Huonekuusi – toinen lempparikasvini

Pitkään blogiani lukeneet tietävät jo, että en juurikaan pidä viherkasveista omassa kodissani. Olen sillä tapaa ronkeli, että en pidä kovinkaan monen kasvin ilmeestä tai lehtien muodoista. Kahta lempparikasviani, oliivipuuta ja huonekuusta yhdistää yksi tekijä ja se on puumainen ilme. Niinpä kolmannen oliivipuuni kuoltua äskettäin (siis sen puun, jonka sain selviytymään viime talvesta ja joka nyt teki totaalisen harakirin muutamassa viikossa nostettuani sen ulkoa sisätiloihin), päätin jättää oliivipuut tauolle ja hankkia huonekuusen.

Mitenkään kovin menestyksekäs en ole tämänkään kasvin kanssa ollut – olen mitä todennäköisimmin kastellut kasvia liikaa saaden kaksi edeltäjää jo bioroskikseen, joten yritän tämän kanssa edetä varovaisemmin. Minulle suorastaan naureskeltiin Plantagenissa, että miten ihmeessä olen saanut jo kaksi huonekuusta hengiltä?! Hmm… minusta tämä on kyllä aika vaativa kasvi hengissä pidettäväksi!

Istutin huonekuusen betoniruukkuun tekemällä sinne ensin salaojan pienistä kivistä. Jospa se auttaisi vähän liikakasteluongelmassa myös.

Ensiksi sijoitin huonekuusen keittiön ikkunalaudalle, mutta yhdessä viime viikonlopun aikana keittiöntuoleihin lisäämieni taljojen ja jatkuvasti jo kotona ollessani polttamieni pimeää taltuttavien kynttilöiden kanssa yleisilme jouluuntui liikaa jopa minunkaltaiseni jouluhullun mielestä. Oli aivan pakko siirtää huonekuusi hetkeksi vielä samaisessa avotilassa olevan eteisen puolelle. Nostan sen siitä sitten kuukauden kuluttua paremmin framille, kun joulua voi alkaa hehkuttaa jo olan takaa.

Tänään oli asteet pakkasen puolella kun lähdin töihin ja hanskoja oli kaiveltava esiin! Saa nähdä tuleeko Helsinkiin ensilumi jo ensi viikon alussa, kuten lupailivat. En kyllä panisi pahakseni (kun ei se kuitenkaan vielä maahan jää) ja usein tyttären syntymäpäivän tienoilla (myös silloin kun hän syntyi), sataa maahan ensi lumi. Tosin viime vuosina se on ollut vähän kortilla…

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille!

Taljojen paluu sisustukseen

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että taljat kuuluvat talvisisustamiseen. En hirveästi harrasta kausi-sisustamista, pyrin hankkimaan ja omistamaan ajattomia ja ympärivuoden käytössä olevia tavaroita ja tekstiileitä, mutta kyllähän jotkut tavarat vain kuuluvat tiettyihin vuodenaikoihin tai juhlapyhiin. Taljat ovat mielestäni hyvin vahvasti kylmien vuodenaikojen sisustustekstiileitä, harva kai kesäkuumalla istuu taljan päällä…

Olenkin usein ottanut taljoja esiin vasta marras-joulukuun vaihteessa, kun kotiin on halunnut alkaa päivittämään jo vähän jouluista fiilistä. (Hep! Joulu mainittu!!:)

Kesällä hankitut Neu-tuolit ovat ruiskupuristettua polypropeenia, eli muovia ja tuntuvat todella kylmiltä istua tänä muutenkin kosteana ja viileänä vuodenaikana. Tuolit eivät kesällä tuntuneet ollenkaan kylmiltä, mutta nyt huomasin kaipaavani niihin jotain pehmeää ja lämpöistä alustaa. Ei siis auttanut muu, kuin kaivaa ne talviseksi mieltämäni tekstiilit esiin ja vuoraa tuolit tekotaljoilla. Miten ihanan pehmeitä ja lämpöisiä pesiä niistä tulikaan!

Taljoja on kahdenvärisiä; valkoisia ja siniharmaita ja ne ovat kaikki Hemtexistä hankittuja. Olen jopa käyttänyt nuo siniharmaat kertaalleen pesukoneessa ja ovat ihan uudenveroisia, eivätkä kärsineet pesukoneesta lainkaan. Keittiöön tuli tosi kiva ilme ei pelkästään karvaisten taljojen vuoksi, vaan myös siniharmaan värin myötä. Myönnän rehellisesti, että vähän alkoi jouluttaa taljojen vuoksi, ne toivat heti vähän sellaista joulunsekaista fiilistä kotiin ja uskokaa tai älkää, jokin joululaulukin alkoi päässäni soimaan! 🙂

Vaikka mielessä onkin jo muhinut idea tämänvuotisista joulukorteista – minähän askartelen ne itse joka ikinen vuosi – ja omatekoisista joululahjoista, ihan vielä en ala blogissa hehkuttaa lempi juhlaani. Itselläni on vahvasti liittynyt jouluun kuuluvat valmistelut tyttären syntymäpäivän jälkeiseen aikaan, sillä kun tytär oli pieni ja erilaisia synttärijuhlia piti järjestää useampiakin sukulaisille ja sitten kavereille erikseen, keskityin aina ensin niiden juhlien järjestelyyn lokakuun loppupuolella ja vasta sitten aloin suuntaamaan katsetta joulun suuntaan. Tytär on nyt jo aikuinen ja juhlien järjestelyt ovat sellaisenaan taaksejäänyttä elämää, mutta edelleen vasta hänen syntymäpäivänsä jälkeen alan miettimään vuodenlopun juhlia. Tapa on siis jäänyt, mutta kyllähän elämässä pitää olla perinteitä ja vanhoja pinttyneitä tapoja.

Yritän jossain kohtaa nappailla vähän laajempaa kuvakulmaa keittiöstä. Nyt toivottelen reipasta uutta viikkoa kaikille!

Makuuhuoneen puolella

Pitkästä aikaa kuvia makkaristamme.

Siellä ei ole tapahtunut juurikaan sisustuksellisia muutoksia pariin vuoteen, sillä makuuhuone on viimeisen remontin jälkeen edelleen mieleemme. Mustaksi maalattu päätyseinä on kaikessa jykevyydessään rauhallinen. Pidän makkarin graafisesta musta-valkoisesta ilmeestä, johon yläkerrassa (vieläkin uusimatta) oleva kirsikanvärinen lattia tuo mukavasti lämpöä. Ehkä siksi tuota lattianvaihtoa ei olekaan kiirehditty…

Makuuhuoneemme on hyvin kompakti, mutta siellä on tärkein – mukava sänky hyvillä patjoilla! Lisäksi minun puolellani sänkyä on muutama seinähylly kirjojen ja muutaman pienesineen säilyttämiseksi. Ainoita koriste-esineitä on tuo vanha kiinalainen kaappi, iki-orkidea sekä vanhempieni joltain Aasian matkalta tuoma buddha.

Päätyseinällä on itse ottamistani kuvista tekemäni kuvakollaasi. Musta-valkoinen kollaasi on kyllä yksi lemppari kohdistani koko kotonamme.

Olen miettinyt pitkään lukuvalaisinten vaihtamista. Haluaisin sellaiset, jotka ripustetaan johdosta katossa olevaan koukkuun ja jotka sitten laskeutuvat sieltä oikeaan korkeuteen sängyn vierelle. Valmiiksi pitkällä johdolla olevia on ollut (ainakin jossain kohtaa, nyt en ole pitkään aikaan etsinyt) vaikea löytää valmiina, en itse ole koskaan tehnyt sähkötöitä edes johdonvaihdon verran, joten ihan ekaksi en niitä lähtisi räpeltämään.

HAYn IKEALLE suunnittelmat Ypperlig -tyynynpäälliset päätyivät makkariin kuten suunnittelinkin ja ne sopivat kyllä täydellisesti vähän tuollaisella kukonaskel -kuviota muistuttavalla ilmeellään graafiseen makkariimme.

Loppuun vielä kuva suunnasta, jota ei ole ikinä ennen blogissa nähty. Tyttären huonetta en ole koskaan blogissa esitellyt, se ei ole tuntunut jotenkaan oikealta tai tarpeelliseltakaan, aikuisen tyttären huone on hänen omaa yksityistä aluettaan hänen omilla tavaroillaan. Tämän verran kuitenkin annan kurkistaa siihen suuntaan avointen ovien lomasta.:)

Ennen alakerrassa palvellut iso nojatuoli ja rahi sekä isovanhempieni vanha jalkalamppu päätyivät tyttären huoneeseen alakerrassa kolmisen vuotta tehdyn rempan jälkeen. Tyttären huone on yli tuplasti isompi kuin meidän, joten sinne mahtuu kuvassa näkyvien huonekalujen lisäksi vielä loistavasti parisänky, iso tv-taso/kirjahylly ja toinen nojatuoli vaatekaappirivistöstä puhumattakaan. Tyttären huone noudattaa muun kodin tapaan musta-valko-harmaata linjaa, vaikka ihan itse on saanut huoneensa sisustaa ja maalata. Poikkeuksena ja väripilkkuna huoneessa on ripaus tummanpunaista.

Meidän makuuhuoneessa ei varmaan suurensuuria muutoksia nähdä tulevaisuudessakaan, mutta jalkopäädyn seinä pitäisi maalata. Se tarvitsee uuden, raikkaan valkoisen maalikerroksen ylleen.

Mukavaa tiistaita!

Uudet IKEA Ypperlig -tuotteeni

Eilen perjantaina lanseerattiin IKEA / HAY -yhteistyön tulos, Ypperlig -mallisto. Minä vierailin IKEAssa heti työpäivän jälkeen saadakseni käsiini joitain pientuotteita tästä mallistosta. Minusta on tulossa kovaa vauhtia tanskalaisen HAY:n suurensuuri fani…!

Ihan ekaksi olin päättänyt ostaa maailman parhaimman kestokassin, eli FRAKTAn uudessa HAYn suunnittelemassa kuosissa. Kassejahan oli uusilla kuoseilla monen monta, mutta itse päädyin viininpunasävyiseen. Vihreäkin olisi itse asiassa ollut kiva…

Lisäksi kassalle kiikutin mukanani 2 musta-valkoista tyynynpäällistä (jotka ovat kätevästi kaksipuoleisia) sekä kaksi hauskaa ja matalaa kynttilänjalkaa. Olen pitkään kaivannut makkariin uusia graafisia tyynynpäällisiä sekä nimenomaan matalia jalkoja, joihin saisi kruununkynttilöitä. Ypperlig -malliston tuotteet täyttivät molemmat tarpeeni. En tiedä kuinka paljon täydennystä tästä mallistosta myymälöihin tulee, olin silti ihmeissäni, että nämä musta-valkoiset päälliset olivat viimeisiä, joita minä onnistuin myymälästä löytämään. Muita värejä näytti olevan vähän enemmän.

Tytär ei muuten pitänyt kynttilänjaloista, kutsui niitä kauheiksi, mutta minä näin niissä jotain. Ne ovat vähän kuin kauniit riikinkukonpyrstöt. Ja onneksi toistaiseksi minun makuni ratkaisee tässä huushollissa…! 🙂

IKEAsta tarttui matkaani myös tuo ihana, kultaisilla neppareilla koristeltu huopakori. Näin sen heti toimittavan pitkien kynttilöiden säilyttäjän virkaa.

Joko te olette kerenneet IKEAan ja uuteen Ypperlig -mallistoon tutustumaan?

Lemppari aamupala

Aamu alkaa hyvin raikkaalla ja terveellisellä aamupalalla.

Vakio aamupalani on smoothie, varsinkin arkiaamuisin. Se on helppo ja nopea pyöräyttää blenderissä heittämällä kaikki raaka-aineet sinne ja hurauttaa kone käyntiin. Oman smoothieni tarvitsee olla ruokaisa ja ravitseva, sillä se on ainoa asia, jonka aamupalaksi nautin. Vakkari smoothieni koostuukin 1 maitorahkasta, 1 banaanista, 100g eri marjoista, ja kourallisesta kaurahiutaleita. Sekaan lentää myös yleensä pari basilikan lehteä, joskus loraus limeä tai hunajaa lisämakua tuomaan.

Maitorahka tuo annokseen proteiinin, joka pitää nälän pois, bansku hiilareita. Kaurahiutaleista ja eri marjoista saa kuituja ja jälkimmäisistä myös vitamiineja. Joskus aamulla kiinteän ruoan syöminen voi tuntua hankalalta, ainakin minun on pitänyt olla parisen tuntia jalkeilla, ennen kuin saan jonkun tuhdimman aamiaisen alas. Smoothie on juotavana jotenkin helpompi kulauttaa, vaikka nautinkin sen vasta töissä ja oikeastaan siihen mennessä olen melkein sen pari tuntia jo hereillä ollutkin.

Aamu lähtee käyntiin tosi hyvin raikkaalla, marjaisalla ja hedelmäisellä juomalla, joka on myös superterveellinen!

Ikkunalaudan lisäys keittiöön

Pari oikeaa veikkausta tuli teiltä aiemmin – ikkunalautahan siitä laudanpätkästä tehtiin!

Ruokapöydän vaihtuessa pyöreään ja sen sijoituttua keskemmälle keittiötä, meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hyödyntää ikkunanedusta nyt kun ruokapöytä ei ole siinä kiinni.

Vaikka pyöreän pöydän ympärille mahtuu likipitäen saman verran ihmisiä ruokailemaan kuin vanhan suorakaiteen muotoisen, on kattaustilaa vähemmän. Sitä minä kyllä kaipaan, sillä pidän todella paljon kattauksien tekemisestä ja arkiruokailua lukuun ottamatta pidän siitä, että myös pöytään mahtuu kantamaan ruokaa. Esimerkiksi jouluna pöytään tulee helposti kymmenittäin kippoja ja kuppeja erilaisia ruokia varten. Ikkunalautaa voi hyödyntää kattauksiin ja ruoan esillelaittoon todella kätevästi.

Lauta on tavallista, männystä valmistettua liimapuulevyä. Se kiinnitettiin seinään kolmella kannattimella, sillä halusimme varmistaa ettei se ala rotkottamaan ja sen päälle uskaltaisi laittaa myös painoa ruokatarvikkeista ruukkuihin. Ikkuna on pienessä, viiden sentin syvennyksessä ja lauta kiinnitettiin suoraan syvennyksen päälle. Maalasin sen valkoiseksi ja se maastoutuu mielestäni todella hyvin keittiöön – ihan kuin se olisi aina ollut siinä!

Ikkunalauta on pieni lisäys keittiöömme, mutta tuo siihen heti ihan toisenlaista ilmettä ja käyttömahdollisuuksia! Se toi mielestäni myös kodikkuutta lisää ja nyt laitoinkin laudalle ison lyhdyn, lemppariruokakirjoja ja mm. timjamin luonnonvaloa saamaan. Olen harkinnut kunnon yrttiruukkujen hankkimista, olisi kivaa saada niitä muutama riviin ikkunalle. Kaiken kaikkiaan monikäyttöinen ja kaivattu lisä keittiöömme!

Ja ah, nuo tuolit… ♡ Jos jostain huonekaluostosta voi olla onnellinen, niin noista! Niin täydelliset!

Totaalinen tekstiilipäivitys olkkariin

Tein olohuoneessa likipitäen totaalisen tekstiilipäivityksen ja sen myötä meille on vihdoin ja viimein löytyneet myös uudet matot, wuhuu!

Aloitetaan kuitenkin pienemmistä tekstiileistä… tajusin nimittäin etten ollut uusinut pitkään aikaan sisätyynyjä ja sen kyllä huomasikin! Kaikki tyynyt olivat lässähtäneitä, joita ei pöyhinnästä huolimatta saanut enää muhkeiksi ja onhan se nyt ihan hygieniasyistäkin koristetyynyjä välillä kannattavaa uusittava.

En ole ostanut todella pitkään aikaan uusia päällisia. Olen pyöritellyt niitä samoja makkarista olkkariin ja olkkarista tytön huoneeseen ja nyt tuskastuin kaikkiin jäljellä olleisiin, sillä myin todella ison osan pois viimeksi kirpparilla. Oli aika harkita sekä uusia tyynyjä että niiden päällisiä. Sattuikin kilahtamaan sähköpostiin sopivaan rakoon Hemtexin Ota 3, maksa 2 -tarjous, jonka turvin hankin pari uutta tyynyä päällisineen (valmis setti siis) sekä pehmeän huovan.

Uudet päälliset ovat todella kauniit! Niissä on rouhean leveä vetoketju ja iso ruskea nahkakoriste. Tyynyjen monikäyttöisyyttä lisää erilaiset kääntöpuolet ja käytänkin toista tyynyä kauniilla vaaleanharmaalla puolella ja toista tuolla syvän tummansinisellä. Nämä olivat ihan nappiostos! Kolmantena tarjoustuotteena valikoin mukaani valkoisen huovan, joka on ihanan lämmin ja unelmanpehmeä.

Olen pitkään ollut kyllästynyt normaaleihin 50×50 ja pienempiin 40×40 kokoisiin neliönmallisiin tyynyihin. Nuo Hemtexistä mukaan lähteneet pitkulaiset 40×60 kokoa olevat ovatkin kivaa vaihtelua, joita täydensin vielä toisilla suorakaiteen mallisilla tyynyillä ja päällisillä; HM Home -myymälästä ostin edulliset sisätyynyt ja Zicos’in verkkokaupasta nakuttelin tilaukseen House Doctorin valkoiset päälliset mustilla katkoviivoilla muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen.

Sohvalle lisäsin myös Ikean tilaisuudesta mukaan saamani pehmeään beigeen taittavan tyynynpäällisen ja myymälästä itse ostamani vihreänsävyisen päällisen, jotka ovat samettisen pintansa vuoksi myös nyt myös todella trendikkäitä! Yhdessä kaikki värit sohvista kutsuvat ja syksyyn sopivasti vähän tummanpuhuvat. Pidän todella paljon tästä ilmeestä!

Vihdoin ja viimein olen myös löytänyt uudet matot olkkariimme. Hain joko erittäin lyhytnukkaista ryijymattoa tai paksua ja tiiviillä kudonnalla tehtyä puuvillamattoa, jota pystyisi pesemään myös itse. En tajua miten en aiemmin hiffannut lähteä ihan mattojen erikoisliikkeeseen hankintaa tekemään postimyyntiliikkeiden sijaan, sillä luoja yksin tietää kuinka monta mattoa olen kesän aikana ja jälkeen tilannut ja samantien palauttanut. Kyllä matto pitää nähdä livenä ennen ostopäätöstä! Ainakin, jos on yhtä vaativa valkoinen lattia kuin meillä, jossa vähäänkään lämmin sävy näyttää pissankeltaiselta ja tunkkaiselta.

Löysin melkein samantien Mattokymppi -kaupasta toiveeni täyttäneen maton! Mattoon on kudottu graagisia neliökuvioita ja bonuksena matossa on vielä musta loimilanka, joka antaa pienen ryhdikkyyden mattoon ja viimeistellen ilmeen mustilla hapsuilla. En yleensä välitä hapsuista, mutta jotenkin ne antavat niin täydellisen kontrastin vaalealle matolle, että lämpenin niille.

Olkkarimme on telkkariseinältä pidempi, joten huone on enemmänkin pitkulainen. Huonekalujen asettelun kannalta koen normaalit mattokoot vähän haastavina; 160×200 on auttamatta liian pieni ja siitä suuremmat koot vääränmallisia. En halua korostaa suorakaidemaisuutta, vaan luoda sohvaryhmän yhteyteen enemmänkin neliön. Suosinkin siksi mielelläni yleensä kahta pientä mattoa, jotka sijoitan rinta rinnan. Manhattan-matto valikoitui kotiimme 120×180 kokoisena ja kahdella matolla pääsen aika täydellisiin 180x240cm mittoihin.

Totaalinen tekstiilipäivitys toi kotiin tummemman, hyvin syksyyn sopivan, pehmeän kotoisan ilmeen. Olohuone on nyt ihanan kutsuva ja pehmeän pesämäinen, juuri niin kuin syksyllä kuuluukin. Ihastuin Ikeasta saamaani samettipäälliseen niin paljon, että ostin tuon ”vedenvihreän” päällisen lisäksi vielä tummanvihreän- ja sinisenkin, voin sitten vaihdella jos siltä tuntuu. Matot ovat taas niin täydellisesti makuuni etten voisi olla tyytyväisempi!

Syksy on alkanut sisustusrintamalla vauhdikkaasti! Koti on ollut muutoksien kourissa jo keittiössä tapahtuneen ruokailukalustonvaihdon vuoksi ja sinne kaavailtu pieni lisäprojektikin on nyt valmis, josta jo aiemmin mainitsin. Siitä muuten tulossa juttua heti huomenna!

Olkkari sai uuden ilmeen pelkillä tekstiileillä, mutta vielä tuo sohvan taustaseinä mielessä kummittelee… uutta ideaa seinän uusimiseksi on jo viritelty, uskoisin siihen littyvän maalia sekä tauluhyllyn katoamista. Oikeastaan viimeksi mainittu ohjaa ensiksi mainittua, katsotaan mitä sen kanssa tehdään.

Toivottavasti teillä on ollut mukava lokakuun 1. päivä!

Virtaavan veden kuvaamista

Hehkutin edellisessä postauksessa kuinka pääsin vihdoin paneutumaan vähän paremmin valokuvauksen eri tekniikoihin ja kuvaamaan mm. pitkällä valotusajalla. Olin pitkään haaveillut virtaavan veden kuvaamisesta, mutta siihen ei ole ollut aiemmin kunnon mahdollisuutta.

Viikonloppu Itä-Suomen mökkimaisemissa muutti kuitenkin tämän ja pääsin kuvaamaan sekä vesivoimalaitoksen kuohuja että kosken virtauksia. Oma haaveeni liittyi juurikin veden liikkeen vangitsemiseen, joka vaatii pitkää valotusaikaa sekä sitä liikkuvaa vettä.

Tätä yhtä kokemusta rikkaampana tärkeimmät asiat veden kuvaamiseen onkin a) varusteet b) lokaatio c) vallitseva valo ja d) kärsivällisyys

Ensimmäinen asia on tietysti kamera. Virtaavan veden kuvaaminen niin, että liikkeen saa vangittua mukaan, vaatii pitkää valotusaikaa, f-arvon, eli aukon sekä herkkyyden, eli ISO-arvon säätämistä. Näihin ei kännykkäkameralla pysty, joten järkkäri on must. Toinen tärkeä varuste on hyvä ja tukeva jalusta. Pitkä valotusaika on herkkä tärähdyksille ja usean sekunnin, joskus useiden kymmenien sekuntien valotusajan aikana ei kukaan pysty pitämään käsivaralla kameraa vakaana. Jos jalusta puuttuu matkasta, kuten minulla kävi, voi kameran asettaa tukevaan kohtaan kiven tai kallion päälle tms. Jos alusta on tarpeeksi vakaa, pystyy laukaisijaa painamaan ilman, että kamera tärähtää tuolloinkaan, mutta kaukolaukaisin olisi hyvä olla olemassa. (Note to Joulupukki…) Jos sitäkään ei ole, voi käyttää kameran ajastinta, jolloin ei tarvitse pelätä napin painalluksen aiheuttamaa tärähdystä.

Toisena mainitsen tietty lokaation. Vettä on vaikka missä, harvoissa paikoissa se kuitenkaan virtaa vuolaasti tai kuohuen, joten itsellä jäi nämä kuvaamiset odottamaan vähän helpompaa vaihtoehtoa, kuin lähteä varta vasten sellaista lokaatiota kaupungistä etsimään. Mökkireissu oli siis omiaan tähän. Minä en ihan täydellistä spottia saanut vesivoimalaitoksen kuohuja ajatellen, sillä välimatka oli liian pitkä. Yllättäen vesivoimalaitos ei ole paikka, jonne on esteetön kulku. Jouduin siis tyytymään koskentörmään joka oli niin lähellä kuin mahdollista ja sain kuohut kuitenkin jotenkin taustalle näkymään. Sen sijaan ihan vieressä kiemurrellut koski pyörteineen oli helppo kohde ikuistaa.

Kolmas ja tärkeä asia on myös vallitseva valo ja sen voimakkuus. Itse odotin kärsimättömänä vain siihen asti, että aurinko alkoi juuri mennä mailleen. Olisi pitänyt odottaa tunti tai kaksikin pidempään, mutta minä malttamattomana lähdin liikkeelle liian aikaisin ja ennen selkeää hämäräntuloa. Tämä kostautui kuvien ylivalottumisena, joten piti vain odottaa vielä hetki. Tuntuihan se vähän typerältä ajaa ensin mökiltä koskelle, istua siellä sitten autossa 20 minuuttia odottamassa edes vähän hämärämpää aikaa ja sitten kuvata.

Liika luonnonvalo aiheutti myös sen, että en pystynyt käyttämään 50mm kiinteän polttovälin linssiäni, jolla olisi päässyt lähemmäs voimalaitoksen kuohuja. Valovoimainen linssini vain lisäsi valon määrää ja kuvista tuli yhtä valkoisia kuin paperista! Aika harvoin tulee valitettua siitä, että luonnonvaloa on liikaa, mutta veden kuvaamisessa hämäryys on todellakin se mitä haetaan ja liika valo on myrkkyä.

Kuvasin kaikki kuvat siispä Sigman 10-20mm laajakulmalinssillä, joka toisaalta tallensi kuvaan maisemaa paljon laajemmin. Olisin tietty voinut kokeilla vielä kittilinssiäni ja yrittää zoomata lähemmäs kuohuja, mutta sen linssin olemassa olon unohdin kaikessa innokkuudessani. Harmaasuodin olisi ollut omiaan vähentämään valoa, mutta kah kun kameralaukustani ei sellaista löydy. (Second note to Joulupukki…)

Ja tästä päästäänkin sulavasti neljänteen kohtaan – kärsivällisyyteen. Niin, sen puutteesta olen aika tunnettu, heh. Ensin pitää siis malttaa odottaa hämärää ja toiseksi pitää jaksaa kärsivällisesti säätää asetuksia säätämisen jälkeen, sillä ekat menevät pilalle aivan varmasti. Minä kärsin tässä kohtaa myös innokkuuden aiheuttamasta koheltamisesta, enkä tajunnut tarpeeksi kokeilla erilaisia säätöjä. Kun löysin yhden hyväksi katsomani, kuvasin kaikki sillä. Näin jälkikäteen typerää, että hassasin pitkään odottamani mahdollisuuden, enkä kokeillut riittävästi eri asioita, mutta menkööt aloittelijan piikkiin. Ensi kerralla olen varmasti viisaampi!

Halusin kuvia, jossa veden liike pehmenisi yhdeksi massaksi. Onnistuinkin siinä aika hyvin! Voimalaitoksen kuohuissa vesi on kuin valuvaa massaa, kosken virtaukset taas muuttuivat osin peilityyneksi mustaksi jääksi, osin harmaaksi sumuksi pinnan päälle. Vesi näyttää mustalta ja hieman uhkaavalta, aika magee efekti.  Koska kuvasin ilman suodinta, valotusaika olisi voinut olla lyhyempikin kuin käyttämäni 10 sekuntia. Halusin kuitenkin veden pinnan takia kokeilla näinkin pitkää aikaa.

Aukon säätäminen voi alkuun olla hankalaa, pitää ensin sisäistää aukon merkitys kuvissa. Aukon koko kertoo paljonko valoa pääsee objektiivin läpi. Lisäksi arvot ovat hassusti käänteisarvoja, eli iso f-arvo tarkoittaa pientä aukkoa, pieni f-arvo taas suurta aukkoa. Suuri aukko päästää enemmän valoa kennolle ja päinvastoin. Näiden kanssa on tullut itsekin painittua ja kuvasin nämä kuvat vähän turhan suurella arvolla f18. Arvon säätöä olisin kyllä voinut testata enemmän, joten otan opiksi. Toisaalta, koska aukon koko vaikuttaa toki myös syväterävyyteen ja suurempia kokonaisuuksia, kuten juuri maisemia kuvatessa toivotaan yleensä kaiken näkyvän yhtä tarkkana ja siihen iso f-arvo on parempi pitkän syväterävyysalueen vuoksi. Siinä mielessä käyttämäni f18 siis toimi. Yksityiskohtaisempia kuvia ottaessa on mukava, että taustan saa pehmeän sumeaksi ja varsinaisen kohteen tarkaksi (kuten muotokuvauksessa) ja silloin pieni f-arvo on omiaan taas lyhentämään syväterävyysaluetta.

Nämä kuvat otin ISO-arvon ollessa vain 100. Kun suljinaika on pitkä, kuten näissä kuvauksissa, on ISO syytä pitää mahdollisimman pienenä. Valoa tulee jo riittävästi pitkästä valotusajasta, joten arvon nostamista ei tarvita. ISO-arvon nostaminen nimittäin nostaa myös kennon herkkyyttä ja lisää näin ollen kohinaa. Sitä voi toki siistiä jälkikäteen kuvankäsittelyvaiheessa.

Kaiken innokkaan kohelluksen jälkeen olen kyllä tosi tyytyväinen tähän kokeiluun. Sain todella arvokasta kuvauskokemusta ja osaan aivan varmasti ottaa tekemistäni virheistä opikseni jatkossa. Onneksi valokuvaus on harrastus, jossa ei tule koskaan tarpeeksi hyväksi, aina voi kehittyä! Kirjoista ja netin syövereistä voi lukea hyviä kuvausvinkkejä ja teoriaa ja tekniikoita, mutta siperia opettaa parhaiten.  Kun kokeilee, tekee virheitä ja ottaa niistä opikseen  – ihan niin kuin elämässä yleensä – pystyy kehittymään paremmaksi.

Seuraavassa valokuvaus-postauksessa esittelen teille lisää pitkän valotusajan aikaansaamia kuvia. Jos tässä postauksessa maattiin maassa ja kuvattiin maata myöten, ensi postauksessa nostetaan katse vähän ylemmäs, aina taivaalle saakka…:)

Keittiössä tapahtuu

Keittiöön on tulossa pieni-suuri lisäys.

Siihen tarvittiin ensin idea, sitten idean hauduttelu, sitten idean myynti miehelle, sillä hänelle lankeaisi toteutuspuoli. Sitten päästiinkin jo käymään rautakaupassa hankkimassa vähän liimapuulevyä ja muita tykötarpeita ja kohta on jo aika päiviä sitten nykyhuusholleista kadonnut 80-luvun hitti meidän keittiössä! En ihan heti olisi ajatellut sen meillekään takaisin tulevan, mutta homma on kuitenkin niin, että kun tarpeita on tilaa enemmän, on oltava kekseliäs ja tehdä tilaa sinne minne on mahdollista.

Ihanan ympäripyöreää – kekkaatko sinä mikä meille on tulossa? Jos et, niin pysy kuulolla, eiköhän tuo viikonloppuun mennessä selviä!