Talven ihmemaa

Ihmeellinen se todella on. Ensiksi on synkkää ja harmaata, vesi kiiltää mustalla asfaltilla ja tuuli vihmoo kylmän kosteuden syliin sateenvarjosta huolimatta. Sitten on talvi suoraan kuin sadusta, puiden oksien notkuessa paksusta valkoisesta peitteestä ja auringon ulottaessa säteensä tänne pohjolaan värjäten puiden latvat keltaisella. Ja juuri kun olet riemuinnut lumen tuomaa valoisuutta ja ihmismielen piristynyttä olemusta, tulee luihin ja ytimiin pureutuva myrskytuuli ja sade taas vieden valon ja ilon. Miten tylsää, miten kertakaikkisen masentavaa!

Sain onneksi erään lauantain kauniit maisemat ja auringon vangittua kuviin. Kyllähän sitä ennemmin näitä katselisi…

Lähdin lähimetsään tarpomaan kamera kainalossa. Tuntuipa oudolta mennä yksin metsään. En ole käynyt metsälenkeillä sen jälkeen kun koiria ei perheessämme ole enää ollut. Miten kova ikävä niitä karvaturreja taas tuolla tuli yksinään hangessa seisoessa. Jotenkin ikävä on tuntunut taas todella kovalta lähiaikoina. Lähestyvä joulu saa mielen herkistymään miettiessä kaikkia rakkaita. Niitä erityisesti, keitä ei enää olemassa ole muualla kuin mielissä ja sydämissä…

Toivotaan näiden kaltaisten maisemien palaavaan tosi pian! Nyt on pientä yritystä taas ilmassa, mutta vedeksi kai sekin pian muuttuu. Olisi ihanaa saada talvi takaisin ja ilmeisesti nyt elää toivo valkoisesta joulusta, jos säätiedotuksiin on uskomista.

Mukavaa päivää!

Luonnollisuutta ja pehmeyttä Nordic Swan Livingiltä

Kun törmäsin Habitaressa tummanpuhuvaan Nordic Swan Livingin osastoon, ihastuin välittömästi! Miten kauniita ja luonnollisia tuotteita harmonisella väripaletilla! Olinkin aivan onneni kukkuloilla päästessäni tekemään yhteistyötä heidän kanssaan.

Kävimme muutaman blogi-kollegan kanssa tutustumassa Nordic Swan Livingin Showroomilla heidän tuotteisiinsa ja yrityksensä tarinaan tarkemmin. Jaankin teille nyt hieman taustaa yrityksestä ja tuotteista sekä ottamiani kuvia itselleni valikoituneista pehmeistä unelmista.

Yrityksen takana on yrittäjä-pariskunta Katri ja Mikko Kempas. Miehen veneilyalanyrityksen myötä kehittyi tarve erilaisille veneilyyn sopiville tuotteille, joita laajennettiin vaihtelevaa säätä kestävien kangastuotteiden ja puuvillamattojen jälkeen myös paremmin kotioloihin sopiviin päivittäisiin käyttö- ja sisustustavaroihin. Valikoimista löytyykin upeita tyynyjä ja torkkuhuopia, säkkituoleja, raheja, kaulaliinoja ja taljoja – kaikkea ihanaa ja pehmeää! Minua henkilökohtaisesti viehättää pääosin lähituotannon ja perinteisten elinkeinojen käyttäminen tuotteiden materiaalien valinnassa ja kuuntelinkin kiinnostuneena Katrin kertomusta mm. kamelin pudottamista karvoista, joita käytetään mm. unelmanpehmeiden kaulaliinojen ja pashminojen tekoon.

Koska itse arvostan myös valtavasti luontoa ja nautin siitä sen kaikissa olomuodoissa eri vuodenaikoina, pidän siitä, että Nordic Swan Livingin valikoimassa pohjoinen luonto on toiminut suurimpana innoittajana. Sen näkee väreissä, materiaaleissa ja yrityksen arvoissa. Yrityksen tuotevalikoima onkin uskomattoman eheä, väripaletiltaan kaunis ja ehdottoman laadukas. Harvoin törmää näin harkittuun kokonaisuuteen ja olen aidosti hyvin otettu koko yrityksestä, sen syntytarinasta ja tehdyistä valinnoista. Valittu linja toimii täydellisesti keskenään ja täällä kylmässä pohjolassa.

Showroomilla meni kuitenkin sormi suuhun – mitä ihmettä sitä itse valikoisi kotiinsa! Jostain syystä palasin koko ajan silittelemään villaista, hieman lilaan taittavaa ruskeaa tyynyä. Myös beigenvärinen, baby alpakan villasta kudottu pehmeä torkkupeitto veti puoleensa ja niistä tulikin oiva pari toisillensa. Toisaalta on sanottava, että valitsi mitkä tahansa tuotteet, ne sopisivat joka tapauksessa yhteen!

Onnesta soikeana palasin kotiin tuotteideni kanssa ja tiesin heti, että halusin kuvata niitä ulkona luonnon keskellä. Vähän kuin viedä ne sinne mistä ne ovatkin. Kuinka ollakaan, tuona päivänä satoi lunta. Myräkkä laantui hetkeksi ja saatoin kantaa tavarat takapihallemme.

Tuoteperheen muita omia suosikkejani oli ehdottomasti Syli -rahi. Sen näkisin mieluisana lisäistuimena olkkarissamme ja kenties sieltä sellainen joku päivä löytyykin, sillä värikin oli harmaassa rahissa ihan täydellinen kotiimme. Kahdesta lattiatyynystäkin syntyisi toisaalta mielenkiintoinen yhdistelmä ja varsinkin mies, joka tykkää makoilla välillä kovalla lattialla selän suoristamiseksi, voisi työntää lattiatyynyn kulman pään alle pehmikkeeksi.

Jostain syystä päädyin sisustustuotteisiin, vaikka todella pitkään hipelsin Showroomilla myös mohair-villasta valmistettua ylellisen paksua kaulahuivia. Kierrän yleensä villat kaukaa, mutta kutittamaton materiaali tuntui kyllä yllättävän hyvältä. En voi myöskään kieltää, etteikö kamelinvillasta tehdyt valtaisat torkkupeitot/shaalit olisi kiinnostaneet. Niitäkin tuli eräs kerta siliteltyä upean pehmeää materiaalia kerta toisensa jälkeen huokaillessa.

Kotona tyyny ja huopa löysivät paikkansa pikkusohvalta. Ikkunan edessä tuntuu usein viileältä katsella telkkaria ja onkin ihana kietoutua baby alpakan pehmeään villaan. Tuon huovan käyttöoikeuden olen rajannut tiukasti kuitenkin vain itselleni. Tuntuu jotenkin, että sitä pitäisi vähän säästellä, kun on niin kertakaikkisen hieno!

Jos Nordic Swan Living jäi yhtään kutkuttelemaan, tutustu ihmeessä ihanaan tuoteperheeseen. Vielä saattaisi jopa pukinkonttiin keretä jotain unelmanpehmeitä paketteja…!

Joulun tuntua sisustuksessa

Jouluun on pari viikkoa aikaa ja voin likipitäen huokaista helpotuksesta – kaikki hommat alkaa olemaan paketissa, ihan kirjaimellisestikin!

Joulukortit laitoin eilen postiin. Askartelin tuttuun tapaan kortit itse ja tänä vuonna mentiin hyvin yksinkertaisella ja tyylikkäällä ilmeellä. Pientä väkertelyä jokaisen kortin kohdalla oli silti, mutta ilmeen säilytin rauhallisena. Ehkä kortti on tänä vuonna enemmänkin talvinen kuin jouluinen, vaikka ei tuolla talvesta taas ole häivääkään ulkona…

Tämän viikonlopun aikana hankin viimeiset lahjat ja paketoin ne pukinkonttiin, nyt kun sukulaislasten vaatekootkin ja muut ovat selvillä. Aion myös tehdä vähän jouluaaton kattaukseen liittyviä ostoksia ja hei – joulu ei ole mitään ilman synttäreitäni! Tänä vuonna mittariin kajahtaakin sitten pyöreitä!

Kotona joulu on jo näkyvästi esillä, joskin vielä vähän liian hillitysti ollakseen makuuni tarpeeksi jouluinen. Joulukukkia ja kukka-asetelmia on kylläkin jokaisella tasolla, kynttilät palavat aina kun olen kotona ja joulumusiikki soi taustalla. Aiemmin syksyllä kietomani eucalyptys-kranssi on löytänyt uuden paikan taulun karmilta. Se näyttää siinä tosi kivalta. Vielä pohdin kiedonko kranssit astiakaapin oveen. Toisaalta se tuntuu liialta – kaapin päällä kun on jo näyttävä isohko havupuu, jokin katajan sukulainen, mutta toisaalta jouluna sisustus saa olla mielestäni yltäkylläinen ja runsas ja nyt kotona onkin vielä vähän liian pliisua.

Ei täällä mitään amerikkalaista sisustuksellista jouluräjähdystä koskaan nähdä, mutta vielä muutamia koristeita lisäillen alkaa tulemaan sitä runsautta ja jouluista fiilistä lisää. Jostain syystä astiakaapin kranssien lisäksi olen haaveillut pitkästä kranssista reunustamaan takkaa. Se kyllä jos mikä on melko amerikkalaista! 🙂

Taisinkin jo mainita, että tänä vuonna ajattelin kokeilla hyvin pitkästä aikaa punaista. Ostin ihan varta vasten tätä poikkitieteellistä koetta varten sohvalle punaisen tyynynpäällisen. Sen kaveriksi ajattelin yhdistää punaisen Iittalan Kivi-tuikun sohvapöydälle tuikkimaan. Annan kuitenkin itselleni oikeuden perua koko homman, jos tuntuu liian rohkealta!

Koko syksyn sohvalla on majaillut Ikean Ypperlig-malliston ja House Doctorin tyynyt. Pian ne vaihtuukin vitivalkoisiin ja pörröisiin tekstiileihin ja niillä mennäänkin sitten kohti joulua ja sen ylitse. Joitain joulukukkatäydennyksiä täytyy vielä tehdä, sillä yksi amaryllis on jo kukkansa kukkinut. Joulu ei nimittäin ole mitään ilman valkoisia amarylliksiä!

Joulukuusi kannetaan kotiin ensi viikonloppuna. Sitten jouluun on enää viikko aikaa. Hurjan nopeasti tuntuu tämäkin joulukuu etenevän! Ensi viikonloppuna on tiedossa myös kahdet pikkujoulut – ensin firman juhlat perjantaina ja ystävien kanssa vietettävät lauantaina, joista vielä suuntaamme jatkobileisiin tanssimaan! Voikin olla hieman väsynyt olo sunnuntaina kuusta noutaessa, heh.

Millä mallilla teidän jouluvalmistelut on?

 

Onnea 100-vuotias Suomi

Iso juhlapäivä tänään! Suomi 100-vuotias! Väkisinkin tulee mieleen, kuinka sotaveteraani-vaarini olisi tätä päivää arvostanut. Paljon on mielessä tuo maailman ihanin vaari ollut eilen ja tänään erilaisia juhlallisuuksia katsellen.

Jotenkin tuntuu, että tätä päivää olisi pitänyt hehkuttaa kaduilla, toreilla ja turuilla vielä aiemmin ja enemmän! Mutta toisaalta suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu vähäeleisyys ja juhlintaan tyylikkyys ja hiljainen arvokkuus. Sopii minulle. Ei tänne pohjolaan amerikkalainen suureellisuus jotenkaan kuulukaan.

Itse olen ylpeä suomalaisuudestani ja vapaasta kotimaastani. Viime aikoina on ollut jotenkin pöyristyttävää kuulla, miten ihmiset haukkuvat Suomea ja sitä miten asiat ovat. Tai miten ne muka ovat jossain muualla paremmin. Kertokaapa yksikin sellainen maa! Missä muualla on tällainen luonto, jokamiehen oikeudet, puhtaat vedet, vehreät metsät, neljä vuodenaikaa rikastuttamassa, terveydenhuolto sellaisena kuin se on, sanavapaus, kouluttautumismahdollisuus, tilaa olla ja elää ja jokaisella lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet elämässä… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sen sai aikaan rohkeat, peräänantamattomat ja sitkeät nuoret miehet ja naiset. Minun vaarini mukaan lukien.

Sen takia en pysty ymmärtämään yhtään mielenosoituksia ja marsseja, joita kuitenkin taas tänään järjestetään. Tuntuu jotenkin ihan pyhäinhäväistykseltä. Eikö heidän vanhemmat tai isovanhemmat ja heidän tekemät uhraukset merkitse mitään? Minkälaisessa maassa eläisimme tänä päivänä, jos sotia ei oltaisi voitettu? Tuskin ainakaan paremmassa.

Me juhlimme Itsenäisyyspäivää ja 100-vuotiasta isänmaata perheen kesken. Käymme laskemassa kynttilät vaarin ja isäni haudalle, vaaria erityisesti muistellen. Hänelle tämä päivä olisi ollut niin tärkeä. Hän harvoin kertoi sodista mitään, mutta tiedän hänen haavoittuneen granaatista ja oli hilkulla selvisikö koko mies. Tiedän hänen joutuneen tekemään päätöksiä omasta tai jonkun toisen elämästä rintamalla ase kädessä. Kaksikymppisenä pojankloppina. Ei ihme, että nuo muistot ei jättäneet koskaan rauhaan. Mutta tuollaiset teot toivat meille rauhan. Muistakoon jokainen sen tänään.

Me istahdamme ruokapöydän ääreen iltapäivällä. Kattauksen tein Suomen kauniissa sini-valkoisissa väreissä. Luontokin antaa tänään parastaan – aurinko paistaa ja hento lumikerros on peittänyt maan.

Upeaa ja rauhallista sadatta Itsenäisyyspäivää kaikille! <3

1. Adventin tunnelmia

Vaikka tänä aamuna kauniista talvimaisemasta ei ollut enää jälkeäkään, en anna sen lannistaa tai viedä joulumieltäni. Tänä viikonloppuna onkin fiilistelty joulua oikein kunnolla mm. eilisissä ystävien kanssa vietetyissä pikkujouluissa. Tulipahan taas naurettua oikein sydämen kyllyydestä!

Ensimmäisen adventin kunniaksi syttyi myös kynttilä. Sen lisäksi olen laittanut vähän joulua kotiin, leiponut pipareita, kuunnellut joulumusiikkia samalla joulukorttiaskartelut päättäen. Enää ne tarvitsee postittaa.

Joulua on parhain rakentaa pikkuhiljaa kerroksittain, eikä läväyttää kaikkea kerralla. Aloitin ensiksi kynttilöillä ja taljoilla, viime viikonloppuna lisäsin kotiin amaryllisen, hyasintteja ja jouluruusun. Tänä viikonloppuna kotiin ilmestyi paperitähtiä, peuranpääkoriste ja takapihalle n. 50 metriä pihavaloja. Enää ei pimeyskään niin masenna terassille katsoessa.

Mukavaa iltaa.

Jouluinen Tukholma

Tukholmassa on tullut käytyä vuosien varrella todella usein – laivaristeilyllä tai työmatkoilla. Olipa kyse kummasta tahansa, ei muutamaa tuntia kauempaa ole kerennyt kaupungilla viettämään. Niinpä aiemmin syksyllä nähtyäni Finnairin lennot alle 70 eurolla Stokikseen, nappasin tarjoukseen kiinni ja vietimme viime viikonlopun pikkujoulutunnelmissa länsinaapurissa.

Tukholmassa oli jo runsaasti joulukoristeita ja aukesipa siellä myös Skansenin joulumarkkinat. Ne tosin olivat lievä pettymys, sillä ne olivat minusta jotenkin vähän erilaiset, hieman liian ”maalaismarkkinamaiset” makuuni. Sen sijaan nautimme kovasti kauniista kaduista ja yleisestä tunnelmasta eri kaupunginosissa liikkuessamme.

Tukholmassa oli kylmempi kuin Helsingissä. Asteet olivat nollan tuntumassa ja tuuli oli kylmä. Oli kuitenkin ihanaa, että se kotimaan kammottava kosteus oli poissa ja saimme maleksia kuivilla kaduilla. Aurinkokin paistoi ja heti tuntui elämä paljon kirkkaammalta! Kumman suuri vaikutus sillä mollukalla!

Käveltyä tuli todella paljon! Perjantaina kerkesimme alkuillan lennosta huolimatta sahaamaan katuja jo jonkun verran, mutta lauantaina kävelimme 20 kilsan verran. Voittekin uskoa, kuinka jalkoja vähän pakotti hotelliin saavuttuamme ostoksien kanssa! Pidimme kyllä aina välillä vähän lämmittelytaukoja kahviloissa kuumia juomia hörppien. En juo laisinkaan kahvia ja suosikkini onkin muuten chai latte. Ihanan mausteinen, kuuma maitojuoma! Sopii sekin joulunaikaan todella passelisti.

Ostimme muutamia joululahjoja, mutta pääasiassa vietimme rentouttavan viikonlopun vain kuljeskellen ja katsellen eri paikkoja sekä hyviä ruokia nauttien. Minä jouluhulluna nautin ihanista koristeista, kaupoissa soineista joululauluista ja upeista näyteikkunoista sekä iltaisin kaupungilla kimmeltäneistä jouluvaloista.

Joulukuun eka päivä alkaa kääntymään jo toisen puoleen. Olen viime viikonlopun neljän päivän vapaasta huolimatta aivan katki poikki! Töistä ei ole päässyt lähtemään normaalin työajan puitteissa kertaakaan tällä(kään) viikolla, mutta nyt onkin kiireisimmät ajat vuodesta käsillä. Meillä on vielä ollut kaikkea muutakin ylimääräistä mm. toimiston muuton vuoksi, joten aivan järkyttävä hoppu on ollut joka tavalla ja joka päivä. Pian kuitenkin alkaa helpottaa joulun lähestyessä ja silloin minulla onkin pidempi vapaa.

Energiaa kuitenkin riittää juurikin käsillä olevan, vuoden ihanimman ajan ollessa käsillä. Joulu tuo niin paljon ihania ja mieltä piristäviä asioita tullessaan ja sitä fiilistellessä väistyy väsymyskin. Nyt on vielä ikkunan takana aivan täydellinen talvimaisema lumisateineen kuin kruunaten tämän joulukuun ensimmäisen päivän! Huomenna suuntaamme ystävien luokse isoihin pikkujoulubileisiin ja sunnuntaina ekan adventin kunniaksi askartelen joulukortit loppuun ja leivon pipareita joulumusan soidessa taustalla.

Aika täydellinen joulukuun ekan viikonlopun suunnitelma… <3

Askel kohti joulua

Tänään katkesi 10 päivän työputki, jonka aikana tein ympäripyöreitä, pitkiä ja raskaita päiviä. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet täynnä stressiä, hermoja kiristäviä tilanteita ja fyysistä väsymystä ja olen todellakin ansainnut loppuviikon vapaata! Tänään unohdetaan kuitenkin kaikki tuo, sillä tänään otetaan reipas harppaus kohti joulua! Tänään vietän päivän kotona pyjamassa ja aamutakissa pikkujoulutunnelmissa ihan vain itsekseni. Kuulostaa höhlältä, mutta tänään kaipaan nimenomaan jotain sellaista.

Laitan joulumusiikin soimaan ekaa kertaa tänä vuonna, fiilistelen jo aamuhämärässä sytyttelemiäni kynttilöitä, ihastelen aiemmin tällä viikolla hankkimiani joulukukkia tekemissäni asetelmissaan, keittelen glögiä ja askartelen joulukortteja. Voiko täydellisempää vapaapäivää jouluhullulle enää siunaantua…?

Koti sai joulukukista aimo annoksen jouluista ilmettä, jota nyt kaipaan tuota pimeyttä karkottamaan ja nostamaan fiilistä stressaavan syksyn jälkeen. Nyt alkaa töissä tilanne helpottamaan ja taatusti tämän pikkujouluviikonlopun jälkeen palaan töihin levänneenä ja iloisempana. Ei tämä pikkujoulufiilistely nimittäin pelkkään kotona möllöttämiseen jää, sillä huomenna suuntaamme miehen kanssa kentälle ja lennämme Tukholmaan viettämään rauhaisaa viikonloppua ihan kaksin. Skansenin joulutori aukeaa sopivasti lauantaina ja Stortorgetin joulutori on auki jo myös. Ihanaa jouluista tunnelmannostatusta siis tiedossa!

Aiomme maleksia Tukholman kaduilla, tehdä jouluostoksia, syödä hyvin ja juoda kuumaa glögiä joulutunnelmasta nauttien. Meillä ei ole kertakaikkisesti mitään muita suunnitelmia tehdä tai mennä yhtään minnekään, paitsi sinne minne nenä näyttää tai mitä tekee mieli.

Tämän päiväisen joulufiilistelyn lomassa heitän jotain pientä lentolaukkuun, mutta pääosin aion vain haahuilla kotona ja odottaa luvattua lumisadetta saapuvaksi.

Mahtavaa viikonloppua teillekin!

So much to do, so little time

Ai, että kun joskus toivoisi vuorokauteen pari tuntia lisää aikaa… helpottuisi hieman tämä työtaakka ja kiire. Sitä nimittäin on työpäivien venyessä välillä yli 10-tuntisiksi, mutta en silti tällä hetkellä vaihtaisi hetkeäkään pois. Työrintamalla eletään mielenkiintoisia aikoja ja tuntuu, että silmässä on vaihde, jolla pystyn porskuttamaan kovempaa kuin koskaan!

Vaikka kiire tuntuu joskus musertavalta, varsinkin niinä iltoina kun huomaa kellon lähentelevän iltaseitsemää ja olevansa viimeisenä toimistossa vaikka tulit ensimmäisenä töihin, niin hieman kieroutuneella tavalla nautin kuitenkin tästä kaikesta härdellistä. Teen tällä hetkellä haastavampia töitä ja pidän yhtä aikaa ilmassa enemmän palloja kuin koskaan aiemmin. On sellainen olo, että nyt on taottava kun rauta on kuuma!

Kotiin tullessa kaadun kuolemanväsyneenä illallispöydän kautta suoraan sänkyyn, joskus jo puoli kahdeksalta tultuani vain vajaata tuntia aiemmin kotiin. Sitkeästi olen käynyt silti salilla 3 kertaa viikossa tekemässä rankkaa kokovartalotreeniä niinä päivinä, kun töistä on pystynyt lähtemään ihmisten aikoihin. Urheilun määrästä en ole tinkinyt, sillä silloin moottorit sammuisivat aivan varmasti. Myös levosta ja hyvistä yöunista olen pitänyt kiinni. Toisaalta olen fyysisestikin niin väsynyt, että välillä portaat yläkertaan tuntuu liian ylivoimaisilta. Vaivun usein uneen ilman, että edes kerkeän tajuta asiaa. Yhtä kirjaa olen yrittänyt lukea loppuun jo kaksi kuukautta, mutta luen koko ajan vain saman sivun uudelleen ja uudelleen ilta toisensa jälkeen, sillä sammun aina kesken sivun, heh!

Viikonloppuja olen pyrkinyt pitämään aikatauluista vapaana ja se on auttanut. Kiire tasaantuu joulua kohti, joten ei tätä kauaa enää kestä muutenkaan. Sitten jäänkin ansaitulle pitkälle joululomalle. Blogi on päivittynyt aiempaa hitaampaa tahtia viime kuukauden ajan – tällaista 1-2 postauksen viikkotahtia ei ole blogissa koettu koskaan aiemmin. Nyt mennään tämän elämäntilanteen mukaan hetken aikaa.

Joulua olen pienesti jo ajatellut ripustaen mm. ulkovalot etuoven kirsikkapuuhun ja kuten aiemmin uumoilin, heti tuli yksi naapuri perässä! 🙂

Kotipäivä

Tänään vietän totaalista kotipäivää.

Se tarkoittaa kotivaatteissa ja villasukissa hipsuttelua, meikittömyyttä ja tukan kietaisua epämääräiselle sykkyrälle, Liv-kanavan ja sieltä tulevien hömppäohjelmien taustalla pyörimistä, kynttilöiden polttamista aamusta alkaen varsinkin tänä harmaana ja sateisena päivänä, joka ei koskaan valkene, kuumaa piparkakkuteetä mukitolkulla, valokuvien ottamista, hoitokoiran rapsuttelua ja isäinpäiväkakun leipomista. Sanoisin, että melko täydellisen rento päivä!

Eilen saimme tosiaan hoitokoiran viikonlopuksi luoksemme. Ihana ja touhukas tuhisija-ranskis! Kylläpä tuntuu mukavalta kun on koira talossa. Viime aikoina on taas ollut ihan hirmuinen ikävä heinäkuussa poisnukkunutta koiravanhustamme. Ehkäpä siksi, että olemme miehen kanssa miettineet viime aikoina minkälainen koira meille seuraavaksi tulisi. Se on nimittäin ihan selvää, että me olemme koiraperhe ja me tarvitsemme elämäämme karvaisen, ihmisen parhaan ystävän. Vielä ei ole aika kypsä sille, mutta jostain syystä viime aikoina on koiria paljon mietitty.

Akuutimpaa halipulaa helpottaa hoitokoira. Ihana istuskella sohvalla ja kuunnella nukkuvan hauvan tasaista tuhinaa ja kuorsausta. <3

Mukavaa Isänpäiväviikonloppua kaikille.

Kukkia ja kynttilöitä

Siinäpä ne tärkeimmät kodin piristäjät näin pimeään aikaan vuodesta; kukat ja kynttilät.

Olen itse asiassa ajatellut tuota pimeää siihen malliin, että luulen ripustavani ulkovalot tulevan viikonlopun aikana ulos pihapuihin. Etuovi ei tunnu läheskään niin synkältä kotiin tullessa, jos kirsikkapuun oksilla tuikkii valonlähteet. Olen myös harkinnut ajastimella syttyviä led-kynttilöitä lyhtyihin.

Olen usein ripustanut valot etuovelle vasta ekan adventin aikoihin, mutta vuosi vuodelta pimeys käy raskaammaksi käsitellä ja jos valonlähteillä sitä voi helpottaa, niin naapurustosta ja liian aikaisesta ”jouluvalojen” ripustamisesta viis! Olen sitä paitsi huomannut, että kun eka rohkea naapuri laittaa pihavalot, seuraa muut pian perässä. Viime vuosina meidän talot ovatkin näyttäneet upeilta, sillä jokainen naapuri on laittanut runsain määrin kauniita (värittömiä) valoja. Talorivistöämme on useat ohikulkeneet koiranulkoiluttajatkin aina ihastelleet ja muutama kylään tullut kaveri kysäissyt ettei vaan sattuisi olemaan naapureidemme kesken mitään jenkkityylistä kilpailua käynnissä…! 🙂 Onneksi mihinkään mauttomuuksiin, kuten välkkyviin neonvaloihin ja poroihin katolla ei ole kukaan vielä lähtenyt, heh.

Kukat alkaa meillä kotona vaihtumaan pikkuhiljaa jouluisampiin ja oikeastaan koko syksynä ei ole enää leikkoja tullut ostettua, vaan kotona on viihtyneet erilaiset calluna-lajikkeet sisälläkin. Viime ajoista poiketen nyt kotona on ollut leikkokukkia, sillä satuin saamaan nuo ihan ilmaiseksi erään tapahtuman jälkeen työmatkalla törmätessäni isojen kukka-asetelmien purkamiseen.

Kiepautin isot vihreät oksat kranssiksi, olen pari joulua viettänyt miettiessäni miten vanhan kaapin oveen sopisi viherkranssi ja nythän se tuli selvitettyä – tosi hyvin sopii! Saattaisi sopia jopa kaksi pienempää, yksi molempiin oviin kiinnitettynä. Tulisi oikein klassinen joulufiilis sellaisesta!

Kynttilöitä meillä palaa ihan valtavasti joka ikinen päivä. Niitä on joka puolella, useampi tuikku, pöytä- tai kruunukynttilä alakerrassa joka kolkassa. Ihana keino karkottaa pimeää ja luoda tunnelmaa kotiin.

Onko teillä käytössä samat keinot?