, että olen tästä edelleen hyvin otettu. <3 Saimme lisäksi lahjaksi pulloja, lahjakortteja kulttuurimenoihin sekä brunssille, jossa voimme muistella kahden kesken tätä ihanaa iltaa. Vitsi, miten ihana ajatus tältäkin lahjan antajalta!

Tärkeintä illassa oli kuitenkin kaikki rakkaat ihmiset. Ja hauskanpito yhdessä. Tehtiin taas upeita muistoja kiikkustuolia varten…! Huhhahhei… olipahan bileet! <3

Juhlapäivä

Tänään on iso päivä. Juhlin rakkaan ystäväni kanssa yhdessä meidän molempien pyöreitä vuosia isojen bileiden muodossa. Jännittää!

Viimeksi vastaavanlaiset isot juhlat, joissa itse olen ollut ”pääosassa” on olleet häämme. Useimmiten erilaisia juhlia on vietetty kotona/mökillä pienemmässä piirissä, mutta tänään on kyseessä isomman luokan juhlat. Olemme vuokranneet tätä varten ravintolan ja paikalle odotamme n. 90 henkeä. On sapuskaa ja on bilebändi ja jotain ohjelmanumeroakin. Tästä tulee hieno ilta!

Alan ihan kohta laittautumaan iltaa varten, sillä vaikka juhlat alkavatkin viideltä, me menemme toisen juhlakalun ja hänen miehensä kanssa ensin rauhassa syömään ja nostamaan maljat. Sitten pikainen koristelu juhlapaikalla ja olemme valmiit vastaanottamaan vieraat. Juhlamekkokriisiä ei ole ollut, sillä upea mekko löytyy omasta takaa, jota kukaan vieraista ei ole päälläni ennen nähnyt. Ted Bakerin mekon ostin isoihin ja arvokkaisiin työjuhliin 1,5 vuotta sitten ja olen sen jälkeen vain odottanut tilaisuutta käyttää sitä uudelleen.

Kengät päätin sittenkin uusia ja kävin eilen ostamassa uudet. Ne ovat myös liki 10 sentin korolla, mutta korko on tukevampi kuin niissä jotka aioin laittaa ja lisäksi kengissä on nilkkaremmit sivujen avonaisuuden vuoksi. Nilkkaremmi tuo lisämukavuutta, samoin kengässä oleva platoo. Toivottavasti niillä jaksaa paremmin juhlia!

Kannan joka päivä käsilaukussani pussukkaa, jossa on kaiken maailman kanta-asiakaskortit, kärrypoletti, päänsärky- ja allergialääkkeet, laastarit, hammastikut ja muut tuiki tärkeät sälät. Kyllästyin vanhan pussukan nyhjäiseen ilmeeseen ja niinpä ihan ex tempore ostin itselleni tarkoitukseen vähän kauniimman version. Ted Bakerin pienessä lompakossa on kaksi lokeroa, sinne uppoaa kaikki tarvittava oikein kätevästi. Ostin lompakon lisäksi itse itselleni myös kukkia tämän juhlaviikonlopun kunniaksi!

Sain jouluna oikeiden synttäreideni aikaan rahaa lahjaksi. Ne ovat vielä suurimmalta osin käyttämättä, sillä en ole vielä päättänyt mitä itselleni ostaisin pyöreiden kunniaksi. Haluan, että se on jotain mitä katsellessa muistan koska sen sain. Siinä mielessä en halua käyttää rahaa mihinkään ”kuluvaan”, kuten vaatteeseen tms.

Minä lähden nyt valmistautumaan juhliin; suihku, kampauksen laitto ja meikkaus. Lisäksi lupasin meikata tyttären ja avustaa hänen hiustenlaitossaan. On muuten kannattanut ylläpitää taas kuntokuuria vuoden alusta asti. Kolmen viikon ahkeran treenauksen ja tarkkaan lasketun dieetin jälkeen on kiva sujahtaa juhlamekkoon 3 kiloa kevyempänä! Yes!

Vähän alkaa olemaan perhosia vatsassa… tästä tulee varmasti ihan kertakaikkisen upea ilta!!

Sunnuntaifiiliksiä

Viikonloppu on vierähtänyt luovissa tunnelmissa. Olen jumittanut erään työprojektin parissa koneen ääressä tunnista toiseen ja hetken vaivuin jo epätoivoon, etten saisi mitään järkevää aikaiseksi. Kaikki luovat työt vaativat aikaa, inspiraation, ideoita ja suunnittelua. Se ei synny hetkessä, ei pakottamalla, eikä ihan varmasti yllättävän deadlinen painaessa päälle. Huh. No, nyt on homma paketissa ja olikin ihana lähteä salille tuulettamaan aivoja, nostamaan rautaa ja huudattaa musaa täysillä kuulokkeista!

Töiden päälle on suunniteltu myös toisenlaisia juttuja, nimittäin isoja bileitä! Juhlimme rakkaan ystäväni kanssa tupla-pyöreitä ensi lauantaina! Juhlasuunnittelu on käynyt kuumana ja nyt alkaa olemaan homma hanskassa. Paikalle on tulossa yli 80 henkeä ja nyt alkaa jo vähän jännittämään! Ihan mahtava ilta tulossa aivan varmasti! Ensi viikko meneekin perhoset mahassa ja lauantaita odottaessa. Wuhuu!!

Mukavaa uutta viikkoa!