0

Tuesday, 17. January 2017

Viileän vaalea olkkari

Talven valo on kyllä mystisen sininen ja kylmä. Näihin viikonloppuna napsittuihin kuviin tallentui pakkanen ja kylmyys, kesäauringolla ei tällaisia kuvia vain saa.

_MG_1759.jpg

Jätin pikkusohvalle taljan, ikkunan vieressä on mukavampi köllötellä niin, mutta sohvalta otin jo paksut tekoturkispeitot ja tyynyt pois. Ne alkoi jotenkin tuntumaan tunkkaisilta. Vaaleus ja pehmeys ja paksu talvinen matto viestii silti vielä talvisesta kodista. Iltaisin sytyttelen lisäksi kynttilöitä ympäri huushollia.

Muutoin sisustus on aika riisuttu. Joulun aikaan koettu runsaus on ihanaa, mutta tammikuussa koti suorastaan huutaa keveyttä ja paljaita pintoja. Tilaa hengittää.

_MG_1737.jpg

_MG_1733.jpg

Kukkakimppu esiintyi jo aiemmassa postauksessa, mutta kyllä sitä kelpaa lisää kuvailla. Se on vieläkin ihan freesi.

_MG_1741.jpg

_MG_1731.jpg

Olen jäänyt ihan koukkuun Good Wife -sarjaan. Taidankin siirtyä kuuman kaakaomukin kanssa Netflixin pariin.

Mukavaa iltaa.


0

Tuesday, 17. January 2017

Oman Pentin voittaja

Kiitos teille yli sadalle arvontaan osallistujalle, jotka selvästi arvostatte kotimaista käsityötä ja suunnittelua! Ihania Pentti-kommentteja olitte jättäneet! :) Pentit ovat selvästi sulattaneet aika monen sydämen.

_MG_1651.jpg

Oman Pentti-jakkaran teidän joukostanne Random.orgin arpomana voitti nimimerkki; um.

Screenshot_20170117-205230.jpg

Lähetän sinulle hetimiten sähköpostia! Paljon onnea voitosta! Ja jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut ja Pentti jäi kaihertamaan mieltä - kurkkaa ihmeessä PenttiStoren sivuille ja tilaa omasi vaikka tänään!



0

Sunday, 15. January 2017

Maalissa takki tyhjänä

Perjantai valkeni pienen jännityksen kourissa.

Jo kolme viikkoa deadlinesta myöhässä ollut monen kuukauden työprojekti tulisi vihdoin päätökseen. Odottamattomat tekniset haasteet yllättivät loppumatkasta niin meidät kuin yhteistyökumppanin. Pieni turhautuminen sekä mielessä jo kytenyt turnausväsymys koko syksyn kestäneestä samojen asioiden kelaamisesta alkoi melkein tuntumaan jo liian hankalalta. Voittekin uskoa, että kun perjantaina vihdoin kaikki oli ohitse, takki oli melkoisen tyhjä.

Olo oli innostunut ja helpottunut, tuntui kuin jokin paino olisi nostettu hartioilta. Olin ylpeä, sillä suuri osa visuaalisesta ilmeestä on omaa käsialaani, joskaan en unohda taitavia ja tarkkoja kollegoitani ja yhteistyökumppaneita, jotka omalta osaltaan toivat pakettiin niin paljon lisää sellaistakin, johon oma tieto-taito ei riitä.

_MG_1765.jpg

Pientä lisämomenttia valmiiksi hermoja raastavaan perjantai-päivään toi se, että olin menossa konsultaatiokäynnille plastiikkakirurgille tarkastamaan omituista ihonalaista pattia otsassani, kun yhtäkkiä lounastunnilla lekuriin hilpaistuani huomaankin makaavani toimenpidehuoneessa sairaanhoitajan ja kirurgin asetellessa leikkausliinaa kasvoilleni. Voin muuten kertoa, että tällä kipukynnyksellä ei koskaan tulla ottamaan botoxia otsaan - niin hitokseen sattui kolme puudutuspiikkiä! Sitten jo upposikin skalpelli ihoon...

Palasin puolen tunnin kuluttua toimistolle huonovointisena, päänsärkyisenä, otsa muodottomaksi turvonneena ja tikattuna painesiteen painaessa silmäluomea silmän päälle ja puolen päänahan ollessa täysin puutunut. Normioloissa olisin painunut äkkiä kotiin lepäämään ja katseilta piiloon, näytin aika karmealta, voin kertoa sen, mutta iltapäivän deadline oli nähtävä/koettava livenä.

_MG_1763.jpg

Kun homma oli paketissa, lähdin kerrankin ajoissa töistä ja kurvasin kukkakaupan kautta. Olin ansainnut kukkia. Valitsin eucalyptyksen oksia, lemppareitani neilikoita, tähdykettä ja suuria vihreitä peikonlehtiä. Kotona kaadoin itselleni ison lasin valkoviiniä ja heitin ekaa kertaa pitkään aikaan jalat rentoina pöydälle. Uni kutsui sänkyyn jo kymmeneltä. Silmät eivät enää pysyneet auki. Sama meno jatkui lauantaina.

Tänään olen vähän siivoillut, leiponut ja henkisesti valmistautunut tulevaan viikkoon. Edessä on vielä jälkipyykki; raportointia, viimeisiä hienosäätöjä ja loppupalaveria. On oltava tehokas, sillä viikko on taas puolikas. Torstaina ja perjantaina kutsuu koulunpenkki.

_MG_1764.jpg

Tuntuu ihan uskomattoman hienolta juuri nyt! Ihan hetken verran jäin miettimään tuntuuko "tavallinen" työ nyt enää miltään tämän puristuksen jälkeen. Edessä on kuitenkin taas uusi pariviikkoinen projekti, joten ei tässä ihan laakereille jäädä lepäilemään. Alkuvuosi on töiden puolesta käynnistynyt siis täydellä höyryllä, mutta onneksi olen onnistunut rauhoittamaan vapaa-aikaa juuri niille asioille joita oikeasti haluan tehdä juuri nyt. Illat töiden jälkeen on täyttynyt lähinnä joogasta. Rauhoittavaa vastapainoa kiireisille ja pitkille työpäiville ja hyvää kuntoutusta marraskuussa oireilemaan ryhtyneelle selälleni.

Tänään paistan vielä lihapullat, kaivan varastosta skrinnarit ja lähdetään raikkaaseen talvi-ilmaan vielä luistelemaan miehen kanssa. Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu!

 

0

Friday, 13. January 2017

Nälkä kasvaa syödessä - Valokuvaus

Valokuvaus on harrastus, joka vie koko ajan enemmän mennessään.

Aloittaessani bloggaamisen huomasin pian, että puhelimen kamera ei vain enää palvele tarpeeksi hyvin. Sillä saa toki otettua kelpo kuvia ja myönnän rehellisesti, että muutama lemppariotokseni on otettu älypuhelimella. Kuitenkaan hämärässä ei puhelimen kameralla saa kuvia, joita enää halusin blogissani jakaa, tämä alla oleva hyvänä esimerkkinä. Myös nälkä kasvoi syödessä ja ajatus "oikean" kameran hankkimisesta tuli ajankohtaiseksi. Siitä se sitten lähti.

kamera%203.jpg

Ostin kolme vuotta sitten itselleni joulu/synttärilahjaksi Canonin 600D järkkärin, joka edelleen palvelee hyvänä runkona. Kuvasin pari vuotta kameran mukana tulleella kittilinssillä. Sillä kuvaan edelleen suurimman osan kuvistani, mutta huomasin kaipaavani enemmän valovoimaa sekä pehmeyttä epätarkkoihin kohtiin. Silmä kuvaamiseen niin visuaalisesti kuin teknisempiinkin asioihin keskittyen alkoi kehittyä nopeasti. Kittilinssin vaatimaton valovoima alkoi kyllästyttää sen venyttäessä hämärässä valotusaikaa, lisäten tärähdysherkkyyttä ja jättäen vielä kuviin kohinaa.

Sainkin yllättäen vuosi sitten synttärilahjaksi Canonin 50millisen kiinteän polttovälin linssin. Se on hinta-laatusuhteeltaan tosi hyvä, vaikka onkin muovisella olomuodollaan joidenkin mielestä "halvan" oloinen. Meni hetki aikaa tottua linssiin, sillä ei-zoomilinssinä sen kanssa kuvakulman muuttaminen tapahtuu omilla jaloilla liikkuen, ei linssin rengasta pyörittämällä. Polttoväli tuntuu välillä ahtaalta ja kun koti ei ole suuri kartano, sisätiloissa kuvaaminen käy linssin kanssa joskus vaikeaksi, kun neliöt ei enää riitä tarpeeksi suureen kuvakulmaan. Käytänkin linssiä enemmän muotokuvaukseen ja yksityiskohtaisempiin kuviin, kuin suurien kokonaisuuksien vangitsemiseen.

IMG_4477.jpg

Nyt olen vuoden verran kaivannut vähän laajempaa kulmaa kuviini haaveillen laajakulmaobjektiivista. Nyt käykin kova vertailu ja jonkin objektiivin aion hankkia ennen helmikuista reissuamme, josta kerron teillekin ihan pian lisää! Ne maisemat tulevat tarvitsemaan hyvää linssiä!

Näen itse kehittyneeni valokuvaamisessa, mutta tekniikka -ja termipuoleen pitäisi panostaa niin paljon enemmän, eikä räiskiä kuvia vain fiilispohjalta ja haastavissa oloissa vain toivoa saavansa hyviä kuvia. Kamerassani on toimintoja joita osaan käyttää sujuvasti, mutta niitä on sellaisiakin, joita en osaa hyödyntää. Osa alan terminologiastakin on sellaista, että olisi kiva tietää tarkemmin. Pitäisi tutustua tarkemmin polttoväliin, kinovastaavuuteen, zoom-kertoimeen ja tuhanteen muuhun alan sanastoon ja vielä oppiakin ne ja harjoitella käytännössä kunnolla erilaisilla asetuksilla ja valotuksilla sun muilla. Ostin aikaa sitten kunnon opuksen järkkärikuvaukseen, pidän enemmän ehdan kirjan tunnusta käsissä kuin tietokoneen ruudusta, mutta en ole vielä(kään) löytänyt hetkeä, jolloin pystyisin kunnolla keskittymään ja sisäistämään luetut asiat.

20140209_102140.jpg

Kunnon laajakulmaobjektiivista saa pulittaa suolaisia tonneja, oma budjetti pyörii kuitenkin enemmänkin satasissa. Pari hyvää ehdokkia on seuloutunut vertailun ja valokuvausta harrastavan työkaverin ansiosta, eiköhän pian omaankin kameralaukkuun uusi linssi ilmesty!

Otan mielelläni vastaan suosituksia myös! :)


0

Wednesday, 11. January 2017

Kyllä täällä tarkenee!

Yleensä vahvat mielikuvat jostain vaatteesta tai tuotteesta jota olet vailla, kääntyy itseään vastaan, sillä kaupoille päästyäsi toteat, ettei niissä ole lähimainkaan sellaista jota etsit. En voinutkaan uskoa silmiäni löytäessäni talvitakin ekalla yrittämällä!

_MG_1704.jpg

Takki on Luhdan ja siinä oli likimain kaikki mitä halusin; musta väri, tarpeeksi pitkä malli yli pepun, mutta alle polven, sopivan kokoinen ja tiukka huppu, joka pysyy päässä tuulessakin ja jossa runsas tekoturkisreunus. Istuva malli ilman vyötä ja pienillä tikkauksilla. Takkia voi helposti käyttää kaupungilla nahkasaappaiden kanssa, toisaalta se on myös sopivan rento, jotta sen kanssa voi yhdistää myös UGG-bootsit ulkoiluun. Siis täydellinen juuri minulle!

_MG_1705.jpg

Joudun yleensä ottamaan takeista koon 38, sillä olen aika pitkä ja omaan myös apina-kädet, eli turkasen pitkät kädet ja hihat jäävät aina liian lyhyiksi. Joskus ongelmaksi tuleekin se, että hihat ja hartiat sopii, mutta vyötäröltä tai helmasta takki on kuin teltta. Katsoinkin epätoivoisesti, kun rekissä roikkui vain koon 36 takkeja. Onneksi kuitenkin sovitin, sillä Luhdan mallista 36 oli täydellinen! Sopivan istuva vyötäröstä, eikä kuitenkaan ahdas hartioista sekä tarpeeksi pitkät hihat, eikä helmakaan lerpata liian leveänä! Jihuu! Mieltä lämmitti myös -50% hintalappu, joten kannoin takin kassan kautta kotiin aika nopeasti!

_MG_1701.jpg

Takki on ohuennäköinen ja tuntuinen, mutta valmistettu materiaalista, joka on vettähylkivä, eikä päästä tuulta läpi. Takki on testattu jo viime viikkoisessa -26 asteen pakkasessa, eikä tullut vilu, vaikka alla oli vain ohut paita ja neuletakki.

_MG_1707.jpg

Vetskari tulee tarpeeksi ylös tehden kauluksesta sopivan tiukan, josta tuuli ei pääse puhaltamaan ja huppu on aivan ihana tullen tarpeeksi yli pään ja kasvojen - tämän takin kanssa ei tarvitse käyttää kaulaliinaa eikä pipoa. Kätevää! Joskus nimittäin ärsyttää viritellä ensin takki päälle ja sitten kaulaliina ja parhaimmillaan vielä pipo. Tuossa kohtaa onkin jo tullut kuuma. Nyt ei tarvitse vetää kuin vetskari kiinni ja menoks!

Harmikseni, niin takin käytön osalta, kuin ihan vain yleisen mielialan ja maiseman takia sää on taas muuttunut ikäväksi tihkuksi parilla plussa-asteella. Saisi tulla takaisin kunnon pakkaset ja lumisateet! Nythän on kuitenkin talvi! :)