Terassi kesäkuntoon

Ihan vielä ei voida kesästä puhua, mutta kevät on saapunut tänne etelään ainakin toistaiseksi… tai no, jos säätiedotuksiin on uskomista, tulee tämän viikon jälkeen taas kylmempää.

Viime viikonloppuna missasin Indiedaysin gaalan (edelleen jatkuvan) migreenin vuoksi – ei vain pystynyt lähtemään hälinään ja ihmispaljouteen olemaan sosiaalinen, kun kalloa rummutti katuporan kaltainen päänsärky – ja luulin jo, ettei terassia saataisikaan kesäkuntoon parin viikonloppuvapaan aikana. Niin vaan kuitenkin kuoriutui terassista kesäkelpoinen oleskelualue jälleen kerran.

Terassi kaipasi kunnon kuurausta ja niinpä sille annettiin kyytiä kovalla harjalla ja tarkoitukseen sopivalla homepesuaineella. Vihreät, varsinkin suuren tuijan kohdalla terassia koristaneet ”homeläikät” ja likaisen lumen jättämät tahrat ja roskat saivat lähtöpassit. Kesäkeittiö kuorittiin pressun alta ja siivottiin ja pestiin joka puolelta. Varastosta esiin otetut pihakalusteet koottiin ja pestiin ja kukkaruukut kaivettiin talvisäilöistään. Laitoin ruukkuihin tähän ajankohtaan sopivat perunanarsissit ja itselleni uutena tuttavuutena näin kevätkasvina ostin myös vaaleankeltaisen hyasintin. Hyasintteja olen aiemmin pitänyt vahvasti joulukukkina, mutta mikä jottei ne huumaavalla tuoksullaan kevätkasveiksikin sovi!

Vielä ei pihalla viherrä muut kuin ikivihreät havukasvit, mutta pienen pieniä nuppuja oli jo villiviinissä havaittavissa. Tuo villiviinihän muuraa meillä kaksi aidanseinää täysin umpeen rehevillä lehdillään muodostaen pihastamme erittäin suojaisan. Siinä ei vastapäiset naapurit paljoa haittaa!

Kivetys kaipaa vielä siistimistä roskista ja kuolleista lehdistä sekä uutta kerrosta hohtavan valkoisia koristekiviä. Sen ajattelin hoitaa tulevan viikonlopun aikana. Nyt kun grillikin on saanut kunnon kuurauksen ja liat on poltettu parilasta, on  terassi ja pieni pihamme valmis ottamaan kesän (sitten joskus kun se tulee) vastaan! Jossain kohtaa täydennän terassia kesäkukilla ja keittiötä yrteillä, mutta ne tulevat sitten myöhemmin. Nyt kuitenkin nautin tosi paljon ajatuksesta, että terassilla voi hipsiä vaikka sukkasilleen, kun kaikki on nyt putsattu ja siistitty!

Ja jos tosiaan viileämmät kelit taas tulevat, niin sitä suuremmalla syyllä korkkaamme grillikauden tulevana viikonloppuna, olen jo tilannut kunnon pihvit mieheltä!

Mukavaa viikonjatkoa!

Ranskalaiset tulppaanit ja migreeniriesa

Tapaan usein ostaa viikonlopuksi kukkia kotiin, perus perjantaipuskan siis.

Tällä kertaa Hulluilta Päiviltä tarttui matkaan ranskalaisia tulppaaneita. Ranskalainen tulppaani on pidempivartisempi ja isompikukkaisempi kuin tavallinen. Jotenkin hienostuneempi, kuin tulppaani 2.0. Harvoin niihin törmään, joten nyt oli ihana saada kolmen kukan paketti kotiin.

Viikonloppuna toivoisin saavamme takapihan kuntoon. Lunta on enää pieni häivähdys, kourallinen siellä täällä. Olisi ihanaa pestä terassi ja kantaa pihakalusteet paikalleen. Ja opettaa koiranpentu käymään pisulla kunnolla reunakivetyksillä, eikä terassin reunoille liruttaen. Täytyy kuitenkin katsoa vähän tätä omaa vointia ja mitä alkaa viikonloppuna rehkimään, sillä migreeni on taas piinannut kolmatta viikkoa putkeen. Särky tulee ja menee, ei se luojan kiitos ihan kokoaikaista ole, mutta tänään jo herätessä särki päätä. Ja jatkuu edelleen. Syön taas estolääkettä, mutta en tiedä onko siitäkään mitään hyötyä… Järkevintä olisi tietty ottaa ihan levon kannalta.

Olen joka päivä käynyt Hulluilla Päivillä piipahtamassa työmatkan varrella. Mitään heräteostosta ei ole tarttunut matkaan, lähinnä suunniteltua käyttötavaraa olen hankkinut, kuten sähköhammasharjan vaihtopäitä, Fiskarsin erikoiserästä musta-valkoiset sakset sekä jo kesällä mielessä pyörineen meriheinäkorin, joka ekassakin valokuvassa vilahtaa osin. Vaatepuolelta ostin SuperDryn leggarit sali/joogakäyttöön sekä valkoisen bleiseri-henkisen, mutta rennosta ”kolitsikankaasta” valmistetun takin työkäyttöön toppien päällä käytettäväksi. Lisäksi Herkusta tarttui matkaan niin pihviä, Ben & Jerry’s jätskiä sekä suosikkejani, Macarons-leivoksia. Taidanpa vetää sohvalle oikoseksi, syödä vähän herkkuja ja katsella Netflixiä. Jospa tuo päänsärkykin taas hetkeksi helpottaisi…

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

Muuto Dots -ripustimet eteisessä

Koiranpentu tuo tullessaan erilaisia muutoksia elämään. Sen on melkein saanut kaksi kertaa karvaasti kokea synttärilahjaksi saamani Ted Bakerin käsilaukku. Ensin laukku roikkui vakiopaikallaan eteisen kenkäkaapin vetimessä, mutta kun koira oppi hyppimään, se yletti laukkuun. Sitten siirsin laukun penkin päälle, mutta kun koira oppi nousemaan takajaloilleen ja hamuamaan laukkua penkin päältä, oli aika miettiä toista ratkaisua. Korkeammalta.

Mitään massiivista naulakkoa en halunnut, vaikka alkuun Menun Afteroom ensin mielessä olikin. Yksinkertaisemmat Dotsit tulivat mieleeni toisena ja niitä klikkasinkin sitten ostoskoriin.

Siirsin tekemäni pillikranssin kenkäkaapin päälle ja näin Muuton Dots -ripustimille vapautui seinätilaa. Tilasin yhden M-kokoisen Dotsin tammenvärisenä, se sopii todella kauniisti Neu -tuolien jalkoihin ja keittiön tasoon. Loput kaksi tilasin valkoisena S-kokoisena ja kolme kappaletta riittää seinälle hyvin.

Nyt roikkuu käsilaukku turvassa! Samalla näette pitkästä aikaa vähän laajempaa kulmaa meidän keittiö/eteis -akselilta ja myös keittiön ja olkkarin väliin asennetun koiraportin. Se on kyllä ollut ihan korvaamaton tässä pentuarjessa! Ja älkää huoliko, tuo kukka ei majaile penkin päällä normaalisti, toimi tässä vain kuvausrekvisiittana, muutoin saisi heittää kukalle aika pian hyvästit pentuhirviön hampaissa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

 

Pitkäperjantaina

Mikä ihana neljän päivän vapaa! Aurinko paistaa, on pääsiäinen ja aika ihanien herkkuruokien ja rennon oleilun.

Pääsiäinen on vähän kuin toinen joulu; meillä sitä valmistellaan etukäteen, mietitään ruokalistaa ja koristellaan kotia, mutta paljon rennommin ja vailla ihmeempiä perinteitä.

Vaikka perinteitä on kyllä pääsiäisen ruokien suhteen; karitsaa ja pashaa, jotain yrttisiä juttuja, tuoreita leipomuksia ja kanaa. Eikä sovi unohtaa suklaaherkkuja. Meille tulee kohta ruokavieraita, pöytä on katettu ja koristeltu teemaan sopivaksi.

Nukuin pitkästä aikaa hyvin, aloin aamusta leipomaan ja kerkesin jo käydä tuulettamassa aivoja koiran kanssa raittiissa ilmassa. Kohta nautiskellaan pitkäperjantaista ystävien kanssa. Ihan mahtavaa!

Mukavaa pääsiäistä!

Pentukoiran kuulumisia ja koulutusasioita

Ajattelin vähän kertoilla kuulumisia uuden perheenjäsenemme kotiutumisesta ja pelkkää positiivistahan sen suhteen kuuluu. Kirjoitus on pitkä kuin nälkävuosi, mutta niputin tähän ajatuksia kaikesta koiran kehitykseen ja kouluttamiseen liittyvästä runsaalla määrällä söpöjä kuvia! 🙂

Takana on nyt neljä viikkoa yhteistä eloa ja hyvin on mennyt! Alun pienet vikinät on taaksejäänyttä elämää ja muutaman alakerrassa patjalla vietettyjen ekojen öiden jälkeen siirryimme ylös makkariin nukkumaan öiksi. Pentu oli levoton muutaman yön ajan lähinnä pitäen vikinää nukkumaan mennessämme tai herätessään yöllä. Tämä kuitenkin loppui yllättävän pian. Nyt kuukauden jälkeen pentu herää kerran yössä tarpeille ja herättää silloin meidätkin. Pennun uni ei vielä riitä aina koko yön ajaksi, joten se herää yöllä mm. leikkimään tai järsimään luuta. Se ei varsinaisesti herätä meitä, mutta ainakin itse herään herkästi luun kolinaan lattialla.

Sisäsiisteys on hyvällä tolalla. Mietin juuri, että ei ole tainnut yli viikkoon tulla pissoja sisälle lainkaan! Meillä on keittiössä ja olohuoneessa alustat, joihin voi tehdä tarpeet, jos sisälle ne tehdään. Jo ekasta viikosta lähtien pentu on tassutellut automaattisesti alustan päälle, eikä ohi-lirahduksia ole varmaan kymmentä kertaa enempää tullut. Kakkoshätää emme ole korjanneet sisältä muutamaa kertaa enempää.

Sisäsiisteyttä edesauttaa luonnollisesti nopea pääsy takapihalle. Heti kun pentu on herännyt tai leikkinyt villisti, se on viety takapihalle ja tätä nykyä pentu pyytää itse ulos oven edessä. Ruokailujen jälkeen ei mennä takapihalle, vaan aina lenkille. Pentu on ollut enimmillään nelisen tuntia yksin kotona ja pystyy jo pidättämään tuon ajan, eikä ole mennyt alustalle tarpeille. Tosi hienoa, pentu on kuitenkin vasta 12-viikkoa vanha!

Taluttimessa pentu kulkee jo tosi hienosti! Kun pahimmat pakkaset loittonivat ja pennun kanssa uskalsi ilman jäätymisriskiä mennä ulos, meni eka viikko harjoitellessa ylipäätään pantaan ja hihnaan totuttautumista. Pentu tykkäsi alkuun leikkiä hinalla ottaen sen suuhun tai lyödä jarruja kiinni, mutta nopeasti nämäkin jäi pois pennun rohkaistuessa kulkemaan ja tutkailemaan ympäristöä enemmän. Hihnassa roikkuminen ei ole sallittua, eikä myöskään siinä vetäminen. Pentu kulkeekin tosi nätisti rinnalla hihna löysällä ja innostuessaan vetämään, me pysähdymme. Tällöin pentu lakkaa heti vetämästä ja on tajunnut tuon todella nopeasti! Muisti on vaan melko lyhyt vielä… 🙂 Pentuhihna on vaihtunut jo isojen tyttöjen hihnaan, alkoi tuntumaan niin lelulta se pentuhihna, että oli pakko vaihtaa järeämpään.  Väriksi valikoitui kirkas pinkki – tottakai!

Pidämme pentua vapaana metsässä ja kallioilla liikkuessamme ja harjoittelemme samalla käskystä luoksetuloa. Vapaana oleminen hallitusti on tärkeä asia oppia!

Kahden omapäisen terrierin jälkeen, joilla ei ollut sen siunaamaa tarvetta miellyttää omistajaansa tai jotka eivät omanneet luontaista palvelualttiutta, on huimaa kouluttaa tällaista tapausta kuin labradorinnoutaja on! Pentu oppi päivässä istumaan käskystä ja nyt se istuu myös pelkästä käsimerkistä, joskin sitä vahvistamme edelleen harjoituksilla. Ruokaan ahneasti suhtautuvalta pennulta meni kolmisen viikkoa rauhoittua ruokakupin nähtyään, mutta nyt istuen odottaminen ja katsekontaktin luominen saadakseen luvan syömisen aloittamiseen sujuu kuin tanssi. Näitä kahta – istumista ja katsekontaktia harjoittelemme myös ulko-oven tuntumassa; tuulikaapin ovi ja ulko-ovi on sellaisia, että kun ne ovat auki, koira istuu oven edessä odottamassa.

Mikään ei ole inhottavampaa, kuin ison koiran ryntääminen ahtaaseen tilaan kun joku tulee sisään tuulikaappiin tai on lähdössä ulos tuulikaapista. Koira ei saa rynniä sinne kenkien sekaan, vaan se opettelee parhaillaan, että kun ovi on auki, istutaan rauhassa odottamassa. Lenkille lähtiessämme kun olen saanut kengät jalkaan, annan luvan tulla tuulikaappiin, jossa se istuutuu pannan laittamista varten. Sama ulko-oven kanssa – siitä ei ole lupa pinkoa ulos miten sattuu, vaan koira tietää jo nyt istua odottamaan avoimen ulko-oven eteen katsekontaktin kanssa odottaen lupaa mennä ulos. Näistä hetkistä palkitsemme ruhtinaallisesti namuilla ja kehuilla!

Uskon muutenkin kouluttamisen suhteen enemmän palkitsemiseen kuin kieltämiseen. Toki kieltoja annetaan napakasti silloin kun se puree liian kovaa, repii kiellettyjä asioita kuten sohvan pieliä, halkoja, matonhapsuja tai housunlahkeita, mutta pääsääntöisesti palkitsen mieluummin onnistunutta käytöstä, kun hoen koko ajan eitä. Varsinkin nyt pentuaikana opeteltaessa en säästele namuja, kun se toimii kerta näin loistavasti uuden oppimisessa. Vanhempana totteleminen pitää kyllä tietysti tapahtua sitten ilmankin, mutta pentuiässä on tärkeää, että uuden oppiminen on mukavaa puuhaa ja siitä seuraa aina jotain kivaa – ei pelkästään aina nameja, mutta vaikka leikkiminen palkintona. Tärkeintä on muistaa, että koulutusosiot pidetään lyhyinä ja lopetetaan aina onnistuneeseen suoritukseen, vaikka pienellä avustamisella, jos ei muuten!

Taisin mainita jo aiemmin, mutta koulutamme koiran tottelemaan käsimerkkejä, vaikka meidän koirasta ei metsästyskoiraa tulekaan. Metsällähän koirien tulee totella käsimerkkejä, siellä kun ei voi luonnollisesti koiralle huutaa riistan pelästyttämisen takia. Käsimerkkien totteleminen helpottaa huimasti matkan päästä käskemistä esim. mökillä.

Viimeksi opittu asia on, että koira jää paikalleen istumaan, vaikka minä kävelen poispäin. Helpostihan pentu lähtee seuraamaan, kun se ei vielä tajua, että sen pitää jäädä paikalleen, vaikka omistaja loittonee. Homma toimii tosi hyvin ja seuraavaksi pitäisikin opetella istumaan matkan päästä – siis niin, että jos koira on kymmenen metrin päässä ja se käsketään istumaan, niin se myös istuu juuri siihen paikkaan, eikä lähde ensin pyrkimään luokse. Tämä on tärkeä taito juuri esimerkiksi mökillä, jossa koira on vapaana ja saattaa olla kaukanakin meistä. On tärkeää, että koiran pystyy pysäyttämään matkankin päästä aloilleen. Lisäksi vahvistamme koko ajan tänne -käskyä, sillä aluksi kutsuimme pentua luoksemme vain nimellä, jotta se oppisi mahdollisimman pian sen. Harjoittelemme kaikki näitä myös ulkona, jolloin ärsykkeitä on enemmän ympärillä. Myös tänne -sanaan liitämme käsimerkin.

Siinä missä entisiä terrieri-koiriamme ei olisi ulkona voinut ruoka, ei vaikka olisin sisäfilettä roikottanut kädessäni, kiinnostaa, ruoalle perso labbis motivoituu ulkona ihan yhtä hyvin namuista, kuin sisälläkin. Tämä on kyllä todella hyvä koulutusta ajatellen!

Ja vaikka olen tässä nyt pitkään kertonut koulutusharjoitteluistamme, annetaan me ihan yhtä lailla pennun olla pentu; leikkiä ja riehua, repiä maitotölkeistä tehtyjä aktivointileluja, kantaa keppejä suussaan ulkona, peuhata tuttujen ja turvallisten naapurikoirien kanssa, vaikka ekat rokotukset annetaankin vasta tänään, juosta edestakaisin sisällä törmäten välillä bambi heikolla jäällä -tyylillä huonekaluihin ja vain olla ja nukkua.

Vaikka me leikimmekin pennun kanssa paljon kotona, koko ajan pentua ei tarvitse viihdyyttää hereillä ollessaan kuitenkaan. Sen lempipuuhaa onkin seurata meidän tekemisiä keittössä ruoanlaitossa. Siihen se usein nukahtaakin. Muutenkin keittiö/eteinen on sille rauhoittumisen paikka – siellä se viettää ajat yksin kotona ollessaan ja sinne pistetään jäähylle, jos meininki menee kielloista huolimatta todella rajuksi.

Yksinoleminen sujuu tätä nykyä todella hyvin alun piipityksien jälkeen. Muutama eka kerta yksin jäädessään pentu vinkui perään, eikä osannut oikein rauhoittua. Hankimme keittiöön radion, jonka jätämme sille päälle ja mietimme alkuun muutenkin mikä avittaisi yksinjäämistä. Nyt yksinjäämisessä tai olemisessa ei ole ongelmia. Radio tyynnyttää sitä kuullessaan puhetta ja ääntä ja lisäksi pentu on tottunut yksinjäädessään saamaan Kong-lelun, johon olemme laittaneet pari kohmeista raakapullaa (broilerin ja sianlihasta tehtyjä), joita se jää askartelemaan. Nyt pentu jo vallan odottaa Kongin saamista ja sitä ei kiinnosta meidän lähteminen. Joka kerta kun olemme palanneet kotiin, se on ollut nukkumassa. Erittäin nopeasti yksinjäämiseen siis tottui! Ja tämä on toki suuri helpotus, sillä muistan edesmenneen koiraherran eroahdistuksen vielä liiankin hyvin…

Pentu kasvaa hurjaa vauhtia ihan kohisten! Tullessaan meille se painoi 3 kiloa, viime perjantaina punnituksessa se painoi reilu 9 kiloa! Massaa tulee viikossa lisää n. 1,5kg. Raajat ovat kasvaneet pituutta hurjasti ja pentu onkin vähän kömpelö niiden kanssa. 😊 Pennun ruokintaa muutetaan tällä viikolla niin, että ruokailukerrat putoavat neljästä kolmeen. Se helpottaa aikatauluja, sillä kenenkään ei välttämättä tarvitse olla kotona puoliltapäivin ruokkimassa pentua, vaan aikatauluihin tulee enemmän joustoa. (On tässä ollutkin vähän säätämistä aikataulujen kanssa minun ja miehen sekä tyttären koulun ja töiden takia. Onneksi äitini on ollut hoitoringissä mukana auttamassa!) Pentu syö nyt 12-viikon ikäisenä 8 dl päivässä kuivamuonaa sekä joka annoksessa vähän hapanmaitotuotetta; piimää, turkkilaista jogurttia tai raejuustoa. Koulutusnamien lisäksi se saa yksinjäädessään raakapullat, muutoin emme ole antaneet mitään ylimääräistä. Labbiksilla on taipumus lihota ja niinpä pidämme jo pienestä pitäen kontrollissa syömistä ja ekstraherkkuja. Pakko vielä muistella tähän kohtaan entisten koirien ruoka-annosta, koiravanhuksemme nimittäin söi kahdella ateriakerrallaan  koko päivän aikana yhtä paljon kuin labbispentu nyt yhdellä aterialla, eli 2dl. Aika huima ero, mutta onhan koossakin eroa kyllä!

Hoitotoimenpiteet, kuten kynsienleikkaus, korvien puhdistus ja hampaiden harjaus sujuu alun rimpuiluiden jälkeen jo tosi hienosti. On ollut kaikessa tekemisessä hienoa huomata, miten nopeasti pentu sopeutuu uusiin asioihin. Kun muistaa vaan itse toimia johdonmukaisesti ja viedä aloitetut asiat loppuun asti joka kerta, on asiat paljon helpompia jatkossa kaikille. Karvanlähtöä varten olemme harjoitelleet myös harjaamisen lisäksi imurointia! 😊 Se on erittäin kätevä tapa saada karva talteen jo itse koirasta ilman, että se käy lattian kautta!

Lopuksi voin vain todeta, että olen niin onnellinen, että tartuimme nopeasti mahdollisuuteen hankkia juuri tämä koira. <3 Se on kuukauden aikana tuonut valtavasti iloa meille kaikille, niin omalle perheellemme kuin kavereillekin, vaikka kyllähän koira toi taas vastuuta ja tiukempia aikatauluja elämään, univelasta puhumattakaan… Sitä on kerääntynyt jonkun verran kun kunnon yöunia tai pitkiä aamu-unia viikonloppuisin ei ole ollut kuukauteen. Pahimmillaan olen herännyt 4 kertaa yössä koiran kanssa/takia, mutta nyt onneksi aletaan selviämään sillä yhdellä kerran per yö. Ja eiköhän tuokin kerta jää pennun kasvaessa pois kun pidätyskyky kasvaa.

Onnellisuusaste elämässäni on noussut pennun myötä ihan uusiin lukemiin, niin paljon hyvää mieltä se tuottaa. Ihana lähteä sen kanssa lenkeille tuulettamaan omiakin aivoja tai painia lattialla lelujen kanssa. Myös kouluttaminen on palkitsevaa, kun näkee miten nopeasti pentu omaksuu uusia asioita. Pentu on tasapainoinen ja hyväluonteinen, valpas ja sopivan pehmeä omaten kuitenkin omankin tahdon. Onpa ihanaa, kun perheessä on taas nelijalkainen rakas ystävä. On se niin lutunen ja syötävän söpö rakkauspakkaus! Ihan sydän pakahtuu! <3

 

Palmusunnuntaina keittiössä

Odotan jo malttamattomana pääsiäistä! Pitäisi varmaan kaivaa esiin jotain pientä sulkaa ja pupua kitukasvuisten rairuohojen seuraksi, siemenissä oli jotain vikaa tänä vuonna, kun eivät oikein jaksaneet lähteä kunnolla kasvuun.

Pääsiäisviikolla tarvitsee varmistaa, että kotona on tuoreita tulppaaneita! Tänä vuonna ostin kaupasta pajunkissat, sillä meidän kodin lähellä ovat apajat kutistuneet, eikä kahlaaminen puron varrella tuntunut mieluisalta.

Muutoinkin keittiössä on ihana kevät! Tuoreita yrttejä, jotka rehottavat auringonpaisteessa ikkunalaudalla ja tämä valoisuus – ah!

Pentu herätti kellonsiirtojen takia tuntia myöhemmin. Muka. Kyllä tuo nahkavekkari herättää aika tarkalleen kello kuusi joka ikinen aamu. Toivottavasti jossain kohtaa viikonloppuisin antaa nukkua vähän pidempään… Tänään suunnitelmissa joogatunti sekä hyvää ruokaa. Myös pennulle pitäisi käydä hankkimassa uusi hihna, eli varsin rentoa oleilua näin palmusunnuntain kunniaksi.

Palailen lähempänä vielä tarkempien pääsiäissuunnitelmien kanssa, mutta nyt toivottelen mukavaa palmusunnuntaita kaikille!

 

Nimitaulu ja puuvillankukka

Onpa mukavaa, kun on taas perjantai!

Viikko on tuntunut todella pitkältä. Olen todellakin parin vapaan tarpeessa ja tänään ohjelmassa on sauna, pari viinilasillista ja todennäköisimmin telkkarinkatselua. Huomenna sen sijaan lähdemme miehen kanssa teatteriin katsomaan Luulosairas -näytelmää. Tosi kiva päästä pitkästä aikaa vähän kulttuurin pariin, viime teatterikäynnistä on vierähtänyt jo vuosi!

Tein pitkästä aikaa pari kivaa löytöä kerralla – paljon jo joka paikassa nähdyt nimitaulun ja puuvillankukan. Molempia olen lukuisissa kuvissa katsellut ja miettinyt mistä löytyisi omat, kunnes molemmat kirjaimellisesti kävelivät vastaan – toinen kukkakaupassa ostaessani aivan muuta ja nimitaulu Granitissa etsiessäni koiran herkuille sopivaa säilytyspurnukkaa. Oksa ja taulu yhdessä tekivät olkkarin kaapin päälle mukavan zen -henkisen asetelman pehmeän kynttilänvalon kanssa.

Nimitaulun kirjaimet myytiin erikseen ja itse asiassa tuosta setistä tuli mielestäni aika hinnakas; nimitaulu maksoi 29,90 ja kirjain/numerosetti 9,90. Materiaalikustannukset tuon tekemisessä kun eivät ole maltaita maksaneet. No, yhtä kaikki, siinä se nyt nököttää ja kirjaimia on niin runsaasti, että niistä voi runoilla vaikka mitä värssyjä fiiliksen mukaan!

Yhä enemmän uskon tuohon (olkoonkin kuinka kliseinen hyvänsä) tauluun laittamaani lauseeseen. On ihan turha kuluttaa aikaansa sellaiseen minkä tekeminen ei tuota iloa. Vähän kuin ajankäytön konmaritus. Aika lailla nyt olen elämässäni siinä pisteessä, että pystyn toteuttamaan lausetta myös käytännössä, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Aika mahtavaa.

Ennen viikonlopun toivotuksia annan kuitenkin söpöys-varoituksen –  ensi viikolla tulossa kattavampi kertomus elämästä koiranpennun kanssa suloisten kuvien kera! Ai, että mikä rakkauspakkaus se meidän pentu on. <3

Nyt mukavaa viikonloppua kaikille!

Hay Hee Lounge olkkarissa

Viime postauksessa pohdin, että pitäisikö viimein hankkia kotiin Hayn Hee Lounge -tuoli. No, siinä se tuoli nyt sitten nököttää. Tätä päätöstä ei pikaiseksi voi moittia, harkitsinhan sen ostoa ekan kerran viime vuoden kesällä ja ollakseni varma, yritin vielä lainata kyseistä tuolia kaverilta koeistuntaa varten kotiimme, mutta hän oli kerennyt luopumaan omastaan. Ajatus jäi muhimaan, kunnes kypsyi hankintapäätökseen parissa päivässä viime viikolla.

Itse hankintahan ei sitten osoittautunutkaan kovin helpoksi, sillä joka ainoa paikka myi ei oota! Ravasin sisustuskauppoja, soittelin myymälöihin ja selasin nettiputiikkeja jopa ulkomaita myöten, mutta valkoista Hee Lounge -tuolia ei löytynyt mistään varastosta – joka paikassa luki toimitusajaksi 4-8 viikkoa ja se tuntui kyllä turkasen pitkältä ajalta! Tarkemman selvittelyn jälkeen selvisi, että ylipäätään Hayllä on pitkät toimitusajat, juurikin kuukaudesta kahteen ja nyt heillä on ollut toimitusvaikeuksia ja juurikin kyseisen valkoisen tuolin kohdalla erityisen paljon. En millään suostunut odottamaan parhaimmillaan kahta kuukautta, joten käytin hieman suhteita hyväkseni ja otin yhteyttä työprojektin kautta tutuksi tulleeseen sisustusarkkitehtiin. Hän kyseli kontakteiltaan ja niin löytyi mitä ilmeisimmin se yksi ja ainoa pääkaupunkiseudulla ollut valkoinen tuoli minulle! Parin tunnin päästä puhelusta olin käynyt myymälässä ja niin tuoli matkasi auton takakontissa kotiin. Jee!

Pelkäsin, että tuoli jäisi irralliseksi, mutta katit, sehän sujahti olkkariimme oikein hyvin ja nököttää nyt takan edessä sitoen sohva-aluetta vielä tiukemmin yhteen. Olkkari sai kauan kaivatun lisäistuimen, mutta lisäistuin ei kevyen ja läpinäkyvän ilmeensä vuoksi tuki tilaa, vaikka jääkin vähän keskelle käytävää. Viime aikoina olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, kuinka huonekaluilla rajataan tiloja ja kokeilin myös kääntää Loungen selkänoja suoraan kohti keittiötä – ei näyttänyt yhtään hullulta niinkään, vaikka nyt pidänkin tuosta vinottain asettelusta enemmän. Olen asettanut tuolin myös pianon kulmalle kohti sohvia ja näyttää se siinäkin kivalta, joten vähän tilanteen mukaan sitä voi siirrellä, kun ei painonsakaan vuoksi ole hankala siirrettävä.

Istuinmukavuus on yllättävän hyvä, vaikkei ritilän päällä olisi mitään. Koko illan istumiseen tuoli ei silti sovellu, kyllä siinä hanuri puutuu! Kahden eri googlauksen jälkeen en onnistunut löytämään valmiita pehmusteita tuoliin, mutta minäpä näppäränä tyttönä ajattelin sellaisen tehdä! Kävin jo ostamassa ohutta vaahtomuovia, enää puuttuu sopiva kangas. Kävipä mielessäni tehdä siitä kaksipuoleisen kahdella eri värillä, niin voi vaihtaa puolta/väriä tarvittaessa.

Yksi askel olkkarin pieneen freesaukseen on siis otettu. Askeleita on vielä tulossa viitisen kappaletta maalaamisesta uuteen sohvaan ja piensisustamiseen, mutta ensin pitää vähän odotella pentukoiran rauhoittumista. Uutta sohvaa on turha hankkia ikenien kutitusta tai pureskelen tarpeen tyydyttämistä varten ja maalia en viitsi lätkiä ennen kuin uusi sohva on kotona ja näkee kokonaisuuden.

Eikös vaan näytäkin hyvältä!

Tulevia sisustusmuutoksia

*yhteistyössä Designkaupat.fi

Tänään kirjoittelen yhteistyön merkeissä sisustamisesta, johon liittyy ainakin omalla kohdallani kiinteästi inspiraation ja ideoiden etsiminen, omiin tarpeisiin sopivien tuotteiden löytäminen ja tietenkin kustannussyistä myös hintojen vertailu.

Hintojen vertailua harrastan etenkin silloin, jos kyseessä on vähänkään isompi hankinta tai design-tuote, sillä laadukas muotoiluhan maksaa ja ei haittaa, jos etsimänsä tuotteen löytää tarjouksesta. Joskus ostopäätöksen olen tehnyt hinnan sijaan toimitusajan mukaan, sillä toisinaan ei vain malta odottaa kuukautta, jos muualta tuotteen saa viikossa. Käteväksi lisäksi tällaisessa etsinnässä tulee sivusto, jonka avulla pystyy kunnolla vertailemaan niin tuotteita, hintoja, toimitusaikoja tai vaikkapa maksutapoja.

Jokainen on varmasti käyttänyt jonkun tyyppistä vertailevaa sivustoa aiemmin, ehkä tyypillisimpänä esim. lento- tai majoituspalveluita tarjoavaa sivustoa, joita ainakin allekirjoittanut itse ahkerasti käyttää. Designkaupat.fi toimii vähän samalla periaatteella, mutta valikoimassa on hotellihuoneiden tai lomakämppien sijaan sisustustuotteita.

 

Designkaupat.fi  -sivustoon törmäsin itse parisen vuotta sitten etsiessäni mm. Pappelina-mattoa kylpyhuoneeseemme. Siellä pystyi kätevästi vertailemaan eri verkkokauppojen tarjontaa mattojen koon ja kuosin suhteen sekä hintoja kyseiselle tuotteelle. Kuinka kätevää oli klikata löydön tehdessään kauppaan, josta tuotteen sai sitten ostettua! Olenpa sen jälkeen etsinyt sivustolta mm. Hayn tuolia ja House Doctorin Walls -peiliä.

Sivusto vertailee 32:n eri verkkokaupan sisältöä, joten aika kattava valikoima löytyy yhden osoitteen sisältä tuotteita selattavaksi! Hakutoiminto löytää välittömästi tuotteen, mikäli se sivuston kautta on katseltavissa ja jos et etsi mitään spesifiä tuotetta, voi niitä selata eri kategorioiden mukaan. Itsekin testasin kategorioita mm. selatakseni kynttilänjalkoja ihan yleisesti nähdäkseni valikoimaa, sillä en ollut ihan varma mitä etsin.

Valotinkin jo hieman ajatuksiani olohuoneen puolelle haaveilemistani sisustuksellisista muutoksista tässä postauksessa. Totesin silloin, ettei ihan selviä säveliä vielä ollut, mutta nyt alkaa kokonaisuus jo paremmin hahmottumaan ja erilaisia kaluste- ja piensisustuspäätöksiä on tehty. Designkaupat.fi -sivusto otti minuun yhteyttä sopivaan saumaan, sillä nyt sain sivustoa käyttäessäni inspiksiä ja kipinän ratkaisujen tekemiseen. Selvää on ainakin, että etsin nyt mm. uutta sivupöytää ja valaisinta, jotka olen päättänyt hankkia sohvan viereen ikkunaseinälle. Nurkkaus on ollut vuosia vähän kuin hukkatilana, vaikka sen voisi sisustaa tosi kivaksi! Valaisimen suhteen en ole vielä päättänyt, onko se pöytä- vai seinävalaisin. Jostain syystä seinä-versio vähän kutkuttaa. Uusi sohva on jotakuinkin päätetty, mutta sen hankintaa on pakko lykätä vielä niin kauan, kun koiranpentumme naskalit tuntuvat liian helposti uppoavan nykyisen sohvan tyynyihin ja jalkoihin. Eli ihan lähiviikkoina se ei tule onnistumaan! 🙂

Olen myös viime kesästä lähtien pyöritellyt ajatusta Hay Hee Lounge -tuolin hankkimisesta. Haluaisin yhden lisä istumapaikan olkkariin. Kyseinen nojatuoli on tarpeeksi kevyt liikuteltavaksi eri kohtiin olkkaria ja tarpeeksi siro, eikä tukkisi tilaa ”läpinäkyvyytensä” vuoksi. Samaan hengenvetoon mietin jääkö tuoli irralliseksi. Ehkä sitä pitää vain testata!

Näissä aatoksissa toivottelen mukavaa iltaa kaikille!

 

Asetelmaa ja vakkari-väriä

Pääsiäinen on parin viikon päästä ja nyt jos koska oli aika miettiä kotiin jo keväisempää tunnelmaa.

Koska vielä ei tunnu kovin keväiseltä kaiken loskan ja pakkasviiman keskellä, päätin pysytellä utuisissa sävyissä pirteän väri-iloittelun sijaan ja tehdä myös jonkun kauniin asetelman katseltavaksi.

Todella pitkästä aikaa hankin uusia juttuja ihan vain päähänpistosta! Selasin HM Homen valikoimaa ja klikkasin koriin kauniita asioita. Ja minkäs muun värisiä, kuin pehmeitä roosansävyjä – ihan vakio kevätvärini jo ties kuinka monta vuotta putkeen. Pienet maljakot olivat niin söpöjä, että ne oli pakko saada. Koska hintakaan ei ollut muutamaa euroa ihmeempi, niin en miettinyt kahta kertaa. Myös tuo valkoinen pieni kivitarjotin tuli samassa tilauksessa.

Aika harvoin laitan esille yhtä esinettä sellaisenaan. Tässäkin tapauksessa sisustuskirja kokoaa kivasti tarjottimen ja siinä olevat esineet kokonaiseksi asetelmaksi. Koska pidän säntillisyyden rikkomisesta, laitan aina yhden asian asetelman ulkopuolelle, kuten nyt tuon toisen pikku-maljakon. Minusta eriparisuus ja pariton luku on mielenkiintoisempi yhdistelmä kuin täydellinen symmetria tai tasaluku. Kolme, viisi tai joskus jopa seitsemän on yleisimpiä käyttämiäni määriä.

Kun kotona temmeltää 10-viikkoinen pentukoira, pitää hieman miettiä mitä pitää esillä ja missä. Ihan kohta pieni nenu ylettää pöydän päälle (nyt se jo pyyhkii tehokkaasti reunoja) ja sitten kynttilöitä ei ainakaan enää uskalla polttaa sohvapöydällä. Toisaalta haluaisin kasvattaa koiran niin, että sen on opittava, että vaikka johonkin ylettää, se ei tarkoita, että se on silti koskettavissa/otettavissa. Toisaalta nyt pentutohinoissa ei kannata ottaa turhia riskejä vahinkojen tai vahingoittumisien suhteen. Tämän opimme kantapään kautta eräänä iltana koiran törmätessä iltahepuleissaan portaiden pilarissa nojailevaan ikkunaruutuun saaden sen irti kiinnityksestään ja kaatumaan kohti itseään. En tiedä olenko koskaan pompannut yhtä nopeasti jaloilleni sohvalta syöksyessäni ottamaan ikkunasta kiinni. Sain sen viime hetkillä käsivarsilleni ennen sen mätkähtämistä lattialle ja pahimmassa tapauksessa koiran päälle. Voitte uskoa, että ikkunaruutu ei enää nojaile missään…

Nämä matalat esineet sohvapöydällä on tässä kohtaa hyvä vaihtoehto, koira ei ihan (vielä) saa niitä kumoon kuonollaan tai sillä hassulla vinhasti heiluvalla piiskallaan! Jotain kaunista on kuitenkin saatava kotiin tästä pentuhulinasta huolimatta. Pehmeä roosa sohvatyynyissä ja tuossa maljakossa tuntuu tosi raikkailta!

Jokos teillä on kevättä sisustuksessa?