Pimenevät illat terassilla

Niin se taitaa olla, että kohta varmaan pistetään terassi talviteloille. Kesä on jo mennyt menojaan, eikä pihalla tule enää juurikaan vietettyä aikaa. Alati viilenevät kelit eivät enää houkuttele istumaan iltaa, saati grillaamaan ruokaa. Vaikka pidän syksystä ja lähenevästä talvesta todella paljon, jotenkin pihakalusteiden varastointi ja grillin paketoiminen merkitsee taas yhden vuodenajan totaalista ohittumista. Kesä jäi – niinkuin olen jo useasti todennut – todella tyngäksi tänä vuonna (kun ei se koskaan oikein alkanutkaan).

Viilenevistä ja varsinkin pimeistä illoista olen kuitenkin nautiskellut toisella tapaa terassin puolella. Siellä on lämpöinen fiilis matalista asteista huolimatta, sillä siitä pitää huolen lukuisat lyhdyt, tuoleille levitetyt taljat ja terassin poikki kulkevat pallovalot, jotka kaikki antavat ihanan tunnelman takapihalle. Lämpöinen valo loistaa sisälle asti ja onhan pihalle paljon mukavampi sohvalta katsella, kun siellä ei ole pilkkopimeää, vaan siellä täällä tuikkii valonlähteitä ja elävä, lepattava liekki.

Minulla ei ole ollut juurikaan tapana laittaa syyskukkia takapihalle. Ne jää tänäkin vuonna väliin, sillä ei niitä siellä oikeastaan kukaan katsele ja pimeässä ne eivät näy sisälle kotiinkaan. Sen sijaan lyhtyjä suosin todella paljon ja poltan niissä kynttilöitä liki joka ilta. Tarvitsisikin tehdä vähän päivitystä sillä osastolla, sillä osa lyhdyistä alkaa vetelemään viimeisiään; yhdestä on luukku rikki, toisesta lukitussysteemi, eikä luukku pysy kiinni ja parissa on liian isot tuuletusaukot, joista vähänkin isompi tuulenhenkäys onnistuu sammuttamaan kynttilät. Onneksi halpakaupoista tekee useimmiten erittäin hyviä lyhtylöytyjä edulliseen hintaan. Minusta täysin luonnonarmoilla ulkona oleviin lyhtyihin ei tarvitse laittaa montaakaan ropoa kiinni, sillä ne helposti ruostuu tai saa muunlaisia osumia ja kulumia.

Mukavaa torstaita.

 

 

Syyskukkia sisälle

Oletteko te kokeilleet syksyisten kasvien tuomista sisälle sisustusta piristämään?

Jotkut syyskukat soveltuvat oikein hyvin myös sisätiloihin ja niillä saa helposti tuotua kotiin kuluvaa vuodenaikaa. Kaikki eivät toki kuivassa ja lämpimämmässä sisäilmassa menesty, mutta oikeastaan kaikki, jotka kuivuvat kauniisti menettämättä väriään, ovat oikein passeleita!

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo kanervat. Kanervat (tai callunat) sopivat todella hyvin mainittuun tarkoitukseen, sillä ne kuivuvat paikalleen juuri sennäköisiksi, kuin ostaessa olivat. Ne kuivuessaan tietty varistaa jos niihin koskee, mutta harvoin sitä kukkia tai kasveja muutenkaan tulee hipelöityä. Kuivattaminen onnistuu niin näiden vihreiden, vähän havumaisten kanervien kanssa kuin ihan perinteisten puna-lilaa kukkaa tekevienkin kanssa.

Toinen hyvä esimerkki värinsä ja muotonsakin kauniisti kuivuessaan säilyttävästä kasvista on hopealanka. Tämä kuvassa näkyvä yksilö on jo vuoden vanha! Ostin sen viime syksynä, lakkasin samantien kastelemasta ja siihen se ruukkuun kuivui. Olen itse asiassa kuivattanut hopealangan ruukkuun jo monena vuotena ja heittänyt sitten aikanaan pois, yleensä kevään koittaessa (hopealanka soveltuu täydellisesti myös nimittäin talvisisustukseen), mutta tätä kasvia en koskaan hävittänyt. Se, että nostin vuosi sitten kuivatetun kasvin uudelleen esiin, on todellista kausikukkien kierrätystä! 🙂

En malttanut olla ostamasta koristekaalia keittiöön, sillä niiden upeat lilahtavat sävyt vihreiden rinnalla on niin kauniit! Koristekaali sopii muutenkin ilmeeltään todella hyvin keittiöön, siitä kun tulee mieleen ihan oikea kaali ja raaka-aine ruoanlaittoon. Koristekaali ei kuivu nätisti, lehtevänä kasvina lehdet luonnollisesti alkavat lerputtamaan veden puutteesta, mutta kyllä se tuossa ruukussa kasteltuna jonkin tovin elää sisälläkin.

Jos sisällä kodissa on syyskasvit ojennuksessa, niin ulkona on vähän parantamisen varaa. Etuovi huutaa valtavaa pallokrysanteemia, olen sellaisen ostanut joka syksy ovelle, mutta tällä hetkellä siinä asustaa vielä puksipuu. Koitan talvettaa sen takapihalla lumelta suojassa ja harsokankaan alla. Se on vähän fifty-sixty mitä sille tulevan talven aikana käy ja selviääkö se hengissä.

Mieleni tekisi tehdä etuovelle myös jokin syksyinen kranssi, juurikin vaikka kanervista tai nyt puiden oksilla notkuvista pihlajanmarjoista. Pimenevien iltojen iloksi olen jo takapihan terassilla polttanut lyhdyissä kynttilöitä sekä pitänyt terassin poikki viriteltyjä pallovaloja päällä. Niistä tulee ihana tunnelma ihan sisälle saakka. Kohta voi ripustaa lyhdyt jo etuovellekin…

Syksy on minusta ihanaa aikaa, varsinkin näin alkusyksystä! Ilmat ovat vielä kohtuulliset ja aurinkokin näyttäytyy silloin tällöin. On ihana lähteä lenkille työpäivän jälkeen ja tuulettaa aivoja raikkaassa syyssäässä. Mikään ei voita myöskään syksyn tuoksua, se on niin omaleimainen ja saa hyvälle tuulelle!

Aamuauringosta huolimatta puin hiukan paksumman takin nahkatakin sijaan tänään päälle. Työmatkalla päätin myös kaivaa illalla paksumman kaulaliinan esiin, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin suoraan kurkkuun tai niskaan puhaltava kylmä tuuli joka pääsee ohuen huivin läpi! Onneksi pidän todella paljon syyspukeutumisesta, niin paksumpiin tamineisiin verhoutuminen ei haittaa. Aloin tässä jo haaveilemaan uusista ruskeista nilkkureistakin…

Montenegrossa osa III – helposti Kroatiaan

Tämä vuono ja sen maisemat Montenegron lomallamme vei sydämeni. Boka Kotorska, eli Kotorin lahti oli niin silmiä hivelevä, kun näimme sen matkallamme Montenegrosta Kroatiaan, Dubrovnikiin, että olen lukuisia kertoja ihastellut näitä valokuvia!

Vuonolle oli Becicin kylästä ja hotelliltamme matkaa n. 50 minuuttia. Matkan taitoimme bussilla, olimme ostaneet paikat valmiille retkelle Dubrovnikiin ja pääsimme tällä tavoin sekä todella paljon halvemmalla että helpommalla ja me kaikki pystyimme nauttimaan maisemista ihan eri tavalla kuin että yksi olisi istunut ratissa kapeita ja valaisemattomia vuoristoteitä vuokra-autolla ajellen. Lahti ylitettiin lossilla ja se kesti lyhyen, vain viiden minuutin ajan. Poistuimme bussista lossin kannelle kuvia ottamaan ja kyllähän näitä maisemia mielellään ikuisti niin kameran kovalevylle kuin omiinkin sielun sopukoihin.

Ihastelin matkan aikana Montenegron luonnon kauneutta, se tosiaan oli parasta koko maassa ja sen monimuotoisuus yllätti ja lumosi meidät kaikki. Jylhät vuoret olivat parhaimmillaan vehreitä, sypressipuita täynnä olevia reheviä keitaita tai karun harmaita kivipinnalla olevia jättiläisiä. Vuoret ovat aina olleet minusta maailman mahtavimpia maisemia!

Olemme ylitelleet aika monta valtionrajaa Euroopassa autolla tai bussilla/junalla, mutta koskaan emme ole seisseet rajalla yhtä kauan, kuin tällä reissulla. Kumpikaan, Montenegro tai Kroatia ei kuulu Schengen-alueeseen, joten rajoilla seistiin hyvin pitkän aikaa rajatarkastuksista. Montenegron rajalla selviää aika nopeasti, mutta Kroatian rajalla kesti menomatkalla tunti. Aika pitkä aika istua aloillaan bussissa, mutta vihdoin ja viimein sinne kiipesi rajavartija hakemaan kaikkien passit tarkastusta varten. Henkilöautojono ei näyttänyt liikkuvan yhtään sen nopeammin… Tämä oli hieman tuskastuttava osa reissua, yhteensä bussimatka ja rajalla seisomiset haukkasivat päivästä n. 7 tuntia, mutta reissu oli silti kannattava!

Köröteltyämme alaspäin vuoristotietä kohti Dubrovnikin keskiaikaista vanhaa kaupunkia, pysähdyimme näköalapaikalle. Ja mitkä näköalat sieltä aukesikaan…! Kuvassa näkyy melkein koko Dubrovnikin vanha kaupunki satamineen.

Dubrovnikissa pysähtyy isoja risteilyaluksia päivästä riippuen. Joskus niitä saattaa olla kauempana merellä killumassa jopa 5 alusta! Voitte kuvitella paljonko kaupungin kaduilla luuhaa ihmisiä tuolloin, jos yhdestä aluksesta tulee n. 5000 ihmistä! Meidän vierailun aikana merelle oli ankkuroituna vain yksi risteilyalus.

Turistibussit tyhjennetään ihan kaupungin porteille, josta voi kätevästi siirtyä muurien sisäpuolelle. Joskus porteilla on poliisit ohjaamassa kävelyliikennettä, sillä massa on niin valtava.

Kaupungin kivilaatat kiiltävät liukkaan sileinä. Ei, niitä ei ole suinkaan sellaisiksi tehty tarkoituksella, ne ovat kiillottuneet ihmisten kengistä kuluen. Siinä siis mittakaavaa ihmismassojen määrälle. Tuli mieleen Venetsian Pyhän Markuksen tori, siellä oli vain hieman enemmän ihmisiä kuin täällä…

Kaupungissa on kuitenkin sen verran eri paikkoja, että  massa jakaantuu pienille kujille, museoihin, ravintoloihin tai kaupungin yllä kulkeville muureille (josta alempana kuvia), että tungos ei ole ihan niin kamalaa. Ryysiksestä huolimatta nautimme Dubrovnikin tunnelmasta ja sen historiallisista maisemista. Tämäkin satama oli todella kaunis!

Ja jos olisin Game of Thrones -fani, olisin kiljunut riemusta ja napsinut selfieitä näillä portailla. Nämä kun ovat ne kuuluisat portaat, jossa on kuvattu monta otosta sarjaan. Kuvasta voikin päätellä, että aika moni muu paikalla ollut oli GoT -fani!

Me ostimme pääsyliput (n. 20€ / hlö) kaupungin muurille. Muuri kiertää koko vanhan kaupungin ja kattojen yllä ja sinne/sieltä on vain 3 eri käyntiä sisään/ulos. Muuria on alettu rakentamaan jo 700-luvulla ja se on 2 km pitkä.

Muurilta aukesi häikäisevät näkymät ja yritin pitää korkeanpaikankammoni kurissa. Räpsin kuvia minkä kerkesin linssejä vaihtaen. Etsimen läpi korkeus ei tuntunut niin huimaavalta ja keskityin ihan toisiin asioihin. Mies ja tytär naureskelevat aina huokailuilleni ja reisissä tuntuville aalloilleni, heidän mielestään korkeanpaikankammoni on jotenkin vaikeasti ymmärrettävä… 🙂

Lämpöä oli yli 30 astetta. Aurinko poltti selkää ja päälakea. Hiki virtasi ja kattojen oranssit tiilet hehkuivat kuumina. Mikä päivä lähteä kiertämään, kun muureilla ei pääse aurinkoa mihinkään pakoon! Näissä taloissa, joiden kattojen yllä kävelemme silmät suurina ihastellen, asuu ihan oikeasti ihmisiä. He kuivattavat pyykkejään, pelaavat korista ja kastelevat istutuksiaan tuhansien ja taas tuhansien turistien silmien alla.

Huimapäisimmät hyppelivät mereen alemmilta kallionkielekkeiltä. Omaa päätä huimasi jo pelkästään kapeilla kujilla kävellessä, jotka kiemurtelivat yli 30 metrin korkeudella merestä. Puristin kameraa, ihan kuin se lipeisi kaulanauhasta tai käsistäni alas. Oli silti pakko kurottaa yli leveän muurin ja ottaa kuva mereen korkealta pulahtavista hurjapäistä!

Vanhan kaupungin kujilla on kymmeniä erilaisia ravintoloita. Pakenimme paahtavaa aurinkoa piiloon alemmalle kujalle varjon alle ja söimme myöhäistä lounasta. Oli ihana istahtaa varjoon. Kun olimme lähdössä kaupungista pois, tuntui hassulta vaihtaa 5 euroa paikalliseen valuuttaan, kunaan, että pääsi maksulliseen vessaan. Ravintoloissa ja matkamuistoliikkeissä kävi kortti, joten tarvetta muulle rahanvaihdolle ei ollut.

Näitä upeita kuvia ja maisemia rikkaimpina kapusimme takaisin turistibussiimme ja matkasimme kolmisen tuntia takaisin Montenegroon ja hotelliimme. Päivä oli todella antoisa ja Dubrovnik todellinen elämys. Suosittelen lämpimästi!

Jos etsit Montenegron matkamme edellisiä osia, tsekkaa osa I tästä ja osa II tästä.

Seuraavat matkapostaukset tulevat vasta helmikuussa, jos ei ihmeitä satu 🙂 Silloin matkataankin maanosaan, jossa emme ole koskaan aiemmin olleet…!

 

Keittiön uudet tuolit

Lomamatkan aikana kypsyttelin ideaa uusista ruokapöydän tuoleista ja niin alkuperäinen ajatus vahvistui päätökseksi asti. Viime torstaina posti toi isot paketit kotiimme ja käärimme niistä esiin Hayn Neu -tuolit.

Alunperin olin jo hyvin vahvasti Neu -tuolien kannalla, niiden istumamukavuus oli parhain ja jalkojen väri kaunein kolmesta vaihtoehdosta, joita mielessäni olin pyöritellyt. Eniten jännitti miten Neu -tuolien istuinosan väri, Soft Cream, sulautuisi vitivalkoisen lattian ja pöydän pariksi, mutta turha oli pelko likaisen näköisistä tuoleista – Soft Cream on melkein kirkkaanvalkoinen ja näyttää ihan yhtä puhtaalta muiden valkoisten sävyjen rinnalla. Saarnijalka on taas liki täydellisesti samansävyinen keittiön tasojen kanssa, joten sain kauan kaipaamani lämpimän väriparin myös tasoille.

Istuimme miehen ja tyttären kanssa tuoleissa pitkin iltaa ja makustelimme ovatko ne kaikkien mielestä mukavat, kauniit ja meidän kotiimme sopivat. Pohdinnan jälkeen päätimme koko perheen voimin, että tässä on meidän uudet ruokatuolit. Ja onhan ne nyt ihan superkauniit! Pidän valtavasti tuolien istuinosien pyöristetystä reunasta, se antaa viimeistellyn ilmeen tuoleille. Keittiön ilme yhtenäistyi nyt kun tuolit ovat taas kaikki samanlaisia keskenään. Myös koko huoneen ilme pehmeni vaalean ja lämpimän puunsävyn myötä. Vaikka pidin eriparituoleistani, eniten niissä häiritsi selkänojien korkuuserot. Uusien tuolien myötä koko ruokailuryhmästä tuli paljon siromman näköinen ja nyt se on mittasuhteiltaankin sopivampi kaikin puolin. Olen kyllä todella iloinen tästä onnistuneesta hankinnasta! Viimeisen silauksen keittiömme uudelle ilmeelle antaa nurkkaan sijoitettu oliivipuu. Se lisää kotoisuutta ja viihtyisyyttä, mutta siihen on kyllä suunnitteilla eräs toinenkin lisäys. Tuo nurkka oli ennen koiraherramme valtakuntaa ja hänen petinsä ja vakiopaikkansa oli siellä. Nurkka onkin tuntunut sydäntäriipaisevan tyhjältä… <3 Pientä karvaisen ystävän halipulaa helpottamaan saamme tuttavan koiran hoitoomme viikonlopuksi, kivaa!

Keittiömme on kompakti, se on aina vähän vaivannut, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että kalusteet on vihdoin oikeissa mittasuhteissa ja sisustus spot on! Keittiössä on nyt tosi paljon sitä hakemaani raikasta ja yksinkertaista skandinaavista ilmettä ja kotoisuutta. Mustaa on pienin ripauksin siellä täällä taulunkehyksissä, kattovalaisimessa ja lyhdyssä ja ne rytmittää yhdessä eteisen kenkäkaapin kanssa koko tilaa. Ilman mustan antamaan ryhtiä tila saattaisi jäädä kokonaisuutena pliisuksi.

Materialistinen minä on niin onnellinen uudesta ruokailuryhmästä ja keittiön ilmeestä, että ihan sydämessä aina läikähtää katseen osuessa sinne! Todella onnistunut hankinta ja aivan varmasti myös pitkäikäinen!

 

Montenegrossa osa II – Budva

Jatkan upean Montenegron reissun sarjaa toisella osalla, jossa esittelen Budvan vanhan kaupungin. Sinne oli meidän hotelliltamme n. 5km kävelymatka, jonka toki olisi voinut taittaa joko paikallisbussilla 1 euron hintaan per hlö (kaikki bussit menevät pääkadulta Budvaan) tai taksilla n. 10 euron hintaan, mutta koska pääkatu menee yhtä katua ylempänä, jäisi kaikki ihanat rantamaisemat näkemättä. Me siis ehdottomasti kävelimme kaupunkiin parikin kertaa, sillä mikään ei voita näitä upeita biitsi-näkymiä tai sitä fiilistä, kun saavut kaupungin pieneen satamaan, jossa kimaltelee uskomattoman vihreä vesi…

Budvan kaupunki on 2.500 vuotta vanha! Se onkin yksi Adrianmeren rannikon vanhimmista asutuskeskuksista. Budva on kuulunut niin antiikin Kreikkaan kuin Roomaankin, joskus Venetsialle, sitten Jugoslavialle. Taustalla on siis melkoisen värikäs historia erilaisine sotien aikaisine miehityksineen ja isoine maanjäristyksineen, jotka romahduttivat kaupunkia pahoin.

Satama on pieni, mutta se houkuttelee multimiljönääreja paikalle omakotitalon kokoisilla veneillään. Olipahan huikeita katseltavia nekin!

Kujat ovat pieniä ja kapeita, aina siellä täällä aukeaa pieni tori, jossa on viihtyisiä kahviloita tai ravintoloita. Muutoin kujilla myydään aika lailla perus turistirihkamaa tai nahkatuotteita.

Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella on vähän isompi ”rantabulevardi” palmuineen ja ravintoloineen.

Oli ihana käyskennellä pienillä kujilla ja vain fiilistellä. Budva on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Montenegron rannikolle on suuntaamassa. Budvassa käy jopa 90.000 turistia vuodessa!

Yleisesti Montenegrossa pärjäsi melko hyvin englannilla, mutta venäjäntaidosta olisi ollut hurja apu! Venäjänkielisiä turisteja olikin todella runsain määrin sekä hotellissamme että koko kaupungissa. Maassa on hyvin edullinen hintataso ja valuuttana euro, todella kätevää siis senkin puolesta, eipähän tarvitse valuutanvaihtoa, kuten naapurimaa Kroatiassa, johon matkaammekin seuraavassa ja viimeisessä osassa näitä matkapostauksia.

Maisemat eivät jättäneet kylmäksi rajan toisellakaan puolella, joten pysykäähän kuulolla!

Jos eka osa Montenegrosta jäi lukematta, se löytyy klikkaamalla tätä!

Montenegrossa osa I – Becici

Tein aikamoisen kuvien selaus- ja käsittelysession eilen illalla käyden läpi viitisensataa kuvaa, jotka otin reissultamme Montenegroon ja Kroatiaan. Halusin jakaa tunnelmat ja upeat maisemakuvat heti tuoreeltaan teille kaikille, sillä niin fiiliksissä olen vieläkin matkasta!

Montenegro oli niin täydellinen valinta lomamatkakohteeksi! Mitenkään muita tekemiämme rantalomia dissaamatta, Montenegro nousee todellakin aika monen rantaloman ohitse ja oikeastaan vain pelkästään huikeiden maisemien, vaihtelevan luonnon, jylhien vuorien ja kauniin rantaviivansa ansiosta. Aloitan matkafiilistelyt kuitenkin hotellistamme, joka sijaitsi Becicissä, Budvan Rivieralla. Lensimme pääkaupunkiin Podgoricaan, josta oli n. 1,5 tunnin matka Beciciin. Vuoristotiet olivat pieniä ja mutkikkaita ja yön pimeydessä ei erottanut muuta kuin alhaalla jossain loistaneet valot rantojen tuntumassa. Aamulla näkymä hotellille oli tämä:

Hotelli oli valtava kompleksi. Puutarha oli todella iso, hyvin hoidettu ja monimuotoinen. Suosimme usein pieniä perheiden pitämiä hotelleja, kun varailemme majoitusta itse, mutta tällaisilla pakettimatkoilla pidän suurempien hotellien tarjonnasta. Ja hyvä niin, sillä tässä kohteessa ei turistialueiden ulkopuolella ollut mitään palveluita perus pizzerioiden lisäksi. Montenegro on vasta nousemassa turismin myötä suositummaksi matkakohteeksi ja rantahotelleja ja niiden edessä kulkenutta rantakatua lukuun ottamatta ei siellä todella ole mitään. Seutu on melkoisen köyhännäköistä.

Sää lomamme aikana oli huikea! Tullessa pari päivää hellelukemat kipusivat aina +32 asteeseen! Ai että miten ihanalta tuntui se lämpö kurjan kesän jälkeen! Rakastin joka hetkeä paahtavassa auringossa! Ja kun olotila kävi tukalaksi, pystyi pulahtamaan hotellin isoon altaaseen. Sitä ei oltu lämmitetty, joten se oli mukavan viileää ja todellakin raikasti olotilan.

Hotellista löytyi urheiluaktiviteettia joka lähtöön: erilaisia jumppatunteja, kuntosali, sisäuima-allas, jacuzzi, tenniskentät, lentopallokentät, vesipooloa, vesilentopalloa, vesijumppaa ja vaikka mitä muuta! Kaikista suunnitelmista huolimatta me emme harrastaneet urheilua juurikaan uintia ja miehen vesipooloa lukuun ottamatta. Hotellilla oli myös mahdollisuus osallistua erilaisiin leikkimielisiin kilpailuihin. Aktiviteeteista ja hotellivieraiden viihtymisestä piti huolen hauska animation crew -henkilöstö. Joka ilta hotellin ulkolavalla oli myös mielenkiintoista ohjelmaa napatanssiesityksestä musikaalishowhun, livemusasta lastendiskoon. Olisipa voinut jopa osallistua Montenegron kielikurssillekin! 🙂

Kuten sanottua, en yleensä pidä kovin paljoa tällaisesta ohjatusta toiminnasta tai isoista hotelleista, mutta jotenkin tälle lomalle se sopi, kun asenne oli saada kaikki helpolla ja tekemättä itse mitään ja vain laiskotella lämpimässä.

Valtava hotelli sijaitsi aivan rannalla. Olikin ihanaa vaihtelua pulahtaa aurinkotuolista välillä altaan sijasta suoraan mereen. Adrianmeri olikin uusi merivaltaus meille, aiemmin ei Adrianmerenrannalla ollakaan oltu. Merivesi oli mukavat 23 astetta. Ranta oli isorakeista hiekkaa, joka on sileää ja samettista hiekkaa hiukan miellyttävämpi – isot rakeet eivät ihan eksy samalla tavalla joka paikkaan kuin sileä hiekka.

Ranta oli loiva n. viiden metrin verran, mutta syveni sitten äkisti. Yhtäkkiä saattoi maa kadota jalkojen alta, joten ihan pienille lapsille ei välttämättä täysin sopiva. Aallokko oli myös paikoin aika kova ja itsekin upottavassa hiekassa kävellessä saattoi suuri aalto viedä tasapainon. Minä kuitenkin pidän valtavasti merenrannasta ja kuohuvista aalloista! Meressä oli ihana vain lillua ja kellua!

Haaveilin ottavani valokuvia auringonnoususta- ja laskusta, mutta aamulla aurinko kohosi aina vuorien takaa sumupilvessä. Se helotti kelmeästi taivaalla, eikä suonut kaunista ja värikästä maisemaa. Totesimmekin monesti, että aamu- ja puolipäivän porottavan auringon sijasta kuuminta oli aina puolenpäivän jälkeen, kun aurinko oli selvinnyt sumusta ulos. Iltapäivisin aurinko tuntui iholla kaikista kuumimmilta.

Auringonlasku taas meni meiltä ohitse seuraavan vuoren taakse, joten sekin meni vähän sivu suun. Olisi pitänyt kävellä kokonaan toisen vuoren taakse nähdäkseen sen laskevan ja iltaisin olimme melkein juuri tuohon aikaan aina tähtäämässä illalliselle. Koska muu perhe ei jaa intohimoista valokuvausharrastustani, kameran esilleotto joka paikassa ja joka kohdassa tuntuu heistä joskus rasittavalta… 🙂

Hotellimme sijaitsi Becicin rantaviivalla vähän kuin kahden vuoren välissä poukamassa. Rantaviivaa oli vasemmalle silmänkantamattomiin, oikealla se päättyi vuorenseinään. Montenegron rannat ovat ihan omaa luokkaansa ja Becicissä onkin yksi maan pisimmistä rantaviivoista! Ei siis syyttä ollut rannat päivisin kuin ammuttu täyteen! Hotelleilla oli kuitenkin omat rajatut ranta-alueensa, joten ihan hyvin olisi löytynyt halutessa oma aurinkotuoli omaltakin alueelta. Hotellialueiden päättyessä loppu ranta-alue oli yleisessä käytössä.

Pidimme pienen kuvaussession auringonlaskunaikaan rannalla. Tarkoituksenani oli saada minusta ja miehestä uusi kiva kuva perhepotrettiseinälle kotimme portaikkoon. Tytär toimi ansiokkaana valokuvaajanamme. Halusimme kuvista rentoja, joten emme poseeraamalla seisseet linssin edessä. Enemmänkin hain sellaisia aitoja tilanteita ja sellainen syntyi ainakin kun yhtäkkiä rannalla aalloissa kahlaten pysähdyin ja poimin vedestä miehelleni vihreänä loistaneen kiven. Oli täysin sattumaa, että kivi olikin sydämenmuotoinen! <3

Koko loman ajan lämpötila pysytteli 26-30 asteen tuntumassa, mutta kahtena vikana iltana ilma tuntui selkeästi viileämmältä ja tokavikana iltana satoi parin tunnin ajan. Olimme tuolloin juuri Budvan keskustassa pyörimässä ja ostimme pikaisesti vanhalta mummolta pari sateenvarjoa ja pyörimme pienessä ostoskeskuksessa. Hotellille palattuamme ilma taas selkeni ja istuimme loppuillan ulkosalla drinkit nenän edessä showta katsellen. Paikalliset toivoivat sadetta meitä turisteja enemmän, rajuja metsäpaloja oli ympäri maata ja koko viikon ”meidänkin” vuorenhuipulla paloi ja sieltä kohosi isot savupilvet. Joskus aamuisin tuulen puhaltaessa oikeasta suunnasta, ilmassa tuoksui palanut puu. Onpa todella kurjaa tuollainenkin luonnonilmiö! Me ollaan täällä koto-Suomessa kyllä niin turvassa kaikilta mahdollisilta luonnonkatastrofeilta, että tajusi sitä taas kiitellä hetken! Lucifer -helleaalto koetteli Montenegroa kaikista pahiten ja mekin näimme sen aiheuttamaa metsäpalotuhoa hiiltyneiksi palaneilla metsäalueilla…

Vikana yönä nukahdimme ukkoseen. Silloin ukkosti rajusti ja tuuli riepotteli palmuja pihalla! Ääni kumahteli oudosti vuorien seiniin ja ukkonen kuulosti ihan erilaiselta kuin kotona. Kuitenkin aamulla heräsimme taas ihanaan auringonpaisteeseen ja vika päivä antoi parastaan! Olikin ihanaa saada nauttia vielä viimeiset tunnit altaalla hyvän kirjan parissa nauttien lämpimistä auringonsäteistä.

Meidän huoneemme sijaitsi hotellin päärakennuksessa. Iltaisin nautimme partsilla yömyssyt ja katselimme vastapäistä maisemaa.

Tämä loma latasi akut täyteen kauan kaipaamaamme aurinkoenergiaa! Saimme viikon vain olla, nauttia olemisen sietämättömästä keveydestä, syödä ja juoda silloin kuin huvitti, kiitos All Inclusive -paketin, nukkua päikkärit aurinkotuolissa, lillua altaassa tai keinua meren aalloissa. Luin pitkästä aikaa sydämeni kyllyydestä kirjoja ja viikon aikana meni kolme kirjaakin! Ihanaa! Iho on kauniisti ruskettunut ja sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä se vain niin on, että ihminen näyttää paljon elinvoimaisemmalta ja terveemmältä päivettyneenä kuin kalman kalpeana! Minulla tulee vielä pisamat auringosta esiin, mutta ne vain tuovat vinkeämmän ilmeen kasvoille! Eipähän tarvitse meikkiäkään samalla tavalla!

Jos Montenegron kuulumiset kiinnostaa, pysyhän kuulolla, seuraavassa osassa matkataan nimittäin Budvan maisemiin!

Voita Habitare-liput

Vuoden odotetuin ja isoin sisustustapahtuma, Habitare, on taas oven takana!

Tänä vuonna Habitaressa on noin 400 yritystä, 11 erikoisnäyttelyä ja 4 teema-aluetta. Tämän vuoden Habitaresta tulee poikkeuksellisen mielenkiintoinen, mukana on kiinnostavia ensikertalaisia, kuten MUJI, Ikea ja Stockmann sekä ennätysmäärä pieniä designtoimijoita Suomesta ja ulkomailta. Itse odotan juurikin noita kaikkia kolmea eniten!

Ja hei, meille entisen Kodin1:sen Anno-tuotesarjaa ikävöimään jääneille ilouutisia myös – Anno tekee paluun ja tekee sen juurikin Habitaressa! Samaan aikaan aukeaa myös Anno Collectionin verkkokauppa! Vitsit, että tulee varmasti mahtavat messut tänä vuonna!

______________________________

ARVONTA:

Jättämällä kommentin ja kertomalla mitä odotat messuilta, osallistut yhden 2 hengen lippupaketin arvontaan. Voittaja siis pääsee viettämään mukavaa messupäivää ja viemään mukanaan seuralaisen.

Arvonta on pikainen, voimassa vain lauantaihin 9.9. asti! Jätäthän sähköpostikenttään toimivan osoitteen, josta tavoitan Sinut, jos voitto osuu kohdalle. Sähköpostiosoite ei näy julkisesti, jos kirjoitat sen sille tarkoitettuun kenttään. Ilman sähköpostiosoitetta arvontaan osallistuneita ei huomioida.

Onnea arvontaan! 🙂

EDIT. ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Herkullinen pannacotta

Yksi lempparijälkkäreistani on pannacotta. Se on helppo valmistaa ja maistuu kaikille!

Tässä ihanan vaniljaisen ja valkosuklaisen pannacotan resepti teillekin jakoon. Valkosuklaan voi muuten myös jättää pois, mutta suosittelen kyllä lisäämään myös sen. Slurps!

Pannacotta

2 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
3 rkl sokeria
1 vaniljatanko
2 dl ranskankermaa
60g valkosuklaata

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä
Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet irti
Mittaa kattilaan kerma, maito ja sokeri sekä paloiteltu valkosuklaa
Laita mukaan myös vaniljatangon puolikkaat sekä siemenet
Sekoita ja keitä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia ja nosta sitten kattila pois liedeltä

Poista vaniljatanko ja sekoita joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet
Anna niiden liueta kuumaan maito-kermaseokseen

Anna jäähtyä 5-10 minuuttia kattilassa
Sekoita joukkoon ranskankerma. Älä vispaa, mutta katso, että seos on tasaista nestettä
Jaa seos heti pieniin laseihin, kulhoihin tms.
Anna hyytyä peitettynä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, mielellään yön yli

Tarjoilua varten pannacotan voi koristaa joko tuoreilla marjoilla tai kauramurulla, joka tehdään pannulla:

Kauramuru

3 rkl voita
3 rkl tummaa sokeria (fariini/ruokosokeri)
1 tl vaniljasokeri
2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita

Sulata rasva pannulla, lisää sokerit ja kaurahiutaleet
Anna seoksen paahtua miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen (muutama minuutti)
Anna jäähtyä ja koristele pannacotat murulla

Syksyn treenikalenteri

Treeniasiaa ei ole pitkään aikaan ollut blogissa. Viimeisimmät ”isommat” uutiset tällä saralla oli keväällä toteutettu 6 viikon tehodieetti ja tehotreenaus Fit for Bikini -nettivalmennuksella, jolla sain erinomaisia tuloksia aikaan! Onneksi kesä ei tuonut ihan hirveää muutosta tilanteeseen, vain n. reilun kilon verran lisää painoa ja pientä pöhötystä, kun neste ja kesän grilliherkut ja viinilasilliset taas tuntui jämähtävän kroppaan. Loman jälkeen kerkesin palata normaaliin treenirytmiin kolmen viikon ajaksi ja sain olotilaa normalisoitumaan, kunnes nyt taas reissun päällä ollessa tilanne taas nollautuu, heh! 🙂

Mutta koska hyvä pohja on jo olemassa, sitä ei viikonkaan all inclusive -loma herkkuineen kerkeä pilaamaan. Sitä paitsi meidän hotellissa on aktiviteettia joka päivälle joogasta vesijumppaan ja tenniksestä kuntosaliin rantalentiksestä tai aerobic-tunneista puhumattakaan. Itse ajattelin hyödyntää ihanan lämpötilan uima-altaassa uimiseen oikein kunnolla. Pari kilsaa päivässä, ehkä vähän joogaa päälle, niin johan voi hyvällä omalla tunnolla vetää herkkuja kaksin käsin buffasta.

Reissun päätyttyä aloitan taas erittäin aktiivisen syksyn. Vain sillä keinoin pysyn vauhdissa pimeän ajanjakson yli, eikä väsymys pääse niin paljon toivottavasti vaikuttamaan. Viikkoon haluan jatkossakin mahduttaa 4-5 liikuntakertaa, joista kolme-neljä salitreeniä ja yksi joogaa. Ilman jälkimmäistä en tule toimeen, se on nähty. Toimistotyö ja istuminen on ihan tappoa kropalle! Viime syksynä en oikein päässyt joogatunneille niiden hankalan ajan takia ja senhän huomasi aika nopeasti. Kärsin ihan älyttömästä kahden nikaman nikamalukosta marraskuusta helmikuuhun käyden jatkuvasti fyssarilla ja kiropraktikolla ja hoitaen jumeja kotona foam rollerilla ja yhteen sidotuilla tennispalloilla. Tuosta kuntoutuminen oli hidasta ja kivuliasta, enkä ihan heti sellaista enää halua!

Viime kärsimykset syntyivät mökkirempan aikana – parin kuukauden remontti ja siitä viimeiset 2 viikkoa kellon ympäri tehdyt hommat aiheuttivat sahalihasten (kylkiluiden välissä kulkevat lihakset, kiinnittyy rintaan ja lapaan) totaalisen jumituksen ja rintarangan rustojen kipeytymisen. Nuo yhdessä aiheuttivat rinnan alueelle todella kivuliaita teräviä kipupiikkejä, jotka särkivät koko rinnan alueella. Kerkesin jo epäillä sydäristä rintasyöpään kaikkea mahdollista, mutta tajusin itsekin, että lihasperäistä kipua se on. Piti ihan käydä varuiksi lääkärissäkin toteamassa, että näin tosiaan oli, jotta sain mielenrauhan. Vasta pikkuhiljaa paikat on alkaneet taas aukeamaan ahkeran venyttelyn ansiosta ja tottakai myös rempan lopettamisen myötä. Lisäksi olen päässyt taas lomien jälkeen joogatunneillekin ja se on kyllä ihan parasta lääkettä kaikkiin jumeihin!

Syksyn ehdottomia tavotteita onkin liikkuvuuden ylläpitäminen ja jopa lisääminen joogaamalla. Samalla tuo harjoitusmuoto tuo myös kaivattua pysähtymistä ja hiljentymistä arjen kiireen keskelle. Jooga hoitaa tehokkaasti myös mieltä kehon lisäksi. Ottamalla edes yhden tunnin viikossa oikeasti omaa aikaa, jossa läsnä olet vain sinä itse ja joogamattosi ja jossa keskityt vain liikkeiden sulavaan jatkumoon hengityksen viedessä harjoitusta eteenpäin luonnollisessa rytmissä, on mitä parhainta mielen nollausta. Tuon jälkeen olo on niin levollinen, positiivisen tyhjä ja kehossa virtaa hyvä ja voimaannuttava energia.

Toinen tavoite on jatkaa monipuolisesti eri lihasryhmien harjoittamista, mutta keskityn syksyllä tarkemmin ongelmakohtiin, eli selkään ja vatsaan. Toisilla rasva kerääntyy reisiin ja takapuoleen, minulla ne menee vyötärölle ja siipiin, eli lapojen sivuihin ja alle. Käsivarsiin ja hartioihin on tullut mukavasti lihaksien tuomaa pyöreyttä viimeisen vuoden aikana ja yläselässäkin alkaa vihdoin tapahtua myös, mutta keskivartalon seutu on kyllä haasteellisin itselleni. Aion keskittyä niihin lihasryhmiin ja tehostaa treeniä tarkemmin ongelmakohtiin. Mitään myyttien omaista täsmäliikettä ei paikallisen rasvan sulattamiselle ole, rasva palaa tasaisesti joka paikasta ja luonnollisesti hitaimmin sieltä missä sitä eniten on, mutta kyllä treenillä sitä lihasta saa tietty enemmän näkyviin. Parhain lääke on ruokavalio aerobista unohtamatta. Kroppa tarvitsee myös sykettä nostattavaa liikettä pelkän lihaspumppauksen lisäksi. Siinähän sitä on taas syksyksi aherrettavaa!

Alkusyksyllä minussa on aina tosi paljon virtaa! Hyvällä treenitahdilla on helppo pitää vireystasoa yllä ja vielä kun siihen ottaa monipuolisen ja ravintorikkaan ruokavalion tueksi, sillä dravilla pääsee pitkälle ennen kuin alkutalven pimeys ottaa valtaansa. Mutta koska elämä ei ole pelkkää kieltäytymistä ja kuria, syksyyn on mahdutettava myös ihania illanistujaisia, leivontaa, herkullisia ruokia ainaisen makrotaulukon kyttäilyn sijaan ja tietty lepoa riittävissä määrin. Rötväilyä ja laiskotteluakin aina välistä. Tärkeintä on löytää hyvä tasapaino.

Mitä sinun syksyyn kuuluu?